Sunday, January 15th, 2012
Tänään oli upea talvipäivä: pakkasta liki 20, lähes tyyntä ja aurinko paistoi sumun läpi yllättävän korkealta. Lunta on kertynyt hyvinkin pitkäaikaista keskiarvoa vastaava määrä, virallinen lukema lentoasemalla on 65 cm.
Telkkä oli luultavasti kyllästynyt väistelemään hyhmälauttoja ja sukelteli tällä kertaa kaupungin puolella lähellä jään reunaa.
Lintu ilmestyi Ounaskoskelle jo 12. joulukuuta.
Saturday, January 21st, 2012
Ei ole helppoa olla susi Suomessa: pohjoisessa saa peräänsä lynksin ja etelässä lynkkausporukan.
Pöytyän Suuren Susijahdin tavoitteena oli ampua pihanurkissa viihtynyt nuori häirikkösusi. Tämä onnistui, tosin vasta kun eläintä oli ensin haavoitettu. “Bonuksena” hengiltä saatiin pannoitettu alfanaaras, lauman johtaja. Maaseudun Tulevaisuus -lehden uutisen mukaan
Pihasta jäljitettyä sutta ammuttiin, mutta se vain haavoittui. Se saatiin lopetetuksi myöhemmin, mutta sitä ennen oli toisaalla ehditty ampua pannoitettu naarassusi.
Erikseen ihmettelen, oliko koko jahtiporukka aseistettu haulikoilla vai pelkästään huononäköisimmät. Jonkinasteisen osuman saanti helpottuu, mutta samalla kasvaa myös riski haavoittaa sutta. Lynkkausporukan tyyliin ja tarpeisiin rihlaton torrakko ja susihaulit sopivat kieltämättä erinomaisesti.
Pöytyän työnäyte todistaa vastaansanomattomasti, että häirikkösusien poistamista ei voida jättää metsästäjille. Tehtävään tarvitaan osaavia ja vastuullisia ammattilaisia, tämän päivän susivouteja.
Posted in , Luonnonsuojelu, Luonto | Edit | Comments Off
Wednesday, January 2nd, 2013
Kun Antti Tuurin kertomuskokoelma Matkoilla Euroopassa julkaistiin vuonna 2011, kirjailija oli matkustellut maanosassamme kuudella vuosikymmenellä, nyt jo seitsemällä. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Tuuri teki koulupoikana Länsi-Saksaan kesällä 1959.
Aikajänne nykyhetkeen on huikea; maisemat ovat ehtineet muuttua ja yhteiskunnalliset olot mullistua:
Kävin vain kaksi kertaa Leningradissa ja molemmilta kerroilta muistan jonkinlaisen myötähäpeän tunteen: hävetti venäläisten puolesta, että he joutuivat elämään niin syvällä valheessa. Se ympäröi heitä joka puolella, vaikka monet heistä eivät sitä tienneet.
Kirjan mielestäni kiinnostavimmat kommentit liittyvät Euroopan viimeaikaiseen kehitykseen:
Unionin tehtäväksi näyttää kuitenkin yhä useammilla aloilla muodostuvan kansalaisten vapauden rajoittaminen. Sitä ei uskottu sen tehtäväksi silloin, kun siihen liityttiin, mutta vuosi vuodelta talouselämän ja teollisuuden voimakkaat järjestöt ja Brysselin edustustot pystyvät vääntämään unionin määräyksiä mieleisikseen.
Voimakas keskusjohto on kuitenkin lopulta aina tuhonnut itse itsensä, ja sillä tiellä ollaan myös unionissa. Talousalueen kamppailu euron vakaudesta hälyttää, ja poliitikkojen puheet vakaan valuutan välttämättömyydestä tuovat kovin mieleen puheet, joita meillä kuultiin 1990-luvun alussa, kun Koivisto, Kullberg, Aho ja Viinanen vakuuttivat meille, että vakaa markka on ainoa ratkaisu Suomen silloisiin talousongelmiin. Silloin seurauksena oli ennennäkemätön, itse aiheutettu lama. (…)
Suurin ilo eurosta on ollut, että Euroopassa matkustaessaan jokaisella rajalla ei ole tarvinnut miettiä vaihtokursseja, mutta pelkästään sen takia yhteistä valuuttaa tuskin kannattaa hampaat irvessä pitää yllä.
Matkat näyttävät olevan Tuurille aina yhdistettyjä työ- ja lomamatkoja. Aamuvirkku kirjailija ehtii yleensä lyödä monta liuskaa tekstiä ennen kuin matkakumppani herää aamupalalle.
Jossain vaiheessa hyvin palvellut mekaaninen Erika-kirjoituskone vaihtuu läppäriin, ja tekstiä syntyy vauhdikkaasti uudellakin tekniikalla. Junassa salkku läppäreineen varastetaan, mutta työn tulokset ovat onneksi tallessa muistitikulla takin taskussa.
Posted in | Comments Off
Thursday, January 3rd, 2013
Jopa mestariksi veikatun nuorten maajoukkueen mahalasku Ufassa on innostanut katsomovalmentajat tasokkaaseen ajatustenvaihtoon Jatkoajan keskustelupalstalla.
Vääntöä käydään ennen muuta vanhasta ja uudesta pelikirjasta, pystysuunnan pelaamisesta ja Meidän Pelistä. MP:n terävimmät teoreetikot ovat mukana keskustelussa:
Nimimerkki siffa on erikoistunut tilastoimaan kontrollilähtöjä; itse asiassa niistä näyttää tulleen hänelle jopa pelin lopputulosta tärkeämpi asia:
Kolmannen erän HVP:t olivat USA 0+4+6=10 ja Tshekki 0+0+2=2. USA:n lukemat ovat isot, koska 5vs5 peliä pelattiin jäähyrikkaassa erässä aina vain toveittain. USA voitti ottelun 7-0.
“Johtava” eli P.Sihvonen säestää:
Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.
Nimimerkki Street Clinton huomauttaa tähän:
USA:n pelissä ei ole olennaista mitä se teki 3. erässä olleessaan 6-0 johtoasemassa. Olennaista on mitä se teki 2. ensimmäistä erää.
Sihvonen myöntää, että Nuorten Leijonien hektinen turnaustilanne ei mahdollista MP:n riittävää harjoittelua. Siksi
…olisikin tärkeää, että Meidän Pelistä tulisi kaikki seurat ja ikäluokat läpäisevä doktriini Suomessa. Siis jos tahdotaan sellaista pelaamisen yhtenäiskulttuuria ja omaa suomalaista peli-identiteettiä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua (tai osaa) yhteistä pelitapaa maahamme.
Hyvä että ymmärrät! Minun mielestäni lajin ja katsojien kannalta on pelkästään hyvä asia, että käytössä on kirjava valikoima pelikirjoja ja että niiden paremmuutta arvioidaan otteluiden lopputulosten perusteella.
Itse olen nähnyt käynnissä olevista nuorten kisoista vain Suomen pelin Ruotsia vastaan, mutta kaveri on ihastellut USA:n esittämää vauhdikasta pystysuunnan kiekkoa. Aivan samantyyppistä peliä nähtiin viimeisimmässä olympiafinaalissa.
Ufan turnauksessa saattaa käydä yhtä nolosti kuin viime keväänä SM-liigassa: “vanhanaikaista” kiekkoa pelaava ja muutenkin väärä joukkue vie mestaruuden vastoin todellisina alan asiantuntijoina itseään pitävien ennustuksia.
Tuesday, January 8th, 2013
Päiväkotilapsilla riittää muistelemista pitkäksi aikaa: setä tuli pihaan pitkän ongen kanssa, pyydysti kaksi lintua pihlajasta ja pani niille renkaan jalkaan.
Osuin sattumalta paikalle, liityin joukkoon ja ikuistin tapahtuman.
Olli-Pekka hoiteli homman tyylikkäästi ennätysyleisön edessä.
Renkaan saatuaan taviokuurnat jatkoivat ruokailua ikään kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.
Posted in , Linnut | Edit | Comments Off
Wednesday, January 16th, 2013
HS:n teettämä kysely paljastaa, että kansalaisten tiedot politiikasta ovat järkyttävän heikot. Esimerkiksi vain kolmasosa kyselyyn vastanneista tietää, mitkä puolueet ovat tällä hetkellä hallituksessa. Yhtä suuri osa vastaajista luulee, että maan ulkoministerinä toimii Alexander Stubb.
Alhaisesta äänestysprosentista jaksetaan kantaa huolta mutta harvemmin siitä, että suuri osa äänestäneistä on politiikasta ihan pihalla.
HS:n uutispäällikkö Perttu Kauppinen pohtii tilannetta kolumnissaan ja ehdottaa puolileikillään siirtymistä kahden puolueen järjestelmään, koska tällöin
puolet kansasta osaisi kaikella todennäköisyydellä arvata, kumpi puolue on hallituksessa.
Poliittisen kentän hahmottaminen kieltämättä helpottuisi, mutta miten nykyiset puolueet jaettaisiin kahteen blokkiin?
Koska vasemmistoa ja oikeistoa ei perinteisessä mielessä enää ole, todellisemman jakolinjan määrittää esimerkiksi suhtautuminen Euron pelastamiseen kriisimaita tukemalla.
YLE:n 6.1. julkaisemaan kyselyyn vastanneista puolet vastusti tukia ja vain kolmasosa kannatti.
Friday, February 15th, 2013
Olen käynyt kolmen viikon ajan lähes päivittäin Viirinkankaan hautausmaalla katsomassa taviokuurnia. Muitakin lintuja siellä on näkynyt, mutta nelijalkaisista vierailijoista vain jäniksen ja oravan jälkiä.
Eilen kuurnia etsiessäni löysin poron jäljet ja niiden päästä itse eläimen.
Poro oli tänäänkin paikalla, liikkui tottuneesti ympäriinsä ja pysähtyi aina välillä syömään kukkia haudoilta. Myös alkutalvesta tuodut kukat kelpasivat, ja niitä poro kaivoi lumen alta kuin jäkälää konsanaan.
Kuvitelkaapa miltä tuntuisi, jos äskettäin edesmenneen omaisen tai tuttavan haudalla odottaisi poro tulppaani suussa. Sivullisellekin poron sotkema hautakumpu on ikävää katsottavaa.
Thursday, March 14th, 2013
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen arvioi 7.3. eduskunnan kyselytunnilla poliittista lähihistoriaa ja omaa rooliaan tavalla, joka tullaan muistamaan:
Suomella on ollut eurokriisin hoidossa Euroopan tiukin linja. Ei ole varmaan liioiteltua sanoa, että minut tunnetaan Euroopassa Täti Tiukkana.
Heh heh, vai Euroopan tiukin linja! Onko esimerkiksi Britannialla tai naapureillamme Ruotsilla ja Norjalla eurokriisin hoidossa tiukempi vai löysempi linja kuin Suomella? Niinpä, vai eivätkö kuulukaan Eurooppaan?
Onko se tiukkuutta, että yhteisön tunnollisin nettomaksaja on lopultakin alkanut kysellä rahojensa perään? Mielestäni ei. Jutta Urpilainen on Täti Tiukka vain jos häntä verrataan Mari Kiviniemeen.
Eilen Hesarin Hyvät Siskot riensivät apuun: eipäs naureskella, kyllä Jutta on oikeasti tiukka ja ihan haitaksi asti. Toimittaja Anna Karismo toteaa EU:n mallioppilaan muuttuneen “räyhähengeksi”:
Räyhähengen imagon Suomi on saanut siitä, että se on vetänyt “itsepäistä ja joskus lyhytnäköistä” linjaa velkakriisin hoidossa.
Karismon kollega Katja Boxberg kertoo omassa jutussaan suomalaispoliitikkojen arvioivan
…että Suomen saama räyhähenkimaine on seurausta hallituksen EU-linjan muutoksesta. Kaikki HS:n tavoittamat poliitikot sanovat, että linja on muuttunut.
Epäselväksi jää, montako poliitikkoa toimittaja oli onnistunut tavoittamaan. Ei varmaankaan viittä enempää; tärkeintä oli saada aikaan räväkät ja lehden linjaan sopivat otsikot.
Sattumoisin samana räyhäotsikoiden päivänä luin uutisen väitöstutkimuksesta, joka käsitteli Helsingin Sanomien, Postimees-lehden ja Dagens Nyheterin vuosina 2000-2006 harjoittamaa EU-journalismia. Näin väittelijä Katri Vallaste:
Tutkimukseni osoittaa, että euroskeptisiä argumentteja ei juuri koskaan käsitellä suurimpien sanomalehtien pääkirjoituksissa. Vaikka sanomalehdet vaativat laajempaa julkista EU-keskustelua, euroskeptikoiden leimaaminen ongelmalliseksi ryhmäksi keskittymällä argumenttien sijasta henkilökohtaisuuksiin käytännössä estää hedelmällisen keskustelun aiheesta.
Hesarin tykityksen vastapainoksi on hyvä seurata, mitä muut EU-asioista kirjoittavat. Esimerkiksi Jan Hurri Taloussanomissa.
Posted in , Media, Yhteiskunta | Edit | Comments Off
Thursday, March 7th, 2013
Aamulehden mukaan kansanedustaja Ben Zyskowicz luonnehtii Kyprosta kelluvaksi rahapesulaksi ja “kavahtaa” maalle suunniteltua tukipakettia.
Zyssen epäröinti on säälittävää piipitystä verrattuna Jutan jyrähdykseen: Urpilainen uhkaa Suomen tukevan Kyprosta “vaikka mikä olisi”, siis rahanpesusta huolimatta.
Nyt kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä toisen hallituksessa istuvan vasemmistopuolueen johtaja on Kyproksen pankkien pelastamisesta. Kaivoin esiin Arhinmäen po. aihepiiriin liittyviä ajatuksia kevättalvelta 2011.
Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymys n:o 10 käsitteli euroalueen talouskriisiä. Ehdokkaille annettiin kuusi vastausvaihtoehtoa:
1. Suomen tulee eurooppalaisen solidaarisuuden takia tukea vaikeuksiin joutuneita kumppanimaita.
2. Vaikeuksissa olevan euromaan tukeminen on Suomen oma etu, sillä yhden euromaan ajautuminen vararikkoon vaarantaisi koko eurojärjestelmän ja samalla myös Suomen talouden.
3. Kreikka olisi pitänyt päästää velkasaneeraukseen ja näin välttää nyt syntynyt moraalikadon vaara.
4. Kreikan ja Irlannin tukeminen oli virhe, sillä kunkin maan pitäisi hoitaa omat asiansa.
5. Suomen liittyminen rahaliittoon oli virhe, jonka seurauksia nyt maksamme.
6. Suomen tulee erota rahaliitosta mahdollisimman pian.
Arhinmäki valitsi vaihtoehdon n:o 4 ja esitti valinnalleen seuraavan lisäperustelun:
Tukipaketeilla ei ole pelastettu tavallisia kreikkalaisia tai irlantilaisia vaan näitä maita lainottaneita saksalaisia, ranskalaisia ja brittiläisiä pankkeja. Pankit hakivat ensin riskisijoituksilla suurta tuottoa ja nyt kun riski on lauennut, huudettiin veronmaksajat pelastamaan pankit. Kaiken lisäksi hallitus kaavailee yli 8 miljardin euron takausten kaksinkertaistamista.
Saanemme pian kuulla hieman toisensävyistä pankkipuhetta ministeriaudin takapenkiltä?
Posted in , Yhteiskunta | Edit | Comments Off
Friday, December 21st, 2007
Prismaan mennessämme tähyilimme aseman kohdalla, josko Kemijärvelle menevä turistijuna höyryvetureineen olisi lähtökuopissa. Ei ollut, mutta mahtava savupilvi veturitallin suunnalla paljasti käynnistystoimien alkaneen.
Paluumatkalla ajoitus täsmäsi: veturi vihelsi pari kertaa ja lähti pari vaunua perässään puuskuttamaan kohti Kemijärveä. Jäimme sillalle odottamaan.
Ennen kuin koko lähitienoo joutui savun valtaan ehdin huomaamaan, että tämä tekniikan ihme kykenee tuottamaan kaiken päästämänsä savun metrisistä koivuhaloista! Sivutuotteena syntyy lämpöä ja liike-energiaa. Jouni otti puhelimella kuvan.
Eilen samaisen junan lähtöä seurasi paloautojen sireenien ulvonta: savu viipyili kerrostalon käytävässä, ja joku pirautti hätänumeroon.
Posted in , Rovaniemi | Edit | Comments Off