Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2015

Edelleen arka asia

Taannoiset työkaverit Lapin maakuntamuseolta olivat tehneet Rovaniemen saksalaisvuosista hienon näyttelyn ja keksineet sille osuvan nimen: Wir waren Freunde – Olimme ystäviä. Avajaisia vietettiin maanantaina ja väkeä oli niin paljon, että Arktikumin ison auditorion istumapaikat eivät riittäneet.

Ennätysyleisö kertoo, että näyttelyn aihe koetaan poikkeuksellisen kiinnostavaksi. Ajankohtainenkin se oli, sillä maanantaina tuli kuluneeksi 70 vuotta Lapin sodan päättymisestä.

Avajaisissa puhunut Saksan suurlähettiläs oudoksui näyttelyn nimeä: miksi olimme, mehän olemme ystäviä. Niin olemme, mutta aina emme ole olleet. Soraääniä riittänee jatkossakin, ja joillekin koko näyttely voi olla liikaa.

Museo mainosti näyttelyä tikkuaskilla, joka symboloi ystävyyden päättymistä. Lähtiessään saksalaiset polttivat Rovaniemen ja osana sotatoimiaan suuren osan muuta Lappia.

Joidenkin tahojen sopimattomana pitämän tikkuaskin jakaminen lopetettiin kaupunginjohtaja Esko Lotvosen toivomuksesta juuri ennen avajaisia. Museonjohtaja Hannu Kotivuori oli Lapin Radion mukaan ”eri linjoilla”.

Toivottavasti yllättävän ratkaisun taustat avataan jossain vaiheessa. Menettely haiskahtaa ikävästi hätävarjelun liioittelulta. Mikä se sana onkaan: Finnlandisierung?

 

Hurja taistelu

Pikkuleijonat taistelevat maailmanmestaruudesta: 60 minuuttia pelattu, peli 1-1. Edessä jatkoerä ja mahdollisesti rankkarit.

Jatkoerä käynnissä ja yhtä päätä pelataan. Torjunnat tässä vaiheessa: Suomi 54, USA 17.

Väistämätön tapahtuu ajassa 72.44. USA tekee maalin ja voittaa maailmanmestaruuden. Suomen maalissa pelanneelle Veini Vehviläiselle 60 torjuntaa ja torjuntaprosentti 96.77.

Nimimerkin Iker mehustelu Jatkoajassa:

Aholle normiviikonloppu.

Lauantai-iltana liigan seitsemäs loppuottelu kaikkine draamoineen jatkoerille ja hieno ratkaisumaalin siihen koko Raksilan lauetessa, heti seuraavana päivänä sunnuntai-iltana MM-loppuottelu ja jälleen jatkoerään.

Ratkaisisi vielä tämänkin, niin olisi siinä ehkä alaikäisenäkin yhden oluen ansainnut ja jäisi varmaan tuleville vuosille ihan nastat muistot siitä yhdestä kevätviikonlopusta silloin 17-vuotiaana.

Nautitaan peleistä!

Tänään pelataan Tampereella Kärppien ja Tapparan finaalisarjan neljäs ottelu, jota ei valitettavasti näytetä kaikelle kansalle.

Koska minulla ei enää ole kanavapakettia, liigakiekkoilun seuraaminen on nykyisin harvinaista herkkua: päättyvällä kaudella puolenkymmentä peliä telkkarista ja kaksi paikan päällä Jyväskylässä. Siksi olen nauttinut suunnattomasti finaalipelien seuraamisesta.

Nautintoa lisää se, että koska oma joukkue ei pelaa, en joudu puristamaan mailaa. Ilpo Kojolan ottama kuva on keväältä 2009, jolloin JYP voitti finaaleissa Kärpät tylysti 4-0.

Tappara aloitti sarjan vierasvoitolla Raksilassa. Esitys oli niin vakuuttava, että nostin joukkueen ennakkosuosikiksi. Ajattelin huipputasaista välieräsarjaa JYPiä vastaan, joka ratkesi Kärppien kotietuun. Silloinkin ryöstön paikkaa tarjottiin sarjan avausottelussa.

Hakametsässä puntit kuitenkin tasoittuivat, ja kolmannessa ottelussa Kärpät tarrasi mestaruuteen isännän otteella.

Perjantaina ratkottiin finaalipelin varjossa Liigan pronssimitalit ja Mestiksen mestaruus. Monet pitävät pronssipeliä turhana, mutta olen eri mieltä. Laskin JYPin joukkueesta 11 pelaajaa, joille mitali on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Pelaamalla voitettu pronssimitali tuntuu varmasti arvokkaammalta kuin postissa saatu.

Mestiksen finaalisarjassa Mikkelin Jukurit voitti selvin numeroin KooKoon Kouvolasta. Jos urheilullisuus olisi arvossaan, näiden pelien voittaja olisi päässyt karsimaan liigapaikasta. Bisneksen ehdoilla toimittaessa asiat päätetään kabinetissa: hävinnyt joukkue nousee!

Vetoomus Norwegianille

Lentoyhtiö Norwegian liikennöi Rovaniemelle kuutena päivänä viikossa, joten yhtiön koneiden punainen nokka on tuttu näky kaupunkimme ilmatilassa. Sen sijaan pyrstöihin maalattuihin kuviin tutustuin vasta käydessäni Oslossa.

Näin Helsinki-Vantaalla ja myöhemmin Gardermoenin kentällä kymmenkunta Norwegianin konetta (yhteensä niitä on 98). Useimpien pyrstössä oli kuva, ei kuitenkaan kaikkien. Jouni ja minä lensimme koneella, jota komisti Carl von Linne.

Selailin matkan aikana yhtiön julkaisua, jossa esiteltiin koko sankarigalleria otsikolla Our Heroes. Norjalaisia oli mukana pilvin pimein, ruotsalaisia ja tanskalaisia paljon vähemmän ja suomalaisia vain kaksi: Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg.

Kotiin päästyäni kävin yhtiön sivuilla ja totesin joukon kasvaneen, mutta suomalaisia oli edelleenkin mukana vain mainitut kaksi! Miksi ihmeessä pahaa vinoutumaa ei edes yritetä oikaista, vaikka tilaa uusille kuville olisi?

Purnauksen taustaksi on syytä kertoa, että yhtiön verkkosivuilla pyrstögallerian kerrotaan ilmentävän nimenomaan Norwegianin pohjoismaisuutta:

Vuonna 2002 olimme norjalainen yhtiö, mutta nyt olemme pohjoismainen yhtiö ja siksi on luonnollista että koneitamme koristavat nyt pohjoismaalaiset sankarit. 

Vaikka leijonanosa gallerian henkilöistä pysyisi jatkossakin norjalaisena, mielestäni muiden Pohjoismaiden näkyvyyttä olisi kohtuullista vahvistaa. Lisäksi Suomen osuus pitäisi nostaa Ruotsia ja Tanskaa vastaavaksi; nyt tilanne näyttää vähintäänkin omituiselta.

Jos naapurimaista ei kerta kaikkiaan löydy enempää mitat täyttäviä sankareita, olisi ehkä tyylikkäämpää pitäytyä pelkissä norjalaisissa.

Takaisin lumen keskelle

Palasin etelästä eilen, näköjään lumen keskelle. Tuorein lukema Rovaniemen lentoaseman mittauspisteestä on 93 cm. Ja lisää tulee, kuten keittiön ikkunasta otettu reaaliaikainen kuva todistaa:

Kävin aamulla Ounaskoskella reilun viikon tauon jälkeen. Entisen kokoisessa sulassa sukelteli kolme telkkää, kaksi naarasta ja koiras. Tiira-haulla Lapin lintuyhdistyksen toimialueelta tuli viikon ajalta 20 muuta telkkähavaintoa. Vähissä ovat vielä.

Telkkiä katsellessani alajuoksulta päin tuli joutsenpariskunta, joka näytti laskeutuvan sulaan, mutta perui viime hetkellä aikeensa ja jatkoi matkaa.

Oslossa kevät oli jo niin pitkällä, että sinivuokot kukkivat Bygdøyn ulkomuseoalueella.

Kollenin sankareita

Vierailun virallinen osuus päättyi eilen sinne mistä lauantaina aloitimme: Fram-museoon. Se täytti komeasti kaikki odotukseni, jotka eivät olleet vähäiset. Samalla katsastimme ne alueen museot, joihin emme ensimmäisellä käynnillämme ehtineet.

Vaikutelmaksi jäi, että museoihin tutustumista ajatellen ajoitus osui aivan nappiin: väkeä kyllä parveili aika tavalla, mutta määrä lienee jäänyt viides- tai kymmenesosaan varsinaisen turistisesongin huippuluvuista. Myös sää oli koko ajan paras mahdollinen,

Eilen kävimme Holmenkollenilla. Paikka sinänsä oli näkemisen arvoinen, puhumattakaan hyppyrimäen tornista avautuneista näkymistä. Hiihtomuseossa esiteltiin kiinnostavasti hiihdon historiaa ja maailman johtavan hiihtokansan mainetekoja.

Suomalaisurheilijoista mainittiin mäkiennätystä parannelleet Veikko Kankkonen ja Topi Mattila sekä arvostetun Holmenkollen-mitalin saaneet. Heitä oli melkoinen joukko, joukossa mm. vuonna 1987 palkittu Matti Nykänen.

Nansen oli edustavasti esillä Kollenillakin, näyttelyissä ja museon edustalla.

Oslossa

Tulopäivänä perjantaina ehdimme tutustumaan vain Oslon oopperataloon ja siihenkin ulkoa päin. Rakennus on vaikuttava ja muotokieli ajatuksia herättävä. Mittavat luiskat tuottanevat talvikuukausina terveysongelmia lumeen ja jäähän tottumattomille turisteille.

Tänään lauantaina pääsimme asiaan, ja päivä kului merellisissä museoissa. Kaikki olivat upeita: Fram-museo, Viikinkilaivamuseo ja Merenkulkumuseo. Tähän aikaan vuodesta museot ovat auki vain kuusi tuntia päivässä, joten huomenna palataan asiaan.

Kun illalla kävimme vielä Vigeland-puistossa, tunsimme tehneemme täyden työpäivän.