Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2026

Kiire pohjoiseen

Ajoitukset osuivat sikäli kohdalleen, että ehdin tehdä talvimerenkulun tarkastusmatkan helmikuun lopulla pakkasten vielä jatkuessa.

Maaliskuussa pitkä pakkaskausi vaihtui suoraan kevääksi: vähät lumet hävisivät muutamassa päivässä ja lintujen kevätmuutto käynnistyi reilusti etuajassa. Esimerkiksi Pyhäjärven sulaan 15.3. ilmestynyt silkkiuikku oli vielä talvipuvussa. Ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyivät Suolijärven tietopaikasta 21.3.

Olen käynyt linturetkillä Hatanpäällä, Iidesjärvellä ja Hervannan Ahvenisjärvellä. Ahvenisjärven sorsat saivat 25.3. seurakseen kaksi harmaalokkia, kalalokki oli vuorossa 28.3. ja naurulokki 31.3. Telkkäpari oli asettunut sulaan 30.3.

Iidesjärvelle tuli asiaa, kun huomasin Tiirasta havainnon 13 uivelosta järvellä. Liityin sujuvasti varttuneiden lintuharrastajien päiväkerhoon, joka ihaili lintutornin edustalla viihtynyttä uiveloparvea. Minulle kevään uusia lajeja olivat lisäksi haapana ja jouhisorsa.

Tänään (31.3.) kävin Iidesjärvellä toistamiseen, tällä kertaa järven länsipäässä. Äkillinen aamusumu toi kuviin toivotun tehosteen. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan ja kuvaamaan lystikkäitä nokikanoja. Uusina lajeina kirjasin innokkaasti laulaneen punarinnan ja kanadanhanhen.

Korpit aikataulussa

Korppipari pesii Hervannassa kolmatta kertaa voimalinjan pylväässä. Voimansiirtoyhtiön mielestä pesä on väärässä paikassa ja se on jo kahtena talvena pudotettu. Korpit ovat jälleen rakentaneet uuden pesän entiseen paikkaan.

Viime viikon torstaina näin emolinnun pesässä ja puolison vahdissa – päivää aiemmin kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Aikataulun tarkkuus ihmetyttää, koska korpeilla ei tiettävästi ole käytössään kalenteria.

Ihmisten antamat tyylipisteet eivät kiinnosta korppeja, niille tärkeintä on lopputulos. Koska pesältä on lähtenyt maailmalle jo kaksi poikuetta, pesäpaikka on erinomainen ja kynnys sen hylkäämiseen korkea.

Neljä vuotta Hervantajärvellä

Muutimme Tampereelle Hervantajärven kaupunginosaan vappuna 2022 eli lähes neljä vuotta sitten. Lähiympäristö oli suuri rakennustyömaa: Makkarajärvenkadun pohjoispuolen kerrostaloista ehkä puolet oli valmiina, mutta kadun pientalovaltainen eteläpuoli oli aivan alkutekijöissään. Nyt sekin on rakennettu lähes valmiiksi.

Aika on mennyt nopeasti, ja täällä on ollut hyvä asua. Asunto on uusi, talo viihtyisä, luonto ja palvelut lähellä. Linnuntietä kauppaan on 85 metriä, ratikkapysäkille 170 m, uimarantaan 700 m ja Hervantakeskukseen 1850 metriä. Sieltä löytyvät tärkeimmät palvelut, kuten terveysasema, apteekki ja kirjasto. Jos on asiaa kaupungin keskustaan (8,9 km), ratikalla pääsee nopeasti ja mukavasti.

Asuntomme sijaitsee viidennessä kerroksessa, ja iso parveke suuntautuu eteläkaakkoon. Erityisen mukava vuodenaika on keskitalvi, jolloin aamutaivas kukertaa usein värikkäänä. Tilanne paranee entisestään, kun aurinko alkaa helmikuun alussa paistaa olohuoneeseen sivuikkunasta. Kesällä parvekkeella on usein liiankin lämmintä.

Hervantajärvellä luonto on todellakin lähellä: hieno, monimuotoinen Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue pitkostettuine polkuineen. Alueen helmi on Makkarajärvi, jonne on kotoa matkaa vain puoli kilometriä.

Kuvasarja Hervantajärven asuinalueen rakentumisesta.

Kysytään kapteenilta

Ihmettelin terminaalissa lasten paljoutta ja arvelin tilanteen liittyvän hiihtolomiin. Vasta laivassa selvisi, että olin lähdössä Harri Hylje -teemaristeilylle. Oma teemani oli poikkeuksellinen jäätilanne, rännissä kulkevat laivat.

Ilahduin kovin kuullessani kyselytunnista: kapteenilta sai kysyä kaikesta laivaan ja merielämään liittyvästä. Menin kiinnostuneena kuulemaan, mitä lasten mielessä liikkui. Kysymyksiä riitti koko sen puolituntisen ajan, joka tapahtumalle oli varattu. Kapteeni Juha Rossi ei häkeltynyt yllättävistäkään kysymyksistä, joista osa karkasi yksityiselämän puolelle tyyliin tykkäätkö Hevisauruksesta?

Enimmäkseen aiheessa pysyttiin hyvin: mikä on kivointa tekemistä laivassa, paljonko laiva painaa, kuinka kovaa kulkee, voiko ajaa pimeässä, miksi laiva pysyy pinnalla? Kysyttiin myös montako hyttiä on laivassa, paljonko ihmisiä, montako ihmistä mahtuu pelastusveneeseen, onko kapteenilla iso palkka ja miten kapteeniksi pääsee.

Kysyttäessä pimeässä ajamisesta Juha kertoi tutkan toimintaperiaatteesta. Yhtä vastaustaan Juha epäili kohdeyleisölle turhaan haasteelliseksi ja pyysi anteeksi, mielestäni ihan suotta. Niin vain sattuu olemaan, että pinnalla pysyäkseen laivan painon pitää olla pienempi kuin sen syrjäyttämän vesimäärän paino.

Ehkä yllättävin kysymys oli, montako televisiota laivassa on. Asiaatuntevin puolestaan kysyi, onko laivassa ruori vai joistikki. Ruori kuului olevan, ei kuitenkaan perinteisen mallinen.

Aurajoella käveltiin

Pitkä pakkaskausi tuotti merialueille poikkeuksellisen jäätilanteen: esimerkiksi Saaristomeri jäätyi Ahvenanmaalle saakka. Myös Aurajoki sai jääpeitteen, jonka kantavuutta turkulaiset joukolla testasivat. Käveleminen Aurajoen jäällä on sen verran harvinaista herkkua, että en voinut vastustaa kiusausta.

Oman osuuteni käveltyäni nousin puusillan kohdalta rannalle ja jatkoin kohti satamaa. Laiva lähti vasta 19.30 ja kun mitään kiirettä ei ollut, poikkesin Forum Marinumiin. Ajoitus osui sikäli nappiin, että talviolympialaisten jääkiekkoturnauksen loppuottelun jatkoaika oli juuri alkamassa. USA:n Jack Hughes viimeisteli voittomaalin jo toisella minuutilla. Mahtimaa Kandada joutui tunnustamaan naapurin paremmakseen sekä naisten että miesten turnauksessa.

Suomen Joutsen oli vaikuttava näky talvisessa ympäristössä. Sitä kuvatessa korppi lensi ylitseni kohti eteläisiä kaupunginosia. Lintu äänteli mennessään ja varmisti näin tulevansa huomatuksi. Havainto ilahdutti, koska Tampereella korppeja on näkynyt tavallista vähemmän.

Kuvasin kaksi muutakin laivaa, hostellilaiva Boren ja tutkimusalus Arandan. Tässä Boren korsteenit:

Päivä oli sädehtivän kaunis, ja Turun linna ilta-auringossa sykähdyttävän komea. Maarit arveli kuvan saatuaan, että ensimmäinen kevättä enteilevä auringonlasku on varmasti ollut linnan asukkaille talven merkkitapaus.