Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2020

Kaukainen Kamøyvær

Wikipedia:
Kamøyvær is a fishing village in Nordkapp Municipality in Troms og Finnmark. The village lies along the Kamøyfjorden on the east side of the island of Magerøya, about 10 kilometres (6.2 mi) northwest of the town of Honningsvåg.

Samuli Paulaharju vieraili vaimonsa Jennyn kanssa Kamøyværin kalastajakylässä kaksi kertaa, otti valokuvia ja piirteli, esimerkiksi kartan. Ennen kaikkea hän haastatteli kylän asukkaita.

Sammu Iversen oli yksi haastatelluista. Koska Sammu asui vaimonsa ja poikiensa kanssa Krikanniemellä, kyläläiset käyttivät hänestä nimeä Krikan Sammu. Paulaharju kertoo Krikanniemen elämänmenosta teoksessaan Ruijan äärimmäisillä saarilla (WSOY 1935).

Lisäksi Sammu esiintyy Paulaharjun fiktiivisessä tarinakokoelmassa Tunturien yöpuolta (WSOY 1934).

Lisää Sammusta sivuston puolella.

Ensilumi ajallaan

Viikko sitten saatiin ensilumi suureen osaan maata, myös Rovaniemelle. Viikon aikana lunta on tullut lisää ja nyt sitä on toistakymmentä senttiä. Vesistöt ovat alkaneet jäätyä, vaikka kummoisia pakkasia ei ole ollut. Ensi viikoksi on luvattu lämpenevää, joten talven osalta palattaneen lähtöruutuun.

Pitkään seurannassa ollut naurulokki hävisi Kirkkolammelta lumen peitettyä nurmikot: ilmeisesti nälkä pakotti linnun liikkeelle. Viimeinen havainto tehtiin maanantaina; kaksi päivää myöhemmin lampi oli kauttaaltaan niin hyhmässä, ettei sorsiakaan enää näkynyt. Viimeinen silkkiuikku nähtiin Harjulammella seuraavana päivänä.

Ounasjoen suistossa ja Lainaalla viivyttelee vielä runsaasti laulujoutsenia, tänään parisataa yksilöä. Poikasten osuus on noussut odotusten mukaisesti ja niitä oli 35. Muita tänään havaittuja vesilintuja olivat sinisorsa, haapana, isokoskelo, mustalintu ja uivelo.

Talviseksi muuttunut sää vauhditti tilhien parveutumista: pihlajissa on pörrännyt parhaimmillaan 600 yksilön parvi. Myös räkättirastaita näkyy kymmenittäin, mutta punakylkiä vain yksittäin. Tänään pääsin näkemään syksyn ensimmäiset taviokuurnat, kaksi kellertävää lintua. Sukupuolesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa, koska nuoret koiraat saavat punaisen puvun vasta kevättalvella.

Pesiskausi pakettiin

Koronan uhkaama pesäpallokausi vietiin onnistuneesti läpi ja saatiin päätökseen perjantaina. Palkintogaala järjestettiin tällä kertaa kuivalla maalla, kun jo perinteeksi muodostuneesta risteilystä oli koronan vuoksi luovuttu.

Minulle mennyt pesiskesä oli kaikkien aikojen vilkkain. Ruutu-tarjonnan ansiosta katsoin kaikki Kirittärien pelit, lisäksi näin paikan päällä lähes kaikki Napapesiksen joukkueiden ottelut. Lisäherkkuna olivat Arctic Battle -stadiontapahtuma Rovaniemen keskuskentällä ja Kirittärien välieräpeli Lapuan Virkiää vastaan Jyväskylässä. Aika monta peliä!

Naisten palkinnot menivät tällä kertaa mielestäni oikeille pelaajille, myös ennakkoon suurinta kiinnostusta herättänyt parhaan pelaajan valitseminen. Pokaalin sai syksyllä uransa lopettanut, mutta keväällä kentille palannut Kirittärien Emma Körkkö. Emman kovin kilpailija oli Manse PP:n Virpi Hukka, jonka kausi päättyi ikävästi akillesjänteen katkeamiseen ensimmäisessä finaaliottelussa. Kaksikon ylivertaisesta tasosta kertoo se, että pelaajakollegat äänestivät Virpin parhaaksi sisä- ja Emman parhaaksi ulkopelaajaksi.

Vuoden lukkari oli Kirittärien Mari Mantsinen, jokeripelaaja Lapuan Virkiän kärkietenijä Kaisa-Leena Rautakorpi, tyttöpelaaja Kirittärien Venla Karttunen ja tulokas Seinäjoen Maila-Jussien Saaga-Angelia Raudasoja ja paras (naisten) pelinjohtaja jo kuudennen kerran Kirittärien Nalle Viljanen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin finaalisarjan ratkettua Kirittärien ykköskärki Ella Korpela.

Rovaniemen pesisbuumi sai ansaitsemaansa huomiota, tuloksena kunniamaininta harrastajien määrän kasvusta. Itselleni suuri ilon aihe oli Napapesiksen poikien loistava suoriutuminen B-poikien supersarjassa. Mestaruuden voittanut Jymykin kaatui kertaalleen!

Vielä yksi palkinto on syytä mainita, vaikka sellaista ei juhlassa jaettukaan. Kauden kovin juttu oli koronan haasteista selviytyminen. Iso käsi ja virtuaalinen pokaali koko pesisyhteisölle vastuullisesta toiminnasta!

Veljekset kadehtivat oravaa

Pekka Ervasti kysyy Twitterissä Aleksis Kiven päivään liittyen suosikkisitaattia kirjailijan teoksista. Omani on Seitsemästä veljeksestä.

Veljekset ovat aapisineen matkalla hirmuisuudestaan kuulun lukkarin luo opettelemaan lukutaidon alkeita. Tunnelma on masentunut ja pelihuumori nollassa.

Timo olisi mielellään vaihtanut osia jäniksen poikasen kanssa välttyäkseen kohtaloltaan:

– Miksi en avannut ennen silmiäni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?

Juhani huomaa puussa oravan ja avautuu:

– Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee?          Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa.

Timo täsmentää:

– Eikä tarvitse hänen lukea.