Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2019

Risteilyalus ongelmissa

Viikko sitten lauantaina klo 16 uutisoitiin, että risteilyalus oli lähettänyt hätäviestin Norjan rannikolla. Viking Sky -niminen loistoristeilijä oli matkalla Tromssasta Stavangeriin, kun koneet alkoivat temppuilla. Alus ajautui jonkin aikaa kovassa tuulessa kohti rannikkoa ja pysähtyi vasta kun ankkuri saatiin lasketuksi. Matkaa kuivalle maalle oli siinä vaiheessa enää kilometrin verran, lähimpiin karikoihin vain parisataa metriä.

Tilannetta pidettiin niin kriittisenä, että evakuointi päätettiin käynnistää. Koska helikopteri ei voinut laskeutua alukselle, matkustajat oli nostettava kopteriin yksitellen.

Alus pääsi vajaalla koneteholla ajaen illan ja yön aikana turvallisen etäälle rannikosta, kunnes paikalle tilattu voimakas hinaaja saapui aamukahdeksalta ja otti Viking Skyn hinaukseen. Määränpäänä oli Molde, mihin saavuttiin sunnuntaina iltapäivällä. Risteily keskeytettiin, ja tällä hetkellä alus on Kristiansundissa korjattavana.

Tilanteesta selvittiin lopulta melko vähäisin vahingoin, mutta suuronnettomuuden ainekset olivat käsillä. Pohdiskelu haverin syistä ja päällystön vastuusta käynnistyivät välittömästi: monet olivat sitä mieltä, että aluksen olisi pitänyt pysyä maissa.

Keskiviikkona asiasta saatiin uutta tietoa: syyksi koneongelmiin ilmoitettiin alhainen öljynpaine. Kovakaan myrsky ei ole ylitsepääsemätön ongelma tämän kokoiselle (227 m) alukselle, mutta jos koneet lakkoilevat, tilanne on aivan toinen. Käsittääkseni kapteenin on voitava luottaa siihen, että konehuoneessa ollaan tehtävien tasalla. Nyt ei selvästikään oltu.

Ongelmiin joutunut Viking Sky on yksi norjalaisen Viking-varustamon kuudesta valtamerille tarkoitetusta aluksesta. Näin sisaralus Viking Sean Tukholmassa syyskuussa 2017.

Yksi ylitse muiden

Kanadalaispelaaja Eric Perrin päätti eilen 19 kautta kestäneen uransa jääkiekkoammattilaisena. Eric on harvinaislaatuinen tapaus kiekkopiireissä: pelaajana äärimmäisen arvostettu ja ihmisenä suorastaan rakastettu. Ja kumpaakin yli joukkuerajojen.

Eric pelasi Suomen pääsarjassa 12 kautta, joiden aikana hän voitti kertaalleen mestaruuden ja nousi ulkomaalaispelaajien tilastoykköseksi pelattujen pelien määrässä, tehopisteissä ja tehdyissä maaleissa. Olisin toivonut JYPin eilen päättyneestä kaudesta parempaa kuin millainen lopulta nähtiin. Merkittävää kuitenkin on, että Eric pelasi omalla kovalla tasollaan ja oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies. Häntä ei voi moittia.

Näin Ericin ensi kertaa jäällä Jyväskylässä joulukuussa 2002 ja ihastuin välittömästi. Parasta oli säkenöivä peliäly ja maaginen taito tehdä joukkuetovereista hyviä. Lisäksi tulee kaikki se mikä ei näy katsomoon. Nostan Ericin Reksa Ruotsalaisen rinnalle kaikkien aikojen suosikkipelaajieni jaetulle kärkipaikalle.

Olin paikalla neljä vuotta sitten, kun Ericin luultiin pelaavan viimeistä runkosarjan kotiotteluaan JYPn paidassa. Mitä vielä! Eric pelasi sen illan jälkeen kolme kautta Turussa ja palasi vielä vuodeksi Jyväskylään meidän Jyppiläisten iloksi. Kiitos siitä, Merci Eric!

Ronja ja Aino lentävät etelään

Äskettäin silmiini osui HS Nyt -artikkeli viime vuoden marraskuulta, jossa Ronja kertoo pakottavasta tarpeestaan matkustaa etelään. Pakko tulee siitä, että ”Suomessa ei pysy järjissään marraskuussa”, ellei…

Ronja lentää etelän lämpöön neljä kertaa vuodessa, kahdesti keskitalven pimeimpänä aikana. Erikoiselta ja ehkä hieman ristiriitaiseltakin vaikuttaa, että ahkerasta lentelystään huolimatta Ronja ilmoittaa olevansa luonnonystävä.

Aino lähti jo syyskuussa. Ensimmäinen pitkäaikaisempi pysähdyspaikka oli Unkari, missä Aino vietti puolitoista kuukautta. Matka jatkui marraskuun puolivälissä ja maat vaihtuivat tiuhaan: Serbia, Kroatia, Italia, Tunisia. Välimerellisessä ilmastossa Ainon kaukokaipuu alkoi asettua.

Aino matkailee omatoimisesti tutussa porukassa, jonka kokeneimmat tietävät parhaat paikat ruokailla ja turvallisimmat yöpyä.

Pari kuukautta Algeriassa ja Marokossa viihdyttyään Aino ylitti Gibraltarin salmen ja pysähtyi reilun kuukauden ajaksi Espanjan sisäosiin. Suositut turistikohteet eivät Ainoa kiinnosta.

Vaikka Aino tekee varsinkin lomalla ollessaan ratkaisunsa näennäisen spontaanisti, kartalle merkittynä matka näyttää huolellisesti suunnitellulta:

Aino on siis kurki.

Liikuntaa

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on sisältynyt runsaasti penkkiurheilua, mutta myös aktiivista liikuntaa.

Viikko sitten näin Lappi Areenalla jääkiekko-ottelun, joka oli historiallinen kahdella tavalla. Rovaniemellä karsittiin ensi kertaa pääsystä (naisten) jääkiekkoliigaan. Vastakkain olivat paikallinen RoKi ja HIFK Helsingistä. Vieraat voittivat 2-4 ja varmistivat samalla nousunsa pääsarjaan. Kuvassa loppusummeri on soinut ja Stadin Gimmat juhlivat.

Palasin hallilta Jätkänkynttilän kautta, ja askelia tuli yli 10 000. Ihan mukava lenkki! Perjantaina avasin hiihtokauden Ounasjoen jäällä. Onneksi perjantaina, sillä sää oli satumaisen hyvä.

Tänään sää ei houkutellut hiihtosuorituksiin, mutta ennen telkkarin ääreen jumittumista kävelin Eteläkeskuksen lenkin. Korppeja ei taaskaan näkynyt.

Palattuani seurasin Holmenkollenin kisoja ja odottelin naisten hallipesiksen välieräpelien alkamista. Manse PP:n ja Pesäkarhujen paremmuus ratkesi vasta pitkittyneissä kotareissa, ja Pesäkarhut selviytyi huomiseen finaaliin.

Minua kiinnosti enemmän jälkimmäinen peli, jossa kohtasivat Kirittäret ja Lapuan Virkiä. Kirittäret voitti ansaitusti 2-0, ja varsinkin toisella jaksolla (5-1) sekä sisä- että ulkopeli oli ajoittain nautittavan laadukasta.

Kuvassa Virkiän lyöjäjokeri Janette Lepistö purkaa ajoa, syöttämässä viime kauden parhaaksi lukkariksi valittu Mari Mantsinen. Lepistö ei onnistunut kuvan tilanteessa, vaikka löikin tavanomaisen hyvin. Hallimestari selviää huomenna.

Samaan aikaan pesäpallon kanssa Lappeenrannan Veiterä ja JPS Jyväskylästä pelasivat jääpallon eli bandyn Suomen mestaruudesta. Seurasin jälkilähetystä ja iloitsin JPS:n voitosta. Mestaruus on jyväskyläläisten ensimmäinen. Onneksi olkoon!

Kisaviikko urheiluopistolla

Jos Suomen menestys olisi ollut vähänkään parempi, viikko urheilulle pyhitetyssä ympäristössä olisi varmaankin ollut elämys. Mutta kun mitalitoiveet pettivät yksi toisensa jälkeen, parasta antia oli urheiluun liittymätön kurssi mukavassa porukassa.

Olen asunut pitkään Rovaniemellä, mutta Urkalle ei ole ollut aiemmin asiaa. Moneen kertaan laajennettu rakennus osoittautui niin monisokkeloiseksi, että osasimme omin avuin ruokasaliin vasta kolmantena päivänä. Siksi ex-päävalmentaja Reijo Jylhän kohtelias opastus tuli tarpeeseen.

Kun muu ryhmä kokeili lumikenkäilyä, minä livahdin luontopolulle. Sen varressa on hyvin hoidettu lintujen ruokintapaikka, joka oli jäänyt käymättä. Näin retkelläni kolme korppia, kaksi pähkinähakkia ja läskipyörän.

Keskiviikkona kävin katsomassa RoKin ja SaPKon pelin. Käyn Lappi Areenalla muutaman kerran kaudessa, mutta yleensä naisten tai junnujen peleissä. RoKi meni menojaan jo ensimmäisessä erässä ja loppuaika vain pelailtiin. Maksaneita katsojia oli lisäkseni 1323, mukava määrä arki-iltana.