Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2024

Takapihabongaus

Koska pihabongausta voi harrastaa muuallakin kuin omalla pihamaalla, tarkkailin tunnin ajan tapahtumia metsäruokinnallani Hervannan Makkarajärvellä. Matkaa lähimpiin taloihin on 450 metriä. Tarjolla on kaksi talipötköä, lisäksi heitin lumelle kaksi kourallista pähkinänpuolikkaita: aivan jalkoihini ja sopivalle kuvausetäisyydelle viiden metrin päähän. Kun istuin odottamaan, kello oli 12.45.

Nopeimmin näkösälle ehti hömötiaispari, seuraavaksi sinitiainen ja sitten talitiainen. Koska linnut lentävät kauemmas nokkimaan pähkinäänsä, tarkan lukumäärän selvittäminen on vaikeaa. Hömötiaisia oli ainakin kaksi paria, talitiaisia yksi pariskunta ja sinitiainen saattoi olla liikkeellä yksin.

Minun ruokinnallani harvinainen kuusitiainen poikkesi pikaisesti, ja töyhtötiaista piti tällä kertaa odotella yli puoli tuntia. Lopulta tuttu pari kuitenkin ilmestyi paikalle ja otti heti äänimaailman hallintaansa. Myös hömötiaiset ääntelivät aktiivisesti, mutta talitiaiset ja kuusitiainen olivat vaitonaisia.

Kun kauempana äännellyt käpytikka otetaan mukaan, tunnin tarkkailujakson lajimääräksi tulee kuusi ja nokkaluvuksi minimissään 11.

Talviretkellä etelässä, osa 2

Tokoinrannan sorsapaljouden lisäksi toinen hyvä syy lähteä etelään oli norjalaisen maisemamaalarin Peder Balken (1804-1887) näyttely Sinebrychoffin taidemuseolla. Sekä taiteilija että taidemuseo olivat minulle entuudestaan vieraita.

Koska takki ja tavarat jätettiin pohjakerrokseen, aloitin sympaattisesta alasalista. Siellä oli Balken omien teosten lisäksi hänen uraansa vaikuttaneiden kollegoiden pienimuotoisia töitä, myös joitakin piirroksia. Maalauksista jäi mieleen erityisesti saamelainen poroineen, joka rinnastui täällä Suomessa paljon keskustelua herättäneeseen tutkielmaan samasta aiheesta. Saamelaisulottuvuuteen kantaa ottamatta tyydyn toteamaan, että kumpikaan ei ole minun makuuni.

Näyttelyn tunnetuimmat teokset löytyivät kerrosta ylempää, esimerkiksi jäätiköitä esittävät Balken ja vanhemman kollegan Johan Christian Dahlin suurikokoiset maalaukset rinnakkain ripustettuna. Kelpo töitä kumpikin, ja luultavasti aivan ensimmäisiä tästä aiheesta maalattuja koko maailmassa. Dahlin jäätikkö muistutti enemmän niitä, joita olen Norjassa itse nähnyt.

Vierastan romantiikan tyylisuunnan maisemamaalauksia, koska ne ovat väreiltään ja muutenkin niin etäällä todellisuudesta. Balken kunniaksi on kuitenkin sanottava, että uran aikana tapahtuu selvä muutos hillitympään suuntaan. Haasteellisesta aallokon ja rantatyrskyjen maalaamisesta Balke suoriutuu hyvin, mutta linnut ovat todellinen kompastuskivi. Esimerkkinä seuraava kuvanäyte, josta lintuja on vaikea määrittää edes suvun tarkkuudella.

Bulevardilta suuntasin Jätkäsaareen, missä laivani Victoria 1 jo odotti. Luin matkan aikana jostakin, että Tallinkin T2 on Euroopan suurin laivamatkustajille tarkoitettu terminaali. Myös raskas liikenne on vilkasta. Alkuviikolla meno laivalla on kuitenkin rauhallista, ja nukuin hyvin.

Olin toivonut pakkasten jatkumista, mutta Tallinnan satamassa sää oli lauha ja sumuinen. Lintuja ei juurikaan näkynyt, joten tyydyin vain kiertämään satama-altaan. Ihmettelin kotiin palattuani päivän yli 14 000 askelta: lähes puolet niistä lienee kertynyt terminaalien tuubeissa ja laivan pitkillä käytävillä.

Talviretkellä etelässä

Kävin Helsingissä ja Tallinnassa yhdistetyllä lintu-, laiva- ja kulttuuriretkellä. Otetaan ensin linnut.

Tokoinrannan sulaan oli kerääntynyt hirmuinen määrä sinisorsia. Paikallinen harrastaja ilmoitti Tiiraan päivän (9.1.) lukumäärän, peräti 2000 yksilöä. Joukossa oli yksi täysalbiino, kolme ”kööpenhaminalaista” koirasta ja neljä kermanväristä naarasta.

Sorsaparveen oli lyöttäytynyt muitakin vesilintuja: silkkiuikku, tavi, harmaasorsa, tukkasotka ja kaksi kanadanhanhea. Uikku ja kanadanhanhet erottuivat parvesta helposti, mutta muut olivat haasteellisempia tapauksia. Harmaasorsa löytyi vasta muiden ornien opastuksella, ja tukkasotka jäi kokonaan näkemättä.

Tallinnassa lintuhavainnot jäivät vähiin. Ehkä mainittavin oli laivan yläkannen kaiteelle istahtanut talvipukuinen harmaalokki.

PS
Huomasin Tiirasta, että Tokoinrannan sulaan ilmestyi 12.1. hylje! Vesialue tyhjentyi sorsista, mutta minkäänlaista pakokauhua yllätysvieras ei aiheuttanut. (Tiirassa video)

Turboruuvi tapissa

Vein jouluna lähimetsään kaksi talipötköä ja kokeeksi hieman kookosrasvaa. Töyhtö- ja hömötiainen ilmestyivät välittömästi ruokinnalle, mutta muita lajeja ei ole näkynyt. Sään lauhduttua tilanne muuttui: tänään paikalla touhusi viidenlaisia tiaisia, kun joukkoon liittyivät tali-, sini- ja kuusitiainen.

Nyt kun tarkeni hyvin kuvata, valoa oli metsässä todella niukasti. Kuvia sentään sai kun näpytteli herkkyysasetuksen ääriasentoon eli ISO-arvoon 12800. Ero filmiaikaan on hurja! Esimerkkikuvien kohinaa on vähennetty Photoshopilla.

Pipo päähän pakkasella

Huomasin äskettäin, että Canada Goosen tuotevalikoimaan sisältyy myös pipo, täkäläisittäin pipa. Materiaali on merinovillaa ja kokonaisuuden kruunaa suurikokoinen firman logo. Hinta kuulostaa hurjalta: 250 euroa! Jos tyytyy pienempään logoon, hinta on 195.-. Kyseessä on todellinen merkkituote, sillä itse päähineen osuus hinnasta on enintään viidesosa.

Tarjoan vaihtoehdoksi Prisman myymää pipoa ja Varustelekasta saatavaa merkkiä. Yhdistelmä on varmasti yhtä lämmin ja ehkä jopa tyylikkäämpi kuin CG-pipo, mutta hinta vain 31 euroa.