Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2021

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

  

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.

Suureen maailmaan

Viime päivinä olen ajatellut lintujen elämän ensi vaiheita: munasta kuoriutumista ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutos on joka tapauksessa suuri, mutta erityisen järisyttävä se on vesiympäristöön sopeutuneilla pesäpakoisilla linnuilla. Tällainen on esimerkiksi telkkä.

Lintukäsikirjan Pohjolan linnut värikuvin mukaan telkkänaaras munii vuorokauden välein 6-11 munaa pönttöön tai palokärjen hakkaamaan luonnonkoloon. Haudontavaihe kestää noin kuukauden ja alkaa vasta kun munamäärä on lopullinen. Tästä johtuu, että kuoriutuessaan poikaset ovat lähes täsmälleen saman kokoisia.

Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pöntössä vuorokauden tai puolitoista, mutta sitten on aika kiivetä pöntön aukolle ja hypätä suureen maailmaan. Pönttö tyhjenee muutamassa minuutissa, minkä jälkeen emo johdattaa kulkueen veden ääreen sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Kuluvan kesän ensimmäinen telkkäpoikue osui silmiini Harjulammella viime viikolla. Varsinkin emon sukeltaessa poikaset hakivat toisistaan turvaa niin tiheänä lauttana, että lukumäärän selvittäminen oli lähes mahdotonta.

Telkkäemot eivät ruoki poikasiaan, vaan johdattavat nämä sopivaan ympäristöön. Ja koska telkkä löytää ravintonsa vesistön pohjasta, myös poikasten on opittava sukeltamaan. Lintukäsikirja ei kerro, minkä ikäisenä tämä tapahtuu. Itse arvelen, että enintään päivä siihen menee. Nälkä on ankara oppimestari!

Kun katselin Ruokolammella sukeltelevia telkänpoikia, ihmettelin miten ilmavalta näyttävä höyhenpallo ylipäätään pääsee pinnan alle!

Jos omatoimisin poikanen harhautuu liian etäälle, tekkäemo puuttuu asiaan. Emon kutsuessa poikanen porhaltaa hirmuista vauhtia muiden joukkoon.

Risteilyä ja muuta kesähupia

Reilun viikon mittainen turnee etelään on vielä kesken, mutta ohjelmaan kuuluneet risteilyt on tehty. Risteilin laiva-aatetta kannattaakseni ensin Turusta Tukholmaan, sitten Helsingistä Tallinnaan ja vielä Jyväskylästä Pohjois-Päijänteelle. Yhteistä kaikille oli, että en käynyt maissa.

Matkustin Jounin kanssa Turusta Tukholmaan Viking Linen aamuvuorolla. Viikolopusta ja kauniista säästä huolimatta vesiliikenne oli ihmeen vaisua. Heikko tuuli vaikutti varmaankin purjeveneiden vähyyteen.

Odotettu puolimatkan laivaparaati alkoi siitä, kun Tukholmasta saapuva Viking Grace ilmestyi näkyviin ja meni edellämme kohti Maarianhaminaa. Turusta ennen meitä lähtenyt Tallinkin Galaxy pistäytyi laiturissa ja jatkoi kohti Tukholmaa. Ruotsin lipun alla liikennöivä Birka Paradise oli viettänyt talven Maarianhaminassa, ja Turkuun oli jämähtänyt talveksi Silja Symphony.

Kesän ajaksi varustamot ovat kehitelleet uusia risteilytuotteita, joista pidän kiinnostavimpana päivä Maarianhaminassa -risteilyä: kaksi yötä laivassa ja päivä maissa. Sen aikana ehtii tutustua kaupunkiin, tutkia tasokkaan merenkulkumuseon ja käydä museoalus Pommernilla. Jos aikaa jää, voi ihailla rantakallioilta satamassa poikkeavia ruotsinlaivoja.

Matka Turusta Helsinkiin taittui rataöiden vuoksi bussilla. Moottoritie monine tunneleineen oli minulle uusi tuttavuus, samoin riistaeläimiä varten rakennettu maapenger tien yli.

Vietin iltapäivän Maaritin ja Laurin luona Sipoossa ja palasin illalla merelle suuntana Tallinna. Taaskaan en käynyt maissa, mutta sain kyytiä koko rahan edestä, sillä Viking XPRS teki sunnuntain aikataulun mukaisesti ylimääräisen matkan Helsinkiin. Kotimaassaan viikonloppua viettäneet virolaiset työntekijät palasivat Suomeen. Ilta Tallinnassa ja merellä oli satumaisen kaunis.

Jyväskylään päästyäni maltoin pysyä monta päivää kuivalla maalla. Keskiviikkoiltana ohjelmassa oli hartaasti odottamani pesiskauden avaus, jossa mestarisuosikki Kirittäret peittosi sarjan tyveen ennustetun Siilinjärven joukkueen. Meitä katsojia oli paikalla yli 600 ja useimmat olivat varmaankin tyytyväisiä näkemäänsä: ulkopeli oli pitävää ja sisäpeli rullasi iloisesti.

Syksyllä vuoden naispesäpalloilijaksi valittu Emma Körkkö pamautti kaksi kunnaria. Erikoista suorituksessa oli vain se, että Emma löi kunnarit samassa vuoroparissa. Toisella kertaa tyhjeni pajatso.

Perjantaina oli vuorossa matkan kolmas risteily, suuntana Päijänne. Suomen Suvi kävi kääntymässä Säynätsalon edustalla. Kolmen tunnin risteilyllä nähtiin mm. vauhdikkaita moottoriurheilusuorituksia, merimetso ja Äijälänsalmen 1930-luvulla rakennettu betoninen kaarisilta.

Lämmin kesäilta oli houkutellut satama-alueelle valtavasti väkeä, joka tuntui viettävän pitkän koronatalven päättäjäisiä.