Kevään lukuelämys on ollut Viron kansalliskirjallisuuden kulmakivi, A.H. Tammsaaren viisiosainen suurromaani Totuus ja oikeus.
Siihen aikaan kun Virolla oli oma raha, 25 kruunun seteli oli kunnianosoitus Tammsaarelle. Etupuolella oli kirjailija itse, kääntöpuolella hänen syntymäkotinsa Vargamäe, nykyisin museo.
Tekstini Totuudesta ja oikeudesta täällä.
Ihastuttavien kevätpäivien pitkä ketju katkesi yöllä: aamulla satoi räntää. Ensimmäinen ajatukseni koski lintuystävieni pelihuumorin riittävyyttä.
Matkalla rantaan panin merkille, että Lääninhallituksen puistossa monena aamuna innokkaasti laulanut peippo oli nyt hiljaa. Peippo ei vähästä hätkähdä ja laulaa täyttä päätä pikkupakkasessakin, mutta ehkä sakea räntäsade oli sille liikaa.
Sen sijaan västäräkit eivät olleet moksiskaan. Ne ovat tottuneet kaikenlaisiin säihin, märkiinkin. Ykkösasia on ruoka ja sitä riitti, sillä koskikorentoja oli alkanut nousta joesta edellisellä viikolla.
Talvi jatkuu edelleen täällä Rovaniemellä: lumipeitteen paksuus lentoasemalla on 93 senttiä. Päivälämpötilat ovat nousseet hiljalleen, ja tänään ylitettiin kymmenen asteen haamuraja. Öisin on ollut muutama pakkasaste. Muuttolinturintamalla on hiljaista.
Kaupungin ylivoimaisesti paras lintupaikka juuri nyt on Alakorkalon hyötyjäteasema, mutta melko talviselta näyttää sielläkin. Kompostiaumojen päivänpuoleiset sivut ovat kuitenkin olleet sulat jo pitkään. Aktiivinen retkeily on tuottanut toistaiseksi kymmenen muuttolintulajia, joista yli puolet eilen ja toissapäivänä.
Vanhan lintulorun mukaan kiurusta (kuvassa) on kuukausi kesään, peipposesta puoli kuuta ja västäräkistä vähäsen. Minun näköpiiriini lajit ehtivät jokseenkin samaan aikaan: kiuru ja västäräkki perjantaina, peippo tänään. Toistaiseksi pohjoisin haarapääsky nähtiin tänään Limingassa. Kunhan yöpakkaset loppuvat, lyhyessä ajassa tapahtuu paljon.
Useimpien mielestä lunta on riittävästi, mutta pulmuset taitavat olla toista mieltä. Rovaniemellä pulmusia näkee nimittäin varmimmin siellä, mihin lunta tuodaan koko ajan lisää.
Kävelin aamulla Jängislahden lumenkaatopaikalle. Lintuja ei aluksi näkynyt ja arvelin syyksi paikalla möyrinyttä kauhakuormaajaa. Istuin odottamaan, ja jo viiden minuutin kuluttua parvi pyrähti paikalle, 25-30 yksilöä.
Linnut etsivät syötävää kämmenen kokoisista pälvipaikoista ja poseerasivat välillä korkeiden lumikasojen päällä.
Kotiin palatessani kuulin Kotitiellä tilhien sirinää. Pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan. Laskin 12 tilheä, joista osa napsi pihlajasta marjoja toisten katsellessa viereisestä koivusta. Pienehköjä tilhiparvia on näkynyt aivan viime päiviin asti. Pihlajissa on edelleen marjoja, jos kohta laatu alkaa olla kyseenalainen. Kuvan marjat ovat ihmeen meheviä.
Ounaskosken sulan vaiheilla on ollut hiljaista. Lokkeja on nähty vasta kerran eikä vesilintuja lainkaan. Pääsiäispyhinä näyttäytyi koskikara.
