Nyt sitten sataa kun odottelemme Keflavikissa paluukyytiä Suomeen.
Retki on täyttänyt kaikki odotukset. Aivan ihmeellinen maa tämä Islanti!
Palaan tunnelmiin muutaman päivän kuluttua.
Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018
Kylmää ja kuumaa
Retken kolmas yö oli sateinen, mutta aamulla palattiin taas päiväjärjestykseen. Tiistaina matka jatkui Höfnistä etelärannikkoa kohti länttä.
Ensimmäisen kerran pysähdyttiin Jökulsarlonissa, paikassa missä jäätikkö lohkeilee mereen yhteydessä olevaan lahteen. Näkymät olivat kuin Grönlannista. Puuttui vain, että jäälohkareiden ja veneiden seassa olisi viilettänyt miekkavalaan selkäevä. Sellaistakin on tiettävästi sattunut.
Päivän toinen huippuluokan luontokohde oli Skogafoss, lähes sadan metrin korkuinen pystyputous. Putous oli vielä odotettuakin vaikuttavampi, ja kokonaiselämyksen täydensivät sateenkaari ja paikalla lennelleet myrskylinnut.
Illalla lilluimme Fludirin maauimalan lämpimässä vedessä. Totta kai luminen ympäristö olisi tehostanut elämystä, mutta hyvä näinkin.
Keskiviikkopäivän odotetuin kohde oli Strokkur, joka on Geysirin väsähdettyä vallannut paikan Islannin ihmeiden terävimmässä kärjessä. Näimme puolenkymmentä purskahdusta, jotka toistuivat epäsäännöllisin välein ja vaihtelivat korkeudeltaan yllättävän paljon.
Nähtävyyksiä
Ajettavaa tänään riitti, mutta myös ihmeteltävää. Ensimmäinen kuuluisa nähtävyytemme oli Godafoss-putous. Koska joki tulee jäätiköiltä, vettä riittää koko kesäksi eikä kukaan joudu pettymään. Minuun väen paljous teki ehkä putoustakin suuremman vaikutuksen.
Myvatn-järven nähtävää olivat vesilinnut ja hyönteiset, joita kumpiakin oli todella paljon. Hyönteiset eivät onneksi purreet, ja vesilinnut jäivät pääosin määrittämättä. Ehkä pitää tulla joskus uudellen paremmalla ajalla keväällä tai alkukesällä?
Päivän ehdottomasti kovin juttu oli tuliperäinen alue kappaleen matkaa Myvatnilta itään. Jouni kiteytti tuntemuksemme toteamalla, että tällaista ei näe Norjassa. Huikea elämys!
Iltakuudelta paikallista aikaa saavuimme Höfniin. Sää oli muuttumassa sateisenharmaaksi, mutta ehdimme nähdä Vatnajökullin mereen valuvat liepeet. Toiveena on, että huomiseksi poutaa lupaava sääennuste toteutuu ja saamme ihailla jäätikköä aamulla hyvässä myötävalossa.
Siglufjördur
Saavuimme Islantiin lauantaina ja jäimme ensimmäiseksi yöksi Grindavikiin melko lähelle lentokenttää. Sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen. Majapaikan emäntä kertoi, että huhtikuun jälkeen yhtä kauniita päiviä oli ollut kuusi. Nyt maanantaina aamulla sää on edelleen hieno; illaksi ja yöksi on luvattu sadetta.
Kierrämme saarta myötäpäivään. Eilen ajoimme pohjoisrannikolle, missä pääkohteemme oli taannoisen sillinpyynnin keskuspaikka Siglufjördur. Teollinen jalostustoiminta päättyi vuonna 1993, nyt silloisissa toimitiloissa pitää majaa hieno sillimuseo.
Kirjoitan tätä Olafsfjördurissa, joka on viehättävä pikkukylä kappaleen matkaa Siglufjördurista Akureyriin päin. Kolmen tunnin aikaero haittaa sillä tavoin, että aamupallalle pääsyä joutuu odottelemaan.
Terveiset Tunturiteatterista!
Palasin hetki sitten Pihtsusjärveltä. Reitti Guolasjärven kautta osoittautui hyväksi: kilometrejä poluttomassa maastossa kertyi 20 suuntaansa, pahoja rakkoja ei ollut ja korkeuserot jäivät maltillisiksi. Muutamaan kertaan piti kahlata ja kahdesti ryömiä poroaidan ali.
Esitykset olivat korkeatasoisia kuten aina, näyttämö/katsomo erinomaiset ja tausta aivan mahtava. Tarvittavaan vaivannäköön suhteutettuna ensi-illan yleisömäärä 75 on uskomaton!
Juha kertoi, että alkujaan viisivuotiseksi aiottu projekti saa sittenkin jatkoa. Vuoden kuluttua tapaamme Vätsärin erämaassa.
Lämmin kiitos työryhmälle ja kanssavaeltajille kesän kohokohdasta!
Teatteriin!
Neljä vuotta sitten käynnistynyt Operaatio Paulaharju huipentuu ensi viikolla Haltin maisemissa Yliperällä, aika kaukana siis. Matkaa tunturiteatteriin kertyy täältä Rovaniemeltä 570 km, ensin autolla 550 kilometriä ja loput jalkaisin.
Patikkaosuuden vaihtoehtoisia reittejä on kolme: voi lähteä Kilpisjärveltä ja vaeltaa Suomen rajojen sisäpuolella. Toinen reitti suuntautuu Kilpisjärven ja Skibotnin väliseltä tieltä Lossujärvelle ja sieltä edelleen Pihtsusjärvelle. Tai sitten voi ajella Skibotnin ja Birtavarren kautta Guolasjärvelle ja jalkautua vasta siellä. Itse valitsen tämän vaihtoehdon.
Norjan puolen karttojen kanssa tuskaileville voin kertoa, että puhelimiin on saatavilla mainio sovellus nimeltään Maastokartat. Siitä löytyvät tarkat Suomen, Norjan ja Viron maastokartat ja bonuksena vielä Suomen merikartta. Koska netin toimivuudesta Yliperällä ei ole takeita, tarvittavat alueet pitää ladata off-line -tilassa käytettäväksi. Sijaintinäyttö perustuu satelliitteihin eikä riipu netistä. Käytin tällaista karttaratkaisua jo vuosi sitten Iisakkijärven reissulla ja se osoittautui toimivaksi.
Yliperä on vaativa retkeily-ympäristö. Vaikka pahimmat rakat onnistuisikin kiertämään, sää voi ”kesälläkin” olla todella ikävä. Juuri nyt norjalaisen YR-sivuston ennuste Somashyttan alueelle on hyvinkin suotuisa. Huominen näyttäisi olevan poutapäivä, ja sunnuntaina sateen luvataan päättyvän hyvissä ajoin ennen kenraaliharjoituksen alkamista. Tuleva viikko on ennusteen mukaan pääosin poutainen.
Kuvia ja kertomuksia aiemmilta teatteriretkiltä:
Uvjaladnen aarre
Mestarillista menoa
Eilinenkään ei ollut Berliinissä suomalaisten päivä, vaikka jotkut sellaista odottivat. Kun tilanne on mikä on, penkkiurheilijan kannattaa vaihtaa lajia tai opetella uutta asennetta. Tähän tapaan: on hienoa kun naapurit onnistuvat, vaikkapa Viron keihäänheittäjä Magnus Kirt tai Ingebrigtsenin veljekset Norjasta. Upeastihan pitkä ilta lopulta päättyi!
No vaihdetaan sitten lajia. Taas kerran saatiin nähdä, että suunnistuksessa pelkällä jalkatyöllä ei pitkälle potkita. Tai pötkitään kyllä, mutta väärään suuntaan! Ruotsin Tove Alexandersson lähti tiistaina keskimatkan kisaan puolustamaan mestaruutta, mutta eksyi metsään. Melkoinen suoritus puhuttaessa tämän hetken parhaasta naissuunnistajasta!
Jo rastit 1 ja 2 tuottivat vaikeuksia, mutta kolmonen osoittautui täysin ylivoimaiseksi. Huolellinen hortoilu meni sikälikin hukkaan, että kilpailusuoritus tietenkin hylättiin. GPS-seurannasta näkee mitä metsässä tapahtui.
Tove juoksi rastin ohi, luuli löytämäänsä nelosta kolmoseksi ja jatkoi matkaa väärään suuntaan. Syntyi kaikkien aikojen syherö. Viitosrasti löytyi kun kolmosen ohituksesta oli kulunut 13 minuuttia. Hopealle juossut Marika Teini selvitti saman neljän rastin ryhmän alle kolmessa minuutissa
Viestin ankkuriosuudella torstaina Tove menetti viime hetkellä varman tuntuisen viestivoiton, mutta tänään Mestari oli palannut omalle tasolleen. Pitkällä matkalla ero kakkossijaan oli puolitoista minuuttia.
Nyt käynnissä on miesten kilpailu. Jukolasta tuttu Olav Lundanes huohottaa keulassa, ja Leonid Novikov yllättää reitinvalinnoillaan.
* * *
Takaisin Berliiniin. Jakob Ingebrigtsen (17v) voitti äsken toisen mestaruutensa, tällä kertaa matkana oli 5000 m. Isoveli Henrik otti hopeaa. Uskomaton veljessarja!
Paineetonta pesisherkkua
Urheilua olisi tullut suoranakin, mutta minä katselin uusintana eilisen pesäpallopelin huikeat ratkaisuvaiheet. Lapuan Virkiä voitti ensimmäisen jakson ja toinen jakso oli tasanumeroissa Kirittärien tullessa viimeiseen sisävuoroonsa. Niillä numeroilla vieraat olisivat vieneet mennessään kaksi sarjapistettä.
Ei näyttänyt hyvältä: palo taululla ja lyöjät alkoivat olla vähissä. Mutta sitten Virpi Hukka kumautti kolmospuolelta läpi kunnarin arvoisesti ja mentiin supervuoroon. Siinä Kirittäret näytti vanhalle kiistakumppanilleen pelaamisen mallia ja tehtaili peräti kahdeksan juoksua! Lapualaisten vastaus jäi pahasti piippuun eikä etenijä päässyt edes kakkospesälle.
Kirittäret ratkaisi runkosarjan voiton hyvissä ajoin eikä eilisen ottelun tuloksella ollut merkitystä. Muut ovat joutuneet jännittämään: ennen eilisiä pelejä sijoitukset 2-4 olivat vielä jaossa, samoin viimeisenä pudotuspeleihin selviytyvä joukkue. Siltä osin tilanne on vielä avoin, mutta kärkinelikon järjestys on selvä. Porin Pesäkarhut jätti Manse PP:n kolmanneksi ja Virkiä jäi neljänneksi. Viimeisestä pudotuspelipaikasta käyvät kiistaa Lappeenrannan Pesä Ysien ja Oulun Lipottarien joukkueet.
* * *
Kävin viikonloppuna Aronperällä. Lammikot olivat ehtineet kuivaa eikä kahlaajalintuja näkynyt tälläkään kertaa. Sen sijaan tapasin amiraaliperhosen, joka ei ole näillä leveyksillä läheskään jokakesäinen näky. Perhonen oli kovin arka ja lepatti tiehensä kun yritin sitä lähestyä. Kuva on elokuulta 2011.
