Aihearkisto: Rovaniemi

Kupoli poksahti

Sääennuste toteutui aivan pilkulleen, ja tukala helle vaihtui yön aikana normaaliksi kesäsääksi. Muutos käynnistyi illalla kahdeksan aikoihin. Lämpötila Rovaniemellä on tänään toistakymmentä astetta eilistä alempi.

Uskoin ennustetta ja avasin uimakauteni eilen. Siihenpä ne uinnit saattavat sitten jäädäkin, koska maltillisesti asetettuna tavoitteena on yksi uintikerta kesässä. Jokivesi oli selvästi vilpoisempaa kuin vuosi sitten.

Jokirantaa parin vuoden ajan somistanutta saunaa oli viritelty sitten viime näkemän. Hökötys saattaa olla turisteille eksoottinen nähtävyys, mutta ei varsinainen ilo silmälle. Kauankohan sitä joutuu katselemaan!

Arktikumin uopajassa näin vesikulkuneuvon, jollaisiin täällä ei ole totuttu. Otin kuvan juuri kun se lipui kivisillan alle. Meloja oli valmiiksi matalana, muuten alitus ei olisi onnistunutkaan.

Sivuraiteilla

Rovaniemen ratapiha on minulle mieluinen päivittäisten kävelyretkien kohde. Käyn paikalla katsomassa lintuja, mutta vierailuihin on muitakin syitä. Esimerkiksi se, että ratapölkkyjen kyllästysaineen ominaishaju palauttaa mieleen positiivisia fiiliksiä lapsuusaikojen ratapihoilta. Avainasia on siis ympäristö, ei junalla matkustaminen.

Viime viikolla löysin purkamista odottavan tavara-aseman edestä asvaltilta naulan, josta ajatukset karkasivat kirjallisuuteen. Järeä ruosteinen naula toi mieleen Anton Tsehovin hykerryttävän hauskan tarinan Pahantekijä, joka sisältyy vaikkapa Kirjayhtymän v.1965 julkaisemaan kokoelmaan Tarpeettomia ihmisiä. Kirja löytyi omasta hyllystä.

Ratavartija oli tavannut Denis Grigorjevin 141. virstanpylvään lähellä ”irrottamassa mutteria, jolla kiskot kiinnitetään pölkkyihin”. Käräjillä tuomari epäilee tihutyötä, ehkä suorastaan sabotaasin yritystä ja kysyy, miksi Denis irrotti mutterin. Syytetty selittää, että mutteria tarvitaan kalastuksessa painona ja että ”Ei ole parempaa kuin mutteri… Se on painava ja siinä on valmis reikäkin.”

Tuomarin mielestä mutterin varastaessaan Denis voi aiheuttaa junan suistumisen raiteilta ja sitä myötä monien ihmishenkien menetyksen. Denis torjuu kauhistuneena ajatuksen ja puolustautuu huomauttamalla, että hänellä on toiminnassa järki mukana: osa muttereista jätetään tietysti paikoilleen.

Tässä välissä on syytä huomauttaa, että kiskot kiinnitetään pölkkyihin nauloilla, ja muttereita käytetään kiskojen liitoskohdissa. Kuva on uusi, mutta menetelmä lienee ollut käytössä koko rautateiden historian ajan. Se on lähes 200 vuoden mittainen.

Kuvasta näkee, että maalaisjärkinen Denis ymmärtää asian paremmin kuin lakipykäliin rakastunut tuomari. Tarkoin valittujen muttereiden varastaminen ei todellakaan aiheuta vaaraa kiskoilta suistumisesta.

Pesispäivä

Eilinen päiväni oli pesiksentäyteinen. Seurasin paikan päällä Napa-Pesiksen miesten Suomensarjan ottelun, jossa sarjataulukon alapäähän ankkuroitunut kotijoukkue kohtasi sarjaa johtavan maineikkaan Sotkamon Jymyn kolmosjoukkueen.

Kesän aikana pelkästään Superin otteluita seuranneena olin utelias näkemään, miltä peli näyttää kahta sarjatasoa alempana. Voin sanoa, että yllätyin positiivisesti. Ihastelin varsinkin ensimmäisen jakson railakasta lyöntipeliä ja sitä, että kotijoukkue nousi vaisun toisen jakson jälkeen taistelemaan tosissaan voitosta.

Lappilaiset voittivat ensimmäisen jakson lukemin 13-7, toinen jakso meni vieraille 2-7, supervuoro pelattiin 0-0 ja kotarit 1-2.

Toinen ihastelun kohde oli syöttölautasen ääressä hienoja otteita esittänyt Topi Still, jonka pelaamista olen aiemmin nähnyt vain junioripeleissä. Topi selviytyi loistavasti aikuisten joukossa: pelinäkemys on erinomainen, tolpat pysyivät lautasella ja lyhyiden haut olivat sähäköitä. Myös mailan varressa Topi täytti paikkansa mallikkaasti.

Heti pelin päätyttyä kiiruhdin kotiin telkkarin ääreen, koska Hippoksella peli oli jo alkanut. Kirittäret, naisten hallitseva mestari ei ole viimekesäisessä iskussa, mutta syksyn ratkaisupeleihin on vielä aikaa. Voitto seinäjokisista toki väännettiin, mutta yksi sarjapiste jäi liitolle.

Muistin katsomossa istuessani, että Topi on esiintynyt aiemminkin kuvissani. Heinäkuussa 2012 pelattiin viimeistä kesää Lapinaukean hiekkakentällä. Kirjoitin Pattijoen vierailun jälkeen tämän tekstin.

Topilla pesis on geeneissä. Kesällä 2012 isä (Veli-Pekka Still) pelasi ja poika vastasi tulostaulusta, eilen Topi pelasi ja isä johti peliä.

Kierros kaupungilla

Pähkäilin aamulla, lähdenkö jalkaisin, pyörällä ja minne. Valitsin pyörän ja tein kierroksen kaupungilla. Nauhoitin reitin: punaiset numerot viittaavat kuviin ja selityksiin.

1. Joutsenpari löytyi vakiopaikalta isommalta Veitikanlammelta. Linnut ovat tottuneet ihmisiin eivätkä olleet moksiskaan, kun kävelin lammen rantaan yrittämättäkään hiipiä. Naaras vain vilkaisi minua ja jatkoi nukkumista luottaen täysin vartiointitehtävää hoitaneeseen puolisoonsa. Toivon lintujen jäävän pesimään Veitikanlammelle tai Harjulammelle.

2. Löysin Harjulammen rannasta parittoman Nike-tossun, jota oli käytetty roskakorina.

3. Jätkänkynttilän sillan alla on taidokkaasti tehtyjä graffiteja, joista tässä yksi.

Sulapaikka sillan kohdalla Ounaskoskessa on kaupunkiin saapuneiden naurulokkien suosiossa; tänään paikalla käydessäni laskin 112 lintua. Myöhemmin iltapäivällä lokkeja oli parisataa.

4. Sanna Luoma erottui ehdokkaiden massasta. Suuri ja edustava kokovartalokuva ilmestyi Lordin aukiolle ensimmäisenä, aluksi ilman ehdokasnumeroa.

Tänään Sanna sinnitteli talkooryhmän unohtamana Arktikumin suunnalla. Ääniä kertyi mukavasti, ei kuitenkaan riittävästi valintaa ajatellen.

Kisaviikko urheiluopistolla

Jos Suomen menestys olisi ollut vähänkään parempi, viikko urheilulle pyhitetyssä ympäristössä olisi varmaankin ollut elämys. Mutta kun mitalitoiveet pettivät yksi toisensa jälkeen, parasta antia oli urheiluun liittymätön kurssi mukavassa porukassa.

Olen asunut pitkään Rovaniemellä, mutta Urkalle ei ole ollut aiemmin asiaa. Moneen kertaan laajennettu rakennus osoittautui niin monisokkeloiseksi, että osasimme omin avuin ruokasaliin vasta kolmantena päivänä. Siksi ex-päävalmentaja Reijo Jylhän kohtelias opastus tuli tarpeeseen.

Kun muu ryhmä kokeili lumikenkäilyä, minä livahdin luontopolulle. Sen varressa on hyvin hoidettu lintujen ruokintapaikka, joka oli jäänyt käymättä. Näin retkelläni kolme korppia, kaksi pähkinähakkia ja läskipyörän.

Keskiviikkona kävin katsomassa RoKin ja SaPKon pelin. Käyn Lappi Areenalla muutaman kerran kaudessa, mutta yleensä naisten tai junnujen peleissä. RoKi meni menojaan jo ensimmäisessä erässä ja loppuaika vain pelailtiin. Maksaneita katsojia oli lisäkseni 1323, mukava määrä arki-iltana.

Mitähän isä sanoisi?

Taloa katsellessani ajattelin edesmennyttä isääni, rakennusmestaria. Mitähän mahtaisi sanoa uusimmasta rakentamisen tyylistä?

Rovaniemen Rantavitikalle nousseessa opiskelija-asuntolassa on kahdeksan kerrosta, ja julkisivu on puuduttavan yllätyksetön. Kuinkas muuten, kun rakennus koostuu valmiina paikalle tuoduista yksiöistä!

Kävin katsomassa ihmettä ja muistelemassa isän kanssa tehtyjä yhteisiä kävelyretkiä. Isä ei kiinnostunut linnuista, mutta minä näköjään taloista.

Kiinnostavaa seurattavaa löytyy lähempääkin: työmaa näkyy keittiön ikkunasta. Tätä taloa kootaan betonielementeistä, Rantavitikan talo on puurakenteinen.

Ihmeen korkealla

Nautin kauniista pakkassäästä kunnon kävelylenkillä. Lintuja ei juurikaan näkynyt, muuta mainittavaa kyllä: näin auringon ja auton. Kuten näkyy, auto oli yllättävän korkealla.

Aurinkokin kipusi reilusti horosontin yläpuolelle ja mikä parasta, se oli näkyvissä vielä kun kello lähenteli kahta! Päivä on pidentynyt Rovaniemellä yli tunnin.

Tykitettyä lyriikkaa

Kävin eilisiltana Lordin aukiolla tutustumassa uuteen tapaan julkaista lyriikkaa: runot projisoitiin Koskikadun yli Sampokeskuksen seinään. Koska dataprojektoria sanotaan myös datatykiksi, puhun runojen tykittämisestä.

Runoutta tykitettiin jo 1800-luvulla, silloin käytössä oli Yhdysvaltain laivaston fregatti Neversinkin laivatykki. Lainaus Herman Melvillen teoksesta Valkotakki:

Sotalaivan suurissa tykeissä on mustiksi maalatut puiset mötikät, niin sanotut suutulpat. Ne työnnetään putken suuhun suojaamaan meriveden pärskeiltä ja tulppien laitto ja poisto käy yhtä kätevästi kuin voiastian kannen käsittely.

Koska Lemsford pelkäsi käsikirjoitustensa häviävän, hän oli ruvennut ystävänsä neuvosta säilyttämään niitä tietyn tykin sisällä.
(…)
Aamiaisen jälkeen loikoilimme Lemsfordin kanssa isomärssyssä, minne olin kutsunut hänet jalon esimieheni Jack Chasen luvalla. Yhtäkkiä ammuttiin tykillä – meidän laivastamme.

”Ne vastasivat kunnialaukaukseen, joka ammuttiin eilen rannalta”, yksi märssymiehistä sanoi.

”Hyvä luoja, miten Seireenien lauluilleni mahtoi käydä?” Lemsford huusi ja laskeutui kiireimmän kaupalla patterikannelle. Juuri kun hän pääsi alas, tykki numero 20, hänen kirjallinen kassakaappinsa päästi hirveän pamauksen.

Kun Lemsford oli palannut hitaasti märssykoriin, Jack Chase sanoi: ”No, sinä ahteriryhmän Vergilius, saitko ne talteen?” Tai ei sinun tarvitse vastata, näkyy päältä että myöhästyit. Mutta älä huoli, poika. Yksikään kustantaja ei olisi toiminut yhtä hyvin.”  Sitten Jack kääntyi sanomaan minulle: ”Juuri noin runoutta pitääkin julkaista, Valkotakki, ampua suoraan kohti. Joka laulusta on tehtävä kahdenkymmenenneljän naulan posaus, pöljiä kohti on ammuttava, tahtoivat ne runoja tai ei. Jos laukauksesi todella tehoavat, Lemsford, vihollisesta ei kuulla enää mitään. Kuollut mies ei edes sopertele.

Lainaus sisältyy tekstiin Valkotakki – märssymies Melville muistelee, jonka julkaisin sivuston puolella kesäkuussa 2014.

Kunkkarit eivät kosketa

Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna Rovaniemellä järjestettävät Kuninkuusravit eivät kosketa minua millään tavalla. Olin väärässä.

Päätin tänään käydä pitkän tauon jälkeen Aronperällä katsomassa, onko paikalla rankkasateiden jäljiltä lammikoita ja niiden vaiheilla kahlaajia. Löysinkin kolme lieterantaista lammikkoa, mutta lintuja ei näkynyt. Kenttä oli varattu Kuninkuusravien pysäköintialueeksi, ja autoja tuli koko ajan lisää.

Kuninkuusravit järjestettiin Rovaniemellä edellisen kerran elokuun alussa vuonna 2004. Silloin kirjoittamani blogimerkintä on uudelleen  ajankohtainen. Itse tapahtumasta olen edelleen samaa mieltä, samoin hevosista.

Sillä aikaa kun…

Viroon lähtiessämme Lapin joet tulvivat ja tilanteen pelättiin edelleen pahenevan. Paluun jälkeen kiiruhdin Kivisillalle katsomaan, joko aukko näkyy. Joen pinta oli laskenut parilla metrillä ja oltiin lähellä normaalia kesän tasoa. Kuvat on otettu 14.5 ja 28.5.

Kirjoitan Viron vaikutelmista erikseen, mutta tässä pieni ennakkomaistiainen. Lupasin Saarilla ja Länsi-Virossa ensi kertaa käyneelle Arjalle kaksi uutta lintua: avosetin ja kattohaikaran.

Avosetteja nähtiin tietopaikassa Hiidenmaalla ja kattohaikaroita kahdessa paikassa mantereella. Kuvan kattohaikara tuli iloisena yllätyksenä matkalla Paldiskista Tallinnaan. Kyseessä lienee pesää vartioiva koiraslintu. Hautova naaras ei varmaankaan ollut kaukana, mutta pesää ei jääty etsimään.