Aihearkisto: Rovaniemi

Kunkkarit eivät kosketa

Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna Rovaniemellä järjestettävät Kuninkuusravit eivät kosketa minua millään tavalla. Olin väärässä.

Päätin tänään käydä pitkän tauon jälkeen Aronperällä katsomassa, onko paikalla rankkasateiden jäljiltä lammikoita ja niiden vaiheilla kahlaajia. Löysinkin kolme lieterantaista lammikkoa, mutta lintuja ei näkynyt. Kenttä oli varattu Kuninkuusravien pysäköintialueeksi, ja autoja tuli koko ajan lisää.

Kuninkuusravit järjestettiin Rovaniemellä edellisen kerran elokuun alussa vuonna 2004. Silloin kirjoittamani blogimerkintä on uudelleen  ajankohtainen. Itse tapahtumasta olen edelleen samaa mieltä, samoin hevosista.

Sillä aikaa kun…

Viroon lähtiessämme Lapin joet tulvivat ja tilanteen pelättiin edelleen pahenevan. Paluun jälkeen kiiruhdin Kivisillalle katsomaan, joko aukko näkyy. Joen pinta oli laskenut parilla metrillä ja oltiin lähellä normaalia kesän tasoa. Kuvat on otettu 14.5 ja 28.5.

Kirjoitan Viron vaikutelmista erikseen, mutta tässä pieni ennakkomaistiainen. Lupasin Saarilla ja Länsi-Virossa ensi kertaa käyneelle Arjalle kaksi uutta lintua: avosetin ja kattohaikaran.

Avosetteja nähtiin tietopaikassa Hiidenmaalla ja kattohaikaroita kahdessa paikassa mantereella. Kuvan kattohaikara tuli iloisena yllätyksenä matkalla Paldiskista Tallinnaan. Kyseessä lienee pesää vartioiva koiraslintu. Hautova naaras ei varmaankaan ollut kaukana, mutta pesää ei jääty etsimään.

Joki tulvii

Tänään ajattelin käydä kiertämässä Koivusaaren luontopolun, mutta aikeeksi jäi. Ounasjoen pinta oli noussut muutamassa päivässä liki kaksi metriä, ja pitkokset olivat koko matkaltaan veden vallassa. Kahluusaappailla kierroksen olisi ehkä voinut tehdä.

Kulpinväylän sillalta otetussa kuvassa tilanne näkyy hyvin. Virran kuljettamia jäitä näkyi Ounasjoen pääväylässäkin, mutta ei näin suuria.

Lämpötila on kivunnut monena päivänä kesäisiin lukemiin ja pysynyt öisinkin plussalla. Lentoaseman mittauspisteessä noteerattiin ensimmäinen lumeton päivä. Ounasjoen latvoilla lunta on vielä reilusti, ja tulvan ennustetaan olevan maksimissaan ensi viikon tiistaina.

Lumi kuumensi tunteet

Keskisuomalainen uutisoi lumiraivosta: asukas hyppäsi auraajan hyttiin ja kävi kurkkuun kiinni.

Omakotitalossa asuneena ymmärrän tilanteen. Taivaalta tuleva on ok, mutta lumen auraaminen pihaliittymään voi joskus tuntua ylimääräiseltä kiusanteolta. Sodankylässä portilla oli kerran vastassa kadulta jyrättyä polannetta puolen metrin valli, joka oli poissa ollessamme ehtinyt kovettua. Ei naurattanut kun jykersin sitä rautalapiolla.

Tänään polannetta kuorittiin nykyiseltä kotikadulta; sitä näytti kertyneen parikymmensenttinen kerros. Virallinen lumensyvyys lentoaseman mittauspisteessä on 80 senttiä. Aika mukavasti tähän aikaan vuodesta!

Pitkään käyttämättä olleet autot ovat hautautuneet kinoksiin, kuten tämä tänään kuvattu. Sivuikkuna oli rikottu sitten viime näkemän, vaikka auto seisoo poliisilaitoksen vieressä.

Jälkiä jäällä

Etelästä palattuani kiiruhdin jokirantaan katsomaan Ounaskosken sulaan ilmestynyttä pilkkasiipeä. En nähnyt lintua, mutta panin merkille jäälle ilmestyneet jäljet. Joku – arvelen että jokijään petollisuudesta tietämätön turisti – oli käynyt ihmettelemässä virtaavaa vettä. Olisikohan aika tehostaa varotoimia?

Seuraavana päivänä onnistuin paremmin. Pilkkasiipi sukelteli Jätkänkynttilän yläpuolella lähellä kaupungin puoleista rantaa. Tiirasta katsottuna lähimmät lajitoverit löytyvät Raahen eteläpuolelta. Edellinen havainto Lapista on ilmoitettu Kemijärveltä marraskuun puolivälissä.

Lähellä lintua jäällä huomasin ilokseni tuoreet saukon jäljet. Jälkiin on ollut tyytyminen jo pitkään, saukon itsensä olen nähnyt Ounaskoskella viimeksi joulukuussa 2013. Havaintoa edelsi poikkeuksellisen vilkas saukkosyksy, jonka aikana saukko oli melkeinpä jokaviikkoinen näky kaupunkimme keskustassa.

Näin saukon Ounaskoskella ensimmäisen kerran 16.1.2010. Nykyinen tilanne muistuttaa aikaa ennen sitä: vain jälkiä näkyy ja niitäkin harvakseen.

Alkutalvea Kirkkolammella

Talventulo on ollut nykivää. Välillä on satanut lunta ja välillä vettä, pakkanen käväisi viime viikolla vähän toisella kymmenellä.

Ensimmäinen luistelija ilmestyi torstaina Kirkkolammelle sauvoilla ja retkiluistimilla varustautuneena. Tuttu tapaus, jonka tehokasta ja tyylikästä menoa olen ihaillut ennenkin.

Pysähdyin katselemaan ja otin muutamia kuvia. Kamera piti kaivaa pian uudelleen esille kun huomasin lammen yläpuolella kaartelevan merikotkan. Havainto oli syksyn kolmas. Tällä kertaa kyseessä oli eri lintu kuin aiemmin, ja ilmoitin sen Tiiraan esiaikuisena.

Lauantaina lammella pelattiin jääkiekkoa! Panin ilokseni merkille, että pelaajat olivat sisäistäneet syöttöpelin idean eikä maaleja yritetty hirmulämäreillä. Virike lammelle lähdöstä oli ehkä saatu edellisenä iltana, jolloin telkkari näytti Espoon ja RoKin vauhdikkaan Mestis-ottelun.

Poikien ajoitus meni nappiin, sillä seuraavana päivänä jäällä oli vettä eikä pelaaminen olisi onnistunut.

Juhlapuku vaiheessa

Yöllä oli sen verran pakkasta, että sade tuli lumena. Täällä Lapissa ensilumi lienee useimmille iloinen asia, vaikka ilmiöön liittyvä liukkaus tuottaakin ongelmia liikkujille.

Rannoilla kävellessä tulee tuumailleeksi kaikenlaista, usein lintuihin liittyvää. Kuten nyt vaikka sitä, miksi vesilintukoiraat elvistelevät parhaimmissaan koko talven, vaikka juhlat käynnistyvät vasta keväällä!

Näin toissapäivänä Ruokolammella neljä telkkää, joista yksi oli lähes juhlapuvussa. Muut olivat naaraspukuisia ja taitavat sellaisina pysyäkin. Kuten näkyy, puku on muuten varsin edustava, mutta täplä nokan pielessä on huomattavan himmeä.

Kirkkolammella olen nähnyt, että isokoskelokoiraiden puvunvaihto on vielä pahasti kesken, mutta sinisorsilla se on huomattavan pitkällä.

 

Outoja siivekkäitä

Lintujen ohilento on tältä keväältä nähty, mutta kaksiviikkoinen ACE 17 -harjoitus on tuonut Rovaniemen ilmatilaan kaiken maailman kummajaisia. Yritän määrittää konetyyppejä kotona kuvien perusteella ikään kuin ne olisivat harvinaisia lintuja.

Tänään onnistuin ikuistamaan sekaparven, jonka keulassa viiletti tuttu Hornet. Muissa riitti tutkittavaa pitkäksi aikaa. Luulin ensin deltasiipistä konetta Jas Gripeniksi, mutta tarkemmin katsottuna kyseessä olikin ranskalainen Dassault Rafale. Kolmas rajaukseen mahtunut hävittäjä on Boeing F-15 Eagle. Tämän päivän bongauksia oli niinikään deltasiipinen Mirage 2000.

Viime viikolla kuvasin suuren nelimoottorisen kuljetuskoneen, joka osoittautui Kanadan ilmavoimien kuljetus- ja tankkauskoneeksi Lockheed Martin C-130T Hercules. Lisäksi olen nähnyt kaksi lajilleen määrittämättä jäänyttä isoa konetta, joista toinen näytti paksulta kuin kimalainen.

Lokit ja Pohjanhovi

Ounaskoskella oli enimmillään satoja naurulokkeja, mutta hyytävän kylmä pohjoisvirtaus karkotti linnut niin perusteellisesti, että eilen en nähnyt ainuttakaan lokkia. Tänään sää oli miellyttävämpi, ja kosken rannalla tarkeni jopa istua hetken.

Naurulokkeja oli aamulla kuusi ja illalla kolmekymmentä, lisäksi joukkoon oli lyöttäytynyt kolme kalalokkia. Naurulokeista yksi on nuori lintu, sen siipien yläpinnoilla näkyy ruskeaa ja pään tumma alue on valkeankirjava. (kuvassa takana vasemmalla)

Huomasin ilokseni Pohjanhovin saaneen päivän aikana takaisin vanhan nimensä; hotelli oli hetken aikaa persoonattomasti pelkkä Cumulus.

Sähköä jäällä

Kirkonjyrhämällä ongittiin, ja näppäsin kuvan ohi mennessäni. Kotona huomasin, että perinteinen mutkakaira oli saanut kilpailijakseen sähköllä toimivan. Tilanne jäällä oli 8-4 perinteisen eduksi.

Kaveri valisti, että sähköporakoneen vääntö riittää mainiosti kairan pyörittämiseen, mutta akun kesto jäi arvailujen varaan. Makitan sivuilta selvisi, että yhdella akulla tekee viitisenkymmentä reikää puolimetriseen jäähän.

Pohjoisen rautuvesillä jäätä on helposti toista metriä, ja niissä oloissa perinteinen kaira lienee vielä pitkään järkevin ratkaisu.