Aihearkisto: Rovaniemi

Nautinnon maksimointia

Nyt kun pitkään jatkunut kolea sääjakso näyttäisi ainakin hetkeksi hellittävän, keväästä kannattaa nauttia täysimääräisesti. Esimerkiksi luonnonvesien jäillä voi (täällä Lapissa) vaikkapa kävellä, hiihtää, kelkkailla, juoksuttaa koiria ja onkia. Kemijoen jäällä on pelattu jopa golfia!

Joskus takavuosina ryhmä pilkkijöitä oli asettunut Jätkänkynttilä-sillan pieleen ravintola Valdemarin edustalle. Seurasin toimintaa jonkin aikaa ja näppäsin pari kuvaa. Tärpit taisivat olla harvassa, mutta se tuskin haittasi.

Muut pilkkijät istuivat jakkaroillaan, mutta yksi oli maksimoinut nautinnon ja varannut kylkensä alle porontaljan. Käden ulottuvilla oli jallupullo ja riittävästi olutta siltä varalta, että jano yrittää yllättää.

Nähtävää Arktikumissa

Arktikumissa Rovaniemellä riittää nähtävää monelle käyntikerralle. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen ulkoa ja sisältä. Tuubin alla on pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsevat kahdessa kerroksessa näyttelyt, vasemmalla Arktisen keskuksen ja oikealla Lapin maakuntamuseon.

Vielä työelämässä ollessani osallistuin maakuntamuseon perusnäyttelyn rakentamiseen, ja aina talossa käydessäni katselen ympärilleni hyvillä mielin. Näyttelyistä löytyy runsaasti kuviani, maakuntamuseosta yksi aivan erityinen. Kirjoitin aikanaan sivuston puolelle kertomuksen sen ottamisesta.

Sain kimmokkeen blogitekstin kirjoittamiseen Tiina Itkosen valokuvanäyttelystä, joka on nähtävillä Arktikumissa vielä tämän kuun ajan. Itkonen on kulkenut kuvaamassa Grönlannissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja koonnut uusimmista kuvistaan näyttelyn Piniatoq – Hunter. Näyttelyn nimi on sikäli harhaanjohtava, että esillä on upea ja monipuolinen sarja elämästä Grönlannissa. Metsästyskuvien lisäksi on kuvia ihmisistä, koirista, taloista ja maisemista. Lasken ansioksi sen, että kuvaaja on pitänyt päänsä kylmänä eikä ole hurahtanut revontuliin.

Itkosen kuvista välittyy luottamuksellinen suhde kuvattaviin. Kuvaaja on hyväksytty osaksi yhteisöä ja hän on luontevasti läsnä pyyntiretkillä ja ihmisten arjessa. Kuva koirien piirittämästä jääkarhusta on perinteinen miehen näkemys asiasta, mutta kuva hylkeestä keittiössä olisi saattanut jäädä useimmilta miehiltä ottamatta. Sama koskee ihastuttavaa kuvaa Williamin kylvettämisestä.

Näyttelyn taustat selviävät lyhyistä tekstitauluista, kuvien yhteydessä mainitaan vain paikka ja vuosiluku. Kuvauspaikat sijaitsevat Grönlannin länsi- ja itärannikolla kaukana turistien suosimista kohteista. Asiasta kiinnostuneet löytävät lisää tietoa Tiina Itkosen verkkosivuilta ja Instagram-tililtä.

Haluan kiittää Tiina Itkosta vaikuttavasta näyttelystä!

Paannejäätä

Kiipesin eilen Ounasvaaralle. Luontopolkua kelpasi kävellä ja keli oli mainio: Urheiluopiston mittarissa -15, tuuli heikko ja aurinko paistoi nätisti.

Ennen Välirakan laavua kulkijoita varoitettiin jäisestä polusta. Syytä olikin, sillä kaltevaa paannejäätä oli laajalti. Minulle ilmiö on tuttu, mutta osalle polun käyttäjistä paannejää tulee varmaankaan eräänlaisena bonuksena.

Laavulla on hyvin huollettu lintujen ruokintapaikka, jonka ansiosta toivoin heikon lajitilanteeni kohentuvan merkittävästi. Niin tapahtuikin. Kahvinjuonti keskeytyi, kun kuusen latvasta viereeni putosi käpy. Asialla oli hieman yllättäen pähkinähakki, joita lenteli paikalla ainakin kolme.

Lisäksi laavulla näyttäytyivät tali- ja hömötiainen, töyhtötiainen, käpytikka ja puukiipijä. Tiiraan ilmoitettua harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään.

Tielle kävellessäni ihastelin auringon valoa lumisten puiden latvuksissa.

Nenät ja nokat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Otsikko liittyy 7000 askeleen kävelylenkkiin, jonka tein tänään raikkaassa 17 asteen pakkassäässä. Arvaatko montako lintua, lentokonetta ja hiihtäjää näin lenkillä? No et, mutta mitä niistä eniten?

Ennen ensimmäistäkään lintua ylitseni oli suhissut jo kolme lentokonetta, Finnairin vuorokone ja kaksi charterkonetta. Chartereista toinen oli kuvan Easyjet, tulossa luultavasti Italiasta.

Pian koneen mentyä näin ensimmäiset linnut, variksen ja harakan. Kirkkolammella lisäsin listaan kaksi varista ja talitiaisen, joka oli minulle vuoden ensimmäinen. Eilisellä retkelläni näin varisten ja harakoiden lisäksi joitakin puluja, naakkoja ja kaksi viherpeippoa. Vuodenpinnoja on koossa vaatimattomat kuusi.

Kirkkolampea kiertävällä ladulla näin 7-8 hiihtäjää tositoimissa tai valmistautumassa suoritukseen. Yksi heistä oli ilokseni alle kouluikäinen juniori, tekniikka hyvin hallussa.
Kirkonjyrhämän jäällä oli kolme pakkasta pelkäämätöntä onkijaa. 

Kun pari lentokonetta suhisi ylitseni, tilanne niiden ja hiihtäjien kilpailussa tasoittui, linnut pitivät perää. Odotin niiltä loppukiriä torin vaiheilla. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten jaetun kärkisijan valtasivat hiihtäjät ja lentokoneet.

Aamulla ensimmäisen havainnon Lapista Tiiraan ilmoitti Pekka omalta ruokinnaltaan Kolarista, 13 kuukkelia. Samaan nokkalukuun päästäkseni minun on laskettava yhteen kaikki vuoden aikana näkemäni linnut!

Edit
3.1. lintutilastoni kohentui hurjasti: näin 90 pulua, 9 naakkaa ja 20 tilheä, 

Valoa pihalla ja Ounaskoskella

Päivä lyhenee täällä Rovaniemellä enää kahden viikon ajan, yhteensä reilun tunnin. Aika lyhyt se kieltämättä jo on: pihavalo sammuu kymmenen maissa ja syttyy jälleen kahdelta.

Kävin Ounaskoskella nauttimassa pakkassäästä ja ihastuttavista valoilmiöistä. Matalalta paistanut aurinko tuotti haloilmiön, värikkäät ”sivuauringot” kummallekin puolelleen. Tässä toinen:

Uskallan veikata, että kaikki kosken rannalle saapuneet olivat yhtä mieltä siitä, että kyllä kunnon pakkassää aina vesisateen voittaa!

Tänään pakkanen oli hieman kireämpi ja sivuauringot himmeämmät. Kiersin lyhyen siltojen lenkin ja otin kuvan Rautasillalta Kirkonjyrhämälle päin.

Puluja & turisteja

Lintuhavainnoilla mitattuna eilisen päiväkävelyn saldo oli kehno. Näin kymmenkunta pulua, muutamia variksia ja pari harakkaa. Erikoista on se, että en havainnut ainuttakaan pikkulintua.

Tänään onnistuin paljon paremmin. Marttiinin vanhan tehtaan ruokinnalla oli useita kymmeniä puluja ja puolenkymmentä varpusta. Lisää puluja löytyi Jätkänkynttilän vaiheilta.

Ounaskoski täyttyi viikolla joen kuljettamista jäälautoista. Lisää ei toistaiseksi tule, koska Lainas on jäässä. Rautasillalta Kirkonjyrhämälle virta oli avannut kapean sulan veden rännin, jota ei vielä toissapäivänä näkynyt. Kosken rannalla näkyi turisteja enemmän kuin pitkään aikaan. Useimmat lienevät olleet ulkomaalaisia.

Rajajääkärinkadun kerrostalon pihakoivussa istui parvi tilhiä, jotka odottivat pääsyä vuorollaan tyhjentämään pihlajia lopuista marjoista. Menin katsomaan lähempää, laskin linnut ja ilmoitin Tiiraan 50 yksilöä.

* * *
Edit
Kaivoin eilisen pulukuvan arkistosta, mutta alla oleva on otettu tänään. Laskin siitä 105 pulua, ja määrä on pitkään aikaan suurin Rovaniemeltä Tiiraan ilmoitettu. Osa linnuista jäi ulos rajauksesta, mutta en ryhdy arvailemaan lintujen todellista kokonaismäärää.

Muuntamoita

Lueskelen parhaillaan puutornimuuntamoista (!) kertovaa kirjaa ja ihmettelen, että ansioitunut kirjailija tarttuu moiseen aiheeseen ja vielä innostuu siitä. Näin on kuitenkin Maarit Verroselle käynyt, ja tuloksena on teos Puutornimuuntamot – tarinoita sähkönsiirrosta (Aviador 2017).

Varttuneempi väki muistaa nämä hassut tötterörakennukset, joista harva on enää käytössä. Osa jatkaa kuitenkin maisemaelementtinä kunnostettuna ja maalattuna. Maarit Verronen on saamiensa vihjeiden perusteella kiertänyt Suomea ja selvitellyt muuntamoiden syntyvaiheita ja myöhempää historiaa. Kirja koostuu mv-kuvista ja lyhyehköistä esittelyteksteistä. Välissä on yleisluontoista sähköön liittyvää asiaa.

Teoksen kiinnostavuus riippuu lukijasta. Aihe ja rakenne voisivat tuottaa tylsän, luettelomaisen tietokirjan, mutta sellaisesta ei todellakaan ole kysymys. Verronen kirjoittaa tapansa mukaan hyvin ja keventää tekstiä vähäeleisellä huumorilla.

Yli sadasta esitellystä muuntamosta yksi, Oulun Välivainiolla sijaitseva on minulle tuttu. Otin siitä kuvan 1980-luvun alkupuolella:

Kirjassa kerrotaan, että Välivainion muuntamolla on merkittävä maamerkin rooli Kauko Röyhkän romaanissa Miss Farkku-Suomi.

Olen kuluvan syksyn aina katsellut muuntamoita itsekin, en kuitenkaan puusta rakennettuja. Joskus loppukesällä täällä Rovaniemen Kolmannessa kaupunginosassa puolenkymmentä arkisen harmaata betonikoppia muuttui ihastuttaviksi väriläiskiksi. Toivottavasti spraypurkein varustautuneet maalarit arvostavat kollegoiden työtä ja jättävät kohteet rauhaan.

Jukolan pitkä yö

Koronan vuoksi elokuulle siirretty jukolan yö tulee olemaan poikkeuksellisen pitkä ja pimeä. Näin siitä huolimatta, että tapahtuma järjestetään Lapissa. Vielä eilen yöstä oli tulossa myös märkä, mutta ennusteet ovat onneksi kuivahtaneet.

Kuva on kesäkuulta 1994. Pyhä-Luosto Jukolan startatessa valoa oli ruhtinaallisesti, ja muutamat otsalamput herättivät lähinnä hilpeyttä. Vietin yön tunnit rastilla, ja luonnonvaloa riitti melko lyhyisiinkin valotusaikoihin. Jukolan yötunnelmia pääsin aistimaan Jyväskylässä kolme vuotta myöhemmin.

Yhteensattumuksen vuoksi en pysty seuraamaan Jukolaa edes telkkarista niin kiinteästi kuin haluaisin, mutta suunnistusaatetta kannatan tulevalla viikolla Muotkatunturin erämaassa.

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

  

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.

Tulva jäi vaisuksi

Rovaniemen tulvahuippu ajoittui viime viikonloppuun ja jäi melko vaisuksi: viime keväänä vesi nousi esimerkiksi Arktikumin rannassa noin metrin korkeammalle. Lainaan mittauspisteen käyrä tässä.

Oma tarkkailupisteenikin oli tällä kertaa Lainaanrannassa, penkit ja roskapönttö niiden välissä. Kuvat on otettu maanantaina ja keskiviikkona. Nouseva vesi irrottaa rannoilta mukaansa kaiken mikä kelluu ja on irti.

Penkkien edessä hiljalleen pyörinyt törkylautta oli vesipääskyjen mielestä oivallinen ruokailupaikka. Havainto oli siinä mielessä mukava, että en ole aiemmin nähnyt vesipääskyjä näin keskellä kaupunkia.