Matin ja Maijan sananvapaus

Friday, December 28th, 2007

Helsingin Sanomat myöntää 24.12.2007 julkaistussa pääkirjoituksessaan, että Suomessakin rajoitetaan sananvapautta. Asiasta puhuessaan Hesari tarkoittaa lehdentekijöiden sananvapautta.

* * *

Runsaat puoli vuotta sitten, kolmantena toukokuuta eli sananvapauden päivänä, Maija Aalto kirjoitti HS:n uutistoimittajien blogissa näin:

“Hyvään elämään tottuneen nuoren suomalaisen toimittajan on kuitenkin hankala surra jonkin sellaisen menettämistä, joka ei omalla kohdalla ole koskaan ollutkaan uhattuna.”

Koska toimittajalla ei ollut tietoa tai varsinkaan omakohtaisia kokemuksia Suomessa tapahtuvasta sananvapauden rajoittamisesta, hän pyysi apua lukijoilta. Esimerkkitapauksia kertyi niin runsaasti, että toimittaja joutui sulkemaan keskustelun ja poistamaan koekäytössä olleen Twinglyn löytämät linkit blogeihin, joissa hänen kirjoitustaan käsiteltiin. Näin Aalto perusteli jälkimmäistä ratkaisuaan:

“Myös blogilinkkausautomaatti Twingly on suljettu toistaiseksi, koska en halua erikseen alkaa mainostaa postauksen lopussa blogeja, joiden sisältö ei kuulu journalistista hyvää tapaa noudattavan viestimen sivuille.”

Joukossa oli linkki myös omaan postaukseeni, jota en vieläkään osaa pitää sisällöltään sopimattomana tai hyvän journalistisen tavan vastaisena.

* * *

Mutta palataan varsinaiseen asiaan. Lasitalon väkeä kuohuttanut sananvapauden loukkaus esitellään pääkirjoituksen kolmannessa kappaleessa:

“Pohjoismaat ovat näin ollen rauhan tyyssijoja myös journalisteille. Sananvapautta pitää silti jatkuvasti huolella vaalia. Sitä osoittaa Helsingin käräjäoikeuden äskeinen käsittämätön päätös, jossa oikeus tuomitsi Suomen Kuvalehden valokuvaajan osallistumisesta Asem-mielenosoitukseen. Oikeus toki jätti valokuvaajan ilman rangaistusta. Tosiasiassa kuvaaja teki vain työtään journalistina. Asiasta valitetaan hovioikeuteen, joka toivottavasti muuttaa käräjäoikeuden päätöksen.”

Helsingin Sanomien suhde sananvapauteen on mielenkiintoinen. Taviksista ei ole niin väliä, mutta journalistin oikeus käyttää tai kaventaa sananvapautta on pyhä ja loukkamaton. Parku on hirmuinen, kun poliisi rohkenee suhtautua niskuroivaan valokuvaajaan kuin kehen tahansa kansalaiseen.

Pääkirjoituksessa väitetään virheellisesti ja vastoin HS:n omassa uutisessa annettua tietoa, että käräjäoikeus tuomitsi valokuvaajan osallistumisesta mielenosoitukseen. Ei se niin mennyt: tuomio tuli niskoittelusta.

Pääkirjoituksen kirjoittaja ei selvästikään osaa päättää, oliko valokuvaaja paikalla töissä vai mieltään osoittamassa. Oli miten oli, poliisin määräyksiä kannattaa totella.

Posted in , Media | Edit | Comments Off

Monipuolinen kaupunkipuisto

Sunday, November 18th, 2007

Eilen – jäähallilta tullessani – näin Ounasvaaran rinteessä tuoreita poron jälkiä. Tänään – jäähallille mennessäni – tapasin ryhmän poroja paikassa, mistä on matkaa Jätkänkynttilä-sillalle vain puoli kilometriä. Porot pelästyivät rivakasti liikkunutta ulkoilijaa, mutta ryhtyivät rauhoituttuaan ruokailemaan.

Ounasvaara on hieno metsäalue kävelymatkan päässä keskustasta, kaupunkipuisto parhaimmillaan.

* * *

Eilinen edustusjoukkueen peli oli minulle kauden ensimmäinen ja mahdollisesti samalla viimeinen. En kerta kaikkiaan jaksa katsoa puurtamista, josta kaikki lajin hienoudet puuttuvat. Ja katsomoon päästäkseen pitää kaiken lisäksi pulittaa 7 euroa!

Toista oli tänään, kun valtakunnallista I-divisioonaa pelaavat RoKin B-juniorit olivat saaneet vieraakseen Kiekko-Espoon. Jännittävien vaiheiden jälkeen kotijoukkue vei pisteet numeroin 4-2.

Pitkän kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä uskallan sanoa, että RoKin B-juniorit pelaavat tällä hetkellä kaupungin parasta kiekkoa. Tarkoitan tasan sitä mitä sanoin enkä siis väitä, että junnut voittaisivat edustusjoukkueen.

Poikien peliä on ilo katsoa!

Posted in , Jääkiekko, Rovaniemi | Edit | Comments Off

Iloinen yllätys

Thursday, October 18th, 2007

Luulin jo että kenelläkään ei ole käyttöä ulkomailla näppäilemilleni kuville, mutta lopulta tärppäsi.

Kuvatoimittaja otti yhteyttä ja kertoi haluavansa ostaa verkkosivuiltani löytämänsä, kesällä 2003 Ruotsissa otetun kuvan Ångermanjoen ylittävästä sillasta.

Kuvan ansioita ovat poikkeuksellisen komean sillan lisäksi kesäinen sää ja maisemiltaan erikoinen seutu, maailmanperintökohteisiin kuuluva Höga Kusten.

Mikä huvittavinta, kuvaa tarvittiin New Yorkissa!

Edit
Olen odottanut kiinnostuneena, mihin Forbes.com käyttää Ruotsissa ottamaani siltakuvaa. Nyt selvisi: Högakustenbron on mukana maailman suurimpia siltoja esittelevässä kuvasarjassa.

Juhani Virola on koonnut listan maailman 22 suurimmasta sillasta. Högakusten-sillan (11.) lisäksi Pohjoismaista on mukana Ison-Beltin silta sijaluvulla 3.

Posted in , Valokuvaus | Edit | Comments Off

Savanni kun taakse jäi

Thursday, August 23rd, 2007

Pekkalan kylässä Rovaniemellä lähes koko heinäkuun ajan viihtynyt savannihaikara “lähti (2.8.) jokivartta seuraillen kohti länttä”. Tämän jälkeen linnusta ei ole kuulunut mitään. Se katosi teille tietymättömille, kuten radiouutisten päätteeksi luetuissa poliisitiedotuksissa oli takavuosina tapana sanoa.

Ihmettelin havaintojen puuttumista, koska kyseessä on poikkeukselisen näyttävä ja ihmisiin tottunut lintu. Myönnän epäilleeni, että joku paikallinen eräjorma oli ylivuotiseen hirvenlihaan kyllästyneenä päättänyt keventää ruokavaliotaan.

Toisaalta oli arvattavissa, että kompassinsa kadottanut linturiepu voi ilmestyä ihmisten ilmoille aivan missä tahansa. Puoliksi tosissani muistan ehdottaneeni Huippuvuoria…

Nyt piinaava epätietoisuus linnun kohtalosta on päättynyt. Abdullah, savannien poika jatkaa hyvävoimaisena kesäseikkailuaan ja arvatkaapa missä. Pohjois-Norjassa Tromssan edustalla!

Tervetuloa takaisin Jarkko!

Monday, August 27th, 2007

“Hyvä hankinta JYPiltä. Ei päässyt esille Ässissä, mutta näytti taitonsa nuorten MM-kisoissa. Älykäs sentteri. Petrannut liikkumista, jalat saatava vieläkin paremmin liikkeelle. Hyvä kuti.”

Näin arvioitiin Jarkko Immosta Jääkiekkolehdessä syksyllä 2002. Saman vuoden huhtikuussa 20 vuotta täyttäneellä Immosella oli takanaan nihkeä kausi Porin Ässissä: vain kaksi syöttöpistettä 44 pelatussa ottelussa ja ensimmäinen liigamaali vielä tekemättä.

Nuorisomaajoukkueissa pelit olivat sujuneet paremmin: vuonna 2000 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 7 ottelussa tehot 3+4 ja v. 2002 nuorten MM-kisoissa 7 ottelussa 4+3. Onnistuminen MM-kisoissa kykyjenetsijöiden tarkan silmälläpidon alla tuotti kesällä 2002 varauksen NHL-seura Toronto Maple Leafsiin, jolta Immosen pelaajaoikeudet kuitenkin siirtyivät NY Rangersille.

Matti Alatalon valmentamassa JYPissä lahjakkaasta nuorukaisesta kypsyi kolmen kauden aikana huippupelaaja: tehopisteet jo ensimmäisellä kaudella 10+23, seuraavalla 23+26 ja kaudella 04-05 19+28. Kuten luvuista näkee, koko uransa ajan keskushyökkääjänä pelanneelta Immoselta syöttely ja maalinteko onnistuvat yhtä hyvin.

JYPissä pelatessaan Immonen pääsi näyttämään taitojaan myös miesten maajoukkueeseen ja hänet valittiin kerran EHT-turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi. MM-kisoihin Immonen ei päässyt, mutta kahden suunnan sopimus Rangersin kanssa vei Immosen New Yorkiin syksyllä 2005.

Vakiopaikka Rangersissa jäi haaveeksi, vaikka Immonen teki pelaamissaan 20 ottelussa hyvät tehot 3+5. NY R:n farmijoukkueessa Hartford Wolf Packissa Immonen nousi heti tärkeään rooliin, ja kahden kauden aikana pelaamissaan 141 AHL-liigan ottelussa Immonen merkkautti pöytäkirjoihin 54 maalia ja 75 syöttöä.

Koska yhden suunnan NHL-sopimusta ei tarjottu, Immonen päätti hakea vauhtia Euroopasta. Oma veikkaukseni uudeksi osoitteeksi oli kovatasoinen ja palkanmaksukykyinen Ruotsin Elitserien. JYP oli jo panostanut pelaajarosteriinsa yllättävänkin paljon, joten vain harvat uskalsivat haaveilla Immosen paluusta Jyväskylään. Useimpien jyppiläisten tavoin pelkäsin Juha Junnon kiilaavan väliin rahoineen. Kohupelaaja Karalahden riveihinsä napannut pohjoisen mahtiseura ilmoitti tavoittelevansa myös Immosta.

Epätietoisuus päättyi tänään, mutta vain osittain. Immosen kolmevuotiseen sopimukseen sisältyy tulevaa kautta koskeva NHL-optio. Jos jokin NHL-organisaatio tarjoaa yksisuuntaista sopimusta, Immosta ei nähdä Hippoksen jäällä. Pelaaja itse pitää kuitenkin lähtöä epätodennäköisenä ja yrittää paluuta tosissaan vasta pelattuaan vuoden Suomessa. Immosen mallia 1+1+1 oleva sopimus mahdollistaa siirtymisen NHL-liigaan tai muualle ulkomaille pelattujen täysien kausien jälkeen.

Jarkko Immonen on suosikkipelaajiani, ja olen kovin mielissäni hänen paluustaan. Jo ennen tämän päivän ilouutista JYPin joukkue oli hyvien pelaajahankintojen ansiosta kiinnostavampi kuin pitkiin aikoihin. Nyt kyllä harmittaa, että Rovaniemelta on niin pitkä matka Jyväskylään.

Kiitos Jäsä!

Eilinen uutinen JYP-ikoni Jari Jääskeläisen uran päättymisestä ei yllättänyt, mutta veti haikeaksi.

Toimitusjohtaja Kari Tyni osuu naulan kantaan luonnehtiessaan Jäsää Keskisuomalaisen jutussa näin:

Jos JYP pitää personoida yhteen pelaajaan, niin se on tämä numero 17.

Paljon sanottu, mutta harvinaisen totta! Jos minä saisin päättää, paita nousisi kattoon.

Liigaurallaan Jääskeläinen pelasi 12 kaudella 555 ottelua (kaikki JYPin paidassa) ja keräsi teholukemat 45+75. Ei siis mikään pistelinko, mutta omassa roolissaan joukkueelle äärimmäisen tärkeä pelaaja, haalariosaston aatelinen.

Jäsä oli hyvin luisteleva alivoiman erikoismies ja joukkueen ehkä paras taklaaja. Taklaukset olivat kovia mutta puhtaita. Eliteprospektin tilastosta näkee, että törkytaklauksista kertovat parittomat luvut loistavat poissaolollaan.

Peliuransa epäilemättä huikeimmat hetket Jäsä koki Raksilan hallissa keväällä 2009: mies teki neljännen finaalipelin kolmannen erän viime minuuteilla ratkaisevan 2-4 maalin, ja pääsimme juhlimaan JYPin kauan odotettua ensimmäistä mestaruutta.

Ilman tammikuussa tapahtunutta loukkaantumista 32-vuotiaalla kiekkoilijalla olisi varmaankin ollut vielä monta pelivuotta edessä. Kun kysyin elokuussa polven tilanteesta, mies kertoi hieman apeana tulevaisuuden olevan siltä osin täysin hämärän peitossa. Eilen asia selvisi.

Uudet haasteet odottavat. Kaikkea hyvää sinulle Jari!

Ilman Vatasta

Thursday, April 5th, 2012

Ei käy kateeksi toimittajia, jotka tavoittelevat palkkansa päälle bonuksia raflaavilla otsikoilla ja provojutuilla. Otan esimerkiksi Urheilulehden lyömättömän parivaljakon.

Kun Jyväskylän heinähatut onnistuivat voittamaan välieräsarjan avausottelussa Stadin Suuren ja Mahtavan, Esko Seppänen kirjoitti:

Vaikka koko Keski-Suomi juoksee nyt yksittäisen lopputuloksen perässä, on totuus se, että Jokerit on tällä hetkellä SM-liigan paras joukkue.[…]
Kun pelaamisen ja työnteon standardi on näin korkealla, syntyvät maalit ja tulokset väistämättä myöhemmin.
Keskiviikkoilta osoitti viimeistään toteen, että Jokerit on Suomen mestari keväällä 2012.

Jutun otsikko: Tämän voi naulata kirkon oveen – ”Jokerit on mestari keväällä 2012”

Mahdollista tämä tietenkin on, mutta Seppänen tekee yllättävän johtopäätelmän hävitystä ottelusta – tai oikeastaan väärin voitetusta.

Aisapari Petteri “Viivelähtö” Sihvonen on samoilla linjoilla:

Jokerit oli [välieriä pelaavista joukkueista] kaikkein suvereenein. Joukkue pelasi huikeaa Meidän Peliä. Blues ja Jokerit luottivat viivelähtöihin, palautuksiin ja ylipäätään kiekkokontrolliin. JYP oli melkoisen pahasti sekaisin. JYP ei kyennyt oikein millään tolkullisella muotoa hyökkäämään eikä maineikas hurrikaaniprässi purrut Jokereihin muuta kuin harvakseltaan.

Pelicans pelaa nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa kera hidastusten. Lahtelaiset olivat kuitenkin liki kaiken aikaa hätää kärsimässä Bluesin kanssa. Toisin kuin Kärpät Blues pelaa pelkästään lyhyttä syöttöä. Se on ikään kuin omaa myrkkyä Pelikaaneille.

Bluesin homma ei perustu pelaajamateriaaliin, vaan erittäin monipuoliseen Meidän Peliin. Oli jopa dramaattista nähdä, miten espoolaiset olivat lähes kaiken aikaa pelin päällä Lahdessa.

Sihvosen tekstistä voisi päätellä, että Jokerit ja Blues peittosivat vastassa olleet JYPin ja Pelicansin. Todellisuudessa kävi päinvastoin.

Kun joukkueet kohtasivat seuraavana päivänä pääkaupunkiseudulla, ”huonommat” joukkueet voittivat jälleen. Urheilulehden pelikirjateoreetikoilla riittää selitettävää!

Torikeidas

Kun lokit lähtivät eikä Ounaskoskella ole juurikaan nähtävää, kaupungin parhaat lintupaikat lienevät Ounasvaaran ruokinta ja torin ympäristö.

Grilli Torikeidas ruokkii torin laidalla ihmisiä ja lintuja; lisäksi joukko puluja istuskelee lähistöllä sijaitsevan kerrostalon räystäillä ja ilmanvaihtotötsien päällä.

Paikalle ilmestyvä varpus- tai kanahaukka saa aikaan hetkellisen hämmingin. Yleensä haukka jää ilman paistia, ja linnut rauhoittuvat nopeasti.

Lauantaina varikset olivat löytäneet kiinnostavan pussin. Rohkein nousi siivilleen vasta kun koirat olivat muutaman metrin päässä.

Eipäs juupas

Friday, April 13th, 2007

Toissapäiväinen Kainuun metsäpeurakannan romahtamista käsitellyt postaukseni on lainattu kokonaisuudessaan susisivujen foorumille. Siinä keskusteluympäristössä tunnen jääväni pahasti ristituleen. Tässä tyylinäyte:

“Suomalainen rehti ja reipas riistamies valehtelee aina ja tietoisesti – ei näistä jutuista voi muuta päätellä.”

Referoin HS:n 11.4.2007 julkaisemaa uutista, jossa merkittävimmäksi syyksi metsäpeurojen alamäkeen nimetään susikannan vahvistuminen. Tekstiäni ei ole suoraan kommentoitu, mutta sen lainannut palstan moderaattoreihin ja vakiokirjoittajiin kuuluva nimimerkki kertoo heti seuraavassa puheenvuorossa, mitä mieltä asiasta kuuluu olla:

“Elinympäristöjen suojelu on kaikkien lajien suojelun kannalta aivan ensisijaisen tärkeää. Metsäpeuralle tämä elinympäristö tarkoittaa vanhoja metsiä. Jos sama suhtautuminen tulee jatkumaan, ja metsiä yhä ajatellaan vain runkokuutioina, kaikki muut keinot metsäpeuran suojelemiseksi tulevat olemaan riittämättömät.”

Virkaveli tai -sisko todistaa samaa:

“Metsäpeuralla ei voi Suomessa mennä hyvin – siitä ei koskaan tule nuorten talousmetsien yleislajia – eikä se koskaan tule Suomessa yleiseksi. Metsäpeura on täysin riippuvainen vanhojen metsien sirpaleista – joutuu toki liikkumaan talousmetsissäkin alueiden välillä – metsää kun Kainuussa on sirpaleittain vain siellä täällä.”

Vanhojen metsien väheneminen on kiistaton tosiasia, mutta ihan joka asiaan sitä ei kannattaisi sotkea. Kainuun metsäkuva: metsien ikärakenne ja pirstoutuneisuus oli varmaankaan suunnilleen nykyisellään jo viime vuosituhannen lopulla, mutta siitä huolimatta peurakanta vahvistui ja laajensi esiintymisaluettaan.

Toisaalta voidaan kysyä, johtuuko Suomenselän metsäpeurakannan kaikinpuolinen hyvinvointi siitä, että sen esiintymisalueella on erityisen paljon vanhoja metsiä? Ei tietenkään. Esimerkiksi kuukkeliin verrattuna metsäpeura on ympäristövaatimuksiltaan täysi opportunisti.

Miksi yksinkertaisen asian ymmärtäminen ja/tai tunnustaminen on niin vaikeaa? Taustalla jäytää varmaankin pelko siitä, että jos kehitys jatkuu nykyisellään, metsäpeuran suojeleminen Kainuussa saattaa vaatia alueen susikannan harventamista. Tietääkseni kukaan ei tällaista ole vielä esittänyt, mutta susisivujen väki on jo valmiiksi kaivautunut puolustusasemiin. Sudensuojelijoiden on mahdotonta hyväksyä susien tappamista tällä perusteella.

Hesarin artikkelin kartan luulisi antavan myös suojeluväelle ajattelemisen aihetta. Kartan “Susikannat Suomessa helmikuussa 2007″ eriväriset täplät kertovat susilauman tai -parin esiintymisestä paikkakunnalla. Pohjoisin, susiparia tarkoittava täplä on Kuusamossa, ja puoli Suomea ammottaa tyhjänä!

Tilanne on hämmentävä. Kainuun metsäpeuroja ei saa suojella susilta, mutta poroja saa!

Viikonloppu Varangilla

Monday, March 26th, 2007

Retki Jäämeren rantaan oli lyhyt, mutta antoisa. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ja palasimme sunnuntai-iltana. Koko ajan saimme nauttia loistavasta säästä.

Lumipeite tuntureilla oli yhtenäinen ja vuonon pohjukka laajalti jäässä, mutta linnuista päätellen kevät oli hieman etuajassa. Esimerkiksi Ekkeröyn kajavayhdyskunta vaikutti jo täysilukuiselta; Hornöyan suunnalta kaukoputken kenttään saatiin suuri määrä vilkkaasti lenteleviä lunneja.

Runsaslukuisimmat vesilinnut vuonolla olivat allihaahka ja alli, tässä järjestyksessä. Ainoa pieni pettymys oli se, että emme nähneet ainuttakaan kyhmyhaahkaa. Toinen tavoitelaji, sympaattinen ja reipas merisirri nousi kertaheitolla suosikkilajieni joukkoon.

Kaikenlaista muutakin mukavaa nähtiin. Merikotkia kaksi, joista toinen istui kivellä varisten kiusattavana melko lähellä tietä. Varpusia ja variksia näkyi paljon monenlaisissa paikoissa, harakoita harvakseltaan ja Vadsön ja Vardön taajamissa joitakin puluja. Vadsön ilmalaivamaston juurella pökkelehti 8-päinen jänisparvi arvattavasti voimakkaissa kevättunnelmissa.

Muita lintuharrastajia emme tavanneet, tavallisista matkailijoista puhumattakaan: ainoat näkemämme ulkomaalaiset rekisterikilvet olivat meidän autossamme. Kesällä kaikki on toisin.

Posted in , Matkailu | Edit | Comments Off