Lintujärvi keskellä kaupunkia

Kävin Iidesjärvellä kolmena päivänä peräkkäin, kahdesti lintutornissa ja kerran rantapoluilla. Linnut olivat suunnilleen samat, mutta päivät hyvinkin erilaisia.

Maanantaina huomasin heti tornille tultuani, että kaukoputki olisi pitänyt ottaa mukaan. Tornilla on melkein aina vähintään yksi putki, joskus viisikin. Nyt ei ollut yhtään. Järvi oli täynnä vesilintuja, joista vain lähimmät näki kiikarilla riittävän selvästi.

Valtalajeina olivat isokoskelo ja haapana, kymmenittäin kumpaakin lajia. Myös uiveloita oli alun toista kymmentä, kaikki edelleen naaraspuvussa. Joutsenpari ui mukavalle kuvausetäisyydelle, ei kuitenkaan lampareeseen tornin eteen. Isokoskelot ja sinisorsat uskaltautuivat siihenkin. Päivän mainittavin lintu oli tornin yli lentänyt palokärki.

Seuraavana aamuna sää oli edelleen kylmä, selkeä ja tyyni. Nyt kun olin varustautunut kaukoputkella, sen käyttöä haittasi sumu. Tilanne ei kuitenkaan harmittanut, koska kuviin sumu tuo mukavan lisäelementin.

Keskiviikkona kävelin tornille poikkeamatta Iidesjärven etelärantaa Lokintaipaleeseen. Hevoshaan kohdalla rannassa oli neljä lapasorsaa, ja ohi lensi viisi allia suuntana länsi. Tilanne oli nopea enkä osaa sanoa lintujen puvuista sitä enkä tätä, lajinmääritys tuli suoraan selkäytimestä.

Toivoin näkeväni järven länsipäässä harmaasorsan, jota kutsun kotioloissa lörppösorsaksi. Tapasin kaksi ornia, joista kummallekin lajin vanha hauska nimi oli uusi asia.

Lörppösorsatoiveeni ei toteutunut, mutta näin pumppaamon kohdalla kolma lapasorsaa.

Juhlissa mukana

Viime viikonloppuna juhlittiin Tampereen kaupungin 247-vuotista olemassaoloa. Osallistuin tapahtumiin kahtena päivänä, lauantaina kaupungin keskustassa ja sunnuntaina Hervannassa.

Myöhästyin ajattelemaltani kävelykierrokselta, mutta se ei oikeastaan haitannut: jäin katselemaan Keskustorille tuotuja koneita. Paikalla oli väkeä aivan mahdottomasti, ja jonot haittasivat liikkumista. Keski-ikä taisi jäädä hieman toiselle kymmenelle, koska moni pikkupoika halusi päästä ison koneen puikkoihin. Menin ihmettelemään minulle outoa konetta ja kuulin, että se oli Metson tehtaalla Hatanpäällä valmistettu leukamurskain.

Torin liepeillä tapahtui muutakin. Värikkäintä meno oli Laikun portailla, missä tuuletettiin suomalais-ugrilaisia kansallispukuja. Ei aikaakaan, kun ryhmä alkoi laulaa osallistujien kansanlauluja. Suomalaisella aloitettiin: Minun kultani kaunis on…

Katselin toimintaa jonkin aikaa ja suuntasin siten kolmosratikan pysäkille. Satuin sopivasti Hämeensillalle, kun Keskustorilta startanneet juoksutapahtuman osanottajat palasivat Lapinniemestä ja jatkoivat sillan ali kohti Ratinan stadionia. Puolimaratonille osallistuneet joutuivat kiertämään lenkin muutamaan kertaan, enemmistö pääsi vähemmällä.

Sunnuntaina vuorossa oli Hervanta ja siellä arkkitehtipariskunta Pietilän suunnittelema keskusakseli. Opastetulla kierroksella oli parikymmentä asiasta kiinnostunutta, kyselyn mukaan kaikki tamperelaisia. Aloitimme Duosta, ja yläkerrasta löytyi talon toinen Pietilöiden suunnittelema, mutta kuivilleen jätetty suihkulähde. Kirjastossa on kolmas.

Toimintakeskuksen keskusaukion laidalta löytyvät portaat, jotka eivät johda oikeastaan minnekään. Kirkosta jäi mieleen tiilistä sommiteltu alttarin tausta. Se on niin onnistunut, että varsinaista alttaritaulua ei tarvita. Suorin reitti kirjaston ovelta Käärmekalliolle nousee niin kapeasta raosta, että se soveltuu vain kaikkein hoikimmille.

Pietilöiden punatiiliselle luomukselle ominaisia piirteitä ovat kaarevat pinnat ja yksityiskohtien runsaus. Se on Hervannan Helmi, joka ihan tarkoituksella poikkeaa mahdollisimman paljon alueen yleisilmettä hallitsevasta betonilaatikkoarkkitehtuurista.

Suomen erikoisin kirkko

Suunnistin Länsisatamaan Temppeliaukion kirkon kautta. Kirkko on suosittu matkailunähtävyys ja ehdottomasti erikoisin kirkko, jossa olen käynyt. Erikoista on jo se, että ulkoa päin katsottuna kaikki kirkon tunnusmerkit puuttuvat.

Sisältä päin tilan tunnistaa kirkoksi, on urut, saarnastuoli ja lehteri. Huomio kiinittyy seinien louhospintaan ja kivenjärkäleisiin, ruskeaa kattokupolia kiertävään ikkunaan ja 180 säteittäiseen pystypalkkiin.

Sali on äärimmäisen vaikuttava, mutta ei hartautta herättävällä tavalla kuten minulle tutumpi Kalevan kirkko Tampereella. On tosin pakko sanoa, että kuvia räpsivien turistien paljous ei herätä hartautta missään kirkossa. Pääsymaksua on kritisoitu, mutta se on mielestäni tässä tapauksessa väistämätön ratkaisu.

* * *

Turistina minäkin olin liikkeellä: jatkoin Helsingistä Tallinnaan ja sieltä Itä-Viroon. Julkaisin sivuston puolella kuvitetun matkakertomuksen.

Pieni palloilukatsaus

Lauantaina (26.9.) ohjelmassani oli kolme palloilutapahtumaa, joista yksi tyyppiä live, Ilveksen ja JYPin a-nuorten kohtaaminen Hakametsän hallissa. Pelin lisäksi halusin nähdä sukulaismies Ollin, joka kuljetti vierasjoukkueen pelipaikalle. Vaihdoin lajia, kun ensimmäinen erä oli pelattu ja tilanne 1-0. JYPin peli näytti hyvältä enkä yllättynyt, kun loppunumerot olivat 2-6. Maalivahti Otto Hannikainen oli vakuuttava, ja hyökkääjäpelaaja Teemu Immonen viimeisteli kolme maalia.

Pesäpallon naisten mestaruus ratkesi Seinäjoella vasta finaalisarjan viidennessä ottelussa. Yleisöä oli lohduttoman huonosta säästä huolimatta paikalla ennätykselliset 4221. Jatkuva sade vesitti sisäpelin totaalisesti: kolmostilanteiden määrä jäi samalle tasolle kuin loppunumerot normaaleissa peleissä: Jussittaret 3 ja Manse PP 5.

Ensimmäinen jakso päättyi 1-1, toisessa ei syntynyt juoksuja ja supervuorossa yksi. Sen teki kotijoukkue, ja Jussitaret pääsi tuulettamaan toista mestaruuttaan. Ensimmäisestä ehti kulua lähes 50 vuotta. Voiton takuupelaajina olivat nuori lukkari Matilda Niskakangas ja kotiuttajajokerit Aino-Kaisa Mantere & Anni Laakso. Mantere järjesteli kahden palon tilanteessa takapesät täyteen ja Laakso löi merkistä ottamattoman pallon koppari Korpelan eteen. Ottelun päätyttyä loistavan pelin pelannut Mansen lukkari Venla Tanhua ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.

Päivän kolmas ottelu oli lentopallon EM-kisojen pronssiottelu Suomi-Slovenia. Suomi oli toipunut välierätappiosta Ranskaa vastaan ja varmisti lajin ensimmäiset arvokisamitalinsa suoraan kolmessa erässä. Riemukkaan voiton jälkitunnelmissa Suomen aina hillitysti käyttäytyvän päävalmentaja Olli Kunnarin tulkittiin hieman hymyilleen.

Jääkiekkoliiga on alkanut yllätyksellisesti: putoajaksi veikattu Mikkelin Jukurit johtaa sarjaa, ja isolla rahalla operoivat HIFK ja Jokerit löytyvät putoajien paikoilta. Pääkaupunkiseudun ykkönen Kiekko-Espoo on kerännyt pisteitä enemmän kuin helsinkiläisjoukkueet yhteensä. Tänään (27.9.) ilmoitettiin, että Jokereiden päävalmentaja Tomek Valtonen ei jatka tehtävässään.

Oma suosikkini JYP on aloittanut mainiosti ja on ainoa puhtaan pelin joukkue. Perjantaina kaatui HIFK, mutta voiton hinta oli kova. JYP menetti sairastuvalle kaksi pelaajaa, syöttötaituri Santeri Huovilan ja puolustaja Roni Jokisen. Varsinkin Huovilan sairaslomasta veikataan pitkää.

Kolmas viikko mökillä

Vuoden kolmas koiranhoitoviikko elo-syyskuun vaihteessa oli säiden puolesta mukavan kesäinen. Varsinkin illat olivat kauniita ja heikkotuulisia, ja saimme ihastella verannalta kuun nousua.

Lintulajeja kertyi viikon aikana vain 16, kun niitä heinäkuussa oli 29. Harvinaisuuksia ei nähty, mutta nuolihaukka ilahdutti monena päivänä. Järven joutsenperhe, emot ja viisi poikasta, vieraili kerran mökkilahdella, ja järvellä seilasi enimmillään 16 kuikan parvi. Nuori käpytikka oli perustanut pihapylvääseen kävyntyöstämisen harjoittelupajan.

Hirvikärpäset vaivasivat odotettua vähemmän ja sääsket eivät laisinkaan. Yhtään punkkia ei tavattu edes koirasta. Kesän vihreys oli vielä vallalla, mutta syksyn värejä näkyi esimerkiksi lammella.

Sopivilla paikoilla puolukat olivat kypsyneet poimittaviksi, ja kanterelleja päästiin syömään monena päivänä.

Paskaluottuma

Operaatio Paulaharjun jatkumona syntyneen retkiryhmä Krikan Sammun seitsemäs retki suuntautui Inariin Hammastunturin erämaa-alueen itäosiin. Otsikossa mainittu erikoinen paikannimi lienee foneettinen väännös saamenkielisestä sanasta Poskluaddumaah, joka puolestaan liittynee tietyn kasvin esiintymiseen samannimisen puron varrella. Nousimme toisena retkipäivänä Paskaluottumalle katselemaan maisemia.

Sää oli retken ajan enimmäkseen poutainen ja ajoittain aurinkoinen. Teltat toki kastuivat monta kertaa sisältä ja ulkoa. Pienen Ahvenjärven rannalla vietetyt illat olivat erityisen kauniita: aurinko laski punertuvana pallona erikoiseen häkärään, joka saattoi olla Venäjän metsäpalojen savua.

Ensimmäinen leiripaikka nimettömän puron varrella ei säväyttänyt maisemillaan, mutta tarjosi maapuuta tulenpidon tarpeisiin. Vietimme laatuaikaa alkusyksyn pimenevissä illoissa.

Kiitos Alisa!

Alisa Vainion ylivoimainen voitto Birminghamin EM-maratonilla on heittämällä kovin suomalaisen yksilöurheilijan suoritus kymmeniin vuosiin. Ihan tulivat mieleen yleisurheilumme kunnian päivät.

Alisassa on samaa vaatimattomuutta ja hiljaista päättäväisyyttä kuin Sasha Barkovissa – hienoja urheilijoita molemmat!

Kiekkokauden kynnyksellä

Kotimainen kiekkokausi käynnistyi 7.8. Raumalla ja Tampereella. Oma mielenkiintoni kohdistui Tampereen turnaukseen, missä pelataan täysiä otteluita. Ilveksen ja Tapparan tämänkertaiset vieraat HIFK ja JYP aloittivat perjantaina iltapäivällä, ja kauden ensimmäinen paikallisottelu oli vuorossa illalla.

Jalkapallomoodi taisi olla vielä päällä, koska jääkiekon seuraaminen vaati pientä totuttelua. Lisäksi kummallakin joukkueella oli rosterissaan liuta uusia pelaajia, joita ei vielä tunnistanut luistelutyylistä. JYP hankkiutui toisen erän tehohetken ansiosta 4-1 johtoon ja voitti ottelun numeroin 5-3. Pitkältä ulkomaankierrokseltaan kasvattajaseuraansa palannut Harri Pesonen viimeisteli kaksi maalia.

Ilves hankkiutui Tapparaa vastaan kahden maalin johtoon, mutta Tappara ei taipunut vaan tuli takaa rinnalle ja ohi, numerot 3-2. Lauantain jumbofinaalin ainoa maali tehtiin vasta rankkarikisassa. Maalin teki Ilveksen Matic Török. Turnausvoiton vei kolmella hyökkäysketjulla pelannut JYP voitettuaan Tapparan numeroin 2-1. Maalinteossa JYPiltä onnistuivat tutut nimet Tukiainen ja Ojantakanen, Tapparan maalin teki uusi tuttavuus Michael Lindquist.

Keskiviikkona jatkettiin Vapriikissa jääkiekon merkeissä. Jääkiekkomuseon järjestämän tilaisuuden päätähtiä olivat Suomen maailmanmestarijoukkueen kapteeni Aleksander Barkov ja museon toiminnassa mukana oleva kiekkolegenda Teppo Numminen. Aamulehden urheilun uutispäällikkö Lauri Lehtinen haastatteli Sashaa, ja tilaisuuden jälkeen kaikki halukkaat saivat nimmarin tai yhteiskuvan. Kaikki halusivat, jono oli pitkä.

Sashan jakaessa nimmareita sain tilaisuuden mukavaan juttelutuokioon Teppo Nummisen kanssa. Yhteiskuvasta tuli tällainen:

Paidoitetut patsaat

Eppu Normaali soittaa tällä viikolla kolme loppuunmyytyä jäähyväiskeikkaa Ratinan stadionilla. Tapauksen kunniaksi Hämeensillan patsaat on puettu valkoisiin t-paitoihin.

Paitojen selkäpuolella on Jäähyväiskonserttikiertueen nimi: Kaikki häipyy on vain nyt.

Neljäs patsas on puettu paitaan, jolla kunnioitetaan Pate Mustajärveä, Manserokin äskettäin edesmennyttä keskeistä merkkihenkilöä.

Kansallispeliä Harjun mulloksella

Ajatus karkasi entisiin aikoihin seuratessani uusitulla Harjun stadionilla käytyjä Kalevan kisoja. Asuin kaksikymmentä ensimmäistä ikävuottani Harjun urheilukentän lähituntumassa: matkaa kotoa kentälle oli vain kaksisataa metriä.

Koska kenttä toimi talvisin luistinratana, kuuluin kentän vakioasiakkaisiin. Muitakin yhtä innokkaita oli, ja höntsypelin sai käyntiin koska tahansa. Joskus kentällä käytiin myös lyseon liikuntatunneilla. Muistikuvia talvisesta kilpaurheilusta Harjun kentällä on vain yksi: lajina oli jääspeedway. Meno oli näyttävää, kuvia en vielä siihen aikaan ottanut.

Kesäisin kenttää käyttivät yleisurheilijat ja pallonlyöjät. Palloa olisi varmaankin saanut potkiakin, mutta jalkapallo saapui Jyväskylään jälkijunalla. Pesäpalloa pelasivat omiksi tarpeiksi melkein kaikki ja jos eivät pelanneet, kävivät ainakin katsomassa. Jyväskylällä oli pitkään vahva edustus ylimmällä sarjatasolla, joukkueina vähän eri aikoina Kiri, Lohi, Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja Pesä-Veikot.

Harjulla pelattiin pesäpallon mestaruussarjaa vuoteen 1967, jolloin nurmikentillä pelaaminen kiellettiin. Jyväskylässä siirryttiin Hippokselle nykyisen pesäpallostadionin naapuriin.

Seurasin Kirin pelejä aktiivisesti 1960-luvulla. Kausikorteista ei vielä puhuttu, mutta Kirin jäsenkortti minulla oli ja se ajoi saman asian. Muistan ja tunnistan vuoden 1964 mestarijoukkueesta useimmat pelaajat, mutta valmentajan nimestä ei ole mitään hajua. Merkittävä ero nykypesikseen verrattuna on tarkan roolituksen puuttuminen: kaikilla pelaajilla oli ihmeen runsaasti sekä lyötyjä että tuotuja juoksuja. Naapuriseurassa pelannut lajilegenda Kaakkolahti oli tosin saanut vapautuksen etenemistehtävistä!

* * *

Lisäsin toisen kuvan vuodelta 1958, mahdollisesti myös pelistä Ilmajokea vastaan.

Kuten nähdään, Harjun pääkatsomo on täynnä yleisöä. Kiinnostava yksityiskohta on se, että syöttölautanen on kiinni kotipesän rajassa. Koska pallo ei yleensä pompannut ”mulloksesta” minkään vertaa, nykyiseen verrattuna helppoa pomppulyöntiä ei kannattanut käyttää.