Pitkästä aikaa Norjaan

Piti oikein muistella, milloin kävin viimeksi Pohjois-Norjassa. Onko siitä teatterireissusta todellakin jo kaksi vuotta!

Viikon kuluttua suuntaamme Jounin kanssa Kilpisjärven kautta Tromssaan. Majoitukset on varattu, mutta Hurtigruten-risteilyaluksella todetut koronatapaukset saattavat sotkea suunnitelmia.

Aluksi kerrottiin, että tartunnan saaneita on neljä, tänään puhutaan jo yli kolmestakymmenestä. Ongelmat koskevat Huippuvuorilla risteilevää Roald Amundsen -alusta, joka pysäytettiin perjantaina Tromssaan.

Tarkoituksemme on siirtyä meritse Tromssasta Honningsvågiin ja yöpyä laivalla. Aluksemme on v. 1993 rakennettu Nordlys, jolla olen matkustanut aiemminkin. Kuva on Sortlandista heinäkuulta 2011.

Tästä kun painaa…

Tamperelainen bussinkuljettaja Mats Karlsson osoitti loistavaa pelinlukutaitoa järjestäessään junioriasiakkailleen onnistumisen elämyksen. Joku ehti painaa pysäytysnappia ennen lapsia, mutta kuljettaja huomasi tilanteen ja kuittasi painalluksen, vieläpä kahteen kertaan!

Lapsille nappien paineleminen on niin kova juttu, että se kannattaa ottaa huomioon aina kun mahdollista. Talvella Tallinnassa käydessäni huomasin ilokseni Viru-hotellin hississä tämän toimintaohjeen:

Kävellen kotiin

Pesäpallossa kentällä oleva etenijä saa vapaataipaleen, jos lukkari syöttää samassa lyöntivuorossa kaksi väärää. Kun kenttä on tyhjä, ykköselle pääsee yhdellä väärällä. Normaalisti vahinkovääriä lipsahtelee lukkarilta harvakseltaan, varsinkin niitä juoksun arvoisia.

Joskus syöttökäteen kuitenkin iskee kramppi. Näin viime viikolla Rovaniemellä tällaisen tapauksen: vierasjoukkueen pelaaja käveli kotiin peräti 13 kertaa.

Tilanne ei ollut mukava kenenkään kannalta. Silti lukkari kamppaili urhoollisesti, joukkuetoverit yrittivät kannustaa, yleisö malttoi olla huutelematta.

Odotin lukkarin vaihtamista jo ensimmäisellä jaksolla tai viimeistään tauolla, mutta mitään ei tapahtunut. Jos ennalta sovittua varalukkaria ei ole eikä vapaaehtoista tuuraajaa löydy, lautasen ääreen olisi mielestäni joka tapauksessa pitänyt määrätä joku toinen pelaaja. Kun näin ei tehty, ongelmiin joutunutta pelaajaa nöyryytettiin tarpeettomasti.

Kielineroja

Jaan Krossin tänä vuonna julkaistun romaanin Taivaankivi yhtä päähenkilöä voi hyvällä syyllä luonnehtia kielineroksi: runoilija Kristjan Jaak Peterson sanoo ”tulevansa toimeen” kuudellatoista kielellä – jos kuolleet kieletkin lasketaan!

Nuorena kuollut Peterson (1801-1822) kirjoitti runoja viron kielellä ja siksi hänen syntymäpäivänsä 14.4. on nimetty virolaisen kirjallisuuden päiväksi. Petersonin vaikuttava patsas löytyy Tartton Toomemäeltä.

Keskikesäni kirjailijoita ovat Ivan Turgenev ja Joseph Conrad.  Alkujaan puolalainen Joseph Conrad (1857-1924)  lähti jo nuorena maailmalle: aluksi Ranskaan ja 16-vuotiaana pitkäksi aikaa merille. Kirjailija asettui pysyvästi Englantiin vuonna 1894 ja julkaisi seuraavana vuonna ensimmäisen kirjansa. 

Conradin kuuluisimpia teoksia ovat Pimeyden ydin, Lordi Jim ja Hopealaiva. Minä kuitenkin pidän enemmän hänen meriaiheisista pienoisromaaneistaan (esim. Liekaköyden pää) ja nostan Conradin Melvillen rinnalle merikirjallisuuden mestariluokkaan. Kumpikin kirjailija hyödynsi omia kokemuksiaan ja nousi maailmanmaineeseen vasta kuolemansa jälkeen. 

Omissa silmissäni Conradin arvoa kirjailijana lisää entisestään se, että hän kirjoitti teoksensa englanniksi – siis kielellä, jonka hän oppi vasta kolmantena kielenään! 

Eteenpäin on menty!

Rovaniemeläisestä pesäpallosta puhuttaessa voi hyvällä syyllä lainata Timo Jutilan legendaarista lausuntoa keväältä 2011. Sanottu koskee varmuudella myös naisia, joskaan en ole vielä nähnyt heidän pelaamistaan. Ensimmäinen kotiottelu on huomenna.

Napapesiksen pojat pelaavat poikien superissa. Eilisiltana vastassa oli kuuluisa Sotkamon Jymy, jolle pojat antoivat tiukan vastuksen. Yksi piste oli otettavissa, mutta pojat lahjoittivat jaksovoiton vieraille harhaheitolla, numerot 0-1.

Toisen jakson vieraat veivät mielestäni ansaitusti 0-3. Kotijoukkue kehitteli kolmostilanteita vastustajaa enemmän, mutta kotiutusten laatu jäi heikoksi. Aiemmissa peleissä vakuuttavasti esiintynyt lyöjäjokeri Joona Nousiainen oli tällä kertaa vaisu. Toki myös vastustajan tiiviillä ulkopelillä oli osuutta asiaan.

Kotijoukkueesta palkittiin hyvin kentälle mennyt Veeti Hakola ja ulkopelissä väläytellyt Vili Still. Velipoika Topi oli lukkarina totutun hyvä. Kuvassa Vili näyttää syöksymisen mallia.

Vieraiden peliä johti naisten ja miesten superin kaarelta tuttu Teemu Körkkö, (joka on toiminut ainakin Kirittärien ja Jymyn kakkospelinjohtajana). Lisäksi Teemu on Emma Körkön aviomies.

Emma ilmoitti syksyllä Kirittärien mestaruusjuhlissa lopettavansa loistavan uransa, mutta perui päätöksen kauden kynnyksellä. Viimeksi tänään nähtiin, että Emma on vajaaksi jääneestä talviharjoittelusta huolimatta huippuiskussa. Viisi Hippoksen illassa lyötyä juoksua nosti supernaisen lyöjätilaston ykköspaikalle. Kärkilyöntitilastossa sijoitus on kolmas ja etenijätilastossa 9 tuodulla juoksulla 11.

Eilen Emma julkaisi twitterissä hauskan muistuman uraltaan:

Polarstern loppusuoralla

Lokakuun alussa napajäähän kiinnittyneen tutkimusjäänmurtaja Polarsternin ajelehtiminen on lopuillaan. Näyttää siltä, että alus pääsee avoveteen jo kuukauden sisällä eli reilusti etuajassa.

Myös reitti poikkeaa aika tavalla ennakkoon arvioidusta. Itse asiassa Polarstern lähestyy paikkaa, missä kuuluisa esikuva Fram vapautui jäistä 13.8.1896 ajelehdittuaan jäiden vankina lähes kolme vuotta.

Mosaic-tutkimusretken kolmas ja viimeinen miehistönvaihto tehtiin Huippuvuorilla kesäkuun alussa. Sitä varten Polarstern jätti kuukauden ajaksi sijoituspaikkansa, matkasi Longyearbyeniin ja palasi takaisin kohdattuaan Saksasta paikalle saapuneet tukialukset. 

Juhannuslumia

Löysin juhannusaattona Evakkotien varresta lumikinoksen, joka oli yli puolen metrin korkuinen. Ilahduin tietysti löydöstäni ja päätin seurata tilanteen kehittymistä.

Olen sittemmin tarkistanut paikan kolmesti, viimeksi tänään (26.6.) Kasa on sulanut sen verran vauhdikkaasti, että heinäkuun puolelle lunta ei taida riittää.

Kuten arvelinkin, lumi suli ennen kuun vaihtumista. Sarjan viimeinen kuva otettu illalla 29.6.

Vihdoinkin urheilua!

Olen nauttinut kesästä ja katsonut urheilua.

Seurantaputki alkoi perjantai-iltana naisten superpesiksen merkeissä. Ruutu Plussan selostettuna otteluna näytettiin Kirittärien ja Joensuun Mailan ottelu Jyväskylästä. Sarjanousija antoi ensimmäisellä jaksolla hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, numerot 3-2. Toisella jaksolla Kirittärien sisäpeli rullasi mainiosti ja tuotti päätösnumerot 9-2.

Koronan vaikutus ottelutapahtumaan näkyi selvimmin yleisömäärässä, joka oli rajattu viiteensataan. Hutunkeitto oli korvattu kolikonheitolla eikä joukkue saanut juosta kolmospesälle juhlimaan kunnarin lyönyttä pelaajaa. Niinpä Kirittäret esitti uuden, hajautetun kunnarituuletuksen, joka voi tulla kesän aikana pesisväelle hyvinkin tutuksi. *)

llan tähti, huipputehot 1+6 iskenyt lyöjäjokeri Ella Mäkelä lienee useimmille lajia seuraavalle uusi tuttavuus: Kirittärien oma kasvatti, joka oli viime kauden Lappajärvellä kasvamassa korkoa. Näyttää siltä, että kotiutukset eivät ole yksin Siri Eskolan varassa! Lopettamispäätöksensä perunut Emma Körkkö jatkoi siitä mihin syksyllä jäi, oli ulkopelissä totutun vahva ja löi kaksi juoksua.

Pesäpallotarjonta jatkui lauantaina ihan kotinurkissa sijaitsevalla Korkalovaaran pesäpallokentällä. Täydellisissä olosuhteissa pelattiin historiallinen ottelu, jossa NaPa-Pesis kohtasi Oulun Lippo Juniorit. Sarjataso oli poikien Superpesis B.

Runsaslukuisen yleisön riemuksi kotijoukkue voitti suoraan 2-0 (10-9, 7-2). Vieraat karkasivat ensimmäisessä sisävuorossaan jo 0-6 johtoon, mutta kotijoukkueen upea nousu tuotti maistuvan jaksovoiton. Toinen jakso olikin sitten helpompi. Kaiken kaikkiaan iltapuhde oli yleisöystävällinen ja viihdyttävä, loistavaa mainosta lajille.

Napapiiri-Jukola oli tarkoitus juosta Rovaniemellä tämän viikonlopun aikana, mutta koronavirus siirsi tapahtumaa vuodella. Lohdutuspalkintona suunnistuksen ystävät saivat seurata Uudellenjuoksua, Sipoonkorven maastossa Jukola-hengessä toteutettua kutsukilpailua. Erikoista oli, että palattiin 25 vuoden takaisille suorituspaikoille: rastit olivat samat, ja karttoihin oli tehty pientä päivitystä. Mittakaava oli silloinen 1:15000.

Venlojen viestissä draaman kaaret olivat kohdillaan, ja gps-viihdettä tarjottiin kukkuramitoin. Keulassa ankkuriosuudelle lähtenyt viestinviejä teki kunnon pummin heti kakkosrastilla ja vielä pahemman kolmannella. Monen minuutin etumatka muuttui varttitunnin takamatkaksi.

’) edit 5.7.
Pesäpallolliito purki heinäkuun alussa koronarajoituksia, ja perinteiset kunnarituuletukset ovat taas sallittuja. Parempi näin!

Toinen kevät

Vietin viikonloppuna koronakevään päättäjäisiä Piesjängän poroaidalla Utsjoella. Samalla näin toisen kevään: lunta oli paljon ja koivuissa olemattoman pieni hiirenkorva. Välillä sakea sumu haittasi toden teolla lintujen tarkkailemista, joka oli pääasiallista ohjelmaani.

Yhden mainittavan lintuhavainnon tein jo matkalla pohjoiseen: vähän Pokan pohjoispuolella tiellä oli käynnissä suokukkojen turnajaiset. Katselin touhua ”piilokojusta” ja otin muutamia kuvia. Mahtaakohan olla olemassa kahta asultaan samanlaista koiraslintua! Katso nyt vaikka näitä.

Piesjängän poroaidan ympäristö vetää puoleensa lintuja ja linnuista kiinnostuneita ihmisiä. Tapasin monia tuttuja ja juutuin puheisiin tuntemattomien kanssa. Pirkka ja Allu olivat aikoneet aloittaa pinnarallin Ailigaksella, mutta kun kiirunaa ei löytynytkään, kello pantiin käyntiin vasta Piesjängällä.

Useimpien etelästä tulleiden ykköstoiveena oli tunturikihu, joita kaikki pääsivätkin näkemään. Minun listaykköseni punakuiri näyttäytyi vasta vuorokauden paikalla oltuani, lensi teltan yli ja mekasti mennessään. En saanut kuvaa kuirista, mutta tässä tunturikihu:

Sää oli suuren osan aikaa märkä, sumuinen ja/tai sateentihkuinen, ja tällaisissa oloissa teltta ei ole mukavin majoittumisvaihtoehto. Lieventävänä seikkana oli erillinen kuiva olohuone, jonka ikkunasta näkyi Ailigas – silloin kun näkyi.

Tulva taittui Rovaniemellä

Juuri nyt näyttää siltä, että pahimmat tulvaennusteet eivät toteudu Rovaniemellä. Tarkkailupisteessäni Arktikumin Kivisillalla Ounasjoen pinta on laskenut kymmenkunta senttiä kolmen päivän takaisesta maksimista. Iso kuva on otettu tänään (2.6.) ja upotettu pikkukuva 26.5.

Vesi nousi uskomattoman nopeasti, lähes kaksi metriä vajaassa kahdessa viikossa. Tulva laskee paljon hitaammin kuin nousee, ja normaali kesäveden taso saavutettaneen vasta juhannuksen jälkeen. Silloin Kivisillan ali mahtuu melomaan kajakilla.

Tulva katkoi kulkuväyliä ja muutti radikaalisti jokivarren maisemia. Lainaanrantaa kulkeva katu on poikki, ja Kittiläntien kolmesta alikulusta kaksi on veden vallassa. Arktikumin saareen pääsee saappailla – ja näköjään myös pyörällä.

Lintujen vilkkain muuttosesonki on tältä keväältä ohi: lajeja ehti kertyä 80. Esimerkiksi sinirinta jäi näkemättä ja kuulematta – pakko lähteä perään!

Kuva on Ounasjoelta parin viikon takaa: mustaviklo seilaa jäälautalla.