Ministeri ja kuovin nokka

Biologian opintoihini Oulun yliopistossa kuului tilastotieteen peruskurssi. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Professori kertoi meille opiskelijoille, miten voidaan selvittää kohtuullisin kustannuksin mutta silti luotettavasti vaikkapa suomalaisten kuovien nokan pituus. Ei tarvitse mitata populaation jokaista kuovia; kohtuullisen kokoinen otanta riittää, kunhan se on satunnainen eikä valikoitunut.

Kurssilla siis opittiin, millaisesta määrästä yksittäisiä havaintoja on lupa tehdä yleistäviä johtopäätelmiä. Koska tieto pätee lähes kaikilla elämänaloilla, jokaisen osanottajan suhteellisuudentaju parani merkittävästi.

Viime viikolla uutisoitiin, että julkisuudessa esitettyjä väitteitä poliittisten nuorisojärjestöjen haamujäsenyyksistä ei ole aihetta selvittää pintaa syvemmältä. Tämä ministeri Arhinmäen ohjauksessa syntynyt johtopäätös ei ole yllättävä, mutta perustelu ihmetyttää ja herättää myötähäpeää. Näin HS:

Ministeriö toteaa raportissaan, että haamujäsenten löytämiseksi olisi pitänyt tavoittaa kaikki järjestöjen 41 656 jäsentä.

Ministeri Arhinmäki arvioi, että tämä olisi ollut täysin mahdotonta.

Niin olisikin, melkein yhtä mahdotonta kuin Suomen kaikkien kuovien pyydystäminen nokan mittaamista varten – ja täsmälleen yhtä tarpeetonta.

Mutta mistäpä tämän voisi tietää, jos ei ole käynyt tilastotieteen peruskurssia!

(teksti elokuulta 2014, löytyi pöytälaatikosta)

Asiaa Stadiin

Heti kun tilanne kaakkurilammella antoi mahdollisuuden, käväisin Jyväskylässä ja Helsingissä. Varsinanen syy matkustaa etelään oli Järnefeltin näyttely Ateneumissa, mutta lisäksi toivoin näkeväni muuttavia sepelhanhia. Olen bongannut sepelhanhen Rovaniemellä kesäkuussa 2012, joten tavoittelin elämystä enkä elistä.

Hanhien osalta ajoitus ei taaskaan onnistunut. Matkaani edeltäneenä päivänä Tiiraan ilmoitettiin Suomenlahdelta tuhansia sepelhanhia, mutta tiistai-iltana Helsingin edustalla oli hiljaista ja keskiviikkoaamuna Tallinnassa vielä hiljaisempaa. Kotiuduttuani hanhet muuttivat taas aktiivisesti.

Ehdottomasti kiinnostavinta merellä nähtyä oli merivartioston helikopterin pelastusharjoitus ja Suomenlinnan suunnalla seilannut kaksimastoinen purjevene, äskettäin maapallonympäryspurjehdukselta kotisatamaan palannut Galiana WithSecure. Erikoisesta reitistä päätellen silläkin oli käynnissä jonkinlainen harjoitus.

Tallinnassa päivystin kannella aamukuudesta seitsemään. Ainuttakaan hanhea ei näkynyt, ja kohokohtana oli Viking XPRS:n reilusti etuajassa tapahtunut lähtö kohti Helsinkiä. Kuvasin lähdettyämme omalta laivaltani Victorialta sataman ja cityn pilvenpiirtäjät; laivat kuvassa ovat Tallinkin Baltic Queen ja MyStar.

* * *

Järnefeltin laajassa näyttelyssä oli runsaasti minulle uusia töitä. Tutut klassikkomaisemat mäntyineen muistuttivat mestarin taidosta saada puiden oksat levittäytymään kaikkiin ilmansuuntiin. Sen sijaan savolaismallinen vene näyttää epäsymmetriseltä ja ikävältä soudettavalta. Ehkä vika on katsojan silmässä?

Ensimmäisessä kunnolla pysäyttäneessä työssä Järnefelt yhdistää suosimistaan aihepiireistä maiseman ja maaseudum ihmiset: jyrkkä ylämäki on saanut ajomiehen armahtamaan hevostaan. Olin näkevinäni vähän vastaavanlaista tilannetajua myös työssä, missä isäntä katselee pihamaalla pitkin pituuttaan retkottavia renkejä. Mitähän mahtaa ajatella!

Maisemamaalausten joukossa talvinen merimaisema teki erityisen vaikutuksen tekijälleen epätyypillisen ympäristön vuoksi. Lieneekö Järnefeltin ainoa maisemamaalaus ilman ensimmäistäkään puuta!

Kierros päättyi edustavaan kattaukseen muotokuvia. En yhtään tiedä, miten asiantuntijat niitä arvioivat, mutta minulle menivät kyllä täydestä – olivat melkein yhtä vaikuttavia kuin samassa tilassa vuosi sitten nähdyt Edelfeltin vastaavat työt!

Pesistä koko rahalla

Käväisin Jyväskylässä, ja ohjelmaan kuului tutustuminen Hippoksen pesäpallostadioniin. Kotijoukkue Kirittäret oli saanut vieraakseen kauden pirteästi aloittaneen Rauman Feran. Lämmin sää houkutteli paikalle 742 katsojaa.

Lähes kolme tuntia kestänyt ottelu oli tasokas ja jännittävä. Kahden tasatulokseen päättyneen jakson jälkeen voittaja ratkesi vasta kotiutuslyöntikilpailussa: Kirittärien viidestä suorittajaparista onnistui neljä, raumalaisista kaksi.

Viime kesänä valmistunutta Hippoksen pesisstadionia on haukuttu kaukaloksi, missä läpilyönnit ovat mahdottomia. Pallo on kuitenkin löytänyt aukot aidasta ja vierinyt parhaimmillaan Köyhälammen rantaan asti. Näin kävi Kirittärien ja JoMan välisessä ottelussa. Tuloksena oli kotarit ratkaissut ottelun toinen kunnari; ensimmäisen löi toista superpesisotteluaan pelannut Kirittärien huippulahjakas Selina Similä (18v). Myös perjantain ottelussa nähtiin kunnari.

Kaiken kaikkiaan Hippoksen ilta oli mukava, katsomo erinomainen ja ”kaukalo” selvästi mainettaan parempi. Kaikkien pesiskenttien ei tarvitse olla samanlaisia!

Kaakkurilammen kuulumisia

Vielä vappuaattona pesälammen jäät näyttivät lujilta, mutta sitten tapahtui ihme. Vappupäivänä avovettä oli jo niin pitkästi, että arvelin sulan riittävän kaakkureiden tarpeisiin. Illalla lintuja ei kuitenkaan vielä näkynyt, mutta seuraavana aamuna puoli seitsemältä tuttu pari oli paikalla.

Olin suorastaan pettynyt, kun linnut käyttivät ensimmäiset paluunsa jälkeiset tunnit pääosin nukkumiseen. Yli lentäneiden lajitovereiden kaakatukseen kuitenkin vastattiin kiljumalla: ”Älä edes suunnittele laskeutuvasi tälle lammelle!” Tulkinta voisi olla tällainenkin: ”Laskeudu ihmeessä jos haluat kunnolla turpiisi!”

Viesti meni perille ja yksinäiset linnut jatkoivat matkaansa. Mutta sitten lammelle laskeutui kaksi kaakkuria, luultavasti sama pari, joka ”valtasi” lammen elokuussa vakioasukkaiden siirryttyä poikasineen muihin maisemiin. Koiraslinnut mittelivät voimiaan alustavasti jo silloin, joten jatkoa oli odotettavissa. Tappelu alkoikin heti.

Koiraat tappelivat keskenään ja puolisot kannustivat vieressä. Välillä nekin tosin kävivät hetkeksi toistensa kimppuun. Kiljunta oli kova ja vesi pärskyi niin voimakkaasti, että yksi osanottaja pääsi huomaamattani livahtamaan kahakasta. Koska en nähnyt lentoonlähtöä, oletan irtautumisen tapahtuneen pitkällä sukelluksella rannan tuntumaan. Tappion kärsinyt koiraslintu poistui taistelusta yhtä huomaamattomasti. Lammen omat linnut juhlistivat torjuntavoittoaan näyttävällä ”voimauinnilla”.

Kaksi päivää tappelun jälkeen linnut tulivat tervehtimään niin lähelle, että tappelun jäljet näkyivät yksityiskohtaisesti koiraslinnun vasemmassa poskessa. Silmäkin oli ollut vaarassa. Missähän kunnossa hävinnyt osapuoli mahtoi olla!

Hurjaa tappelua seuratessani toivoin, että lintujen välit tulisivat kerralla selviksi. Niin näyttää käyneen. Viikko on eletty rauhassa eikä lammella ole kertaakaan näkynyt ylimääräisiä kaakkureita. Linnut myös uskaltavat viipyä kalavesillä yllättävän pitkään (ilman pelkoa joutumisesta uuteen taisteluun). Muninta tapahtunee ehkä jo viikon kuluttua, jonka jälkeen yhteistä vapaa-aikaa ei käytännössä ole ennen elokuun loppua.

Oikeaan suuntaan

”Olen ollut yli 40 vuotta jääkiekossa ammattilaisena mukana. Erilaiset taktiset trendit tulevat ja menevät. Ihmisten olisi hyvä muistaa, että erilaisilla tyyleillä voi aina voittaa. Tämä Tapparan mestaruus manifestoi sitä.”
Raimo Summanen, Aamulehti 30.4.2024

”Mielestäni tämä on tervettä suomalaiselle jääkiekolle, että voi voittaa erilaisella tyylillä. Se tuo lisää dynaamisuutta lajiin. Haluan nähdä, että pelaajat yrittävät täysillä, luistelevat täysillä ja saavat korkean taitotasonsa parhaiten näkyville. Se ei näy pelaamalla hitaasti.”
Rikard Grönborg, Aamulehti30.4.2024

Takatalven lintukuulumisia

Ajattelen myötätunnolla takatalven koettelemuksien kanssa kamppailevia pikkulintuja. Pakkasen kanssa vielä jotenkin pärjäisi, mutta tilanne paheni kun ruoka jäi lumen alle. Tänään tuuli henkäili etelän puolelta ja lämpötila nousi pitkästä aikaa reilusti plussalle, mutta pysyvää muutosta joudutaan vielä odottamaan. Tänään tapaamani punarinta oli ilokseni säilyttänyt pelihuumorinsa.

Pasi kertoi lopettaneensa ruokinnan jo kahdesti ja aloittaneensa uudelleen yhtä monta kertaa. Pitkäaikaisasiakkaat kuten tiklit ja urpiaiset ovat saaneet seurakseen peippoja, järripeippoja ja vielä yllättävämpiä ruokavieraita.

Isokokoiset linnut kestävät paremmin arktisia oloja. Ahvenisjärven lokit eivät ole pakkasista moksiskaan. Esimerkiksi selkälokkeja on ollut paikalla parhaimmillaan kuusi ja naurulokkeja lähes sata. Laajaksi levittäytynyt ilmastussula on kutistunut aarin kokoiseksi.

Keskelle takatalvea mahtuu myös iloinen perhetapahtuma: voimalinjan pylvääseen pesänsä rakentaneen korppipariskunnan neljä poikasta kuoriutui ehkä viikko sitten.

Raunistulan kautta Naantaliin

En kuitenkaan jäänyt kylpemään, vaan jatkoin satamaan päästäkseni lounaiselle merialueelle katselemaan laivoja ja lintuja.

Juna saapui Turkuun ajallaan, mutta ratapihan väärälle laidalle. Aseman seutu oli suuri rakennustyömaa, ja keskikaupungille mentiin Logomon siltaa pitkin. Sillalta jatkoin Kauppatorille, mistä matka jatkui kohti Naantalia.

Toisin kuin Tampereella bussissa kelpasivat kolikot, joilla muuan nuorimies maksoi matkansa. Kilinä oli kova. Tottumattomana pelästyin aina kun joku halusi bussin pysähtyvän, sillä merkkiääni oli kova ja kammottava. Nyssessä riittää kaksi terävää kilahdusta. Naantalin keskustassa bussin numero ja matkustusvyöhyke vaihtuivat. Muut matkustajat poistuivat, ja jatkoin matkaa kuljettajan kanssa kahdestaan.

Satamassa meidät autottomat matkustajat kuljetettiin terminaalista pikkubussilla suoraan Finncanopuksen autokannelle – uusi elämys tämäkin.

Mitä otsikkoon tulee, en ole aivan varma Raunistulasta: se on syytä nähdä kunnianosoituksena Juice Leskiselle. Juice ”käänsi” Popedan käyttöön The Sensational Alex Harvey Bandin tunnetuksi tekemän kappaleen Tomahawk Kid. Kyseessä on vanha merimieslaulu, jonka suomalainen versio  tunnetaan löyhästi jääkiekkoaiheisena rallatuksena Mää ja Tapparan mies.

Teksti hetkistä merellä löytyy täältä.

Pelit jatkuvat böndellä – nosto 11 vuoden takaa

Löysin pöytälaatikosta julkaisematta jääneen blogitekstin, jonka aika olkoon nyt. Linkki Vesa Rantasen osuvaan tekstiin ei valitettavasti enää toimi.

Thursday, March 28th, 2013

Jääkiekon SM-liigan neljäs välieräjoukkue varmistui tänä iltana. Runkosarjassa kymmenenneksi sijoittunut Rauman Lukko lähetti kesälomalle Jokerit, runkosarjan ykkösen. Heinähatut pelaavat keskenään mitaleista.

Vesa Rantanen käsittelee tilannetta Ilta-Sanomissa ja päättää juttunsa näin:

Tämä kevät on ollut virkistävän hieno osoitus, ettei jääkiekossa ole yhtä totuutta tai yhtä oikeaa pelitapaa. Ja että jos osaa pelata vastustajan mukaan, voi lilliputtikin kaataa jättiläisen.

Olisi houkuttelevaa syyttää Jokereiden mahalaskusta pelkästään maalivahtia, mutta en sorru siihen. Mielestäni suurin vastuu katastrofista kuuluu valmentajille.

Lukko pelasi sarjan katkaisupelin viidellä pakilla, joista osa oli kaiken lisäksi liigatasolla kokemattomia junnuja. Jokerit ei ymmärtänyt/osannut käyttää tilannetta hyväkseen, ja peli eteni täysin Lukon haluamalla tavalla eikä minkäänlaista loppukiriä nähty.

Lisäksi ihmettelin intensiteetin laimeutta ja fyysisyyden puuttumista; ero JYPin ja HPK:n ottelusarjaan verrattuna oli räikeä. Lukko taisteli, mutta mitä teki Jokerit? Odotteli kesälomaa?

Kokenut Risto Dufva kyykytti tylysti Jokereiden keltanokkavalmentajia ja ns. Meidän peliä. Näin Vesa Rantanen:

Millaisella jääkiekolla sitten mentiin neljän joukkoon? Fyysisellä, pystysuunnan pelillä, jossa tilaa pyritään voittamaan aina ja sumeilematta.
[…]
Päävalmentaja Risto Dufvalle voidaan huoletta antaa vuoden valmentajan palkinto ainakin siitä, ettei kukaan ole niin ohuin eväin vienyt joukkuettaan välierään.

* * *
Jälkikirjoitus 5.4.2024

Keväällä 2013 Rauman Lukko passitti aikaiselle kesälomalle Helsingin Jokerit. Lukon peräsimessä oli valmennushommista tänä keväänä eläkkeelle siirtynyt Risto Dufva ja muu joukkue näytti tältä.

Jokereiden rosteri oli todella kova. Joukkueen päävalmentajana toimi Tomi Lämsä.

Määkö Tapparan mies?

Liigan pudotuspelit ovat hyvässä vauhdissa, ja tiistaina selviää neljäs välieräjoukkue. Mestariehdokkaaksikin nimetty Ilves lähti laulukuoroon ensimmäisenä, mutta muut sarjat ovat olleet hyvinkin tasaisia. Tästä kertoo kuvakaappaus lauantain kierroksen loppuhetkiltä.

Lauantain jatkoerät ratkesivat nopeasti: Jukurit ja TPS lähtivät kesälomalle, mutta HIFK yrittää nousta seiskapelissä sarjan voittoon oltuaan jo 3-0 tappiolla. Ottelu pelataan Lahdessa ja veikkaan Pelsujen selviytyvän välieriin Kärppiä vastaan.

Tappara saa siis vastaansa KalPan Kuopiosta. Lauantaina hattutempun tehnyt Anton Levtchi on nähnyt Ilveksen ja KalPan otatuksia ja pannut merkille kuopiolaisten luisteluvoiman. KalPa pelasi todella hyvää kiekkoa ja sen voitto aneemisesta Ilveksestä oli täysin ansaittu.

Odotan Tapparan ja KalPan välieräsarjaa suurella mielenkiinnolla enkä panisi pahakseni, vaikka KalPa kouluttaisi myös kestomenestyjää. Ihan parasta olisi saada finaaliin joukkueet, joilla ei ole vielä ensimmäistäkään mestaruutta.

Sitten otsikon kysymykseen. Tampereelle muutettuani jouduin määrittelemään kantani kaupungin tärkeimpään jakolinjaan ja ilmoittauduin Ilveksen kannattajaksi. Koska Tapparakin on hieno joukkue ja organisaatio, nimesin sen kolmossuosikikseni. Ykkönen on edelleen JYP, jota ei ole sattuneista syistä nähty pitkäään aikaan näissä kevään kahinoissa.

Minulla ei ollut pelillisiä syitä nostaa Ilvestä Tapparan edelle, ajattelin vain vaihtelun virkistävän. Päinvastoin, Ilveksen pelillä on ikäva taipumus sakata kevään ratkaisuhetkillä, kun sen pitäisi olla parhaimmillaan. Krediittiä on vaikea jakaa muistakaan ratkaisuista. En ole unohtanut tyylitöntä valmentajanvaihdosta Myrrä>Pennanen, joka vei Ilveksen ojasta allikkoon. Myrrän peluuttama vauhtikiekko vaihdettiin menestyksen toivossa Pennasen edustamaan virheidenvälttelykiekkoon, jossa kiekollisesti taitavat hankinnat eivät päässeet pelaamaan omilla vahvuuksillaan.

Loistava esimerkki tästä on kesken kautta JYPistä isolla rahalla Ilvekseen siirtynyt puolustajien runkosarjan pistepörssin voittanut Sami Niku, jonka suorittaminen keltavihreissä on ollut tuskallista katsottavaa. JYPissä Niku ja Turkulainen mättivät ylivoimamaaleja liukuhihnalta, mutta KalPa-sarjassa Ilves ei onnistunut kertaakaan ylivoimalla. KalPan av oli loistavaa ja Ilveksen yv hidasta ja ennalta arvattavaa. Kun Niku syötti viivasta Nymanille, odotettavissa oli pelkästään laukaus, mutta JYPissä vastaavassa tilanteessa Turkulaiselta saattoi odottaa ihan mitä tahansa.

Tappara joutui yllättävän koville TPS:n kanssa, mutta onnistui varmistamaan jatkoon pääsyn joutumatta raastavaan seiskapeliin. Kuutospelin päätöshetket olivat Tapparaa parhaimmillaan: tasoitus viime minuutilla ja kliininen ratkaisu jatkoerässä. Ruotsalaisvalmentaja Rikard Grönborg on tuonut Tapparaan ja Suomen kiekkoiluun uusia tuulia, mistä TPS:n päävalmentaja Tommi Miettinen kiitti kollegaa pressissä ottelusarjan ratkettua. Kiitokset tulivat kaiken lisäksi ruotsiksi! Tyyliä ja tyylittömyyttä: kuten muistetaan, Ilveksen Pennanen jätti vastustajat kättelemättä.

Lopuksi muistikuva mestareiden liigan finaalipelistä viime vuodelta. Kun Tappara johti Luulajaa vastaan ensimmäisen erän jälkeen 2-0, ajattelin että voiko tätä peliä enää paremmin pelata. Kolmannen erän puolustustaistelun aikana ajattelin, voiko maalivahti pelata paremmin kuin Heljanko siinä ottelussa?

Pennanen vertasi Ilvestä Toronton mahtiseuraan. Yhtäläisyys todellakin löytyy: Ilveksen edellisestä mestaruudesta on kulunut 39 vuotta, Torontolla vieläkin kauemmin. Muinaiset mestaruusviirit pölyttyvät hallien katossa.

Filmi ja digi

Ostin muistikortin ja muistelin aikoja, jolloin kuvattiin filmille. Olihan nysväämistä, ja kallista kaiken lisäksi!

Katsotaanpa kustannuksia. 36 kuvan kasetti diadilmiä näyttäisi maksavan kolmisenkymmentä euroa, ja kuvattu filmi pitää vielä kehityttää (15€?) ennen kuin saa käsiinsä liuskan valmiita kuvia. Niitä voi ihailla valoa vasten, ja ruudulle kertyy hintaa yli 1€/kpl.

Kuvan muistikortti maksaa parikymppiä ja siihen mahtuu pitkästi yli tuhat täyden kennon raw-kuvaa ja samaan aikaan tallentuvaa isoa jpg-tiedostoa. Lopputulos käy suoraan käsittelyn ja käytön lähtökohdaksi. Siis 20€ jaettuna vaikkapa 1200:lla, onko se alle 2 senttiä?

Filmi- ja kehityskuluja ei enää ole, mutta säästyneillä rahoilla on taipumus upota kuvausvälineisiin, tietotekniikkaan ja Adoben kuukausimaksuihin. Mikään halpa harrastus valokuvaaminen ei digiaikanakaan ole!