Luonnollinen ruokinta-automaatti

Etukäteen hieman harmitti, että mökin pihapiirissä ei harrasteta lintujen talviruokintaa. En muistanut, että rannassa on ruokinta-automaatti! Tehotarkkailu tuotti viikon aikana tulokseksi seitsemän lajia, joista osa oli mukavia yllätyksiä.

Odotetuimmat lajit olivat räkätti- ja mustarastas, sinitiainen ja punatulkku. Rastaita oli marjojen kimpussa parhaimmillaan kymmenkunta, aktiivisimmin heti aamulla. Jonkinasteisia yllätyksiä olivat närhi, pyy ja varsinkin palokärki.

Ilman pihlajaa lajivalikoima olisi jäänyt vähäiseksi: korppeja sentään näkyi ja kuului päivittäin, ja perjantaina mökin yli lensi viisi joutsenta.

Nelijalkaisista läsnäoleviksi ilmoittautuivat lumikko, kettu ja valkohäntäpeura. Viimeksi mainitut kaksi päätyivät riistakameran kuviin.

Myrskyviikko mökillä

Viikko alkoi normaalilla syyssäällä, mutta ennuste lupaili myrskyä keskiviikon-torstain vaiheille. Todellista myrskyä ei lopulta saatu, navakkaa tuulta toki ja ajoittain sakeaa lumipyryä. Eniten huolta aiheutti sähkön katkeaminen, ja sitä paikalliset pitivät todennäköisenä. Ari kävi keskiviikkona auraamassa tien ja jätti meille kaiken varalta Trangian.

Ensimmäinen varoitus saatiin illalla kesken liigapelin. Kaikki valot sammuivat, mutta peli jatkui koska katselin sitä läppärin ruudulta. Katkos kesti vajaan tunnin. Ehdimme tutustua sähköyhtiön katkokarttaan, ja siinä majapaikkamme näkyi punaisena pallona. Yöllä oli toinen katkos, jonka kesto ei selvinnyt.

Aamulla herättyämme sähköt olivat poikki, mutta palautuivat juuri kun olin saanut Trangian tulille. Keittimestä oli siis hyötyä! Koillistuuli jatkui aluksi navakkana, mutta ei yltänyt lähellekään myrskylukemia. Ilalla alkanut lumisade jatkui koko päivän, mutta tuuli alkoi laantua iltaa kohti eikä meillä enää ollut ongelmia. Monet naapurit eivät olleet yhtä onnekkaita: joillakin katkos kesti kaksi vuorokautta ja eräässä 6 km:n päässä sijaitsevassa kohteessa vielä kauemmin.

Perjantai oli pakkaspäivä, ja tuulelta suojaiset rantavedet jäätyivät hyvää vauhtia. Avovettä oli kuitenkin riittävästi vesilintujen tarpeisiin: aamulla näyttäytyi viiden isokoskelon parvi ja puolilta päivin yksinäinen sinisorsanaaras.

Lauantaina järvi oli kauttaaltaan jäässä.

Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri

Äskettäinen isänpäivä tarjosi kahdenlaista erityisherkkua, oikeastaan kolmen-, kun lasten viikon etuajassa tapahtunut yllätysvierailu otetaan huomioon. Ne kaksi muuta?

Jääkiekon ystävien isänpäivään kuuluu Karjala-turnauksen päätösottelu Suomi-Ruotsi. Suomi oli voittanut kaksi ottelua, mutta Ruotsin kanssa teki tiukkaa. Suomi pystyi kääntämään ottelun voitokseen vasta 0-2 tappioasemassa käynnistyneen ryhtiliikkeen ansiosta. Katselin mielikseni Suomen uudenlaista peliä, josta pelaajatkin näyttivät innostuneen. Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen hiljensi epäilijöiden joukon, johon itsekin tunnustan kuuluvani.

Toinen herkku oli Antti Tuurin purjehdusaiheinen uutuuskirja Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri. Varasin sen kirjastosta heti julkistuksen jälkeen ja sain luettavakseni yllättävän pian. Kirjan aihe ei varmaankaan puhuttele kaikkia Tuurin tuotannosta innostuneita, mutta minulle se on pelkkää plussaa.

Lokikirjamerkintöihin perustuvasta tekstistä tulee väkisin jossain määrin luettelomainen, jos haluataan kertoa lyhyenkin purjehduksen reitti, tuulitiedot ja käytössä olleet purjeet. Purjehtimiseen paneudutaan täysillä, ja kirjailijan varsinainen työ näkyy vain mainintoina kulloinkin työn alla tai valmistumassa olleista teoksista.

Saatan olla väärässä, mutta minusta Tuuri palkitsee aihetta ja tyylilajia vierastavat ystävänsä viljelemällä ehkä hieman tavanomaista enemmän omanlaistaan huumoria. Todellinen helmi on tapaus Uudenkaupungin satamasta. Tuuri osalistui Haukka-veneellään jokavuotiseen Scylla-regattaan ja päättää saunoa urakan jälkeen. Lainaus sivulta 205:

Miesten saunavuoro oli loppumassa, kävin äkkiä löylyissä ja suihkussa, ja istuin sitten pukuhuoneessa aikoen jo pukeutua, kun sisään ryntäsi tukevahko naisihminen, joka kysyi minulta tiukkaan sävyyn: ”Nyt on naistenvuoro, etkö osaa lukea?”

Tuollaisessa tilanteessa yleensä jotakin nokkelaa sanottavaa keksii vasta, kun tilanne on ohi. Nyt kuitenkin merituulen raikastamat aivoni löysivät vastauksen heti. ”Anteeksi rouva, osaan kyllä lukea ja myös kirjoittaa. Naistenvuoro ei ole vielä alkanut, minä sanoin.”

Ruskossa palaa

Sain tiistaina iltapäivällä Rovaniemeltä viestin, jossa kysyttiin näkyykö Ruskon tulipalon savu meille. Hyökkäsin parvekkeelle ja toden totta: nurkan takaa tuprutti mustaa savua, jota tuuli työnsi etelään. Valtava kasa biojätettä oli syttynyt yöllä palamaan Ruskon jätteidenkäsittelyasemalla, jonne tarkkailupaikalta on matkaa vähän reilu kilometri.

Vaarailmoitus koski aluksi Ruskon ja Lintuhytin alueita, mutta tuulen suunnan muututtua se laajennettiin koskemaan myös Kaukajärveä ja Annalaa. Ongelmallisen ja paljon keskustelua herättäneen laitoksen tulevaisuus joutuu entistä kriittisempään tarkasteluun.

Täällä Hervantajärvellä Ruskon haitoilta on onneksi vältytty, mutta Lintuhytissä asuvia ei käy kateeksi: vaikka savua ei tulisikaan, hajuhaitta on jatkuva.

Lisäys
Pitkään jatkuneen palon sammuttaminen vaati suunnattoman määrän sammutusvettä. Sitä saatiin letkulla luonnonlähteestä (!) palopaikan lähistöltä ja kuljetettiin tankkiautoilla Ahvenisjärvestä.

Kävin eilen Ahvenisjärvellä tarkistamassa tilanteen. Vedenotto oli jo päättynyt, mutta letkut olivat vielä paikalla. Järven pinta oli laskenut arviolta puoli metriä.

Viikonlopun kovat jutut

Minulle viikonlopun kovimmat jutut olivat ensilumi ja kiekkomiljonäärien vierailu Tampereella. Joka paikassa hehkutettu halloween ei yllä edes samalle asteikolle.

Lumipyry oli välillä sakeaa, ja Aamulehden mukaan lunta kertyi jonnekin jopa 10 senttiä. Välillä keli meni loskaiseksi, mutta maa on edelleen valkoisena. Makkarajärvellä näytti tänään tältä:

NHL-ottelut pelattiin loppuunmyydyssä Nokia Arenassa eilen ja tänään. Suomalaispelaajia oli jäällä poikkeuksellisen paljon, Florida Panthersilla 4 ja Dallas Starsilla 3. Erikoista oli sekin, että joukkueiden ykkössentterit Barkov ja Hintz ovat Tampereen poikia.

Samaan aikaan katseltujen NHL- ja Liigapelien tasoero näkyi mainiosti kotisohvalta: kiekkomiljonäärien luisteluvauhti ja lajitaidot olivat eri planeetalta. Panthers voitti molemmat ottelut, ja kapteeni Barkov esiintyi vakuuttavasti. Hintz jäi kokonaan ilman tehopisteitä.

Sytykepuut ja amerikankiehiset

Kuvien virrassa vilahti näkymä tavaratalon vapaa-ajanosastolta: nippu vaakasanmittaisia puunsälöjä siististi pakattuna hintaan 3.50 €. En löytänyt kuvaa uudelleen, mutta kuukkeloin tuotteen termillä sytykepuut.

Alalla on jo kilpailua, mutta Bilteman söpö rasia teki vaikutuksen ja mainospuhe herätti ajatuksia. Olen tuhrannut erämaissa tulien kanssa kymmenet vuodet tietämättä, mikä olisi ollut luonnollisin tapa hoitaa asia. Koivualueella on joskus käynyt mielessä, että rinkkaan voisi ottaa pulikan tervasta. Se on tehokas ja mielestäni luontevampi vaihtoehto kuin tavaratalosta ostettu sytykepuu.

Jos tuli on pakko saada syttymään eikä tyylipisteillä ole merkitystä, paras keino on ns. amerikankiehinen eli loraus sinolia…

Hieno kiekkoperinne

NHL-maailma on täynnä kaikenlaisia perinteitä, hyviä ja vähemmän hyviä. Yksi parhaita on keltanokkapelaajan kunniakierros, rookie lap. Ensimmäiseen NHL-otteluunsa pukenut pelaaja pääsee alkulämmittelyyn ensimmäisenä ja saa kaarrella ja laukoa jäällä hetken ihan yksinään.

Viime kaudella väkevästi KalPan paidassa ja maajoukkueessa esiintynyt kolmannen polven Kapanen – Oliver – sai historiallisen hetkensä Montreal Canadiensin paidassa ennen viime yönä Suomen aikaa pelattua vierasottelua Boston Bruinsia vastaan. Kapanen esiintyi edukseen ja merkkautti ottelussa maalisyötön. Toivottavasti ura jatkuu suotuisissa merkeissä!

Omituinen tarrakampanja

Olen ihmetellyt tänne Hervannan takamaille levinnyttä massiivista tarrakampanjaa, jonka taustalla näyttävät olevan kiihkomieliset Ilveksen kannattajat. Lehdistön palstoille ilmiö nousi lähinnä sen vuoksi, että suurikokoisten tarrojen liimaaminen liikennemerkkeihin on todellinen ongelma. Tj Risto Jalo ilmoitti paheksuvansa toimintaa, jonka kanssa Ilveksellä ei ole mitään tekemistä. Osin suurikokoisten logo-tarrojen lisäksi on näkynyt monenlaista sanallista viestintää, joka on ulkopuoliselle jokseenkin käsittämätöntä.

Näkymä Lintuhytistä sisältää esimerkkejä lähestymistavasta. Enemmistö on ihan ok, mutta naapurin mollaaminen on mielestäni väärä tapa nostaa omaa häntää. Lisäksi ihmettelen working class -yhteyttä: miten se liittyy urheilubisnestä täysillä tekevään tämän päivän Ilvekseen?

Tämä Hervannassa näkemäni tarra on tyylitön ja arveluttava. Ymmärrän toki viittauksen Tapparan miljonäärirahoittajaan, mutta entä sitten?

Tarroissa ilmenevä vastakkainasettelu ja jopa vihanpito ei onneksi näy hallilla. Fanikatsomoita lukuun ottamatta vieressä istuva voi kuulua kumpaan leiriin tahansa eikä se ole toistaiseksi ollut ongelmia. Jopa keskustelu on ollut mahdollista, joskus jopa hyvähenkinen nokittelu.

Juuri nyt pinnalla: Georg Wilhelm Steller

Saksalainen luonnontutkija Georg W. Steller (1709-1746) on ehkä hieman yllättäen päätynyt keskeiseen rooliin kolmen suomalaiskirjailijan tuoreissa teoksissa. Iida Turpeisen esikoisteos Elolliset julkaistiin vuonna 2023 ja Anni Kytömäen Mirabilis tänä syksynä. Aura Koiviston Mies ja merilehmä vuodelta 2019 on hieman vanhempaa perua.

Steller nousi tietoisuuteeni kirjailijapresidentti Lennart Meren v.1988 suomeksi ilmestyneestä teoksesta Kamtsatka – tulivuorten maa. Meri johti v. 1960 Kamtsatkalle suuntautunutta virolaisten nuorten tutkijoiden retkikuntaa. Hän kertoo omasta matkastaan, mutta tekee myös kauniilla tavalla kunniaa aiemmin alueella liikkuneille. G.W.Stellerin hän toteaa osallistuneen Vitus Beringin toiseen tutkimusmatkaan (v.1741-42) ja jatkaa:

Tällä retkellä Bering pääsi Amerikan rannikolle, mutta koska purjehduskausi oli lopuillaan hän ei halunnut viivytellä Uudella mantereella. Steller sai vasta pitkän suostuttelun jälkeen luvan mennä maihin – kuudeksi tunniksi!

Mitä kuudessa tunnissa ehtii tehdä? Steller ehti kuvailla 160 kasvilajia, koota ainutlaatuisen kansatieteellisen aineiston, löytää lintulajin, joka nykyään on Stellerin töyhtöharakka (Cyanocitta stelleri) ja esittää hypoteesin saaren asukkaiden, tlingitin sukuhaaran intiaanien ja Kamtsatkan alkuperäisväestön läheisestä sukulaisuudesta!

Aura Koivisto kuvaa Stellerin vaiheita niin mukaansatempaavasti, että teosta lukee ajoittain kuin seikkailuromaania, vaikka kyseessä on tosiasioissa pitäytyvä tietokirja.

Iida Turpeinen on kertonut saaneensa lopullisen kipinän kirjaansa merilehmän luurangosta, joka on yleisön nähtävänä Helsingin Luonnontieteellisen museon ala-aulassa. Turpeisen teoksen henkilögalleria koostuu luurangon vaiheisiin eri aikoina liittyvistä henkilöistä. Näitä ovat esimerkiksi Alaskan kuvernööri Johan Hampus Furuhjelm, joka vaivojaan säästämättä onnistui hankkimaan luurangon helsinkiläiselle ystävälleen professori Alexander von Nordmanille.

Mainittuja herroja kiinnostavampia ja kirjassa merkittävämpiä henkilöitä ovat kuitenkin Furuhjelmin sisar Constance, Nordmanin taiteilija-avustaja Hilda Olson ja luurangolle viime silauksen antanut konservaattori John Grönvall. Elolliset on loistava taidonnäyte, minulle kirjavuoden 2023 kohokohta.

Anni Kytömäki kertoo lukeneensa vaikuttuneena Aura Koiviston teoksen kuitenkin sillä seurauksella, että hänen keskeiseksi päähenkilökseen nousee Steller-elämäkerran kirjoittaja Leonhard Stejneger. Alkuasetelma tuntuu pelottavan hajanaiselta, mutta lopuksi kaikki loksahtaa paikalleen. Merilehmä saa rinnalleen toisen samoilla seuduilla eläneen sukupuuttoon kuolleen lajin, isomerimetson.

Laadukkaita teoksia kaikki kolme, ja ilahduttavan erilaisia.

Jos olisin kurki…

Ajattelin aamulla, että kurkena lähtisin tänään muuttomatkalle. Syyskuu on jo puolivälissä, ja pitkään jatkunut vastatuuli kääntyi muuttajille myötäiseksi. Sadekaan ei enää haitannut. Vein kiikarin ja kameran parvekkeelle valmiiksi, koska uskoin kurkien olevan kanssani samoilla linjoilla.

Aamupäivällä Tiiraan ilmestyi kolme ilmoitusta muuttavista kurjista, joten aivan hakoteillä en arvailuineni ollut. Iltapäivällä ilmoitettiin lisää havaintoja, mutta mistään varsinaisesta muuttopäivästä ei todellakaan voi puhua. Sää oli muuten hyvä, mutta kunnon termiikit puuttuivat. Niitä kurjet arvostavat.

Oman tarkkailuni tuotti yhden havainnon: 89 kurjen parvi lensi talon yli etelään klo 12.50. Tapansa mukaan linnut ilmoittivat liikkeellä olostaan, ja ehdin hyvin ottaa muutamia kuvia. Tässä niistä yksi.