Kysytään kapteenilta

Ihmettelin terminaalissa lasten paljoutta ja arvelin tilanteen liittyvän hiihtolomiin. Vasta laivassa selvisi, että olin lähdössä Harri Hylje -teemaristeilylle. Oma teemani oli poikkeuksellinen jäätilanne, rännissä kulkevat laivat.

Ilahduin kovin kuullessani kyselytunnista: kapteenilta sai kysyä kaikesta laivaan ja merielämään liittyvästä. Menin kiinnostuneena kuulemaan, mitä lasten mielessä liikkui. Kysymyksiä riitti koko sen puolituntisen ajan, joka tapahtumalle oli varattu. Kapteeni Juha Rossi ei häkeltynyt yllättävistäkään kysymyksistä, joista osa karkasi yksityiselämän puolelle tyyliin tykkäätkö Hevisauruksesta?

Enimmäkseen aiheessa pysyttiin hyvin: mikä on kivointa tekemistä laivassa, paljonko laiva painaa, kuinka kovaa kulkee, voiko ajaa pimeässä, miksi laiva pysyy pinnalla? Kysyttiin myös montako hyttiä on laivassa, paljonko ihmisiä, montako ihmistä mahtuu pelastusveneeseen, onko kapteenilla iso palkka ja miten kapteeniksi pääsee.

Kysyttäessä pimeässä ajamisesta Juha kertoi tutkan toimintaperiaatteesta. Yhtä vastaustaan Juha epäili kohdeyleisölle turhaan haasteelliseksi ja pyysi anteeksi, mielestäni ihan suotta. Niin vain sattuu olemaan, että pinnalla pysyäkseen laivan painon pitää olla pienempi kuin sen syrjäyttämän vesimäärän paino.

Ehkä yllättävin kysymys oli, montako televisiota laivassa on. Asiaatuntevin puolestaan kysyi, onko laivassa ruori vai joistikki. Ruori kuului olevan, ei kuitenkaan perinteisen mallinen.

Aurajoella käveltiin

Pitkä pakkaskausi tuotti merialueille poikkeuksellisen jäätilanteen: esimerkiksi Saaristomeri jäätyi Ahvenanmaalle saakka. Myös Aurajoki sai jääpeitteen, jonka kantavuutta turkulaiset joukolla testasivat. Käveleminen Aurajoen jäällä on sen verran harvinaista herkkua, että en voinut vastustaa kiusausta.

Oman osuuteni käveltyäni nousin puusillan kohdalta rannalle ja jatkoin kohti satamaa. Laiva lähti vasta 19.30 ja kun mitään kiirettä ei ollut, poikkesin Forum Marinumiin. Ajoitus osui sikäli nappiin, että talviolympialaisten jääkiekkoturnauksen loppuottelun jatkoaika oli juuri alkamassa. USA:n Jack Hughes viimeisteli voittomaalin jo toisella minuutilla. Mahtimaa Kandada joutui tunnustamaan naapurin paremmakseen sekä naisten että miesten turnauksessa.

Suomen Joutsen oli vaikuttava näky talvisessa ympäristössä. Sitä kuvatessa korppi lensi ylitseni kohti eteläisiä kaupunginosia. Lintu äänteli mennessään ja varmisti näin tulevansa huomatuksi. Havainto ilahdutti, koska Tampereella korppeja on näkynyt tavallista vähemmän.

Kuvasin kaksi muutakin laivaa, hostellilaiva Boren ja tutkimusalus Arandan. Tässä Boren korsteenit:

Päivä oli sädehtivän kaunis, ja Turun linna ilta-auringossa sykähdyttävän komea. Maarit arveli kuvan saatuaan, että ensimmäinen kevättä enteilevä auringonlasku on varmasti ollut linnan asukkaille talven merkkitapaus.

Turnauskestävyys koetuksella

Suomi on menestynyt päättymäisillään olevissa Olympiakisoissa jokseenkin odotusten mukaisesti. Kultaa ei tällä kertaa tullut, mutta muutkin mitalit lämmittävät, erityisesti yhdistetyn miesten henkilökohtaisten pronssimitalien kirkastuminen joukkuekisan hopeaksi. Onneksi olkoon, Eero ja Ilu!

Minulle kisojen kiinnostavinta antia on jääkiekko. Peräti 12 vuotta ehti kulua siitä, kun oikeasti parhaat pelaajat edellisen kerran kohtasivat täysimittaisessa turnauksessa. Tapahtuma on vastannut odotuksia, ollut huikea! Halutessaan on voinut nähdä kaikki pelit ja mikä parasta, ilman mainoksia. Ongelmia tosin syntyi, kun yritti seurata samaan aikaan kahta pudotuspeliä ja JYPin liigapeliä. YLE ansaitsee kiitokset myös hyvistä selostuksista ja asiantuntevista kommentaattoreista.

Suomi pelasi parhaan pelinsä alkusarjassa Ruotsia vastaan ja voitti ansaitusti 4-1. Puolivälieräottelu Sveitsiä vastaan oli jatkoajalle venynyt jännitysnäytelmä. Välieräottelussa Kanadaa vastaan ensimmäinen erä oli hyvä, mutta jatkossa Kanada myllytti materiaalietunsa turvin 3-2 voiton. Toivottavasti näemme vielä tasokkaan pronssipelin.

Kisojen ehkä muistettavin hetki oli Nazgul-keventäjäkoiran esiintyminen naisten sprinttiviestin loppusuoralla. Maalikameran käyttäjä oli hereillä ja otti urheilun historiaan jäävän kuvan.

Edit
Leijonat päätti turnauksen vakuuttavalla voitolla Slovakiassa. Kiitos ja onnittelut pronssista!

Unipinnoja ja lintukuvia

Näin viime yönä pikkuparven pulmusia, unessani siis. Päätin tarkistaa aamulla, sainko unipinnan. En saanut, pulmunen löytyi listalta. Unipinnoja on nyt 18; niitä kertyy kovin hitaasti.

Lisäsin tänään sivuston puolelle sarjan lintukuvia, joita on kertynyt runsaasti varsinkin sen jälkeen, kun ostin 20 vuotta sitten digijärkkärin ja lintujen kuvaamiseen soveltuvan objektiivin. Hankinta piristi muutenkin hieman hiipumaan päässyttä lintuharrastusta.

Kuvat löytyvät täältä

Bongausyrityksiä ja lentokonehavaintoja

Olen ollut lintuharrastaja koko ikäni, mutta en missään vaiheessa bongari. Päivittäisillä kävelylenkeillä mielessäni on toki usein lintu, jonka haluaisin nähdä. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana yritin nähdä Santalahdessa talveaan viettävän tuulihaukan.

En nähnyt, mutta ilman haukkaakin retki tuotti kiinnostavan lintuhavainnon: Sara Hildenin taidemuseosta löytyi Pentti Kaskipuron Lintu.

Halusin nähdä myös koskikaran, jota olen etsinyt monta kertaa Vihiojan varresta. Yritin tällä kertaa Vuohenojalta, mutta turhaan. Mutta lauantaina tein Härmälässä tyylipuhtaan onnistuneen bongauksen. Näin nokkavarpusen ja sain eliksen!

Retkillä näkee lintujen lisäksi muutakin kiinnostavaa. Ratikkaa odottaessani huomasin, että lentokone veti kymmenen kilometrin korkeudessa siniselle taivaalle valkoista vanaa. Arvelin koneen olevan matkalla Kaukoidästä Tukholmaan, ja tarkistin asian FlightRadarista. Kiinalaisyhtiön rahtikoneen lähtöpaikka oli Peking, mutta määränpää Prestwick, Glasgown kakkoskenttä. Tänään näkemäni koneen suuntana oli Rovaniemi ja lähtöpaikka Istanbul.

Kun peli menee tunteisiin

Raimo Helminen on normaalisti rauhallisen oloinen kiekkopersoona ja herrasmies, mutta ottelun aikana silkkaa tulta ja tappuraa. Viime viikolla Tampereella pelatussa Ilveksen ja SaiPan välisessä ottelussa Raipe kommentoi joukkueensa saamaa jäähytuomiota siihen malliin, että hänet komennettiin suihkuun. Aamulehti paljastaa Raipen kysyneen kahteen kertaan päätuomarilta: ”Mitä v****a sää touhuat?”

Raipe ei ole ainoa ottelutapahtumissa kuumana käyvä valmentaja. Tammikuussa 2009 SM-liigan kurinpitoryhmä määräsi Porin Ässien päävalmentaja Alpo Suhoselle sakkorangaistuksen sopimattomasta ja jääkiekon julkisuuskuvalle haitallisesta avautumisesta Ässät vs. Kärpät -ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Suhonen haukkui tuomaritoiminnan ja epäili kollegansa Matti Alatalon käskyttäneen roolipelaaja Antti Aarniota. Lisäksi Suhosen kerrotaan arvioineen Alatalon ulkonäköä.

Suhonen kommentoi saamaansa rangaistusta seuraavan ottelun jälkitunnelmissa:
– Tuomas Huhtanen (Aarnion taklaama pelaaja) on ollut kaksi päivää pois harjoituksista, ei pystynyt pelaamaan, aivotärähdys. Ja minusta tehdään syyllinen. […] Sama jätkä veteli IFK:ta vastaan jonkun suoraksi ja nyt sitten kaksi ottelua pelikieltoa.

“Sama jätkä” on Kärpissä peliuransa aloittanut Antti Aarnio, jonka muistan oikein hyvin. IFK-pelin ulosajo tuli polvitaklauksesta ja kurinpitoryhmän langettama kahden ottelun pelikielto rötöshistorian perusteella. Usein pienelle peliajalle jäänyt Aarnio oli aina jäälle päästessään täynnä virtaa eikä erillisiä käskytyksiä tarvittu. Hänet tunnettiin liigan ansioituneimpana hyppytaklaajana: lyhytkasvuinen ihmiskuula joutui hyppäämään saadakseen parempia osumia.

Sorsat palasivat Ahvenisjärvelle

Pitkään jatkuneet pakkaset jäädyttivät umpeen Ahvenisjärven sulapaikat, ja sorsaparvi katsoi parhaaksi lähteä evakkoon. Ilmoitin nollahavainnon Tiiraan 3.1. Tämän jälkeen sorsia ei näkynyt pitkään aikaan, kunnes 19.1. purossa ja pikkuruisessa sulassa sen suulla tungeksi yllättäen 60 sorsaa.

Seuraavana päivänä sorsia ei taaskaan näkynyt, mutta 21.1. paikalla oli 19 sorsaa. Yhden sorsattoman päivän jälkeen sorsat palasivat pysyvästi. Syynä on jatkuvasti laajeneva sula, joka johtuu järven hapettamisesta. Sorsaparvi viihtyy pääosin sulassa ja sen reunoilla, mutta eilen kolmisenkymmentä sorsaa oleskeli purossa ja jäällä puron suulla. Arvioin sorsia olleen yhteensä 110.

Alkutalven ajan sorsaparvessa viihtynyttä haapanaa ei ole enää näkynyt. Olen sitä kaivannut ja hieman etsiskellytkin, mutta turhaan. Tiiraankaan sitä ei ole ilmoitettu.

JYP-kunniagalleria päivittyi

JYPin Hall of Fame sai eilen kaksi uutta jäsentä, kun valmentajat Risto Dufva ja Marko Virtanen lisättiin kunniagalleriaan järjestysnumeroilla 20 ja 21. Pitkän linjan Jyppiläisenä muistan jäältä kaikki gallerian 10 entistä pelaajaa, joukossa yksi sukulainen ja yksi luokkakaveri.

Risto Dufva on keskeinen henkilö JYPin ensimmäisen mestaruuden taustalla, osaava, vaativa ja tunteita herättävä. Valmennusuransa viime keväänä päättänyt Dufva tullaan muistamaan omanlaisestaan huumorista, jota hän viljeli otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa.

Suosikkijoukkueen ensimmäinen mestaruus keväällä 2009 meni tunteisiin voimakkaammin kuin yksikään toinen urheiluteko – Leijonien ensimmäinen maailmanmestaruus mukaan luettuna. Pelaajien tunnelmista kertoo maalivahti Sinuhe Wallinheimon onnittelusuukko mestaruuden ratkettua.

Pakkaspäivä Ratinassa

Loistava ulkoilupäivä: pakkasta sopivat 17 ja viime päivinä kiusannut ilkeä viima oli laantunut siedettäväksi. Ajoin ratikalla Sorin aukiolle, suuntasin kosken rantaan ja otin pokkarin panoraama-asetuksella Ratinan suvannosta päivän ensimmäisen kuvan.

Suvannossa oli kaksi isokoskeloa. Juhlapukuinen isokoskelokoiras on komeimpia vesilintuja, ja olin tapaamisesta hyvilläni. Linnut olivat ensin jään reunassa keskellä suvantoa, mutta sitten toinen lähti uimaan Vuolteen sillalle päin. Kiiruhdin parempiin kuvausasemiin, mutta lintu päätti piileskellä pitkään sillan alla. Kävin kauppakeskuksessa lämmittelemässä ja uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Koskeloa kuvatessani näyttäytyi kalalokki.

Jatkoin kauppakeskuksesta Ratinanrantaan. Viinikanlahti oli odotetusti kokonaan jäässä; itse asiassa sulaa vettä oli vain kaistale kosken purkukohdassa. Viikinsaaren suunnalla järvi oli lujasti jäässä.

Ratinan sillan pielessä oli melkoinen parvi sinisorsia, osa jäällä, osa vedessä. Joukossa oli kaksi kööpenhaminalaista, mutta toivomaani haapanaa ei näkynyt. Haluaisin tietää, mihin Ahvenisjärvellä talvehtineet sorsat ja haapana ovat järven jäädyttyä siirtyneet.

Juhlapukuun – höyhen kerrallaan

Hervannan Ahvenisjärvellä talvehtivien sinisorsien joukossa on yksi haapana, jota olen käynyt kannustamassa suunnilleen kerran viikossa. Vielä marraskuun alussa lintu oli naaraspukuinen ja ajattelin, että sen nimi voisi olla vaikkapa Hanna. Mutta 22.11. linnun kylkeen oli ilmestynyt kauniinkirjavia höyheniä kertomaan, että Hanna onkin Hannu!

Kuukautta myöhemmin, 21.12, muutos oli jo selvä. Syksyn aikana järvi on jäätynyt ja sulanut pariin kertaan; kuvanottopäivänä järvi oli kauttaaltaan sula.

Olen seurannut mielenkiinnolla, minkä värisen joulun saamme Tampereelle. Nyt jouluaattona lunta on pari senttiä, ja se riittää muuttamaan maiseman jouluiseksi. Musta joulu olisi ollut minulle ensimmäinen.

Kuva on otettu 14. joulukuuta, jolloin satoi märkää lunta taivaan täydeltä.

Edit
Nyt joulupäivänä klo 10 lämpötila on 4.4 astetta. Lunta näy enää missään, ja joulun väri on vaihtunut. Mutta ollaksemme positiivisia: joulu ei ole musta vaan vihreä!