Tromssan taidemuseossa (Nordnorsk Kunstmuseum) oli tauluja kahdessa kerroksessa, kiinnostavammat yläkerrassa ja nimekkäimpien taiteilijoiden työt alakerrassa. Meille sopi mainiosti, että yläkerrassa sai kuvata, mutta alakerrassa ei.
Monista suurikokoisista maisemamaalauksista jäi mieleen erityisesti kaksi. Otto Sindingin (1842-1909) kuun valaisemassa talvimaisemassa Reinesta mökkien savut nousevat pystysuoraan kerrankin tyynessä pakkassäässä.
Adelsteen Normannin (1848-1918) jäätikköaiheinen työ on ensimmäinen maalaus, jonka muistan tästä aiheesta nähneeni.
Ajan tavan mukaan työ tehtiin kahdessa vaiheessa, aiheen luonnosteleminen paikan päällä ja varsinainen maalaaminen ateljeessa. Lopputulokset ovat kiistatta taidokkaita, mutta mahtipontisia ja väreiltään tunkkaisia. Joukossa oli yksi pienikokoinen työ, jonka raikkaat värit erottuivat edukseen. En valitettavasti muista tekijän nimeä.
Yläkerran ja koko talon huikeimmat ja samalla hupaisimmat elämykset tarjosi ranskalainen François-Auguste Biard (1799–1882). Toisessa maalauksessa kolme miestä on joutunut armottomaan lähitaisteluun jääkarhujen kanssa. Miesten onneksi pedot näyttävät olevan kooltaan selvästi normaalia pienempiä.
Toisessa Biardin maalauksessa Lars Levi Laestadius saarnaa tunturisaamelaisille pukeutuneena turkkiin, nutukkaisiin ja – silinterihattuun!
Saamelaisten kodat ovat hautautuneet yli kahden metrin paksuiseen lumihankeen. Koska tuuli pitää avotunturissa yleensä lumen paksuuden kohtuullisena, leiripaikaksi on pahaksi onneksi valittu lumenviipymä. Sattuuhan sitä, tuskin kuitenkaan todellisuudessa.
En jaksanut syttyä alakerran näyttelystä, koska näin keväällä edustavan valikoiman Norjan vanhan taiteen huipputöitä Oslon Nasjonalgallerietissa.
