Tuttua kevään ääntä kuuluu tällä kertaa Oulusta: itketään tuomareista ja vastustajan pelitavasta.

Nimimerkki Fullhazard kirjoittaa tänään Jatkoajassa:

En näitä ketjuja kovin tarkasti ole lukenut, mutta muistelisin miten Kärppä-fanit ja muut hehkutti miten viihdyttävää peliä ensimmäinen peli oli. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Nimimerkki Apheu vastaa:

Tämä. Luin monia viestejä tuon pelin jälkeen, että nyt on hienoa lätkää, kaksi parasta vastakkain ja näin edespäin. Kärpät oli tuttuun tyyliinsä napauttanut voiton viimeisillä minuuteilla Tapparan hallintajakson aikana. Peli oli tapahtumarikasta Metsolan epäonnistumisineen ja Saravo-Aalto kaksikon mokailujen keskellä. Peli oli tällöin monen mielestä kauden paras ja loistava matsi, muutama kommentti oli, että ”linja on hieman löystynyt” ja että ”saapa estää paljon”, mutta silti peliä pidettiin loistavana. Kärppäfanit myhäilivät tyytyväisinä, että näinpä taas voitto kairattiin, kyllä oli mahtava peli!

Mikä nyt on muuttunut?

Ainut asia, joka game 1:n jälkeen on muuttunut, on voittajajoukkue. Tappara vienyt sen jälkeen jokaisen pelin, jonka jälkeen on alkanut pikkuhiljaa tulla purnausta linjasta. Samat henkilöt, jotka vielä viikko sitten toitottivat loistavan finaalisarjan ja -matsin puolesta, puhuvat nyt jotain sen suuntaista, että eihän tuota kestä katsoa, väärin voitettu mestaruus ja en aio enää Liiga-kiekkoa seurata.

Nimim. Lomppi kirjoitti Kärppien ja SaiPan neljännen välieräpelin jälkeen (8.4.):

Kauhea ininä täällä kun on ollut tuomarit pelissä. Itsekin toivoin tiukempaa linjaa eilisen pelin aikana (ihan viihtyvyyssyistä), mutta tää on tätä. Kärpät vaan osaa kokeneena käyttää tätä pillipiiloonlinjaa paremmin hyväkseen. Jopa paremmin kuin Tappara, IMO.

Sitten kun SaiPakin saa joskus kokemusta oikeasta menestysestä ja siitä mitä se vaatii, ei täälläkään enää inistä, vaan pelataan sen mukaan. Ja ehkä voitetaan lisää. Menestykseksi ei lasketa häviöitä välierissä tai finaaleissa. Menestykseksi lasketaan meneminen päätyyn asti tasaisin väliajoin.

Lomppi on merkinnyt suosikkijoukkueekseen Kärpät; kaksi muuta nimimerkkiä kuuluu Tapparan kannattajille.

Ennakkoon välieräparin altavastaajaksi arvioitu Lukko sinnitteli Tapparaa vastaan niin miehekkäästi, että finaaliin menijä selvisi vasta sarjan seitsemännessä pelissä. Sen Tappara voitti.

Perjantaina Raumalla edukseen esiintyneet Erik Riska ja Petteri Nummelin olivat näkyvästi esillä tänäänkin, eri mielessä tosin. Peli jäi kummaltakin kesken: Riska taklasi Pasi Puistolaa ulosajon arvoisesti, ja Nummelinin ohi mennyt taklausyritys aiheutti loukkaantumisen.

Riskan taklaukseen pätee se, mitä kirjoitin maaliskuun 27. päivänä SaiPan ja JYPin ottelussa nähdystä laitataklauksesta:

Pitkällä vauhdilla tehty laitataklaus eroaa avojään pommista siinä, että taklaajalla on runsaasti aikaa ajatella tekonsa seurauksia. Hän ehtii myös nähdä, ketä on taklaamassa. Flinck (Riska) varmasti huomasi, että Löfman (Puistola) ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta. Siitä huolimatta hän ”vei taklauksen loppuun”, kuten kiekkokielellä kauniisti sanotaan. Pelaajien painoero tehosti vaikutusta: Löfman 80, Flinck 92 kg.

Lauantain taklauksessa pelaajien painoero oli vielä suurempi, Liigan sivujen mukaan 18 kiloa. Ei ihme, että tuli rumaa jälkeä.

Taas huudetaan joustokaukalon perään, sinänsä ihan aiheesta. Minä toistan edelleen, että joustokaukalo ei takaa pelaajien työturvallisuutta, jos pelaajat eivät kunnioita toistensa terveyttä.