Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Lunta ja pakkkasta

Lunta tuli etelään kerralla niin rutkasti, että puhuttiin lumikaaoksesta. Laduilla esiintyi laturaivoa. Juuri nyt lunta on Uudellamaalla ja Rovaniemen seudulla yhtä paljon, runsaat 30 senttiä. Pakkasta täällä pohjoisessa on jonkin verran enemmän. Ensi yöksi ja aamuksi luvataan hyvinkin raikasta keliä.

Päivän valoisa aika on pidentynyt jo puolitoista tuntia. Myös aurinko on näyttäytynyt monena päivänä. Pakkasesta johtuen Suosiolan lämpölaitos on nostanut tehoja, ja tänään savua tuli poikkeuksellisesti kummastakin piipusta.

Lisäys
Aamulla Rovaniemellä oli pakkasta ihan kivasti, 31 astetta.

Larionov ja tyylipisteet

Igor Larionovin ura jääkiekkoilijana on pitkä ja häikäisevä: 26 vuotta huipulla kahdella mantereella, 12 kautta Neuvostoliitossa ja 14 NHL-kaukaloissa. Palkintokaappi pullistelee arvometalleja.

Valmentajana Larionov vasta aloittelee. Viime kaudella hän toimi Venäjän U20-joukkueen apuvalmentajana ja sai MM-kisoissa kaulaansa hopeamitalin. Finaalissa Kanada voitti Venäjän numeroin 4-3. Hetki sitten päättyneissä kisoissa Larionov ja Venäjä halusivat kirkastaa mitalin kullaksi.

Kiekkoväki ihmetteli ja vähän purnasikin, kun Venäjä ilmoitti lähettävänsä marraskuussa pelattuun Karjala-turnaukseen nuorisomaajoukkueen. Puheet hiljenivät, kun nuoret taiturit tyylittelivät Leijonat jään rakoon numeroin 6-2.

Venäjä voitti kaikki kolme peliään ja nousi monien papereissa vuodenvaihteessa pelattavan MM-turnauksen suurimmaksi mestarisuosikiksi. Päävalmentajaksi nousseen Larionovin tyylikäs ja hillitty esiintyminen penkin takana herätti ihastusta.

Edmontonissa Venäjä aloitti urakkansa voittamalla USA:n, mutta jo seuraavassa pelissä tuli yllätystappio Tsekkiä vastaan. Alkusarjan muissa otteluissa Venäjä kaatoi Ruotsin jatkoajalla ja Itävallan selvin numeroin.

Toisin kuin Suomi, Venäjä ei pystynyt parantamaan peliään turnauksen aikana. Puolivälieräottelun Saksaa vastaan Venäjä vielä selvitti, mutta välierässä Kanadaa vastaan tuli kylmää kyytiä numeroin 5-0.

Suomi voitti alkulohkonsa ”helpommat” ottelut, mutta Kanada osoittautui liian kovaksi. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni Leijonajoukkuetta niin purjeessa kuin välieräpelin ensimmäisessä erässä. Jatkossa voimasuhteet hieman tasoittuivat, ja Suomikin onnistui tekemään yhden maalin Kanadan neljää vastaan.

Suomi osoitti ilahduttavaa nousujohteisuutta sekä pelien sisällä että turnauksen edistyessä. Puolivälierässä Ruotsia vastaan joukkue pystyi nousemaan kahden maalin tappioasemasta riemukkaaseen voittoon viime minuutin maalilla.

Komea nousu nähtiin myös välieräottelussa USA:ta vastaan, mutta siinä pelissä viime hetken maalin teki vastustaja. USA oli mielestäni numeroiden verran parempi ja ansaitsi pääsyn finaaliin.

Pronssi kiinnosti kumpaakin joukkuetta, mutta pelin intensiteetti oli ymmärrettävästi laimea finaaliin verrattuna. Suomi ei hätkähtänyt Venäjän tekemää avausmaalia ja paransi totutusti peliään loppua kohti. Voitto oli lopulta ansaittu ja selvä.

Igor Larionov esiintyi penkin takana tyylikkäänä kuten aina, mutta pettymys purkautui ottelun jälkeen. Lajilegenda sanoi Iltalehden mukaan, että ”emme halua nähdä tylsää jääkiekkoa”. Pitäisikö uskoa: Venäjän joukkue tavoitteli tyylipisteitä kun muut pelasivat voitosta.

Kiitos, Leijonat!

Vuoden päättyessä

Nyt koronavuoden päättyessä voin kiitollisin mielin todeta pysyneeni terveenä ja eläneeni jokseenkin normaalia elämää. Vastuullinen olen yrittänyt olla, muistanut turvavälin, pitänyt kasvomaskia kaupassa käydessäni ja karttanut potentiaalisia viruslinkoja. Pääsin jopa käymään kahdesti ulkomailla: tammikuussa Virossa ja elokuussa Norjassa.

Varsinkin elokuinen visiitti Finnmarkissa oli ajoituksen suhteen onnekas. Lisäksi tein kolme matkaa kotimaassa. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta jäin kotiin kun naisten hallipesiksen lopputurnaus päätettiin perua. Vahinko kompensoitui sillä, että pesiskausi pystyttiin joka tapauksessa pelaamaan ja mitalit jakamaan.

Olen ulkoillut vähintään normaalisti. Lintuvuoden kohokohtia olivat kevättalven lapinpöllöt ja kevään harvinaiset vesilinnut. Odottamaani hyvää marjalintutalvea ei Rovaniemelle saatu, mutta sentään jonkinlainen. Tilhiä ja/tai räkättejä on päässyt näkemään lähes joka retkellä.

Myöskään kirjavuoteeni korona ei tuonut mitään mullistavaa. Luin tai kuuntelin vuoden aikana noin 70 kirjaa, enimmäkseen laaturomaaneja. Yleensä ohitan Finlandiahässäkän vähällä huomiolla, mutta tällä kertaa luin tai paremminkin kuuntelin Anni Kytömäen palkitun Margaritan. Innostuin siitä niin, että luin myös Kultarinnan ja Kivitaskun. Aivan ihastuttavia teoksia kaikki kolme!

Kytömäen jälkeen teki mieli keventää, ja siinä tarkoituksessa luin Kari Hotakaisen Tarinan ja Antti Heikkisen savolaisirrottelut Kehveli ja Maaseudun tulevaisuus. Koska savon murre ei mahdu ummikon suuhun, kirjailija luki itse tarinansa äänikirjaversion.

Kolmas kirja Heikkiseltä oli Einari, vieremäläisen monitoimimies Einari Vidgrenin elämäkerta. Se on kuin Hotakaisen teos Kimi Räikkösestä: vaikka päähenkilön tekemiset eivät erityisesti kiinnostaisikaan, hyvin kirjoitettu elämäntarina tempaisee mukaansa.

Iljanne ja vesiperä

Sää on harmaa ja lämpötila reilusti plussalla, ei kuitenkaan sada. Kävelyalustana oli märkä iljanne.

Päivän lintukierros tuotti marjalintujen osalta vesiperän. Tarkistin paikat, missä näin eilen 24 tilheä ja kaksi räkättiä. Niistä toinen on juronut samassa pihlajassa jo kaksi viikkoa, ja marjat alkavat käydä vähiin.

Tänään päivä on lyhimmillään. Kuva Ounaskoskelta on otettu 17.12., jolloin aurinko näyttäytyi edellisen kerran. Muutamien harmaiden päivien jälkeen joulupäiväksi on luvattu hieman kirkkaampaa säätä.

Joulupäivänä aurinko nousee Rovaniemellä samaan aikaan kuin tänään, mutta laskee kolme minuuttia myöhemmin. (11.08 – 13.26)

Punaiset kirjat – kirjastopalvelua huonomuistisille

Rovaniemen pääkirjaston lainausosastolla on hylly, johon on koottu pelkästään punakantisia kirjoja. (kuvan tekstiä suurennettu)

Kirjasto haluaa palvella niitä(kin) asiakkaita, jotka muistavat tavoittelemastaan kirjasta vain kannen värin. Loistava idea!

Monista syksyn aikana lainaamistani kirjoista vaikuttavin, Viv Groskopin teos Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista, voisi kuulua joukkoon:

Kirja itsessään on hyvä, mutta erityisen vaikuttava se oli käynnistämänsä kirjallisen ketjureaktion ansiosta. Innostuin lukemaan aikanaan avaamatta jääneitä klassikoita, esimerkiksi Boris Pasternakin Tohtori Zivagon.

Kirjoitin lukuelämyksestä tekstin sivuston puolelle.

Silloin ennen

Kerroin blogipostauksessani 15.12.2002, että sumun seasta on kuulunut pitkin päivää lentomelua. Syynä eivät olleet Hornetit, vaan kaupunkiin laskeutuneet 23 charterkonetta. Joulukuun 2002 aikana Lapin kentille laskeutui kaikkiaan 340 tilauslentoa, joista yli puolet Rovaniemelle.

Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen digikamerani (Canon Powershot G3), ja oheinen Airbus-kuva on otettu sillä.

Talvitulva

Kemijoen jäät ovat lähteneet jo moneen kertaan, mutta talvitulva oli uusi ilmiö. Vesi nousi Ounaskoskella, kun liikkeelle lähteneet jäät kasaantuivat padoksi Hirttiönniemen kohdalla kaupungin eteläpuolella. Kävin eilen paikalla ja otin oheisen kuvan. Joki oli todellakin ahtautunut täyteen viiden sentin paksuisia jäätelejä.

Jääpadot ovat yleisiä keväällä, mutta harvinaisia tähän aikaan vuodesta. Talvitulva saatiin hallintaan lisäämällä juoksutusta Valajaskosken voimalaitoksella. Jäiden täyttämä Ounaskoski virtasi jälleen vapaana, ja jääröyssyt jäivät rannoille muistuttamaan talvitulvasta. Kuva on Ounaskosken avantouimapaikan läheltä.

PS
Röyssy on aikoinaan Oulussa oppimani sana, jota Perämerellä käytetään korkeista jääkasautumista. Ounaskosken kasat olivat matalia, mutta käytin termiä kun se pulpahti sopivasti muistin syövereistä.

Laumasuoja petti ruotsalaiset

Näyttää siltä, että itsevaltaisesti Ruotsin koronatoimista päättänyt valtionepidemiologi Anders Tegnell on siirretty sivuun. Lopultakin, voisi sanoa.

Vielä heinäkuun lopulla Tegnell oli sitä mieltä, että keväällä hankittu laumasuoja suojelee ruotsalaisia koronan pelätyltä toiselta aallolta. Kesä oli rauhallinen, mutta sitten nähtiin käänne huonoon suuntaan. Ensin muualla Euroopassa, sitten myös Ruotsissa.

Verrokkimaaksi ottamassani Belgiassa todettiin lokakuun lopulla pahimmillaan yli 20 000 tartuntaa päivässä. Samaan aikaan tartuntoja oli Ruotsissa parituhatta ja Suomessa parisataa. Erot maiden välillä olivat siis kymmenkertaiset.

Belgiassa otettiin kovat keinot käyttöön ja tilanne saatiin hallintaan niin nopeasti, että esimerkin olisi luullut kelpaavan muillekin. Mitä tehtiin Ruotsissa? Ei mitään, ja täysin eri suuntiin osoittaneet Belgian ja Ruotsin tartuntakäyrät leikkasivat 20.11. Tähänkö Ruotsissa herättiin? 

Oli miten oli, lähipäivät näyttävät, mihin suuntaan tilanne Ruotsissa kehittyy. Toivotaan parasta.

Valoa tunnelin päässä

Syksy on ollut aivan toivoton, pitkä ja pimeä kun norjalainen tietunneli, sellainen vanha. Uudet ovat väljiä ja valoisia.

Täällä Rovaniemellä näyttäisi olevan toivoa talven alkamisesta tällä viikolla. Lämpötila painuu nollan alapuolelle keskiviikkoiltana ja pysyy pakkasella ainakin ennustusjakson ajan. Luntakin on luvattu.

Toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Pahoittelut siitä, että kylmää ilmaa ei taida riittää koko Suomeen.

Yllätys avannolla

Jääkarhu löysi hylkeen hengitysavannolle viritetyn kameran ja päätti tutkia sitä tarkemmin. Kamera kuitenkin lipesi käpälästä ja putosi avantoon. Norjalainen Audun Rikardsen katseli tilannetta kauempaa ja ymmärsi menettäneensä kameransa. Enemmän harmitti kuitenkin kuvien kohtalo.

Aika pian heräsi kysymys, voisiko kuvat pelastaa? Huonolta näytti, koska vettä oli yli sata metriä. Toisaalta oltiin (Huippuvuorten vesillä) kiinteällä jäällä, joten paikannuksesta tuli tarkka. Ehkä kannatti yrittää!

Ryhmä palasi paikalle vuoden kuluttua varustautuneena pienellä sukellusrobotilla. Kamera onnistuttiin nostamaan, ja makeaan veteen siirretty muistikortti toimitettiin kuvanpelastusalan asiantuntijoille. Kuvat olivat täysin käyttökelpoisia, ja selfie avantoa lähestyvästä jääkarhusta on yksi niistä.

Uskomaton operaatio on nähtävissä YLE Areenan Luontoihmeitä-sarjassa. Kyseessä on makasiiniohjelma, jossa on mukana myös norjalaisten harrastajakuvaajien eläinvideoita. Melko huikeita pätkiä niissäkin!