Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

BirdLife Suomi 50 vuotta

Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi täytti eilen 50 vuotta. Järjestön tiedotuslehdessä kannustettiin juhlimaan merkkipäivää lintuteolla, ihan millaisella tahansa.

Oma lintutekoni oli kaksivaiheinen: ostin eilen pähkinänannostelijan ja ripustin sen paikalleen tänään. Koska Makkarajärven rantapuissa riippuu ennestään kaksi talipötköä, vein oman tarjoukseni syvemmälle metsään. On kiinnostavaa nähdä, kuinka pian tiaiset löytävät sen.

Otin muovipakkaukseen karanneet irtopähkinät mukaani, ripottelin ne lumelle talipötkön lähelle ja istuin odottamaan. Jo parin minuutin kuluttua ensimmäinen hömötiainen huomasi tarjoilun ja kävi sieppaamassa pähkinänmurun. Töyhtötiaiset seurasivat pian esimerkkiä. Yksi lintu jäi hetkeksi miettimään ja sain kuvan.

* * *
Lisäys 22.1.
Tarjous oli hyväksytty: paikalla oli kolmenlaisia tiaisia kaksin kappalein, siis tali-, hömö- ja töyhtö-. Kuvassa töyhtötiainen.

Lisäys 25.1.
Kuten näkyy, pähkinöiden menekki on ollut hyvä.

Kurja talvisää

Etelän talvisää on ollut viime aikoina maineensa veroinen, tänäänkin satoi silkkaa vettä melkein koko päivän. Vähän lohduttaa, että ei Rovaniemen säässäkään ole ollut kehumista.

Lintujen on hankittava ruokansa vaikka kuinka sataisi. Pieni tiaisparvi ahkeroi Makkarajärven talipötköllä: muutamia tali- ja hömötiaisia, yksi sinitiainen. Töyhtötiaista ei näkynyt, mutta kuului.

Lumi oli sulanut jäältä, ja järvi oli kauttaaltaan vesissä. Viikolla ajetut kelkan jäljet erottuivat vielä.

Tulipaikalla oli törpötelty ja jäljet jätetty siivoamatta.

Ahvenisjärven sorsat

Ahvenisjärvelle tuli asiaa, kun kuulin sorsien siirtyneen keskellä järveä olevaan suureen hapetussulaan. Pikkusulassa laiturin pielessä oli enää pieni osa parvea.

Ison sulan sorsat sai parhaiten lasketuksi kuvasta, jonka yhdistin Photoshopissa neljästä järven yli telellä otetusta ruudusta. Päädyin kokonaismäärään 290, jonka ilmoitin Tiiraan. Lintuja oli nyt hieman enemmän kuin joulukuun puolivälissä.

Keskitalven eläinhavaintoja

Hiiripöllö on viihtynyt Hatanpäällä 21.11. lähtien. Kuva on kolmannelta tapaamiselta (28.12): lintu poseerasi ensin hieman kauempana, lennähti hetkeksi pois näkyvistä ja palasi saaliin kanssa paikalla olleiden ornien ihasteltavaksi. Myyräkanta on ilmeisen hyvä eikä linnulla ole ollut tarvetta vaihtaa olinpaikkaa.

Seuraavana päivänä (29.12) kävin uudelleen Viinikanlahden sulalla toivoen näkeväni Tiiraan ilmoitetut merilokin ja kalalokit. Merilokki vaihtoi paikkaa moneen kertaan, ja sain komeasta linnusta kuvia kohtuullisen läheltä.

Kalalokkeja jouduin katselemaan kauempaa ja kunnollinen kuva jäi saamatta. Myös nuori harmaalokki ja korppi näyttäytyivät.

Lokit ovat bongauksia, mutta tiklit osuivat eteen spondena. Linnut ruokailivat takiaisilla Hatanpään puhdistamon alueella.

Metsäkauriskuva on otettu Suolijärvellä 13.12. Lyhyen harkinnan jälkeen kolmikko päätti palata takaisin metsän siimekseen. Kolmesta Tampereen kaurishavainnostani yksi on tehty ratikasta Hakametsän ja Turtolan välisellä osuudella. Kesällä näin ratikasta meriharakan nurmikolla Kalevan kirkon lähellä.

Nemon ilta

Kiekkoilta Nokia-areenalla 20.12.2022 oli onnistunut ja mieleenpainuva, vaikka itse pelistä ei jäänyt muistelemista. Ilves hallitsi tapahtumia mielin määrin ja voitti KooKoon numeroin 5-1. Ylivoimaisesti suurimmat suosionosoitukset keräsi rullatuolissa istuen aloituskiekon pudottanut Ilveksen junioripelaaja Nemo Pajula.

Nemo Pajula loukkaantui Hakametsän hallissa lokakuussa pelatussa U18-sarjan ottelussa. Olin paikalla ja kirjoitin tapauksesta blogissani näin:

Sunnuntaina näkemässäni ottelussa saatiin muistutus hienon lajin ikävästä puolesta: Ilveksen pelaaja loukkaantui niin, että tarvittiin ambulanssia. Tilanne sinänsä oli vauhdikkaaseen ja fyysiseen kontaktipeliin kuuluva eikä siitä tuomittu jäähyä.

Nemo saapui tilaisuuteen Hatanpään sairaalasta, missä hän on ollut kuntoutettavana. Toipumisennuste on hyvä ja Nemo itse uskoo vahvasti pystyvänsä vielä kävelemään normaalisti, ehkä pelaamaankin. Jos ja kun paraneminen riippuu osaltaan potilaan asenteesta, Nemon tapauksessa tämä puoli on ainakin kunnossa!

Nemon tukiotteluksi nimetyn tapahtuman yleisömäärä 6150 on arki-illaksi hyvä. Luultavasti aika monet olivat minun laillani paikalla nimenomaan Nemon vuoksi.

Kiekkoihmiset ovat tukeneet Nemon kuntoutusta osallistumalla keräyksiin, joista tarkemmin Ilveksen verkkosivuilla. Tsemppiä Nemo!

* * *

Edit 24.12.

Hiihtämään!

Avasin eilen hiihtokauden täydellisessä talvisäässä: pakkasta kymmenkunta astetta, aurinko paistoi ja lunta riittävästi, parikymmentä senttiä. Hiihdin erähiihtoladun pohjaa Siltaseen ja takaisin. Latu oli sen verran epämääräinen, että jätin alamäen laskematta.

Koska pilkkimies vakuutti jään kestävän, oikaisin paluumatkalla jäätä pitkin uimarannalle ja jatkoin kotiin tienpohjaa ja katuja pitkin. Matkalla otin kuvan kuuraisista latvoista.

Hiihtokauteni Tampereella alkoi aikaisemmin kuin kertaakaan Rovaniemellä. Tuntui ylelliseltä päästä hiihtämään suoraan kotiovelta – kuin Vuotsossa viime vuosituhannella!

Vain urheilua?

Aiemmista kokemuksista viisastuneena otin jalkapallon MM-kisat seurantaan vasta pudotuspelien toisella kierroksella. Puolivälierävaihe tarjosi jännitystä ja meheviä yllätyksiä, ihan parhaimmistona Brasilian ja Portugalin putoamiset. Toisaalta tiedetään, että maali-iloittelu heikompien joukkueiden kustannuksella ei ennusta mitään jatkoa ajatellen. Hyökkäämällä voitetaan yksittäisiä pelejä, mutta puolustamalla jne.

Marokko antoi myrskyvaroituksen voittamalla alkulohkon ottelussa vahvana pidetyn Belgian 2-0, ja fanit panivat ranttaliksi. Eivät kuitenkaan Belgian fanit vaikka IS näin väittikin.

Marokko teki historiaa kukistamalla puolivälieräottelussa Portugalin ja selviytymällä ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisojen välieriin. Voittoa juhlittiin taas siihen malliin, että varsinkin Ranskassa ensi viikon keskiviikkoa odotetaan pelonsekaisin tuntein.

Kun oman joukkueen voitto riittää käynnistämään riehumisen, mitä tapahtuu jos Marokko häviää? Entä jos ranskalaisetkin saavat syyn lähteä kaduille?

Viihdyttävästi vieraissa

Tapparan ja JYP:n eilinen ottelu Nokia-areenalla meni kotijoukkueen kannalta nappiin. JYP tarjosi hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, mutta jätti pisteet Tampereelle. Lisäksi JYP houkutteli katsomoon mukavat 8382 katsojaa, joista huomattava osa saapui paikalle erikoisjunalla Jyväskylästä.

Punaista, mustaa ja valkoista väriä näkyi hallin käytävillä todella paljon. Ja kun JYPin tekemää maalia tarkastettiin videolta, tuomareita ohjeistaneet vierasjoukkueen kannattajat hallitsivat aika tovin hallin äänimaailmaa: ”maali, maali, maali”.

Ottelusta odotettiin vähämaalista ja tylsää, mutta saatiinkin aivan muuta. Maaleja mätettiin vuorotahtiin yhteensä yhdeksän: JYP aloitti, Tappara tasoitti, ja tämä toistui neljä kertaa! Tappara rikkoi kaavan loppuminuuteilla tekemällään voittomaalilla, lopputulos siis 5-4 kotijoukkueelle.

Loppunumeroita selittävä tekijä on maalivahtipeli. Marraskuussa JYPin maalille tulleen ja loistavasti aloittaneen Veini Vehviläisen torjuntaprosentiksi jäi vaatimattomat 80; virkaveli Heljangon lukema oli vain hitusen parempi 81,82.

Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola kiteytti lehdistötilaisuudessa värikkään ottelun erikoislaadun tyylikkään sarkastisesti:

”Asiantuntijat tietävät, että tämä liigakiekko on tylsää. Täällä ei tapahdu mitään, pelataan pelkkää trappia, maaleja ei tule, eikä näitä pelejä kannata lähteä katsomaankaan. Siinähän oli koko totuus tältäkin illalta.”

Talven tuntua Tampereella

Talvi näyttää tulevan Tampereellekin. Pikkupakkanen on jatkunut puolitoista viikkoa ilman että olisi käyty kertaakaan plussalla. Makkarajärvi oli kauttaaltaan jäässä viime viikon keskiviikkona (23.11.). Lunta piti odotella, mutta viikonlopun aikana sitä satoi sen verran, että maa on kunnolla valkoisena.

Kävelin eilen Hatanpäälle ja pääsin näkemään pitkään paikalla viihtyneen hiiripöllön. Iidesjärven multakasoilla tapasin kaksi tikliä ja Viinikanojan suulla pienen parven sinisorsia. Sen sijaan toiveena ollutta koskikaraa en nähnyt. Päivän mainittavin eläinhavainto oli se, kun varis sieppasi lumella vipeltäneen myyrän tai päästäisen.

Tänään kävin Ahvenisjärvellä tarkistamassa sorsatilanteen. Yllätyksekseni laiturin kohdalla oli iso sula täynnä sorsia! Arveluni mukaan sulaa pidetään auki keinotekoisesti; muutoin Ahvenisjärvi olisi Iidesjärven tavoin kauttaaltaan jäässä. Tulipa seurattavaa kauppareissuille!

Edit 29.11.
Viidentoista vuorokauden sääennuste lupailee päivittäisiä lumisateita ja pakkasen jatkumista. Tällä menolla voisi päästä hiihtämään ennen joulua!

Edit 19.12.
Avasin hiihtokauden 17.12.

Vuorokausi pelastuslautalla

Perjantaina 18.11. tarkistin heti herättyäni tilanteen GGR-purjehduksessa, näin olin tehnyt joka aamu syyskuun alusta lähtien. Tapio edelleen kakkosena, hyvä juttu. Katsoin muita uutisia kirjastolla vasta puolilta päivin, ja pääuutinen pysäytti. Asteria-vene on uponnut ja Tapio joutunut merihätään. Kiirehdin kotiin hankkimaan lisää tietoa.

GGR-kilpailukeskus sai Tapion hätäviestin ja sijainnin aamulla klo 8.54. ja tavoitti pian kilpakumppaneista Bayanat-kippari Abhilash Tomyn, johon oli Tapiosta matkaa 300 km. Kilpasisko Kirsten Neuschäfer  (Minnehaha) oli lähempänä (175 km), mutta häntä ei heti tavoitettu. Lähimpään laivaan oli matkaa  500 kilometriä. Kilpailukeskus päätti pyytää pelastustoimiin Kirstenin ja rahtialus Darya Gayatrin, ja nämä suuntasivat kohti Asterian uppoamispaikkaa. Abhilash vapautettiin jatkamaan kilpailua. Kuvakaappaus Marinetrafficista näyttää mainittujen alusten sijainnit tilanteen alkuvaiheessa, jolloin Darya Gayatri on jo tulossa kohti Tapiota.

Aluksi tiedettiin vain Asterian uponneen ja että hätäviesti oli lähetetty pelastuslautalta. Tapiosta itsestään kuultiin vasta iltapäivällä, jolloin hän ilmoitti olevansa lautalla pelastautumispukuun pukeutuneena ja kaikin puolin kunnossa. Tieto kulki tässä vaiheessa vain tekstiviestein ja viestittelyn lisäongelmana oli silmälasien katoaminen. Tapion arvioitiin saavan apua lauantaina aamupäivällä, joten pelastuslautalla piti viettää reilu vuorokausi. Tapion mukaan hänellä oli käytössään neljän hengen ”luxury raft”. Tuttu huumori alkoi pilkahdella!

Tapio raportoi tapansa mukaan havaintojaan eläimistä: lähituntumassa näyttäytyi myrskyliitäjiä ja albatrossit ”pussailivat niin että nokat kalisivat”. Aamulla merikilpikonna kävi tutustumassa outoon ajelehtijaan. Yön Tapio kertoi nukkuneensa erinomaisesti, ”kuin kehdossa”.

Aamulla näkyviin ilmestyi ensin Minnehaha. Tapio pääsi toiveensa mukaisesti ensin Kirstenin veneeseen ja sai lasillisen rommia. Lähes samaan aikaan paikalle ehtinyt Darya Gayatri kääntyi suojaamaan tuulelta, ja Tapio vedettiin pelastuslautallaan yli 200-metrisen aluksen kylkeen. Köysitikkaita myöten kannelle kiivenneen Tapion matka jatkuu parhaillaan kohti Kiinaa, minne on määrä saapua joulukuun alkupäivinä.

Asterian uppoaminen askarruttaa kaikkia purjehduksesta kiinnostuneita. Tapio heräsi kovaan paukahdukseen, joka hänen mielestään ei kuitenkaan johtunut törmäämisestä esimerkiksi ajelehtivaan tavarakonttiin. Ääni tuntui kuuluvan veneen sisältä tai kannelta. Haverin lopullinen syy ei ehkä koskaan selviä, koska Asteriaa ei päästä tutkimaan. Se makaa Intian valtameren pohjassa viiden kilometrin syvyydessä.

Onnea onnettomuudessa oli se, että tapauksen päähenkilöksi valikoitui GGR -purjehtijajoukon kokenein, osaavin ja kylmähermoisin merenkävijä. Lisäksi haverin sattuessa tuuli oli heikko eikä hetken irrallaan ollut pelastuslautta päässyt karkaamaan. Ja vielä lopuksi on syytä Tapion sanoin kiittää avuksi rientänyttä kanssakilpailija Kirsteniä ”For great seamanship, went like in movies, rum also aptd”.

Lisäys:

Kuvitettu kertomus Tapion pelastautumisesta Yachting Monthly -julkaisussa