Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Toiset jatkavat…

Jääkiekkoliigan runkosarja saadaan päätökseen tänään. JYPin ja KooKoon ottelu on sikäli historiallinen, että neljä pitkään Jyväskylässä pelannutta veteraania esiintyy viimeistä kertaa kotijoukkueen paidassa.

Mikko Kalteva ja Ossi Louhivaara ripustavat hokkarinsa naulaan, Jarkko Immonen ja Jani Tuppurainen jatkavat näillä näkymin uraansa muualla. Toivon kaikille onnea ja menestystä uusiin haasteisiin!

JYP on koonnut illan otteluun poikkeuksellisen ykköskentällisen. Lisäsin kuvaan lopettavien ja/tai pois lähtevien kohdalle pelattujen kausien ja otteluiden määrän. Jos oikein laskin, pelejä näillä neljällä on JYP-paidassa yhteensä peräti 2323. Kiitän ja kumarran.

JYPin kausi on ollut monella tavoin poikkeuksellisen vaikea. Mutta vaikka urheilullinen menestys on ollut surkea, joitakin ilon aiheita on syytä mainita. Robert Rooba mätti maaleja ennätystahtiin (ja tänään toivottavasti vielä yhden) ja teki jatkosopimuksen. Nuoret pelaajat ovat ottaneet kauden aikana huimia kehitysaskelia!

Näin jyppiläisittäin tärkeintä on kuitenkin se, että pystyimme yhteisin ponnistuksin selviytymään talouskurimuksesta, joka pahimmillaan vaaransi koko toiminnan jatkuvuuden. Asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin!

Mitä Liigaan muuten tulee, toivon mahdollisimman hyvää terveyttä kaikille. Suosikkini mestariksi on Rauman Lukko, joka oli sitä jo viime keväänä. Silloin sarja jouduttiin keskeyttämään ja mestaruus jäi ratkaisematta.

Epäonnistunut linturetki: ei linnun lintua

Pyöräilin Alakorkalon hyötyjäteasemalle siinä toivossa, että näen kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Hyvä lintupaikka tuotti pahan pettymyksen: en nähnyt puolen tunnin aikana ainuttakaan lintua, en edes varista!

Paikalle oli sentään eksynyt yksi poro. Eksynyt todellakin, sillä en ole aiemmin nähnyt poroa jäteaseman maisemissa, metsäkauriita vain muutaman kerran.

Kuvasta näkyy, että poro on merkitsemätön. Peurakorva kuten täällä päin sanotaan.

PS
Tiirasta huomasin, että töyhtöhyyppä oli näyttäytynyt tänään jäteasemalla. Kävin siis oikessa paikassa mutta väärään aikaan. Sattuuhan sitä.

Tulppa irtosi

Suezin kanavan lähes viikon ajaksi tukkinut konttialus saatiin irrotetuksi tänään iltapäivällä. Hetki sitten ottamastani kuvakaappauksesta näkyy, että Ever Given liikkuu 6.2 solmun nopeudella pohjoiseen.

Ever Given on mittasuhteiltaan jättimäinen: pituus 400, leveys 59 ja syväys 13.7 metriä. Vain muutamat tankkilaivat ovat vielä tätäkin suurempia.

Harva haluaisi olla kapteenin housuissa antamassa meriselitystä tapahtuneesta.

40 vuotta Kärppien ensimmäisestä mestaruudesta

Aika rientää – Oulun Kärppien ensimmäistä mestaruutta juhlittiin neljä vuosikymmentä sitten, 22.3.1981. Finaalisarjassa vastassa oli Tappara, ja mestaruuteen tarvittiin kolme voittoa. Sarja oli sujunut kotijoukkueiden komennossa, mutta viidennen ottelun voiton Kärpät ryösti Hakametsästä.

Liigan sivuilta löytyy hyvä selonteko ottelusta. Tappara onnistui pimittämään Mikko Leinosen ja Reksa Ruotsalaisen tähdittämän Kärppien ykköskentän, mutta tämä ei riittänyt. Ratkaisevaan rooliin nousi Kari Jalosen johtama kakkonen.

Tilaston kärkinimet ovat todella kovia. Silmään pistää Reksa Ruotsalaisen hurja tehtyjen maalien määrä runkosarjassa, 28 täysosumaa 36 ottelussa. Suuri osa Reksan maaleista syntyi suoraan syötöstä ammutuilla siniviivalämäreillä, ja syöttäjänä oli usein Mikko Leinonen. Kari Jalonen loisti pudotuspeleissä ja teki 12 pelissä tehot 7+14.

Leinonen ja Ruotsalainen lähtivät NHL-liigan NY Rangersiin ja pelasivat hyvän tulokaskauden. Jalonen kävi kokeilemassa myöhemmin, mutta palasi Suomeen ja teki loistavan uran pelaajana ja valmentajana. Lisäksi joukkueessa oli iso liuta maajoukkuetason pelaajia.

Muistan mestariryhmän hyvin, koska asuin tuohon aikaan Oulussa ja olin seurannut Kärppien vaiheita tarkasti jäähallin valmistumisesta (1975) lähtien. Jalkeilla oli erinomaisesti luisteleva, vauhdikasta taitokiekkoa pelannut joukkue. 15-vuotiaana edustusjoukkueeseen nostettu Reksa Ruotsalainen häikäisi taidoillaan niin perusteellisesti, että nousi ykkössuosikikseni kaikista maailman jääkiekkoilijoista! Sitä Reksa on edelleen.

Vuoden 1981 mestareiden ja Kärppien myöhempien menestysjoukkueiden vertaileminen on vaikeaa ja onneksi turhaa. Yksi merkittävä ja uskomattomalta kuulostava ero on kuitenkin syytä mainita. Kärppien ensimmäinen mestaruus saavutettiin joukkueella, johon kuului vain kaksi muualla kuin Oulussa kiekko-oppinsa saanutta pelaajaa: Mikko Leinonen ja maalivahti Ari Hellgren.

* * *

Eilisen päivän mukavin urheiluun liittyvä uutinen tulee Jyväskylästä. Kaupunginvaltuusto päätti, että Hippokselle valmistuu kauden 2022 alkuun mennessä ajanmukainen pesäpallostadion. Hienoa!

Krykkje

Pikkukajava, norjaksi krykkje, on tuttu lintu useimmille Finnmarkissa liikkuneille: kalalokkia muistuttava lokki, jolla on kuitenkin täysin mustat siivenkärjet, mustat jalat ja aivan erilainen ääni.

Pikkukajavat pesivät suurina ja pienempinä yhdyskuntina rannikoiden pystypahdoilla ja taajamissa talojen seinustoilla. Suomessa monet eivät pidä kaupunkilokeista, mutta Norjassa tilanne on ymmärtääkseni toinen. Voin kuvitella, että pikkukajavien ilmestyminen esimerkiksi Vardøn rantamakasiinien tienoille on hartaasti odotettu kevään merkki.

Eilen aprikoin, joko kajavat ovat saapuneet Finnmarkiin. Tarkistin asian Norjan ”Tiirasta”: aamulla havaintoja ei vielä ollut, mutta päivän aikana Tromssassa nähtiin 89 yksilön parvi. Tänään kaksi lintua havaittiin Hammerfestissa, ja viikossa kajavat varmasti ehtivät suurin joukoin Varanginvuonolle. Ainakin 24.3.2007 Store Ekkerøyan kajavapahdalla riitti menoa ja meininkiä.

Maaliintuloja

Eilen hiihdetty naisten viesti ja varsinkin ankkuri Krista Pärmäkosken taistelu oli sykähdyttävä suoritus. Krista jätti kaiken ladulle, huusi maaliviivan ylitettyään suoraa huutoa ja vajosi hetkeksi hämärän rajamaille. Tuloksena kolmas sija ja pronssimitalit joukkueelle.

Ari Huusela pääsi maaliin pitkältä purjehdukseltaan tänään klo 9.35 Suomen aikaa. Kilpailusuoritus oli mahdollisimman erilainen kuin Kristalla, samoin sijoitus: joukon viimeinen sijaluvulla 25. Sankareita silti kumpikin, Krista ja Ari, unohtamatta tietenkään viestijoukkueen muita jäseniä.

Myös maalilinja ylittyi kovin eri tyylillä: Arilla oli ollut aikaa miettiä koreografiaa

Miesten viesti on ankkuriosuudella ja juuri nyt näyttää siltä, että Suomella ei ole asiaa kärkisijoille. Venäjän Boshunov on kirinyt Kläbon kantaan ja veikkaukseni on, että voitto ratkeaa Norjalle maalisuoralla.

Performanssi museolaivalla

Tänään, Viron itsenäisyyspäivänä muistelen matkojani naapurimaahan ja elämyksiä, joita olen saanut kokea. Yksi niistä on vierailu Lentosatamassa toukokuussa 2016.

Lentosatamassa oli paljon koululaisia ja meininki paljon vilkkaampaa kuin museoissa keskimäärin. Joka puolella kuvattiin ja minullekin ehdotettiin poseeraamista armeijan manttelissa, mutta ujous iski.

Jäänmurtaja Suur Tolliin tutustuessani laivalle saapui ryhmä tyttöjä, jotka järjestivät näytöksen murtajan kannella. Hetkeä myöhemmin esitys jatkui rannalla, nyt pykälää tai kahta vauhdikkaampana.

Suur Toll on taruolento, jonka patsaan olen nähnyt Kuressaaren satamassa. Toll ja muita kuvia Virosta täällä.

Baldurin matkassa

Tein tänään virtuaalimatkan m/s Baldurilla (entinen Eivor) Utöstä Jurmon, Aspön ja Nötön kautta kohti pohjoista. Koska Pärnäisten laituri on remontissa, aluksen päätesatama on tällä hetkellä Nauvo.

Pitkään jatkuneen pakkaskauden jäljiltä jäätilanne on aivan erilainen kuin viime talvena ja monena talvena sitä ennen. Pohjanlahti on jäässä Merenkurkkua myöten, Suomenlahden itäosa lähes Helsingin tasalle ja Saaristomeri Ahvenanmaalta Turkuun.

Jäät hidastivat Baldurin menoa aika tavalla varsinkin Utön ja Jurmon välillä. Jatkossa alus hyödynsi aiemmin avaamiaan rännejä ja vauhti pysytteli normaalina eli kymmenessä solmussa. Marine Traffic -sivuston kartalla Baldurin reitti näyttää tältä. Sulan veden aikana ajolinjat ovat jouhevia ilman jyrkkiä käännöksiä.

Baldurissa on keulakamera, joka toimii aluksen ollessa liikenteessä (linkki). Kuva on terävä, mutta mustavalkoinen ja huomattavan laajakulmainen. Kaappasin näkymän Jurmon satamasta ja läheltä Nauvoa.

Yllättävä talvivieras

Valkoselkätikka on viihtynyt jo pitkään Santamäen suunnalla: ensimmäinen havainto linnusta tehtiin tammikuun alkupäivinä ja toinen kolme viikkoa myöhemmin. Helmikuun puolella havaintoja alkoi tulla päivittäin. Oletan, että kyseessä on koko ajan ollut sama lintu.

Säännöllisesti samalla paikalla näyttäytynyt harvinainen vieras alkoi kiinnostaa orneja läheltä ja kaukaa. Pirkka ja Timo kyselivät WhatsAppissa ohjeita tapaamista varten, ja Anssi neuvoi yrittämään vähän ennen auringonlaskua.

Neuvo toimi ainakin 9.2. Menin paikalle klo 14.45 ja kuulin Markon nähneen tikan hetkeä aiemmin. Jäimme odottamaan linnun paluuta. Paikalle tuli muitakin tikkaharvinaisuudesta kiinnostuneita, esimerkiksi Kirsi ja Hannu.

Marko luovutti puoli neljältä, mutta päätimme Hannun kanssa odottaa vielä puoli tuntia. Ei kuitenkaan tarvinnut. Vähän eri paikassa päivystänyt Kirsi viittilöi siihen malliin, että arvasimme linnun ilmestyneen paikalle.

Tikka koputteli haavan latvuksessa ja oli irrottanut kuoren kämmenen kokoiselta alalta. Lintu viipyi työmaallaan vielä pari minuuttia ennen kuin lensi päiväkodin viereiseen metsikköön. Sieltä sitä ei enää löytynyt.

Kaksi päivää myöhemmin minua onnisti vielä paremmin. Tikka ahkeroi tällä kertaa koivussa, ja sain seurata sitä puolen tunnin ajan. Sitten lähietäisyydelle ilmestyi kaksi käpytikkaa töllistelemään ja valkoselkätikka vaihtoi maisemaa.

Oma lintuvuoteni on alkanut kahdella elämänpinnalla. Valkoselkätikka oli minulle tällainen, lisäksi näin Jyväskylässä käydessäni viiksitimalin. Laskin Tiirasta, että Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella (Lappi pois luettuna Kemi-Tornion seutu ja Ylitornio) on havaittu valkoselkätikka 28 kertaa.

Ensimmäinen, takautuvasti Tiiraan ilmoitettu valkoselkätikkahavainto on vuodelta 1949. Toistaiseksi Lapissa ei ole tavattu ainuttakaan viiksitimalia, Kemistä on ilmoitettu toistakymmentä timalihavaintoa.

Pakkasviikko Jyväskylässä

Jyväskylä on ollut viime aikoina otsikoissa ikäväksi äityneen koronatilanteensa vuoksi, mutta minä olen nauttinut talvesta!

Matkustin Rovaniemeltä etelään lauantaina halki lumisen Suomen: silmämäärin lunta oli pitkin matkaa suunnilleen saman verran, kolmisenkymmentä senttiä tai vähän enemmän. Jossain Seinäjoen ja Parkanon välillä junan ikkunasta avautui tällainen näkymä:

Täällä Jyväskylässä virheetön pakkaskeli tuntuu jatkuvan loputtomiin, ja katujen varsille on kertynyt lunta korkeiksi valleiksi. Näkymä taannoiselta kotikadultani lumisine pihamäntyineen tuo mieleen kouluaikojeni talvet. Vain kadulla lätkää pelaavat pikkupojat puuttuvat.

Kirjastot ja museot suljettiin koronan vuoksi kokonaan, mutta ulkona liikkuminen on jyrkästi sallittua. Siihen nähden että Jyväskylä mainostaa itseään urheilupääkaupunkina, ulkoliikkujia on näkynyt ihmeen vähän, viiden päivän aikana esimerkiksi vain neljä hiihtäjää. Rantaraitilla näkee kävelijjöitä, mutta itse Jyväsjärvi on ollut autio ja tyhjä. Luisteluradan jäädyttämistä ei ole voitu edes aloittaa, koska paksu lumipeite on hidastanut jään vahvistumista.

Viikkoon sisältyy mukava lintuhavainto. Joukko viiksitimaleita on viihtynyt Äijälänrannan suunnalla jo parin kuukauden ajan ja kun en ole onnistunut lajia Suomessa näkemään, päätin hyödyntää tilannetta. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta toisella kertaa onnisti. Rauhalahden sorsapaikan lähellä näin kaksi ornia kaislikon laidassa kuvaamassa. Putkien suunnassa näkyivät myös linnut eikä matkaa kuvaajiin ollut kuin kymmenen metriä.