Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Kolme nimeä kisoista

Suomen kannalta alavireisesti sujuneista jääkiekon MM-kisoista jää vähän eri syistä mieleen kolme nimeä: Rantanen, Onninen ja Grimaldi.

Monesti on nähty, että kaikki MM-kisoihin saapuvat NHL-pelaajat eivät ole tähtiä tai edes vahvistuksia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Mikko Rantanen on oikeasti supertähti ja muutkin kovia pelimiehiä. Vastaavasti mediassa vähäteltiin USA:n ja Kanadan joukkueita sillä perusteella, että ne olivat ”nimettömiä”. Vähälle huomiolle jäi, että esimerkiksi USA:n joukkueessa 13 pelaajalla on NHL-kokemusta.

Rantanen ei tehnyt yhtään maalia, mutta oli 9 syötöllään Suomen paras pistemies. Ei siis todellakaan floppi, mutta ei myöskään sateentekijä, jollaista monet taisivat odottaa. Tähtistatuksestaan huolimatta Rantanen pelasi joukkueelle, ja näin jälkikäteen arvioituna häntä olisi varmaankin kannattanut kokeilla NHL-ketjun sentterinä laidoillaan Kakko ja Kapanen.

Onninen ei ole pelaaja laisinkaan, vaikka nimi toistui Rantasta useammin fanipaitojen selässä. Putkifirma tarjosi yhteistyökumppaneilleen 700 lippua jokaiseen Suomen peliin ja kun erikoistarjoukseen kuului myös fanipaita, ”Onniset” näkyivät katukuvassa ja katsomossa. Sanomista tuli siitä, että eivät kuuluneet. Minulla ei ole valittamista, mielestäni mainostemppu oli oikein näppärä.

Näin paikan päällä Ranska-USA -ottelun ja kiinnitin huomiota USA:n pelaajaan, joka kääntyi vauhdissa ”postimerkin kokoisella” alueella vieläpä niin, että kiekko pysyi mukana. Ihastuin tyyppiin ja katsoin keskeiset tiedot jo ottelun aikana. Ikää 30 vuotta, pituutta 168cm eli vähemmän kuin JYPin Jerry Turkulaisella, mutta painoa yli kymmenen kiloa enemmän. Vahva jässikkä siis, erinomaisesti luisteleva ja rightiltä tulisesti laukova. Myös pelisilmä oli kohdallaan.

Monikohan suomalaistoimittaja tiesi Rocco Grimaldista mitään ennen kisoja? Nyt ehkä tietää: taskuraketti voitti kisojen pistepörssin tehden 10 ottelussa 7 maalia ja antamalla 7 maalisyöttöä. Eilen päättyneet MM-kisat olivat Grimaldille ensimmäiset aikuisten tasolla, mutta takavuosilta tilillä on kahdet U-18 ja yhdet U-20 -kisat, tuloksena kolme kultamitalia.

Ahlmanin lehmärodeo

Lehmillä ei sentään ratsastettu, mutta ensi kertaa laitumelle päästetyt lehmät osaavat innostuksissaan pukittaa melkein kuin rodeohevoset!

Sää suosi tapahtumaa, ja Aamulehden arvion mukaan paikalle oli saapunut viitisentuhatta katsojaa. Laitumelle pääsy oli päivän kohokohta, mutta ohjelmassa oli paljon muutakin.

Oli ilo katsoa onnellisia eläimiä. Arvioimme Jounin kanssa, että ”kyllä tämä huonon kiekkopelin voittaa”. Esimerkiksi sellaisen kuin Suomen ja Itävallan tämänpäiväinen kohtaaminen.

Terveiset takamailta

Kirjoitin vuosi sitten blogipostauksen MM-fiiliksistäni ja totesin, että ”Täällä Hervannan takamailla kisat näkyvät vain ratikan kyljessä…”

Tunnetut tamperelaiset mainostavat tälläkin kertaa kiekkokisoja ratikan kyljissä. Olen tunnistanut Raipen, Heljangon ja Topin.

Raipen tietävät kaikki, Heljangon kaikki kiekkoa seuraavat, mutta kuka on Topi?

Katson Suomen pelit televisiosta, mutta menen paikan päälle tulevan sunnuntain iltapeliin. Siinä kohtaavat Ranska ja USA. Jo marraskuussa ostamani päivälipun iltapäiväottelussa kohtaavat Saksa ja Unkari; tämän eksoottisen herkkupalan jätän Jounin nautittavaksi.

Suomi aloitti tappiolla avausottelussa USA:ta vastaan, mutta on parempi hävitä turnauksen alussa kuin lopussa. Jos suorittaminen paranee peli peliltä koko kisojen ajan, pudotusvaiheessa ollaan jo lähellä totuttua tasoa. En ihmettelisi, vaikka USA tulisi vastaan toistamiseen, toivottavasti loppuottelussa! Suomea vastaan USA pelasi niin hyvin, että ihan kateeksi kävi.

Kevättä kaakkurilammella

Kaakkurilammen kevät etenee reilusti etuajassa. Vuosi sitten lampi oli vappuna kantavassa jäässä, nyt jäät sulivat jo huhtikuun puolella. Seuraava kuva on otettu 24.4. ja jäätön alue on melko laaja. Kaakkuria ei vielä näkynyt, mutta naapurit olivat pareina paikalla: tavi, haapana, sinisorsa ja telkkä.

Seuraavana päivänä lampi oli lähes jäätön ja kuinka ollakaan, yksi kaakkuri oli saapunut lammelle. Hartaasti odottamani pari näyttäytyi ensi kerran kaksi päivää myöhemmin, 27.4. Viime vuonna tein ensihavainnon vasta 9.5.

Kaakkureiden käyttäytyminen on viime keväästä muuttunut siten, että pesä vetää puoleensa selvästi enemmän. Olen nähnyt toisen linnun jopa nousevan pesälle ikään kuin harjoittelemaan hautomista. Oletan, että pesälle noussut lintu on naaras. Koirasoletettu puolestaan hätistelee loitommaksi turhan tuttavalliseksi heittäytynyttä telkkää. Vuosi sitten pesällä elvistellyt haapana ei herättänyt kaakkureissa minkäänlaisia tunteita, mutta nyt pesälle erehtynyt tavi sai äkäisen lähdön.

Taisi olla niin, että kokemattomuus leimasi vuosi sitten parin käyttäytymistä. Siksi oli iloinen yllätys nähdä kesäkuun alkupäivinä hautova emolintu pesässä. Lopputulos – yksi lentokykyinen poikanen – oli joka tapauksessa hyvä.

Edit 14.5.
Kaakkuri nukkui keskellä lampea, mutta puolisoa ei näkynyt. Sitten huomasin, että lintu oli pesässä hautomassa! Parin tunnin tarkkailujakson päätteeksi vaihdettiin haudontavuoroa. Kuva on otettu puhelimella kaukoputken läpi.

Tappara on terästä

Matkustin Tampereelle päivälleen vuosi sitten, hain uuden asunnon avaimet ja kiiruhdin aatetta kannattaakseni Tapparan mestaruusjuhliin. Silloin tilaisuus järjestettiin Frenckellin aukiolla, tänään Hakametsän jäähallin paikoitusalueella. Paikka vaihtui, juhlakalu ei.

Nyt joukkue oli paljon tutumpi kuin vuosi sitten: nähtynä oli muutamia pelejä Nokiareenalla ja monta C Morella. Hieno joukkue, vaikka ei ykkössuosikki olekaan. Kun suosikkeja on kolme, joukkoon mahtuu yksi joka menestyy…

Melkein maalissa

Todennäköisesti tällä viikolla, ehkä jo torstaina, saadaan päätökseen kaksi syyskuun alusta asti seurannassa ollutta urheilutapahtumaa: GGR-purjehdus ja jääkiekkoLiiga.

Yksinpurjehduskilpailuun maapallon ympäri starttasi 5.9. Les Sables-d’Olonnesta Ranskasta 16 venettä, joukossa Tapio Lehtisen Asteria. Juuri nyt nopeimmat veneet ovat ehtineet Biskajanlahdelle. Ensimmäisenä maalilinjalle ehtinee maissa käynnin vuoksi turistiluokkaan pudotettu Simon Curwen ja hänen jälkeensä Kirsten Neuschäfer ja Abhilash Tomy tiiviissä tuntumassa. Kolmas kilpailussa vielä mukana oleva vene pinnistelee keskellä Atlanttia.

Kuten muistetaan, hyvissä asemissa olleen Tapio Lehtisen Asteria upposi marraskuussa Intian Valtamerellä. Pelastusoperaatioon osallistunut Kirsten saa maalissa aikahyvityksen, mutta näillä näkymin hän tulee voittamaan kilpailun ilman sitäkin. Suoritus on hieno ja historiallinen.

* * *
Tappara etenee vakuuttavasti kohti Suomen mestaruutta ja tarvitsee vielä yhden voiton Pelicansista. Veikkaan että se tulee torstaina. Tappio finaalisarjan 3. ottelussa lauantaina herätti joukkueen, ja nelospelissä Pelicans oli vailla mahdollisuuksia.

Mahdollinen mestaruus olisi historiallinen tupla, sillä Tappara on jo voittanut CHL-mestaruuden. Päävalmentaja Jussi Tapolalle mestaruus olisi neljäs.

Edit
Kuten vähän arvelin ja toivoin, ratkaisut nähtiin jo torstaina. Tappara voitti huimien vaiheiden jälkeen ja Kirsten pääsi maaliin. Onnittelut kummallekin!

Pronssipelissä nähtyä

Eilen Tampereella pelattu Ilveksen ja HIFK:n välinen pronssipeli oli enimmäkseen väsynyttä läpsyttelyä. Suuria ei tosin voi odottaakaan, kun pettyneet ja kautensa tosiasiassa jo viikkoa aiemmin päättäneet joukkueet kohtaavat. Ero pelin intensiteetissä verrattuna edellisenä iltana pelattuun finaalisarjan ensimmäiseen otteluun oli järkyttävän suuri.

Ottelutapahtuman luonteeseen sopii hyvin, että katsomoon vaivautui vain 8000 katsojaa. Suuri osa yläkatsomoa oli suljettuna. Seurasin peliä katsomosta C 7 vasen, missä olimme Jounin kanssa lähes kahdestaan.

Tunnelmaa nostatti hetkeksi tilanne, jossa Ilveksen maalivahti Marek Langhamer kopautti edessään maannutta IFK:n Åstenia mailansa lavan kärjellä suoraan kasvoihin. Mielestäni Langhamerin temppu oli törkeä, koska se oli selkeästi tahallinen. Tuomarit eivät reagoineet, mutta tilannehuone lähetti tapauksen kurinpidon käsittelyyn. Langhamerille saatetaan kauden päätteeksi määrätä pelikieltoa.

Lainaukset Aamulehden otteluseurannasta ja Iltalehden uutisesta kertovat vahvoista värilaseista. Ensin Aamulehti:
”Suomen [Eemeli] jäähy kuumentaa tunteita katsomossa. Kyseessä oli Langhamerin maila, joka osui kevyesti IFK-pelaajaa kasvoihin.”

Sitten Iltalehti:
”Kolmannessa erässä tunteet kuumenivat toden teolla. HIFK:n Micke-Max Åsten kaatui maalin edustalla, ja Ilves-vahti Marek Langhamer löi hyökkääjää suoraan mailalla hampaisiin.”

Myös IFK:n valmentaja Ville Peltonen kuuluu käyneen kuumana enkä ihmettele. Ville  pystyy katsomaan tilanteita ilman värilaseja: aiemmin keväällä hän suolasi filmaamiseen syyllistyneen oman pelaajansa. Pelaaja oli sattumoisin tällä kertaa ottavana osapuolena ollut IFK:n ykköshämmentäjä Micke-Max Åsten.

Ilves voitti ottelun numeroin 3-2 ja sai viime kevään tavoin pronssimitalit. Illan muistettavinta antia oli se, että veteraanipelaajat Petri Kontiola ja Jarno Koskiranta pelasivat viimeiset liigaottelunsa.

Lintuhavaintoja parvekkeelta

Staijaaminen on lintuslangia ja tarkoittaa intensiivistä muuton havainnointia yleensä hyvällä näköalapaikalla. Parhaassa tapauksessa staijauspaikka on oma parveke.

Aloitin parvekestaijaukset lankalauantaina huomattuani Tiirasta, että lähistöllä sijaitsevalla Heinurinmäellä oli nähty perjantaina 213 muuttavaa hanhea reilun kolmen tunnin aikana. Minun ensiyritykseni kesti tunnin ja tuotti 2 kurkea, 2 töyhtöhyyppää ja joitakin sepelkyyhkyjä. Pidin tulosta rohkaisevana, ja bonuksena sain kurjista kohtuullisen kuvan.

Pääsiäissunnuntaina päivystin reilun tunnin ajan ja näin 7 hanhiparvea, joissa oli yhteensä 200 hanhea ja 1+4 laulujoutsenta. Koska oli syytä epäillä tundrahanhien soluttautuneen parviin, ilmoitin hanhet Tiiraan ”harmaina hanhina”.

Kaukoputki oli välttämätön apuväline, koska suuri osa linnuista lensi kaukana horisontissa. Ilokseni osa linnuista, esimerkiksi neljän joutsenen jono lensi niin läheltä, että kaikki eivät mahtuneet kolmesataamillisen rajaukseen.

Aurinkoinen ja heikkotuulinen sää jatkui toisena pääsiäispäivänä. Kahden ja puolen tunnin staijausrupeaman saldoksi tuli 80 hanhea (7a) ja 50 joutsenta (8a). Sattumoisin saman ajan Heinurinmäellä staijannut kollega ilmoitti Tiiraan peräti 484 hanhea ja 58 joutsenta. Luvuista päätellen vain pieni osa hanhista näkyi parvekkeellemme, mutta joutsenista melkein kaikki.

Jono hanhia lensi talon yli ”väärään” suuntaan näyttäen minulle valkoiset alaperänsä. Niistä lajia ei voinut määrittää, mutta onneksi ääntely paljasti linnut tundrahanhiksi.

Tiistaina kävin Heinurinmäellä ja totesin, että horisontti näkyy vain kapeassa sektorissa. Tarkkailuun tarvittaisiin useampia silmäpareja, koska linnut ilmestyvät näkyviin ollessaan jo melko lähellä. Vierailun parasta antia oli metsähanhen seuraan liittyneen tundrahanhen ylilento: valkea otsa ja kirjava vatsapuoli näkyivät selvästi, lisäksi tundrahanhi oli metsähanhea selvästi pienempi. Kuvaa en ehtinyt ottaa.

Sääjakson viimeinen lämmin päivä ja samalla kevään toistaiseksi vilkkain muuttopäivä oli keskiviikko (12.4.). Kahden tunnin aikana näin 130 hanhea (6a), runsaasti sepelkyyhkyjä ja kaksi hiirihaukkaa/piekanaa. Myöhemmin päivällä kiikaroin aina parvekkeella käydessäni ja näin viisi parvea kurkia, yhteensä 63 yksilöä.

Alan ammattilaiset tekivät keskiviikkona Ruskon maankaatopaikalla täyden työpäivän ja ilmoittivat Tiiraan komeita lukuja: harmaat hanhet 2155 (79a), kurki 1608, laulujoutsen 111, sepelkyyhky 1076 ja varpushaukka 46.

Lopuksi sananen tundrahanhesta. Vaikka tundrahanhi on nykyisin täällä etelässä runsaslukuinen läpimuuttaja, Lapissa laji on harvinainen ja minulle uusi tuttavuus. Huhti-/toukokuussa Tiiraan ilmoitetut havainnot ovat lisääntyneet rajusti kuluvan vuosituhannen aikana. Esimerkiksi keväällä 2010 tundrahanhista tehtiin Pirkanmaalla 23 havaintoa ja vuonna 2000 vain kolme. Tilanteen taustalla lienee muuttoreitin siirtyminen.

Tundrahanhien erottaminen lentävistä sekaparvista on yleensä haastavaa, mutta kuvista tundrahanhia kannattaa etsiä. Seuraavan kuvan tundrahanhet löytyivät jälkikäteen talon yli lentäneestä parinkymmenen yksilön metsähanhiparvesta.

Rummuttaja

Kuulin eilen Hervantajärven uimarannan lähellä intensiivistä tikan rummutusta. Ääni oli aluksi niin vaimea, että epäilin pikkutikkaa. Menin lähemmäksi ja varmistuin äänen tulevan suuren haavan latvaosista. Asialla oli käpytikka.

Seurasin rummutuskonserttia varttitunnin ajan. Sinä aikana tikka vaihtoi paikkaa ja samalla tuottamaansa ääntä parin minuutin välein. Tulin vakuuttuneeksi, että tämän taiteilijan tavoitteena ei ollut mahdollisimman kovan äänen tuottaminen. Ei sinne päinkään, lintu etsi parasta saundia!

Käpytikkapari on viihtynyt pitkään ruokintapaikkani lähistöllä, ja rummutusta on kuulunut monelta suunnalta. Kuvan tikallakaan ensisijaisena tavoitteena eivät ole maksimaaliset volyymit.