Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Kuikkajärvi

Mökkijärvi on nimetty linnun mukaan mutta sellaisen linnun, joka ei järvellä asu eikä edes vieraile. Paljon osuvampi nimi olisi Kuikkajärvi.

Järvellä pesii vähintään yksi kuikkapari, jota ei kuitenkaan ole tänä kesänä näkynyt. Vuosi sitten parilla oli kaksi poikasta, jotka vierailivat emojen johdolla mökin rannassa. Lisäksi järvellä oleskelee pitkin kesää vaihteleva määrä pesimättömiä kuikkia, tällä hetkellä yhdeksän. Koska kuikka alkaa pesiä ilmeisesti vasta aikaisintaan kolmen vuoden ikäisenä, ”ylimääräisiä” lintuja riittää, ja luontevinta on viettää vapaita kesiä synnyinseudun tutuissa maisemissa.

Muita viikon aikana nähtyjä uimalintuja ovat laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä, isokoskelo, sinisorsa ja tavi. Kaikki nämä pesivät järvellä; arvattavasti niemen takana viihtyvää joutsenpoikuetta ei ole vielä näkynyt, mutta kanadanhanhet esittelivät eilen kuusi poikastaan. Vuosi sitten poikasia oli kolme.

Lintulajeja on kertynyt toistaiseksi 44, suunnilleen sama määrä kuin toukokuun mökkiviikolla, jolloin muutto oli vielä monien lajien osalta vaiheessa. Nyt laulukausi on lopuillaan, ja emolinnut uurastavat pitkää päivää ruokkiessaan poikasia.

Kävin heti paikalle tultuamme tarkistamassa neuvotun kanahaukan pesän. Se oli sakeassa kuusikossa niin pimeässä paikassa, että huomasin yhden kolmesta isosta poikasesta vasta kuvia tutkiessani. Kiitos digitekniikan ja Photoshopin, sain tilanteesta julkaisukelpoisen kuvan:

Pesiä löytyy lähempääkin, itse asiassa saman katon alta. Haarapääskyt ovat rakentaneet pesänsä epätyypillisen paikkaan räystään alle, hirren päälle kuitenkin. Talitiainen vie ruokaa koloon, joita hirsistä rakennettu talo tarjoaa. Lähinaapurina asuu kirjosieppo, jonka tekemisiä olen seurannut mökin kuistilta.

Naapurin kirjosieppojen perhe-elämä on sellaisella mallilla, että koiraslintu on junaillut itsensä kahden perheen loukkuun: se hoitaa velvollisuuksiaan kahdella pöntöllä. Tässä lähipöntöllä lintu näyttää tekevän iltavuoroa esimerkillisen ahkerana sen ajan, minkä ehtii tähän perheeseen panostaa.

Eilen korotin haastetta ja yritin kuvata lammella pörrääviä korentoja. Kameran tarkennus on nopea, mutta lentokuvat osoittautuivat silti ylivoimaisiksi. Lentävä pääskykin on helpompi kuvattava!

Laivoja pohjoisessa 2.

Tapoihini kuuluu seurata laivatrakkerista tilannetta arktisilla ja antarktisilla merialueilla. Pohjoisessa risteilysesonki käy kuumana: Huippuvuorten vesillä seilaa tällä hetkellä 19 risteilyalusta ja puolenkymmentä purjevenettä.

Myös Islannin vesillä risteillään aktiivisesti, mutta Grönlannin rannikoilta näyttää löytyvän vain neljä risteilyalusta. Luoteisväylällä risteillään vasta loppukesällä, kun jääolot ovat suotuisimmillaan. Etelämantereen kaamos ei houkuttele asiakkaita, ja sikäläinen sesonki käynnistyy vasta kun meillä on talvi.

Venäläinen ydinkäyttöinen jäänmurtaja 50 Let Pobedy starttasi keskiviikkona Murmanskista kohti pohjoisnapaa. Marinetrakker-laivasivustolla on kuvia aluksen aiemmilta vierailuilta, joissa matkustajat jaloittelevat pohjoisnavalla arvattavasti monen metrin paksuisella jäällä.

CruiseMapper-sivustolla on monenlaista tietoa asiasta kiinnostuneille. Kerrotaan esimerkiksi, että jäänmurtaja ”50 vuotta Voitosta” on valmistunut vuonna 2007, on 151 metrin pituinen ja ottaa enimmillään 128 matkustajaa.

Pohjoisimmat ilmoitetut läLämpötilat hyvän matkaa Frans Joosefin maan pohjoispuolelta olivat nollan vaiheilla. Vuodenaika ja sijainti vastaavat melko tarkasti sitä, kun Fram-retkikunnan jäsenet Nansen ja Johansen kamppailivat jäiden ja avoveden mosaiikissa kohti talvehtimissaarta kesällä 1895.

Ratikka-asiaa

Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.

Kommentit kisoista

Suomen esitykset jääkiekon mm-kisoissa jäivät vaatimattomiksi, ja ainoa valopilkku oli rankkarivoitto Kanadasta. Siitä tosin on kiittäminen maalivahti Juuse Saroksen loistopeliä. Torjujalle itselleen supertähtien MacKinnon-Crosby nollaaminen oli vaisun NHL-kauden jälkeen tarpeellinen voimaannuttava kokemus.

Suomen 7 sija oli pettymys vain niille, jotka odottivat mitalia. Ruotsissa taatusti odotettiin vaikka mitä, mutta puolivälierässä USA koulutti tylysti Tre Kronoria. Median ruoskinta Aftonbladetissa oli niin armotonta, että siihen verrattuna Antti Pennasta on silitelty myötäkarvaan.

Kisat tullaan muistamaan Tanskan superyllätyksestä: kiekon pikkumaa pudotti kiekon suurmaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Lopetin tulosseurannan kolmennessa erässä siinä vaiheessa, kun Kanada onnistui lopulta tekemään maalin ja se tuntui jäävän ottelun voittomaaliksi. Aamulla en ollut uskoa lopputulosta todeksi.

Suomalaisittain historiallista oli se, että vuosikymmenien ajan Suomen pelejä selostanut Antero Mertaranta vetäytyi muihin tehtäviin. Miehellä on kiistattomat ansionsa, mutta minä arvostan enemmän asiantuntemusta kuin ylenpalttista värittämistä. Onneksi maksukanavilta löytyy mitat täyttäviä manttelinperijöitä.

USA hallitsi hienokseltaan tasokasta ja jännittävää loppuottelua. Myös jatkoajalla hopealle taipunut Sveitsi pelasi tavalla, josta Suomessa voidaan olla kateellisia. Iltaottelu venyi niin myöhään, että jätin loppuseremoniat väliin. Näin valitettavasti jäi näkemättä kisojen muistettaviin kohokohtiin luettava USA:n joukkueen hieno kunnianosoitus liikenneonnettomuudessa menehtyneelle pelikaverilleen.

Muistutus pilvipalvelusta

Pilvestä tupsahti kuvallinen muisto Rovaniemeltä toukokuulta 2020. Selfie on Alakorkalon jäteasemalta, missä yleensä vähälukuiset sepelrastaat yllättivät esiintymällä pikkuparvena.

Linnut lentelivät suuren kompostiauman ja kuvassa näkyvän juurakkoläjän väliä. Juurakoiden seassa piileskelevien rastaiden lukumäärää oli mahdottoman vaikea arvioida, ja Tiiraan ilmoittamani 6 yksilöä on ehdoton minimimäärä. Tässä kuva tilanteesta.

Koleaa kevättä

Mökkiviikon sää on ollut pääosin poutainen, mutta todella kolea. Lämpötila on käynyt monena yönä pakkasen puolella, maa ei sentään ole ollut valkoisena. Tai itse asiassa on, valkovuokoista. Tuuli on puhaltanut koko ajan pohjoisen puolelta.

Koivu oli kaatunut tienvarren kuusikossa niin erikoisesti, että oli pakko käydä ottamassa panoraamakuva:

Koleudesta huolimatta pikkulinnut laulavat yllättävänkin aktiivisesti, lajeja on kertynyt neljäkymmentä. Omaan arvoonsa on jätetty Merlin-appin ehdottomat pussitiainen ja punarintarastas. Erikoisesti ääntelevän hanhiparven appi tunnisti aivan oikein tundrahanhiksi. Pesivä joutsenpari suvaitsee kihlaparin järvelleen, kunhan lajitoverit muistavat pysyä mahdollisimman kaukana eli meidän puolellamme.

Lähilampeen ilmestyi tänään sinisorsa kymmenen poikasensa kanssa. Siiri-koira oli kovin kiinnostunut uusista naapureista.

Vappua tungoksessa

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.

Etuajassa

Käyntini Turussa ja saaristossa oli pikainen, mutta niin vain kaakkurit ehtivät sillä aikaa ilmestyä kotilammelleen – kaksi viikkoa etuajassa viime kevääseen verrattuna. Jäitä oli jäljellä enää kapea kaistale toisella rannalla.

Linnut uivat ja sukeltelivat lammella ja näyttivät nauttivan olostaan vailla huolia. Edellisen kesän pesimäkausi alkoi aivan toisenlaisissa merkeissä: silloin oikeus pesiä lammella ratkaistiin pitkällä ja tulisella tappelulla. Tulipaikalla toki touhuttiin ja volyymit nousivat ajoittain, mutta mikään kuivalla maalla tapahtuva ei kiinnosta kaakkureita.

Palasin lammelle seuraavana päivänä ja asetuin rantaan tulipaikkaa vastapäätä. Kun linnut huomasivat tutun sedän kameroineen, ne tulivat oma-aloitteisesti tervehtimään. Puolitoista tuntia istuttuani siirryin metsän kautta uuteen paikkaan. Sillä aikaa lammelle oli laskeutunut kolmas kaakkuri.

Tilanne ei miellyttänyt lammen omia lintuja: ne viestittivät voimauinnilla tunkeilijalle, että sen olisi viisainta poistua. Viesti meni perille eikä tappelua tarvittu.

Kommentteja kiekkokaudesta

Ratkaisuvaiheisiin edennyt Liigakausi on ollut kiinnostavin vuosikausiin, paljolti siksi että pitkän tauon jälkeen putoaminen ja nousu (pelaamalla) on tehty mahdolliseksi. Muutos kulminoitui runkosarjan viimeisellä kierroksella, jolloin jännitystä riitti sarjataulukon kummassakin päässä. Viime vuosina ikäväksi tavaksi tulleita joukkueiden tyhjennysmyyntejä ei nyt nähty. Karsintasarjan ensimmäinen otatus oli tyyppiä isät vastaan pojat, mutta Jokereiden voitto kakkospelissä palautti mielenkiinnon. (Blogin kuvituksena näkymiä U18 finaalisarjan otteluista Tappara vs. JYP.)

Runkosarjan lopulliset sijoitukset poikkesivat erittäin paljon ns. asiantuntijoiden syksyisistä ennakoinneista. Pahnanpohjimmaiseksi veikattu SaiPa pelaa mitaleista ja voitti eilen ensimmäisen välieräottelunsa, ja sarjatulokas Kiekko-Espoo selviytyi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Tapparan dynastia mureni Ilveksen käsittelyssä numeroin 4-0 ja kahtena edellisenä keväänä finaalipeleihin yltänyt Pelicans karsii sarjapaikastaan! Suurella pelaajabudjetilla operoivista kestosuosikeista HIFK ja Kärpät floppasivat rumasti.

Jo pitkään kesälomalla olleen oman suosikkijoukkueeni JYP:n tekemiset nousivat tänään uutiseksi, kun lyhyellä varoitusajalla järjestetyn tiedotustilaisuuden ykkösasiaksi paljastui päävalmentajan vaihtuminen. Harmaanhillitty herrasmies Johan Pennerborn sai väistyä räväkänrosoisen Petu Matikaisen tieltä. Äkkiseltään arvioituna ratkaisu tuntuu oikealta: jos vaatimustasoa halutaan nostaa, viesti menee ehkä paremmin perille selkosuomeksi jyrähtämällä kuin ruotsalaisittain diskuteeraamalla.

Juuri pelatut ensimmäiset välieräottelut sopivat kiekkotalven kokonaiskuvaan: runkosarjan ykkönen ja kakkonen joutuivat nöyrtymään kotikaukaloissaan. Seurasin vuoroin kumpaakin peliä ja nautin tasokkaasta kiekkoviihteestä koko rahan edestä. Varsinkin KalPan nousu kahden maalin tappioasemasta oli vaikuttava suoritus; Saipan voittoa en osaa pitää edes suurena yllätyksenä.

Vaikka Tappara hävisikin puolivälieräsarjan Ilvekselle puhtaasti 4-0, voittolaulu soi edelleen junnupeleissä. U18-finaalisarjassa Tappara sai vastaansa JYPin ja otti vakuuttavalla tavalla tarvittavat kolme voittoa. Näin Hakametsän hallissa pelatut ensimmäisen ja kolmannen ottelun ja voin sanoa, että Tappara oli selvästi parempi. JYPille maalinteko oli ylivoimaisen vaikeaa, vaikka sitä päästiin yrittämään rankkarista (1. peli) ja kahden miehen ylivoimalla (3. peli).

Tappiostaan huolimatta JYPin pojat voivat olla tyytyväisiä kauteensa, sillä finaaliin selvitäkseen piti voittaa ensin runkosarjan voittanut Lukko (2-3) ja sen jälkeen runkosarjan kakkonen eli Pelicans (1-3). JYP selviytyi pudotuspeleihin runkosarjan sijaluvulta 8. JYPin tärkein yksittäinen pelaaja oli maalivahti Aarni Riihimäki, joka torjui 12 pelissä 453 kertaa kovalla prosentilla 93.0. Finaalisarjassa Tapparan William Gammals oli vielä parempi, kolmannessa ottelussa aivan ohittamaton.

Aikuisten pelit jatkuvat tänään Kisapuistossa, Niiralassa ja Isku-Areenalla Lahdessa. Mitalipeleissä huomaan olevani vahvasti pienten puolella, mutta karsintasarjaa seuraan yllättävän puolueettomasti. Playout-sarjassa kannatin Jukureita.

Edit 22.4. Saatiin toivomani keltamusta finaalisarja. Vasta pelitilanne peljastaa, kumpaako joukkuetta kannatan. Mutta hyvät fiilikset joka tapauksessa uudesta mestarista.

Kevättä Hatanpäällä

Jäin nyssestä sairaalan pysäkillä ja jatkoin kartanon ohi rantaan. Puistossa lauloi peipponen ja rannalla odotti puolenkymmentä nokikanaa. Lunta ei näkynyt missään ja jäätä vain Rantaperkiön lahdessa ja Viikinsaaren takana. Huomasin heti, että kaukoputki ja jalusta olisi kannattanut ottaa mukaan.

Naurulokit hallitsivat ilmatilaa ja äänimaailmaa, viimeisin Tiiraan ilmoitettu arvio lukumäärästä lähenteli sataa. Muitakin lokkeja näkyi, mutta paljon vähemmän: kaksi selkälokkia jään reunalla, joitakin harmaalokkeja ja pari kalalokkia. Lahdessa kahvilan kohdalla telkkä todisti uskaltavansa sukeltaa jään alle: lintu pulpahteli pintaan pienenpienessä sulassa.

Jatkoin Viinikanlahden suuntaan ja jäin tähystämään suosikkipenkilleni niemen nokkaan. Pian eteeni ilmestyi isokoskelokoiras, joka oli menettänyt juhlapukua vielä pari kuukautta sitten koristaneen lohenpunaisen värin. Komea lintu toki ilman sitäkin!

Kiikaroin aktiivisesti ja toivoin näkeväni muuttavia metsä/tundrahanhia, mutta ainuttakaan en nähnyt. En myöskään meriharakkaa tai kanadanhanhea, joita myös kaipailin. Sen sijaan eteeni ajelehtineelle jäälautalle asettui maksimaalinen määrä naurulokkeja, yhteensä 51. Lisäksi joukossa oli yksi kalalokki. Taustalle kuvaan osui ahkerasti treenannut Takon Soutaja.

Jatkoin rantaa pitkin Ratinaan ja näin nokikanat uudelleen Viinikanlahdella.