Igor Larionovin ura jääkiekkoilijana on pitkä ja häikäisevä: 26 vuotta huipulla kahdella mantereella, 12 kautta Neuvostoliitossa ja 14 NHL-kaukaloissa. Palkintokaappi pullistelee arvometalleja.
Valmentajana Larionov vasta aloittelee. Viime kaudella hän toimi Venäjän U20-joukkueen apuvalmentajana ja sai MM-kisoissa kaulaansa hopeamitalin. Finaalissa Kanada voitti Venäjän numeroin 4-3. Hetki sitten päättyneissä kisoissa Larionov ja Venäjä halusivat kirkastaa mitalin kullaksi.
Kiekkoväki ihmetteli ja vähän purnasikin, kun Venäjä ilmoitti lähettävänsä marraskuussa pelattuun Karjala-turnaukseen nuorisomaajoukkueen. Puheet hiljenivät, kun nuoret taiturit tyylittelivät Leijonat jään rakoon numeroin 6-2.
Venäjä voitti kaikki kolme peliään ja nousi monien papereissa vuodenvaihteessa pelattavan MM-turnauksen suurimmaksi mestarisuosikiksi. Päävalmentajaksi nousseen Larionovin tyylikäs ja hillitty esiintyminen penkin takana herätti ihastusta.
Edmontonissa Venäjä aloitti urakkansa voittamalla USA:n, mutta jo seuraavassa pelissä tuli yllätystappio Tsekkiä vastaan. Alkusarjan muissa otteluissa Venäjä kaatoi Ruotsin jatkoajalla ja Itävallan selvin numeroin.
Toisin kuin Suomi, Venäjä ei pystynyt parantamaan peliään turnauksen aikana. Puolivälieräottelun Saksaa vastaan Venäjä vielä selvitti, mutta välierässä Kanadaa vastaan tuli kylmää kyytiä numeroin 5-0.
Suomi voitti alkulohkonsa ”helpommat” ottelut, mutta Kanada osoittautui liian kovaksi. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni Leijonajoukkuetta niin purjeessa kuin välieräpelin ensimmäisessä erässä. Jatkossa voimasuhteet hieman tasoittuivat, ja Suomikin onnistui tekemään yhden maalin Kanadan neljää vastaan.
Suomi osoitti ilahduttavaa nousujohteisuutta sekä pelien sisällä että turnauksen edistyessä. Puolivälierässä Ruotsia vastaan joukkue pystyi nousemaan kahden maalin tappioasemasta riemukkaaseen voittoon viime minuutin maalilla.
Komea nousu nähtiin myös välieräottelussa USA:ta vastaan, mutta siinä pelissä viime hetken maalin teki vastustaja. USA oli mielestäni numeroiden verran parempi ja ansaitsi pääsyn finaaliin.
Pronssi kiinnosti kumpaakin joukkuetta, mutta pelin intensiteetti oli ymmärrettävästi laimea finaaliin verrattuna. Suomi ei hätkähtänyt Venäjän tekemää avausmaalia ja paransi totutusti peliään loppua kohti. Voitto oli lopulta ansaittu ja selvä.
Igor Larionov esiintyi penkin takana tyylikkäänä kuten aina, mutta pettymys purkautui ottelun jälkeen. Lajilegenda sanoi Iltalehden mukaan, että ”emme halua nähdä tylsää jääkiekkoa”. Pitäisikö uskoa: Venäjän joukkue tavoitteli tyylipisteitä kun muut pelasivat voitosta.
Kiitos, Leijonat!
