Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Soutajan matkassa

Kap Hornilta Kapkaupunkiin soutava Jari Saario on nyt ollut matkalla viisi viikkoa ja kaksi päivää. Kilometrejä on kertynyt noin 2500 ja matkaa maaliin on vielä 5500km. Kylmyys ja vääränsuuntaiset tuulet ovat ongelma; veneen keikkumista mies ei taida sellaisena pitää.

Jari haluaisi pohjoisemmaksi, mutta tuulet ja virtaukset painavat venettä etelään. Luonnonvoimia ei kannata vastustaa soutamalla, mutta ajoankkurilla voi hillitä ajautumista väärään suuntaan.

Veneen ympärillä päivittäin ilakoivat kuningaspingviinit helpottavat yksinäisyyttä. Lähin saari (ja pingviinien pesimäalue) on Etelä Georgia 600 kilometrin päässä etelässä. Pingviinit ovat eräänlaisia albatrossin vedenalaisia vastineita, jotka elävät viikkokausia aavalla merellä ja osaavat erehtymättä suunnistaa kotisaarelleen sitten kun paluun aika koittaa. Jarin kuvaamilla videoilla on kuulunut pingviinien huutelua, joka muistuttaa kurjen ääntelyä.

Marinetrafficin kartalla Jarin etelä- ja lounaispuolella näkyvät laivat ovat risteilyaluksia, pohjoisessa Etelä-Amerikan ja Hyväntoivonniemen väliä kulkevia rahtialuksia.

Lyhyt ja harmaa päivä

Päivä on Tampereella toki hieman pidempi kuin Rovaniemellä, mutta yhtään valoisampi se ei ole. Kotikatu on kuvattu parvekkeelta tänään klo 10.30. Harmaata on. Katoilla ja nurmikoilla näkyy ohut kerros yöllä satanutta räntää, joka suli pois päivän aikana. Rovaniemen lentoasemalla lunta on 29cm.

Kun palasin kotiin Hervantakeskuksesta kolmen aikoihin, oli jo hämärää. Ratikka ajoi kiskojen päähän päästäkseen vaihtamaan raidetta. Otin siitä kuvan, koska näinä pimeinä aikoina valaistu ratikka on rohkaiseva näky.

Kolmannen kuvan otin olohuoneen ikkunasta. Kun kääntää kameran turboruuvin ääriasentoon, näinkin vähässä valossa voi kuvata ilman jalustaa. (1/25, 12800)

Yritän nähdä tilanteen positiivisen puolen: ihan pian aletaan mennä kevättä kohti!

Miehet mastossa

Aamukahveja ladatessani totesin sään jatkuvan harmaana, mutta sentään poutaisena ja heikkotuulisena. Huomasin myös, että tukiasemamaston latvassa tehtiin asennustöitä. Otin parvekkeelta muutamia kuvia.

Nosturin kori oli maston huipun tasalla, korissa kaksi miestä ja mastoon kiinnittyneenä kolmas. Asennusfirman nimi näkyi kellanvihreän puseron selässä: Enersense. Oranssipuseroinen oli nosturin kuljettaja. Kauppaan mennessäni otin vielä yhden kuvan hieman eri suunnasta.

Kori kävi päivän aikana muutamia kertoja maanpinnan tasolla, ja työt päättyivät puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Toivottavasti urakka saatiin valmiiksi hyvän sään aikana.

Hetki talven tuntua

Torstaina tuli reilusti lunta, Härmälän säähavaintoasemalta ilmoitettiin 11 senttiä. Maisema ja mieliala muuttuivat kertaheitolla. Satuin huomaamaan olohuoneen ikkunasta, että koulusta kotiin palaavat lapset pyörittivät jalkakäytävällä lumipalloja. Pallot olivat jo isoja ja raskas työ muuttui koko ajan raskaammaksi. Arvioin tasaisen vauhdin taulukolla, että Lintuhytissä pallojen läpimitta on yli kaksi metriä. Onneksi määränpää, Kaakamonkaari, oli lähempänä.

Perjantaina kävin Iidesjärvellä. Järvi oli pääosin jään tai hyhmän peitossa; avovettä oli enemmälti vain järven länsipäässä ja pohjoisrannalla Järvensivun koulun kohdalla. Vesilintuja näkyi vielä: sinisorsia, telkkiä ja kaksi pikku-uikkua. Kävin multakasoilla saadakseni uudenlaisen kuvan tiklistä. Tampereen paras tiklipaikka tuotti pettymyksen, mutta paluumatkalla näin yhden tiklin ja sain siitä kuvan.

Kävelin järven pohjoisrantaa paikkaan, missä näin tullessani uimalintuja Nyssen ikkunasta. Linnut olivat edelleen paikalla: kaksi laulujoutsenta, muutamia telkkiä, sinisorsia ja viisi nokikanaa. Nokikanat ovat viimeiset Pirkanmaalta Tiiraan ilmoitetut.

Lauantai oli huikaisevan kaunis alkutalven pakkaspäivä. Kävin Ahvenisjärvellä kannustamassa sinne talvehtimaan jäänyttä haapanaa. Sinisorsat näyttävät hyväksyneen haapanan satapäiseen joukkoonsa: sopu oli hyvä.

Järvi-Suomen derby

Näin eilen paikan päällä Hipposhallissa Järvi-Suomen derbyn ensimmäisen osaottelun, joka oli vauhdikas, jännittävä, yleisöystävällinen ja jypiläisittäin voitokas. Tunnelma loppuunmyydyssä hallissa oli huikea.

KalPa hallitsi hienokseltaan ottelun alkua, mutta avausmaalin teki kuitenkin kotijoukkue JYP. Maalipörssiä johtava Leevi Tukiainen pääsi 1 vs 1 -tilanteeseen, pyörähti irti puolustajasta ja iski kiekon rystyltä verkkoon. Maali kuuluu kauden hienoimpiin. Jatkossa maaleja tehtiin vuorotahtiin, ja kolmannessa erässä vierasjoukkue siirtyi 4-3 johtoon.

Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan otti pelin hallintaansa. Ensin nähtiin tasoitusmaali ja ottelun loppuhetkillä voittomaali. Yleisön riemu oli rajaton.

Tänään jatkettiin Kuopiossa. JYP pelasi hienon vierasottelun varamiehisellä joukkueella ja kuittasi voiton selvin numeroin 2-5. Viides maali oli erikoinen. Tilanteessa tuomittiin sääntöjen mukaisesti maali, vaikka kiekko ei mennyt verkkoon: Tukiaista rikottiin läpiajotilanteessa KalPan pelatessa ilman maalivahtia.

JYP sai derbystä täydet kuusi pistettä ja jatkaa sarjakakkosena.

Syksyn linnut

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten (10v+3vrk) tapasin Ounasjoella laulujoutsenen, jolla oli rengas kaulassa.

Lintu oli tuttu: olin tavannut sen kolme vuotta aiemmin, toimittanut tiedot rengastustoimistoon ja saanut sieltä listauksen muiden tekemistä havainnoista. Ikää oli silloin 17, nyt pyöreät 20 vuotta. Linnun olivat nähneet monet muutkin, joten sen talvehtimisalueet ja muuttoreitit tiedettiin varsin hyvin. Tein tapaamismaista ja -kuukausista taulukon.
Tanska 52: marraskuu 6 / joulukuu 8 / tammikuu 11 / helmikuu 15 / maaliskuu 12
Ruotsi 24: helmikuu 1 / maaliskuu 14 / huhtikuu 9
Suomi 24: maaliskuu 1 / huhtikuu 13 / toukokuu 1 / lokakuu 9
Hollanti 4: tammikuu 2 / helmikuu 2

Rovaniemellä syksyn lintu oli ja on laulujoutsen. Joka syksy muuttoon valmistautuvat joutsenet kokoontuvat lähes kaupungin keskustaan 2-3 kuukauden ajaksi. Parvessa on parhaimmillaan jopa kolmesataa laulajaa!

Laulujoutsenia näkee paljon täällä Tampereellakin – jopa pesivänä lähellä kaupungin keskustaa. Syksyn linnuksi haluaisin silti nimetä harmaahaikaran. Iidesjärven lintutornista haikaroita näkee suurella todennäköisyydellä, esimerkiksi eilen tornin lähistöllä oleskeli ainakin viisi yksilöä. Kuvassa näkyy lentävän harmaahaikaran lisäksi uiveloita ja nokikanoja. Uiveloita järvellä oli 55 ja nokikanoja 18.

Yllätys metsätiellä

Tapasin kolme viikkoa sitten metsätiellä neljällä jalalla liikkuneen otuksen, joka ei muistuttanut edes etäisesti mitään tietämääni eläintä. Otus oli täysin karvaton ja väriltään kirkkaan keltainen. Arvasin kummajaisen asuvan Teknillisellä yliopistolla, minne tapaamispaikalta on matkaa alle kaksi kilometriä.

Kotiin päästyäni selvisi, että olin tavannut robottikoira Tassun, joka on hankittu yliopistolle kolmisen vuotta sitten Yhdysvalloista. Tassu painaa 32.7kg ja sen säkäkorkeus on 61cm. Tassu käveli sujuvasti ja tuhisi kuin oikea koira, häntä kuitenkin puuttui. Päättelin reitille asetelluista englanninkielisiä opasteista, että Tassun kävelyttäjät tekivät havaintoja luetun ymmärtämisestä. Toisella heistä oli käytössään läppäri.

Seuraavana päivänä tapasin Tassun viettämässä taukoa, kävelyttäjiä ei nyt näkynyt. Aamulehden jutussa kerrotaan tutkimushankkeesta ja tähdennetään, että Tassu ei hyökkäile ihmisten kimppuun. Tästä huolimatta oikeat koirat saattavat sitä vähän pelätä.

Upea pohjoisen lintu

PiLYn eli Pirkanmaan lintuyhdistyksen kuukausikokouksessa kuultiin eilen kiinnostava esitelmä tunturihaukasta, upeasta pohjoisen linnusta. Äänessä oli Pertti Koskimies, lajin paras kotimainen tuntija.
Koskimies aloitti historiasta ja päätyi tulevaisuuteen, joka valitettavasti ei lupaa hyvää äärimmäisen uhanalaiselle tunturihaukalle. Suomassa pesivien parien määräksi arvioidaan 15-25, Norjassa parimäärä on 300.

Vuosikymmenet tunturihaukkojen pesiä kiertänyt ja uusia etsinyt Koskimies kertoi lajin pesimäbiologiasta paljon ainakin minulle uutta tietoa. Tunturihaukka ei rakenna pesiä, vaan käyttää muiden lintujen, enimmäkseen korpin vanhoja pesiä. Pesät sijaitsevat yleensä kalliopahdoissa, mutta joskus myös puissa. Illan kohutieto oli se, että tunturihaukka on ensi kerran pesinyt pöntössä! Taustalla on yritys houkutella lintuja pesimään alueille, missä riekkokanta on yleensä hyvä, mutta pahdat puuttuvat.

Rengastustiedot ovat varsin niukat ja kertovat lähinnä nuorten lintujen liikenteestä Norja rannikolle. Aikuisten lintujen vaelluksista tiedetään toistaiseksi kovin vähän. Satelliittiseuranta toisi varmasti lisää tietoa, mutta kokemukset Ruotsista kertovat lähettimiin liittyvästä kuolleisuuden noususta. Siksi tutkijat eivät halua ”valjastaa” lintuja tieteen palvelukseen.

Tunturihaukan näkemiset ovat oman orniurani juhlahetkiä. Olen nähnyt tunturihaukan Suomessa kolmesti ja Norjassa kerran. Havainnoista kolme on ollut iloisia yllätyksiä ja yksi tietopaikalle hiihtämällä tehty pyhiinvaellus.

Vilkas kiekkolauantai

Eilinen kiekkopäivä oli vilkas, värikäs ja joidenkin mielestä ehkä dramaattinenkin. Maksukanavan asiakkana näen jääkiekkoa riittävästi, mutta en aivan: muutaman kerran kaudessa tekee mieli nauttia lajista livenä. Eilen tartuin Tapparan tekemään erikoistarjoukseen eli A-nuorten paikallisotteluun Nokiareenassa.

Ottelu oli vauhdikas ja vähämaalinen. Tappara hallitsi selkeästi ensimmäistä erää, toisessa osat vaihtuivat. Ilves painosti ja onnistui tasoittamaan; Tapparan mahdollista pukukoppimaalia tutkittiin videolta, mutta sitä ei hyväksytty. Ottelu oli siisti, mutta maalien edustoilla toki nähtiin kaikenlaisia hässäköitä.

Kolmaannessa erässä kumpikin onnistui maalinteossa kertaalleen, ja varsinaisen peliajan päättyessä tilanne oli 2-2. Kun jatkoajalla ei nähty maaleja, tarvittiin rankkarikisa. Näin sen aitiopaikalta, koska siirryin ensimmäisellä erätauolla päätykatsomoon.

Rankkarikisassa Ilves oli parempi maalein 2-1. Ipan voittomaalin viimeisteli Kalle Karttu, ja toinen onnistuja oli katsomossa istuneiden isänsä ja veljensä riemuksi Dan Harkimo.

Lauantain jääkiekkoherkkua riitti vielä, koska Liigassa pelattiin täysi kahdeksan ottelun kierros. Ottelut oli nimetty perhepeleiksi, ja Rauman Lukon sometiimi kunnioitti päivän teemaa julkaistessaan joukkueen kokoonpanot. Mainiota!

Minä keskityin luonnollisesti JYPin ja Vaasan Sportin otteluun. Kotijoukkue hankkiutui toisessa erässä jo 4-1 johtoon, mutta ilmeisesti liian helposti saavutettu reilu johto kostautui. Sport kavensi ja nousi kolmannessa erässä tasoihin erikoisella maalilla: Brad Hunt laukoi oman siniviivan tuntumasta tulisen lämärin kohti JYPin maalia, ja Sebastian Stålbergin keskialueella tekemä ohjaus yllätti totaalisesti JYPin maalilla pelanneen Oskari Salmisen.

Santeri Huovila ja Valtteri Ojantakanen tekivät voittomaalin jatkoajan toisella minuutilla, joten JYP jatkoi kotivoittoputkensa seitsemän ottelun mittaiseksi. Voiton lisäksi JYPin kannattajia ilahduttivat Pekka Jormakan ja Huovilan kauden avausmaalit. Huovila nousi pistepörssin kärkeen tehoin 1+18!

Hyvä päivä muistella

Päivälleen 40 vuotta sitten lähdimme Arjan kanssa Kiilopäältä erityisen muistettavalle retkelle vasta perustettuun Urho Kekkosen kansallispuistoon. Ajatuksena oli kävellä Tuiskukurun kautta Luirojärvelle ja palata Lankojärven ja Rautulammen kautta takaisin. Reitti on mahdollisimman tavanomainen, mutta erikoisesta ajankohdasta johtuen emme tavanneet viikon aikana ainuttakaan ihmistä! Säiden haltija esitteli koko arsenaalinsa.

Aluksi sää oli niin sateisen harmaa, että jäimme Suomun Ruoktuun kahdeksi yöksi. Luppopäivän kävelyksi riitti pistäytyminen vanhalla kämpällä, joka rakennettiin kultamiesten saunaksi jo vuonna 1935. Puiston muut tämän ikäiset rakennukset olivat aikaa sitten maatuneet. Kun jatkoimme seuraavana päivänä Tuiskukuruun, sää poutaantui ja viileni voimakkaasti. Illalla taivaan merkit lupailivat pakkasyötä.

Merkit eivät pettäneet, ja aamulla oli kahdeksan astetta pakkasta. Puronvarren jänkä sädehti kuuraisena. Pakkasyö näkyi myös Luirojärvellä, kun se aikanaan ilmestyi näkyviin: järvi oli suurelta osin jäässä. Lähestyvä talvi innosti luusuaan asettuneen koskikaran visertelemään iloisesti. Reipas lintu!

Luirojärvellä toteutui maisemien kuvaajan toiveuni, vieläpä ihan kirjaimellisesti. Yöllä satoi ensilumen! Lumi ei ehkä ollut syksyn ensimmäinen, mutta joka tapauksessa sulaan maahan satanut. Maisema muuttui kertahaitolla.

Jäimme Luirojärvelle toiseksikin yöksi. Kuvasin ahneesti ympäristössä, Arja lueskeli kämpän vieraskirjaa ja kirjoitti vihkoon omia vaikutelmiaan, oli innostunut kaikesta kokemastaan. Kirjoittipa niinkin, että olisi mukavaa olla puistossa töissä…

Matka tuntureiden yli Lankojärvelle oli retken rasittavin. Ylimääräistä haastetta aiheuttivat jokien ylitykset: ensin piti päästä Palovanganjoen yli ja sitten vielä Suomun. Ensin mainittu joki ylitettiin niin arveluttavan oloista siltaa pitkin, että oli otettava avuksi salainen ase, säästelty Toblerone-suklaa. Suomujoelta löytyi hyvä kahlauspaikka, missä oli tasainen pohja ja vettä vain vähän polven yläpuolelle.

Ennen kuin jatkoimme matkaa, kävin Meänteis-erakon asuinpaikalla Lankojärven niemessä. Kammi oli vielä kohtuullisessa kunnossa, samoin paksusta kelosta koverrettu kiikkerän oloinen ruuhi, nimikoidut melatkin vielä tallessa. Panin aamupäivän aikana merkille tuulen voimistumisen; kun reippaan kävelyn jälkeen saavuimme Rautulammelle, voitiin hyvällä syyllä puhua jo myrskystä. Vaahtopäät vyöryivät lammen yli, ja kaarelle taipuneiden koivujen latvat lähentelivät maata. Vaijereilla varmistettu kämppä tutisi ja natisi koko yön, pysyi sentään paikallaan.

Tuuli jatkui läpi yön, mutta aallokon kohina taukosi jossain vaiheessa. Aamulla ulos mentyäni en ollut uskoa silmiäni: lampi oli kauttaaltaan jäässä. Olin tottunut siihen, että lammet ja pikkujärvet vaativat jäätyäkseen tyvenen pakkasyön. Täällä oli toisin. Tuuli oli edelleen navakka, mutta ei enää lähelläkään myrskylukemia. Pakkasta lienee ollut kymmenkunta astetta.

Kävelimme onnistuneen retken päätteeksi Kiilopäälle. Lehdessä kerrottiin, että myrsky oli nimetty Sirkaksi ja että se oli kaatanut Jaurujoen laaksossa suuren määrän metsää.