Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Yllätys kaakkurilammella

Talvesta voi sanoa, että se oli kylmä ja vähäluminen. Pitkän pakkaskauden päätyttyä lumet tuntuivat sulaneen muutamassa päivässä. Entä jäät? Aurajoen jäistä en tiedä, mutta kaakkurilampi oli jäätön jo illalla 11.3. Kaakkureita ei vielä silloin näkynyt.

Kun palasin lammelle seuraavana aamuna, tutut linnut olivat paikalla ja soidinmenot käynnissä. Seurasin tilannetta aluksi lammen länsipäässä, mutta päätin siirtyä tulipaikalle. Kuvan nainen oli poistunut ja tilalle oli tullut isä kahden pienen lapsen kanssa.

Väki alkoi lisääntyä, ja parhaimmillaan tulilla oli kolmisenkymmentä ulkoilijaa. Ja mikä parasta, joukossa oli toistakymmentä reilusti alle kouluikäistä junioria. Kaakkureiden touhut herättivät kiinnostusta ja kerroin kokemuksiani linnuista.

Kesken puheiden melkein eteemme lammelle laskeutui kaksi joutsenta, jotka kuitenkin nousivat saman tien uudelleen lentoon. Taisivat säikähtää väenpaljoutta! Olen päivystänyt lammella satoja tunteja neljän kesän aikana, ja havainto on ensimmäinen näkemäni joutsenten vierailu. Onnittelin paikalla olijoita luontoretken hyvästä ajoituksesta.

Oli todella mukavaa nähdä joutsenet, mutta minulle päivän kovin juttu oli kaakkureiden paluu.

Pudotuspelejä ja jatkoeriä

Nyt kun pudotuspelit ovat kuumimmillaan, katsottavaa on riittänyt. Valistunut arvaukseni on, että peleissä on tarvittu tavallista useammin jatkoaikoja. Itse asiassa jatkoeriä, kun pudotuspeleistä puhutaan. Liigassa pelataan siis viidellä viittä vastaan 20 minuutin eriä siihen saakka, kunnes maali syntyy. Junioripeleissä sama käytäntö koskee vain finaalisarjaa; muutoin maalittomaksi jääneen jatkoerän jälkeen turvaudutaan voittomaalikilpailuun.

28.3. pelattu SaiPan ja Ässien ensimmäinen puolivälieräottelu päättyi vasta neljännessä jatkoerässä: kokonaispeliajaksi merkittiin huikea 124.23. Maratontapahtuma oli ihme kyllä loppuun saakka tasokas ja kohtalaisen hyvävauhtinen. Sama koskee Ruotsin puolelta näkemääni Luulajan ja Frölundan ennätyspitkää ottelua.

Olen katsonut viikon aikana kaksi ottelua paikan päällä. Ensimmäisessä kohtasivat Ilveksen ja Tapparan c-juniorit (U 16), ja panoksena oli pääsy välierävaiheeseen. Varsinainen peliaika ei riittänyt, mutta jatkoerä jäi sentään lyhyeksi. Ilves onnistui tekemään voittomaalin jo ajassa 63.01.

Ilves aloitti välieräsarjan JYPiä vastaan keskiviikkona Jyväskylässä. Jatkoerään mentiin, kuinkas muuten: JYP otti ensimmäisen kiinnityksen ensimmäisen jatkoerän lopulla ajassa 77:57. Seuraava otatus pelattiin lauantaina Sentteri-hallissa Kaukajärvellä. Maaleja tehtiin vuorotahtiin ja jatkoille mentiin tilanteessa 3-3. JYPin sataprosenttinen (3/3) ylivoima tuotti tulosta ajassa 71.10.

Kiire pohjoiseen

Ajoitukset osuivat sikäli kohdalleen, että ehdin tehdä talvimerenkulun tarkastusmatkan helmikuun lopulla pakkasten vielä jatkuessa.

Maaliskuussa pitkä pakkaskausi vaihtui suoraan kevääksi: vähät lumet hävisivät muutamassa päivässä ja lintujen kevätmuutto käynnistyi reilusti etuajassa. Esimerkiksi Pyhäjärven sulaan 15.3. ilmestynyt silkkiuikku oli vielä talvipuvussa. Ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyivät Suolijärven tietopaikasta 21.3.

Olen käynyt linturetkillä Hatanpäällä, Iidesjärvellä ja Hervannan Ahvenisjärvellä. Ahvenisjärven sorsat saivat 25.3. seurakseen kaksi harmaalokkia, kalalokki oli vuorossa 28.3. ja naurulokki 31.3. Telkkäpari oli asettunut sulaan 30.3.

Iidesjärvelle tuli asiaa, kun huomasin Tiirasta havainnon 13 uivelosta järvellä. Liityin sujuvasti varttuneiden lintuharrastajien päiväkerhoon, joka ihaili lintutornin edustalla viihtynyttä uiveloparvea. Minulle kevään uusia lajeja olivat lisäksi haapana ja jouhisorsa.

Tänään (31.3.) kävin Iidesjärvellä toistamiseen, tällä kertaa järven länsipäässä. Äkillinen aamusumu toi kuviin toivotun tehosteen. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan ja kuvaamaan lystikkäitä nokikanoja. Uusina lajeina kirjasin innokkaasti laulaneen punarinnan ja kanadanhanhen.

Korpit aikataulussa

Korppipari pesii Hervannassa kolmatta kertaa voimalinjan pylväässä. Voimansiirtoyhtiön mielestä pesä on väärässä paikassa ja se on jo kahtena talvena pudotettu. Korpit ovat jälleen rakentaneet uuden pesän entiseen paikkaan.

Viime viikon torstaina näin emolinnun pesässä ja puolison vahdissa – päivää aiemmin kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Aikataulun tarkkuus ihmetyttää, koska korpeilla ei tiettävästi ole käytössään kalenteria.

Ihmisten antamat tyylipisteet eivät kiinnosta korppeja, niille tärkeintä on lopputulos. Koska pesältä on lähtenyt maailmalle jo kolme poikuetta, pesäpaikka on erinomainen ja kynnys sen hylkäämiseen korkea.

Neljä vuotta Hervantajärvellä

Muutimme Tampereelle Hervantajärven kaupunginosaan vappuna 2022 eli lähes neljä vuotta sitten. Lähiympäristö oli suuri rakennustyömaa: Makkarajärvenkadun pohjoispuolen kerrostaloista ehkä puolet oli valmiina, mutta kadun pientalovaltainen eteläpuoli oli aivan alkutekijöissään. Nyt sekin on rakennettu lähes valmiiksi.

Aika on mennyt nopeasti, ja täällä on ollut mukava asua. Asunto on uusi, talo viihtyisä, luonto ja palvelut lähellä. Linnuntietä kauppaan on 85 metriä, ratikkapysäkille 170 m, uimarantaan 700 m ja Hervantakeskukseen 1850 metriä. Sieltä löytyvät tärkeimmät palvelut, kuten terveysasema, apteekki ja kirjasto. Jos on asiaa kaupungin keskustaan (8,9 km), ratikalla pääsee nopeasti ja mukavasti.

Asuntomme sijaitsee viidennessä kerroksessa, ja iso parveke suuntautuu eteläkaakkoon. Erityisen mukava vuodenaika on keskitalvi, jolloin taivas kukertaa usein värikkäänä. Tilanne paranee entisestään, kun aurinko alkaa helmikuun alussa paistaa olohuoneeseen sivuikkunasta. Kesällä parvekkeella on usein liiankin lämmintä.

Hervantajärvellä luonto on todellakin lähellä: hieno, monimuotoinen Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue pitkostettuine polkuineen. Alueen helmi on Makkarajärvi, jonne on kotoa matkaa vain puoli kilometriä.

Kuvasarja Hervantajärven asuinalueen rakentumisesta.

Kysytään kapteenilta

Ihmettelin terminaalissa lasten paljoutta ja arvelin tilanteen liittyvän hiihtolomiin. Vasta laivassa selvisi, että olin lähdössä Harri Hylje -teemaristeilylle. Oma teemani oli poikkeuksellinen jäätilanne, rännissä kulkevat laivat.

Ilahduin kovin kuullessani kyselytunnista: kapteenilta sai kysyä kaikesta laivaan ja merielämään liittyvästä. Menin kiinnostuneena kuulemaan, mitä lasten mielessä liikkui. Kysymyksiä riitti koko sen puolituntisen ajan, joka tapahtumalle oli varattu. Kapteeni Juha Rossi ei häkeltynyt yllättävistäkään kysymyksistä, joista osa karkasi yksityiselämän puolelle tyyliin tykkäätkö Hevisauruksesta?

Enimmäkseen aiheessa pysyttiin hyvin: mikä on kivointa tekemistä laivassa, paljonko laiva painaa, kuinka kovaa kulkee, voiko ajaa pimeässä, miksi laiva pysyy pinnalla? Kysyttiin myös montako hyttiä on laivassa, paljonko ihmisiä, montako ihmistä mahtuu pelastusveneeseen, onko kapteenilla iso palkka ja miten kapteeniksi pääsee.

Kysyttäessä pimeässä ajamisesta Juha kertoi tutkan toimintaperiaatteesta. Yhtä vastaustaan Juha epäili kohdeyleisölle turhaan haasteelliseksi ja pyysi anteeksi, mielestäni ihan suotta. Niin vain sattuu olemaan, että pinnalla pysyäkseen laivan painon pitää olla pienempi kuin sen syrjäyttämän vesimäärän paino.

Ehkä yllättävin kysymys oli, montako televisiota laivassa on. Asiaatuntevin puolestaan kysyi, onko laivassa ruori vai joistikki. Ruori kuului olevan, ei kuitenkaan perinteisen mallinen.

Aurajoella käveltiin

Pitkä pakkaskausi tuotti merialueille poikkeuksellisen jäätilanteen: esimerkiksi Saaristomeri jäätyi Ahvenanmaalle saakka. Myös Aurajoki sai jääpeitteen, jonka kantavuutta turkulaiset joukolla testasivat. Käveleminen Aurajoen jäällä on sen verran harvinaista herkkua, että en voinut vastustaa kiusausta.

Oman osuuteni käveltyäni nousin puusillan kohdalta rannalle ja jatkoin kohti satamaa. Laiva lähti vasta 19.30 ja kun mitään kiirettä ei ollut, poikkesin Forum Marinumiin. Ajoitus osui sikäli nappiin, että talviolympialaisten jääkiekkoturnauksen loppuottelun jatkoaika oli juuri alkamassa. USA:n Jack Hughes viimeisteli voittomaalin jo toisella minuutilla. Mahtimaa Kandada joutui tunnustamaan naapurin paremmakseen sekä naisten että miesten turnauksessa.

Suomen Joutsen oli vaikuttava näky talvisessa ympäristössä. Sitä kuvatessa korppi lensi ylitseni kohti eteläisiä kaupunginosia. Lintu äänteli mennessään ja varmisti näin tulevansa huomatuksi. Havainto ilahdutti, koska Tampereella korppeja on näkynyt tavallista vähemmän.

Kuvasin kaksi muutakin laivaa, hostellilaiva Boren ja tutkimusalus Arandan. Tässä Boren korsteenit:

Päivä oli sädehtivän kaunis, ja Turun linna ilta-auringossa sykähdyttävän komea. Maarit arveli kuvan saatuaan, että ensimmäinen kevättä enteilevä auringonlasku on varmasti ollut linnan asukkaille talven merkkitapaus.

Turnauskestävyys koetuksella

Suomi on menestynyt päättymäisillään olevissa Olympiakisoissa jokseenkin odotusten mukaisesti. Kultaa ei tällä kertaa tullut, mutta muutkin mitalit lämmittävät, erityisesti yhdistetyn miesten henkilökohtaisten pronssimitalien kirkastuminen joukkuekisan hopeaksi. Onneksi olkoon, Eero ja Ilu!

Minulle kisojen kiinnostavinta antia on jääkiekko. Peräti 12 vuotta ehti kulua siitä, kun oikeasti parhaat pelaajat edellisen kerran kohtasivat täysimittaisessa turnauksessa. Tapahtuma on vastannut odotuksia, ollut huikea! Halutessaan on voinut nähdä kaikki pelit ja mikä parasta, ilman mainoksia. Ongelmia tosin syntyi, kun yritti seurata samaan aikaan kahta pudotuspeliä ja JYPin liigapeliä. YLE ansaitsee kiitokset myös hyvistä selostuksista ja asiantuntevista kommentaattoreista.

Suomi pelasi parhaan pelinsä alkusarjassa Ruotsia vastaan ja voitti ansaitusti 4-1. Puolivälieräottelu Sveitsiä vastaan oli jatkoajalle venynyt jännitysnäytelmä. Välieräottelussa Kanadaa vastaan ensimmäinen erä oli hyvä, mutta jatkossa Kanada myllytti materiaalietunsa turvin 3-2 voiton. Toivottavasti näemme vielä tasokkaan pronssipelin.

Kisojen ehkä muistettavin hetki oli Nazgul-keventäjäkoiran esiintyminen naisten sprinttiviestin loppusuoralla. Maalikameran käyttäjä oli hereillä ja otti urheilun historiaan jäävän kuvan.

Edit
Leijonat päätti turnauksen vakuuttavalla voitolla Slovakiasta. Kiitos ja onnittelut pronssista!

Unipinnoja ja lintukuvia

Näin viime yönä pikkuparven pulmusia, unessani siis. Päätin tarkistaa aamulla, sainko unipinnan. En saanut, pulmunen löytyi listalta. Unipinnoja on nyt 18; niitä kertyy kovin hitaasti.

Lisäsin tänään sivuston puolelle sarjan lintukuvia, joita on kertynyt runsaasti varsinkin sen jälkeen, kun ostin 20 vuotta sitten digijärkkärin ja lintujen kuvaamiseen soveltuvan objektiivin. Hankinta piristi muutenkin hieman hiipumaan päässyttä lintuharrastusta.

Kuvat löytyvät täältä

Bongausyrityksiä ja lentokonehavaintoja

Olen ollut lintuharrastaja koko ikäni, mutta en missään vaiheessa bongari. Päivittäisillä kävelylenkeillä mielessäni on toki usein lintu, jonka haluaisin nähdä. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana yritin nähdä Santalahdessa talveaan viettävän tuulihaukan.

En nähnyt, mutta ilman haukkaakin retki tuotti kiinnostavan lintuhavainnon: Sara Hildenin taidemuseosta löytyi Pentti Kaskipuron Lintu.

Halusin nähdä myös koskikaran, jota olen etsinyt monta kertaa Vihiojan varresta. Yritin tällä kertaa Vuohenojalta, mutta turhaan. Mutta lauantaina tein Härmälässä tyylipuhtaan onnistuneen bongauksen. Näin nokkavarpusen ja sain eliksen!

Retkillä näkee lintujen lisäksi muutakin kiinnostavaa. Ratikkaa odottaessani huomasin, että lentokone veti kymmenen kilometrin korkeudessa siniselle taivaalle valkoista vanaa. Arvelin koneen olevan matkalla Kaukoidästä Tukholmaan, ja tarkistin asian FlightRadarista. Kiinalaisyhtiön rahtikoneen lähtöpaikka oli Peking, mutta määränpää Prestwick, Glasgown kakkoskenttä. Tänään näkemäni koneen suuntana oli Rovaniemi ja lähtöpaikka Istanbul.