Varasin pääsiäispyhiksi kirjan, joka ei ihan heti lopu kesken. Luvun alla on Jaan Krossin järkälemäinen Uppiniskaisuuden kronikka. Sivuja on 1245.
Olen lukenut parisataa sivua eli herkkua on vielä mukavasti jäljellä.
Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016
Taidokkaasti tuulessa
Toissapäivänä käväistiin plus kymmenessä asteessa ja vielä eilenkin oli keväisen lämmintä. Tänään tuulee hyytävästi luoteesta ja lämpötila on pysytellyt koko päivän pakkasella.
Näin eilen Ounasjoella leijahiihtäjän, jolla oli homma hanskassa. Aloittelijan tuuli olisi pyyhkäissyt mukaansa, mutta tämä taituri viiletti jokea edestakaisin rannasta rantaan pysyen valitsemallaan kaistalla.
Harjoitus tekee mestarin
JYP Naiset julkaisi joskus talvella Twitterissä vaikuttavan kuvan Sanni Hakalasta pikkujuniorina. Tyttö oli ilmiselvästi päättänyt, että hänestä tulee isona jääkiekkoilija.
Ei Sanni vieläkään kovin iso ole, mutta yksi tavoite toteutui keskiviikkona. Muistin kuvan ja siitä välittyvän asenteen, kun tuli Sannin vuoro nostaa pokaali ja lähteä kierrokselle.
Sannilla on ilo ja kunnia pelata Riikka Välilän ketjukaverina. Se on paras mahdollinen paikka kehittyä entistä paremmaksi kiekkoilijaksi. Tsemppiä jatkoon ja lämpimät onnittelut mestaruudesta!
Teksti finaalipeleistä sivuston puolella.
Illalla Hippokselle
Tänään toivottavasti mestaruusjuhliin huipentuva viikko Jyväskylässä on pitänyt sisällään muutakin kuin jääkiekkoa. (Pistäydyin välillä Hämeenlinnassa ja Tampereella, Onnibussin kyljessä oli tuttu mies.)
Ihan ensiksi kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Saision/Korhosen Elämänmenon. Tehokkaasti hyödynnetty suuri näyttämö oli pienimuotoisten ulkoilmaproduktioiden jälkeen häkellyttävä kokemus, toki samalla vaikuttava.
Kokeilin retkiluistimia Jyväsjärvelle auratulla radalla. Suorittaminen muistutti enemmän luisteluhiihtoa kuin sitä luistelua, johon minä olen tottunut. Syynä olivat siteet, joissa kantapää pääsee liikkumaan. Minulle kokemus ei ollut läheskään yhtä nautinnollinen kuin kokeilu rullaluistimilla hyvällä alustalla. Ongelmana oli tietysti myös mailan puuttuminen…
Teimme Murun ja Lennin kanssa kaksi pitkää kävelylenkkiä ja yhden vähän lyhyemmän. Edellisestä vierailustani Haukanniemessä ehti kulua aika monta vuotta; kouluajan lintuharrastuksen ansiosta paikka on hyvinkin tuttu. Koirat kävelivät mallikkaasti, ja poika antoi vetoapua äidilleen.
Kross, Jyväskylä ja Neuvostoliitto
Kirjailija Jaan Kross kertoo kaksiosaisissa muistelmissaan Rakkaat kanssavaeltajat ensimmäisestä matkastaan länteen kesällä 1965. Kohteena oli Jyväskylä ja siellä järjestetty kääntäjäseminaari.
Kross matkusti Tallinnasta Suomeen junalla Leningradin kautta, missä seurue täydentyi muutamilla osanottajilla. Lisäksi joukkoon liittyi Puolueen tarkkailija, jota Kross nimittää Luotto-Lasseksi. ”Lasse” valmensi seuruetta kertomalla näkemyksensä siitä, miksi seminaari järjestettiin nimenomaan Jyväskylässä. Näin Kross:
Toisin sanoen suomalaiset olivat suunnanneet kääntäjäseminaarinsa muka mahdollisimman syrjäiseen paikkaan. Se johtui tietysti siitä, että niin monet osanottajat tulivat Neuvostoliitosta.
(…)
Mutta mitä Luotto-Lasseen tuli – hän oli parin päivän päästä hiljaista poikaa tutustuttuaan Jyväskylän yliopistoon, jossa seminaarimme pidettiin, ja seminaarin käyttöön annettuihin tiloihin ja Jyväskylän arkkitehtuuriin ja ylipäätänsä kaupungin järjestykseen. Sehän oli ylivertainen ja, mikä tärkeintä, ihmisen huomioon ottava, toisin kuin koko Neuvostoliiton niin sanottu hyvinvointi.
