Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.