Islannin suoritus vetää sanattomaksi.

Seurasin Jukolaa toiseen vaihtoon. Haastavat radat takasivat sen, että virheettömiä suorituksia ei juurikaan nähty. Sää oli sateinen ja yö pimeä, ja lamppuja tarvittiin jo ensimmäisellä osuudella. Suunnistajat eivät sadetta säiky, mutta peltoparkissa syntyi ongelmia.

Kärjen takana haastoivat itseään ja toisiaan harrastajat, joista yksi joukkue oli otettu mukaan GPS-seurantaan. Sipe Santapukki juoksi Jukolatiimin joukkueessa avausosuuden vain puoli tuntia huippumiehiä hitaammin. Sipe oli maalissa syystäkin tyytyväinen suoritukseensa: vain yksi reitinvalinta oli jäänyt kaivelemaan. Mies lienee tarkoittanut pitkän rastivälin 6-7 loppua.

Toisin kuin useimmat huipputekijät, Sipe hyödynsi tieuria maksimaalisesti. Ylimääräisiä metrejä toki kertyi, mutta vastineeksi juoksu helpottui ja rastit löytyivät. Kerran taktiikka kuitenkin kostautui: kun tieuralta piti oikaista rastille, edessä oli paha jyrkänne.

Nousupaikan hakeminen teetti ylimääräisen mutkan ja oli lopulta sama kuin se mihin Kalevan Rastin kilpailija saapui suoraan edelliseltä rastilta. Muut kärkijoukkueet, Halden ja Koovee nousivat loivempaa reittiä.

Pitkällä yöosuudella vastaavassa tilanteessa (eri paikka) enemmistö kärkijoukkueista eteni suoraan, mutta yhdessä juosseet Elias Kuukka ja Fredric Portin päättivät tehdä ”Sipet” ja hyötyivät ratkaisustaan.

Minulle Kooveen voitto oli mieluinen lopputulos jo pelkästään vaihtelun vuoksi. Lisäksi joukkueessa juosseen Jani Lakasen oli jo aikakin päästä lisäämään meriitteihinsä Jukolan voitto. Vähintään yhtä mukava juttu oli Tampereen Pyrinnön nousu Venlojen kakkossijalle. Punahilkat poikkeaa muista huippujoukkueista siinä, että se menestyy omilla kasvateillaan.

Tasan vuosi sitten kirjoittamani postauksen aiheena oli jääkiekkokauden päättyminen. Iloitsin erityisesti siitä, että Kimmo Timonen sai nostaa urheilumaailman arvostetuimpiin kuuluvaa pokaalia pitkän ja komean uransa päätteeksi.

Viime viikolla Stanley Cup -pokaalia nostelivat Pittsburgh Penguinsin pelaajat, heidän joukossaan suomalaispuolustaja Olli Määttä. Määttä (21) on mestarijoukkueen nuorin pelaaja ja toivottavasti vasta uransa alussa. Timonen päätti maajoukkueuransa Sotshin olympialaisissa, joissa Määttä puolestaan nousi loistavilla otteillaan jääkiekkoyleisön tietoisuuteen.

Yhteistä Timoselle ja Määtälle on se, että kumpikin on joutunut kamppailemaan vakavien terveysongelmien kanssa. Niistä selviytyminen lisää urheilusuorituksen arvoa – ja auttaa ymmärtämään, että urheilu ei sittenkään ole tärkeintä elämässä.

Penguinsin sympaattinen logo muistuttaa samantyyppisestä asiasta: urheillaan tosissaan, mutta ei ryppy otsassa.

Olli Määttä on 12. suomalainen Stanley Cup -voittaja ja samalla ensimmäinen JYP-taustainen. Lämpimät onnitteluni!