Näinä aikoina television palloilutarjonta on niin ylenpalttinen, että jotain kiinnostavaakin jää väkisin näkemättä. On pakko panna lajit tärkeysjärjestykseen.
Jalkapallo ei kuulu suosikkeihini, ja katson oikeastaan vain arvokisojen pudotuspelejä ja niitäkin valikoidusti. Eilinen Ranskan ja Espanjan välieräottelu oli ensimmäinen käynnissä olevien kisojen peli, jonka seurasin kiinnostuneena alusta loppuun. Kaikki kolme maalia tehtiin pelitilanteissa kauniiden yhdistelmien päätteeksi, ja Espanjan nuorisotähden voittomaali oli häikäisevä taidonnäyte.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Maksukanavan ansiosta nähtävissäni ovat kaikki superin ja ykköspesiksen ottelut. Katson kaikki Kirittärien pelit ja niiden lisäksi valikoidusti naisten ja miesten superia. Ykköspesiksestä kiinnostavat varsinkin jyväskyläläisten Kirin ja Lohen keskinäiset ottelut.
Joudun katsomaan Ruutu plussaa läppäriltä, koska ns. fanikanavalähetykset eivät näy vanhanaikaisesta telkkarista. Tänään voin maksimoida pesisnautinnon ja seurata kahta peliä samanaikaisesti: telkkarin kakkoskanava näyttää Mansen ja Pesäkarhujen ottelun, ja läppärin ruudulla Kirittäret kohtaa JoMan. Arvostan Ritarin ja Tokkarin asiantuntemusta, joten mykistän fanikameralähetyksen äänet.
Ymmärrys lajista tuo urheilun seuraamiseen mukavan lisäulottuvuuden. Pesäpallon ja jääkiekon lisäksi olen aikanaan pelannut myös tennistä sen verran, että osaan nauttia tosiosaajien teknisistä suorituksista. Eläytymistä helpottaa, että voittajalla ei yleensä ole suurta väliä.
Jääkiekkokausi jäi onneksi pienelle tauolle. NHL-finaalipeleistä katsoin vain seiskapelin alusta loppuun. Jos yöllä pelattava Iso peli päättyy toivottuun lopputulokseen, olo on niin auvoinen että unien jatkaminen ei enää onnistu. Nyt kävi niin.