Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2016

Kirjallinen hiihtoretki

Viikonloppuna Rovaniemellä järjestettyjen Pohjois-Suomen kirjailijapäivien iltaohjelmassa oli Juha Hurmeen puheenvuoro aiheesta Hiihtourheilu ja sanataide.

Yllättävästä aiheesta huolimatta tai siitä johtuen esitys oli antoisa ja innostava. Juha lähti Johannes Schefferuksesta ja päätyi Pentti Haanpäähän, minä päädyin samoilla silmillä kevään ehkä viimeiselle hiihtoretkelle.

Aamulla puoli viiden aikaan hanki oli luja ja pakkasta seitsemän astetta. Keli vain parani lumen pinnan kostuessa. Hiihtäjää hanki olisi kantanut koko päivän, auton kanssa metsäautoteillä sai olla tarkkana.

Keskeinen kriteeri loppukevään hiihtoretkiä arvioitaessa on äänimaisema: kuuluuko kelkan pärinää. Nyt ei kuulunut. Hyvä niin, varsinkin kun pitopohjasuksien ulinassa oli ihan tarpeeksi kestämistä.  Kyllä hävetti, kun teeri joutui sen vuoksi lopettamaan hyvään alkuun päässeen lauluesityksensä.

Hajahavaintoja

Keskiviikko oli Kilpisjärvellä huikaisevan kaunis kevätpäivä. Mieli teki hiihtämään, mutta sukset eivät olleet mukana. Retkeilykeskuksessa oli esillä Yrjö Metsälän ihastuttavia kuvia.

Matkalla näkyi parikymmentä pulmusta ja vähän toistakymmentä joutsenta. Hiiripöllö tarkkaili liikennettä Karesuvannon kylän keskustassa. Muotkatakkavaaran levähdyspaikalla sain kaveriksi pulmusen.

Merimetso herättää rannikoilla närää ja kuumia tunteita, mutta Lapissa kyseessä on harvalukuinen läpimuuttaja. Tänään Jängislahdessa saimme ihailla isolla porukalla 24 merimetson parvea, joka matkasi kaupungin yli pohjoiseen. Havainto oli kevään neljäs Tiiraan ilmoitettu.

Petolintuja on ollut liikkeellä ilahduttavan runsaasti. Jos tähystää muutaman tunnin ajan Niskanperän pelloilla, pääsee melko varmasti näkemään tuulihaukan, piekanan, sinisuohaukan, suopöllön ja hiiripöllön. Enempäänkin on hyvät mahdollisuudet.

Varis vesilintuna

Varis kokeili tänään, miltä tuntuu olla vesilintu.

Viime päivät ovat olleet hiljaisia, varsinkin kun jo paikalle saapuneet naurulokit häipyivät. Mahtavatko odotella lämpöaaltoa Kemissä tai vielä etelämpänä.

Näyttävimmistä ohilennoista Ounaskoskella vastaavat tuttuun tapaan laulujoutsenet. Kevään vierailevana tähtenä esiintyi ristisorsa.

Haukansilmä

Näin eilen pitkästä aikaa varpushaukan. Koska olin matkalla silmäoperaatioon, tulkitsin havainnon positiiviseksi ennusmerkiksi. Toiveena tietysti on, että näen korjatulla silmällä tarkasti kuin haukka. Ainakin melkein.

Nyt reilun vuorokauden kuluttua voin kertoa, että hyvältä vaikuttaa. Itse operaatio oli nopea eikä tuntunut oikeastaan miltään.

Tasokkaasti nollanollaa

Taistelu naisten MM-kisojen pronssimitaleista muistutti aika tavalla kuukausi sitten näkemääni JYP:n ja HPK:n kolmatta finaalipeliä. Vaikka kummallakin joukkueella oli loistavia paikkoja muutamaan maaliin, illan ainokainen syntyi vasta voittomaalikilpailussa. Ja sen teki valitettavasti Venäjä.

Näytti siltä, että edellisillan kova ja loppuun saakka jännittävä Kanada-ottelu painoi Suomen ratkaisupelaajien jaloissa. Sen sijaan Venäjän pelaajat pystyivät säästelemään voimiaan USA:n ratkaistua finaalipaikkansa jo varhaisessa vaiheessa. Ottelun lopputulos ei ole jättiyllätys, sillä Venäjä näytti vaarallisuutensa jo alkusarjan ottelussa. Onkohan niin, että itänaapuri on syrjäyttämässä Ruotsia mitalikahinoista?

Lehdistön edustajat valitsivat Meeri Räisäsen ja Jenni Hiirikosken kisojen all stars -kentälliseen; Hiirikoski sai jo viidennen kerran direktoraatin palkinnon MM-kisojen parhaana puolustajana. Ansiolistaan on lisättävä vastaava tunnustus Shotsin talviolympialaisista. Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin kärkeen kiilasi ikinuori Riikka Välilä ja eniten maaleja teki ketjukaveri Michelle Karvinen.

Joukkueen junioriosasto sai ansaitsemaansa tunnustusta päävalmentaja Pasi Mustoselta ja joukkueen kapteenilta Jenni Hiirikoskelta. Erikseen tekee mieli mainita ykkösketjussa hyvät kisat pelannut tulevaisuuden tähti, vasta 16-vuotias Petra Nieminen. (linkki pelaajaesittelyihin)

* * *

Myös äärimmäisen hyvätasoinen ja vauhdikas finaali oli yhden maalin peli, onneksi sentään pelitilannemaalin. Sen teki jatkoerässä USA ja uusi näin viimevuotisen mestaruutensa. Kisojen MVP oli jälleen USA:n Hilary Knight.

Haaveilla saa ja pitääkin, mutta…

Löysin kiekkokevääseen sopivan kuvan vuodelta 1899, yli sadan vuoden takaa. Mistä tyttö haaveilee?

Luultavasti mieli tekee pelaamaan. Koska tyttö on Kanadasta, pelikavereita löytyi helposti, joukkueitakin!

Kuva Queensin yliopiston (Kingston, Ontario) naisjoukkueesta on vuodelta 1917. Edustusasuun kuului hame ja muuhun varustukseen luultavasti jonkinlaiset pelikäsineet.  Kovalla pakkasella käytettiin varmaankin päähinettä, ei kuitenkaan kypärää. Mailoissa oli suora lapa.

Koska kuvan joukkueeseen kuuluu vain seitsemän pelaajaa, pelaaminen oli melkoista urakointia. Pokaalista päätellen kunto on kuitenkin riittänyt. Myös miesten joukkueissa oli tavallista, että vaihtopelaajia ei yleensä ollut edes kokonaista kentällistä.

* * *

Ensimmäiset naisten jääkiekkojoukkueet perustettiin Suomessa 1970-luvun alussa ja SM-sarjaa on pelattu kaudesta 1982-1983 lähtien. Naiset pelasivat ensimmäisen maaottelunsa joulukuussa 1988. Vastassa oli Norja ja loppunumerot 6-0.

Naisten MM-kisoja on pelattu vuodesta 1990 alkaen, ja talviolympialaisten ohjelmassa naisten jääkiekko oli ensi kertaa Naganon kisoissa v. 1998. Parhaillaan käynnissä olevissa kisoissa Suomen ykkössentterinä pelaava Riikka Välilä oli mukana jo Naganossa ja voitti silloin kisojen pistepörssin.

Kamloopsissa Suomi aloitti voittamalla Venäjän numeroin 5-3. Peli oli hermostunutta ja ajoittain suorastaan huonoa. Maalivahtipeliäkään ei voi kehua: Meeri Räisäselle merkittiin 22 torjuntaa prosentilla 88.00.

Toisessa ottelussa vastassa oli hallitseva mestari USA. Suomelta nähtiin loistavaa puolustus- ja maalivahtipeliä, mutta voittoon asti tämä ei riittänyt, loppunumerot 2-1. Ongelmana oli maalipaikkojen vähyys, josta kertovat karut torjuntaluvut: 49-7.

USA-peli osoitti naiskiekon voimasuhteiden säilyneen entisellään. Voitto jäi numeroista huolimatta kauas, mutta jos Suomi olisi onnistunut huippupaikastaan kolmannessa erässä, sinänsä historiallinen arvokisatasuri olisi ehkä saatu. Niinpä, ensin haaveillaan, sitten jossitellaan.

Kolmannessa pelissä avaustappiostaan sisuuntunut Kanada teki avausmaalin ensimmäisessä vaihdossa eikä jatkokaan sujunut Suomelta sen paremmin. USA-pelissä loistanut puolustus oli suuren osan aikaa pahasti levällään, ja ärhäkkäästi maalille nousseet kanadalaiset pääsivät viimeistelemään avopaikoista.

Suomen pelaajien teholukemat jäivät rumasti miinukselle. Koskahan esimerkiksi Jenni Hiirikoski on viimeksi löytänyt sarakkeestaan lukeman -4! Torjuntaluvut (18-35) olivat selvästi tasaisemmat kuin USA -pelissä, mutta päätösnumerot siitä huolimatta selkeät 6-1. Tyly esitys Kanadalta.

Nyt haaveet ovat haihtuneet ja tavoitteet tarkistettu: Suomi tavoittelee pronssimitaleita kuten aina ennenkin. Sitä vain ihmettelen, miksi naisten jääkiekossa Kanadan ja USA:n ylivoima on kiveen hakattu, mutta miesten ja juniorien puolella tilanne on aivan toinen.