Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2021

Kap Hornilta kotia kohti

Pallon ympäri yhtäjaksoisesti yksin purjehdittavaan Vendee Globe -purjehduskilpailuun osallistuva Ari Huusela kiersi joitakin päiviä sitten legendaarisen Kap Hornin. Olosuhteet tällä pahamaineisella merialueella olivat kerrankin suotuisat, aallonkorkeuttakin vain yksi metri.

Kun Tapio Lehtinen kiersi omalla GGR-purjehduksellaan kaksi vuotta sitten Kap Hornin, kirjoitin blogiini:

Tapio Lehtinen saavutti tänään purjehduksensa ehkä merkittävimmän välitavoitteen: Kap Horn on nyt kierretty. Matkaa on toki vielä paljon jäljellä, mutta lienee henkisesti helpompaa purjehtia kotia kohti.

Aivan varmasti on! Nyt neljä vuorokautta myöhemmin Huusela on ohittanut Falkland-saaret ja purjehtii Argentiinan rannikon edustalla. Aallokko on korkeampi kuin Kap Hornin vesillä, mutta muuten sää on paljon miellyttävämpi. Ilman lämpötila on 17 ja veden 15 astetta. Kap Hornilla lukemat olivat 10 ja 7 astetta matalammat.

Kuvasta näkyy, että 9 venettä on jo ehtinyt maaliin ja loput ovat pitkin Atlanttia. Ari Huusela purjehtii sijaluvulla 25 eli viimeisenä mukana olevista veneistä. Periaate lienee sama kuin Tapio Lehtisellä: purjehtijalle on kunnia-asia tuoda vene perille. Maalissa voi ajatella kuin Lehtisen kilpaveli kuutosveneluokasta: viimeisenä enkelien joukossa, mutta silti taivaassa.

Pahvina katsomossa

Eilinen jääkiekkoilta oli sikäli erikoinen, että seurasin JYPin ja KalPan ottelua samaan aikaan telkkarista kotisohvalla ja paikan päällä Hipposhallissa.

Toivoin tutun naaman vilahtavan lähetyksessä ja näin kävikin, istuin eturivissä pelaaja-aition takana. En olisi ehtinut saada kuvaa tilanteesta, vaikka kamera olisi ollut valmiina. Siksi oheinen kuvakaappaus on JYPin Instagramista.

Liigaa on viime ajat pelattu tyhjille katsomoille, ja saamatta jääviä lipputuloja yritetään paikata esimerkiksi katsomoon sijoitettavilla pahvifiguureilla.

Suomessa pahvikatsojia nähdään ainakin Kouvolan, Kuopion, Vaasan ja Jyväskylän liigahalleissa. Kätevää: pääsen kolmeen JYPin kotiotteluun yhden normaalihintaisen lipun hinnalla, tuen vaikeuksiin joutunutta suosikkiseuraani ja saan pahvihemmon muistoksi korona-ajan kiekko-ottelusta.

Keskitalven retki Kekkospuistoon

Koronapandemia on lisännyt kaikenlaisen ulkoilun suosiota, myös retkeilyn. Autiotuvilla lienee juuri nyt rauhallista, mutta myöhemmin keväällä vilskettä varmasti riittää. Toivottavasti sopu antaa sijaa.

Muistelen sivuston puolella Tapion kanssa Kekkospuistoon tekemäämme retkeä, joka starttasi päivälleen kolmekymmentä vuotta sitten. Hiljaista oli: tapasimme viikon aikana neljä rajavartijaa ja yhden puiston työntekijän, mutta emme muita retkeilijöitä.

Toisin kuin ehkä luullaan, ”ennen vanhaan” kaikki talvet eivät olleet ankaria pakkastalvia. Meidän retkellämme sää oli koko ajan lauha ja yhtenä päivänä satoi vettä!

Muisteluteksti täällä.

Lunta ja pakkasta

Lunta tuli etelään kerralla niin rutkasti, että puhuttiin lumikaaoksesta. Laduilla esiintyi laturaivoa. Juuri nyt lunta on Uudellamaalla ja Rovaniemen seudulla yhtä paljon, runsaat 30 senttiä. Pakkasta täällä pohjoisessa on jonkin verran enemmän. Ensi yöksi ja aamuksi luvataan hyvinkin raikasta keliä.

Päivän valoisa aika on pidentynyt jo puolitoista tuntia. Myös aurinko on näyttäytynyt monena päivänä. Pakkasesta johtuen Suosiolan lämpölaitos on nostanut tehoja, ja tänään savua tuli poikkeuksellisesti kummastakin piipusta.

Lisäys
Aamulla Rovaniemellä oli pakkasta ihan kivasti, 31 astetta.

Larionov ja tyylipisteet

Igor Larionovin ura jääkiekkoilijana on pitkä ja häikäisevä: 26 vuotta huipulla kahdella mantereella, 12 kautta Neuvostoliitossa ja 14 NHL-kaukaloissa. Palkintokaappi pullistelee arvometalleja.

Valmentajana Larionov vasta aloittelee. Viime kaudella hän toimi Venäjän U20-joukkueen apuvalmentajana ja sai MM-kisoissa kaulaansa hopeamitalin. Finaalissa Kanada voitti Venäjän numeroin 4-3. Hetki sitten päättyneissä kisoissa Larionov ja Venäjä halusivat kirkastaa mitalin kullaksi.

Kiekkoväki ihmetteli ja vähän purnasikin, kun Venäjä ilmoitti lähettävänsä marraskuussa pelattuun Karjala-turnaukseen nuorisomaajoukkueen. Puheet hiljenivät, kun nuoret taiturit tyylittelivät Leijonat jään rakoon numeroin 6-2.

Venäjä voitti kaikki kolme peliään ja nousi monien papereissa vuodenvaihteessa pelattavan MM-turnauksen suurimmaksi mestarisuosikiksi. Päävalmentajaksi nousseen Larionovin tyylikäs ja hillitty esiintyminen penkin takana herätti ihastusta.

Edmontonissa Venäjä aloitti urakkansa voittamalla USA:n, mutta jo seuraavassa pelissä tuli yllätystappio Tsekkiä vastaan. Alkusarjan muissa otteluissa Venäjä kaatoi Ruotsin jatkoajalla ja Itävallan selvin numeroin.

Toisin kuin Suomi, Venäjä ei pystynyt parantamaan peliään turnauksen aikana. Puolivälieräottelun Saksaa vastaan Venäjä vielä selvitti, mutta välierässä Kanadaa vastaan tuli kylmää kyytiä numeroin 5-0.

Suomi voitti alkulohkonsa ”helpommat” ottelut, mutta Kanada osoittautui liian kovaksi. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni Leijonajoukkuetta niin purjeessa kuin välieräpelin ensimmäisessä erässä. Jatkossa voimasuhteet hieman tasoittuivat, ja Suomikin onnistui tekemään yhden maalin Kanadan neljää vastaan.

Suomi osoitti ilahduttavaa nousujohteisuutta sekä pelien sisällä että turnauksen edistyessä. Puolivälierässä Ruotsia vastaan joukkue pystyi nousemaan kahden maalin tappioasemasta riemukkaaseen voittoon viime minuutin maalilla.

Komea nousu nähtiin myös välieräottelussa USA:ta vastaan, mutta siinä pelissä viime hetken maalin teki vastustaja. USA oli mielestäni numeroiden verran parempi ja ansaitsi pääsyn finaaliin.

Pronssi kiinnosti kumpaakin joukkuetta, mutta pelin intensiteetti oli ymmärrettävästi laimea finaaliin verrattuna. Suomi ei hätkähtänyt Venäjän tekemää avausmaalia ja paransi totutusti peliään loppua kohti. Voitto oli lopulta ansaittu ja selvä.

Igor Larionov esiintyi penkin takana tyylikkäänä kuten aina, mutta pettymys purkautui ottelun jälkeen. Lajilegenda sanoi Iltalehden mukaan, että ”emme halua nähdä tylsää jääkiekkoa”. Pitäisikö uskoa: Venäjän joukkue tavoitteli tyylipisteitä kun muut pelasivat voitosta.

Kiitos, Leijonat!