Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2022

Talven tuntua Tampereella

Talvi näyttää tulevan Tampereellekin. Pikkupakkanen on jatkunut puolitoista viikkoa ilman että olisi käyty kertaakaan plussalla. Makkarajärvi oli kauttaaltaan jäässä viime viikon keskiviikkona (23.11.). Lunta piti odotella, mutta viikonlopun aikana sitä satoi sen verran, että maa on kunnolla valkoisena.

Kävelin eilen Hatanpäälle ja pääsin näkemään pitkään paikalla viihtyneen hiiripöllön. Iidesjärven multakasoilla tapasin kaksi tikliä ja Viinikanojan suulla pienen parven sinisorsia. Sen sijaan toiveena ollutta koskikaraa en nähnyt. Päivän mainittavin eläinhavainto oli se, kun varis sieppasi lumella vipeltäneen myyrän tai päästäisen.

Tänään kävin Ahvenisjärvellä tarkistamassa sorsatilanteen. Yllätyksekseni laiturin kohdalla oli iso sula täynnä sorsia! Arveluni mukaan sulaa pidetään auki keinotekoisesti; muutoin Ahvenisjärvi olisi Iidesjärven tavoin kauttaaltaan jäässä. Tulipa seurattavaa kauppareissuille!

Edit 29.11.
Viidentoista vuorokauden sääennuste lupailee päivittäisiä lumisateita ja pakkasen jatkumista. Tällä menolla voisi päästä hiihtämään ennen joulua!

Edit 19.12.
Avasin hiihtokauden 17.12.

Vuorokausi pelastuslautalla

Perjantaina 18.11. tarkistin heti herättyäni tilanteen GGR-purjehduksessa, näin olin tehnyt joka aamu syyskuun alusta lähtien. Tapio edelleen kakkosena, hyvä juttu. Katsoin muita uutisia kirjastolla vasta puolilta päivin, ja pääuutinen pysäytti. Asteria-vene on uponnut ja Tapio joutunut merihätään. Kiirehdin kotiin hankkimaan lisää tietoa.

GGR-kilpailukeskus sai Tapion hätäviestin ja sijainnin aamulla klo 8.54. ja tavoitti pian kilpakumppaneista Bayanat-kippari Abhilash Tomyn, johon oli Tapiosta matkaa 300 km. Kilpasisko Kirsten Neuschäfer  (Minnehaha) oli lähempänä (175 km), mutta häntä ei heti tavoitettu. Lähimpään laivaan oli matkaa  500 kilometriä. Kilpailukeskus päätti pyytää pelastustoimiin Kirstenin ja rahtialus Darya Gayatrin, ja nämä suuntasivat kohti Asterian uppoamispaikkaa. Abhilash vapautettiin jatkamaan kilpailua. Kuvakaappaus Marinetrafficista näyttää mainittujen alusten sijainnit tilanteen alkuvaiheessa, jolloin Darya Gayatri on jo tulossa kohti Tapiota.

Aluksi tiedettiin vain Asterian uponneen ja että hätäviesti oli lähetetty pelastuslautalta. Tapiosta itsestään kuultiin vasta iltapäivällä, jolloin hän ilmoitti olevansa lautalla pelastautumispukuun pukeutuneena ja kaikin puolin kunnossa. Tieto kulki tässä vaiheessa vain tekstiviestein ja viestittelyn lisäongelmana oli silmälasien katoaminen. Tapion arvioitiin saavan apua lauantaina aamupäivällä, joten pelastuslautalla piti viettää reilu vuorokausi. Tapion mukaan hänellä oli käytössään neljän hengen ”luxury raft”. Tuttu huumori alkoi pilkahdella!

Tapio raportoi tapansa mukaan havaintojaan eläimistä: lähituntumassa näyttäytyi myrskyliitäjiä ja albatrossit ”pussailivat niin että nokat kalisivat”. Aamulla merikilpikonna kävi tutustumassa outoon ajelehtijaan. Yön Tapio kertoi nukkuneensa erinomaisesti, ”kuin kehdossa”.

Aamulla näkyviin ilmestyi ensin Minnehaha. Tapio pääsi toiveensa mukaisesti ensin Kirstenin veneeseen ja sai lasillisen rommia. Lähes samaan aikaan paikalle ehtinyt Darya Gayatri kääntyi suojaamaan tuulelta, ja Tapio vedettiin pelastuslautallaan yli 200-metrisen aluksen kylkeen. Köysitikkaita myöten kannelle kiivenneen Tapion matka jatkuu parhaillaan kohti Kiinaa, minne on määrä saapua joulukuun alkupäivinä.

Asterian uppoaminen askarruttaa kaikkia purjehduksesta kiinnostuneita. Tapio heräsi kovaan paukahdukseen, joka hänen mielestään ei kuitenkaan johtunut törmäämisestä esimerkiksi ajelehtivaan tavarakonttiin. Ääni tuntui kuuluvan veneen sisältä tai kannelta. Haverin lopullinen syy ei ehkä koskaan selviä, koska Asteriaa ei päästä tutkimaan. Se makaa Intian valtameren pohjassa viiden kilometrin syvyydessä.

Onnea onnettomuudessa oli se, että tapauksen päähenkilöksi valikoitui GGR -purjehtijajoukon kokenein, osaavin ja kylmähermoisin merenkävijä. Lisäksi haverin sattuessa tuuli oli heikko eikä hetken irrallaan ollut pelastuslautta päässyt karkaamaan. Ja vielä lopuksi on syytä Tapion sanoin kiittää avuksi rientänyttä kanssakilpailija Kirsteniä ”For great seamanship, went like in movies, rum also aptd”.

Lisäys:

Kuvitettu kertomus Tapion pelastautumisesta Yachting Monthly -julkaisussa

Välillä hetki aurinkoa

Lauantain (12.11.) oli määrä olla vuoden harmain päivä, mutta mitä vielä: sää oli aurinkoisin pitkään aikaan, ja loputtomalta tuntunut harmaiden päivien ketju katkesi. Eilen sää oli vielä parempi, koska kova tuuli oli laantunut.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kumpanakin päivänä Iidesjärvellä. Lauantaina katselin ja kuvasin uiveloita, joita oli järvellä parikymmentä, joukossa yksi lähes juhlapukuinen koiras. Enimmäkseen linnut olivat naaras- tai vaihtopukuisia. Yhdellä linnulla oli valkea otsa.

Eilen uivelot olivat edelleen paikalla, mutta pysyttelivät turhan etäällä kuvattaviksi. Tapasin multakasoilla pikkuparven tiklejä ja sain kuvan, josta suoritusta on hyvä lähteä parantelemaan. Eräs tapaamani orni kertoi kuvanneensa tiklejä kyllästymiseen asti, mutta minulle tiklikuva on ensimmäinen. Rovaniemellä tikliä on vaikea päästä näkemään.

Tänään palattiin päiväjärjestykseen. Näkymä Insinöörinkadulla oli näin harmaa.

Keissutie

Lähimetsäni Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueen polkuverkko on hyvin huollettu ja kulkijaystävällinen. Pitkospuut ovat ehkä parasta mitä olen nähnyt, ja viitoitus opastaa kulkijan alueen nimikkokohteisiin. Kartta kannattaa ottaa mukaan joka tapauksessa.

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa viitassa esiintyvä termi keissutie? Maastossa ”tie” osoittautuu niin selvästi polkua leveämmäksi kulku-uraksi, että sitä pitkin voisi ajaa mönkijällä. Lapissa vastaavat kulkuväylät ovatkin mönkijäuria. Täällä Tampereella mönkijän jälkiä ei kuitenkaan näy.

Entisinä aikoina keissutietä pitkin on kuljetettu tavaraa hevosvetoisilla ajoneuvoilla, talvisin luonnollisesti reellä. Jos tie on ollut sulan maan aikana liian epätasainen kärryillä ajettavaksi, on turvauduttu hevosen vetämiin purilaihin, joita esimerkiksi Hämeessä ja Satakunnassa nimitetään keissuiksi. Jos purilaat/keissut tehdään kuusesta ja jätetään latva karsimatta, saadaan eräänlainen jousitettu deluxe-malli!

Haluaisin nähdä ajonäytöksen Lorunkorven keissutiellä jo ensi kesänä, esimerkiksi osana Hervannan 50-vuotisjuhlia tai Tampereen päivän happeninkeja!