Aihearkisto: Tampere

Ratikka-asiaa

Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.

Vappua tungoksessa

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.

Kevättä Hatanpäällä

Jäin nyssestä sairaalan pysäkillä ja jatkoin kartanon ohi rantaan. Puistossa lauloi peipponen ja rannalla odotti puolenkymmentä nokikanaa. Lunta ei näkynyt missään ja jäätä vain Rantaperkiön lahdessa ja Viikinsaaren takana. Huomasin heti, että kaukoputki ja jalusta olisi kannattanut ottaa mukaan.

Naurulokit hallitsivat ilmatilaa ja äänimaailmaa, viimeisin Tiiraan ilmoitettu arvio lukumäärästä lähenteli sataa. Muitakin lokkeja näkyi, mutta paljon vähemmän: kaksi selkälokkia jään reunalla, joitakin harmaalokkeja ja pari kalalokkia. Lahdessa kahvilan kohdalla telkkä todisti uskaltavansa sukeltaa jään alle: lintu pulpahteli pintaan pienenpienessä sulassa.

Jatkoin Viinikanlahden suuntaan ja jäin tähystämään suosikkipenkilleni niemen nokkaan. Pian eteeni ilmestyi isokoskelokoiras, joka oli menettänyt juhlapukua vielä pari kuukautta sitten koristaneen lohenpunaisen värin. Komea lintu toki ilman sitäkin!

Kiikaroin aktiivisesti ja toivoin näkeväni muuttavia metsä/tundrahanhia, mutta ainuttakaan en nähnyt. En myöskään meriharakkaa tai kanadanhanhea, joita myös kaipailin. Sen sijaan eteeni ajelehtineelle jäälautalle asettui maksimaalinen määrä naurulokkeja, yhteensä 51. Lisäksi joukossa oli yksi kalalokki. Taustalle kuvaan osui ahkerasti treenannut Takon Soutaja.

Jatkoin rantaa pitkin Ratinaan ja näin nokikanat uudelleen Viinikanlahdella.

Jääkiekkoa Paltsussa

Jussi Kankaan ottama helmikuun kuva Tampere-seuran kalenterissa on vuodelta 1959: ”Jääkiekkoa Paltsussa”. Viehättävä kuva!

Mikä Paltsu ja missä, ajattelin ensin. Erisnimenä käytetty (Tammelan) pallokenttää tarkoittava sana oli minulle aivan outo; meillä Jyväskylässä kentistä puhuttiin sijainnin mukaan. Jääkiekkoa harrastettiin Harjulla tai Hippoksella, viralliset ottelut pelattiin Nisulan montun kaukalossa.

Jos kuva olisi Harjulta, olisin suurella todennäköisyydellä mukana yhtenä pojista. Asuin kentän vieressä ja kävin pelailemassa lähes joka päivä. Suoralapaiset puumailat ja putkihokkarit näyttävät kovin tutuilta!

Vauhdikasta menoa päättärin pihlajissa

Olen odottanut koko syksyn ja alkutalven marjalintuja tyhjentämään pihlajia, joita on pitkä rivi ratikkakiskojen ja jalkakäytävän välissä. Aina päättäriltä kotiin kävellessäni katselen mehevänpunaisia marjoja ja ihmettelen, miksi ne eivät kiinnosta lintuja. Tänään näin olohuoneen ikkunasta rastaiden panneen lopultakin toimeksi. Otin kameran ja menin katsomaan lähempää.

Paikalla touhusi iso parvi räkättirastaita ja muutama mustarastas. Linnut lensivät koko ajan pihlajien ja lähimetsän väliä ja lukumäärän arvioiminen oli vaikeaa. Ilmoitin Tiiraan 40 räkättiä ja 4 mustarastasta.

Ratsuväki mukana paraatissa

Osallistuin eilen kunniakäyntiin Kalevankankaan sankarihaudoilla. Tilaisuus oli arvokas ja onnistunut siitä huolimatta, että yli lentäneestä Hornetista kuului vain ääni.

Juhlallisuuksiin osallistui myös neljä hevosta ratsastajineen, joita ensin luulin poliiseiksi. Sammonkadulla sain ryhmästä kuvan, josta huomasin ratsastajien punaiset housut. Ihmettelin asiaa, koska olisin odottanut housujen olevan keltaiset.

Wikipedia tietää, että ratsuväki liikkuu ja taistelee ratsain. Keltahousuiset rakuunat puolestaan ovat ratsain siirtyvää, mutta jalkaisin taistelevaa jalkaväkeä. Lisäksi kerrottiin, että nykyisin hevosia käytetään vain juhlatilaisuuksissa.