Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.