Aihearkisto: Tampere

Lintujärvi keskellä kaupunkia

Kävin Iidesjärvellä kolmena päivänä peräkkäin, kahdesti lintutornissa ja kerran rantapoluilla. Linnut olivat suunnilleen samat, mutta päivät hyvinkin erilaisia.

Maanantaina huomasin heti tornille tultuani, että kaukoputki olisi pitänyt ottaa mukaan. Tornilla on melkein aina vähintään yksi putki, joskus viisikin. Nyt ei ollut yhtään. Järvi oli täynnä vesilintuja, joista vain lähimmät näki kiikarilla riittävän selvästi.

Valtalajeina olivat isokoskelo ja haapana, kymmenittäin kumpaakin lajia. Myös uiveloita oli alun toista kymmentä, kaikki edelleen naaraspuvussa. Joutsenpari ui mukavalle kuvausetäisyydelle, ei kuitenkaan lampareeseen tornin eteen. Isokoskelot ja sinisorsat uskaltautuivat siihenkin. Päivän mainittavin lintu oli tornin yli lentänyt palokärki.

Seuraavana aamuna sää oli edelleen kylmä, selkeä ja tyyni. Nyt kun olin varustautunut kaukoputkella, sen käyttöä haittasi sumu. Tilanne ei kuitenkaan harmittanut, koska kuviin sumu tuo mukavan lisäelementin.

Keskiviikkona kävelin tornille poikkeamatta Iidesjärven etelärantaa Lokintaipaleeseen. Hevoshaan kohdalla rannassa oli neljä lapasorsaa, ja ohi lensi viisi allia suuntana länsi. Tilanne oli nopea enkä osaa sanoa lintujen puvuista sitä enkä tätä, lajinmääritys tuli suoraan selkäytimestä.

Toivoin näkeväni järven länsipäässä harmaasorsan, jota kutsun kotioloissa lörppösorsaksi. Tapasin kaksi ornia, joista kummallekin lajin vanha hauska nimi oli uusi asia.

Lörppösorsatoiveeni ei toteutunut, mutta näin pumppaamon kohdalla kolma lapasorsaa.

Juhlissa mukana

Viime viikonloppuna juhlittiin Tampereen kaupungin 247-vuotista olemassaoloa. Osallistuin tapahtumiin kahtena päivänä, lauantaina kaupungin keskustassa ja sunnuntaina Hervannassa.

Myöhästyin ajattelemaltani kävelykierrokselta, mutta se ei oikeastaan haitannut: jäin katselemaan Keskustorille tuotuja koneita. Paikalla oli väkeä aivan mahdottomasti, ja jonot haittasivat liikkumista. Keski-ikä taisi jäädä hieman toiselle kymmenelle, koska moni pikkupoika halusi päästä ison koneen puikkoihin. Menin ihmettelemään minulle outoa konetta ja kuulin, että se oli Metson tehtaalla Hatanpäällä valmistettu leukamurskain.

Torin liepeillä tapahtui muutakin. Värikkäintä meno oli Laikun portailla, missä tuuletettiin suomalais-ugrilaisia kansallispukuja. Ei aikaakaan, kun ryhmä alkoi laulaa osallistujien kansanlauluja. Suomalaisella aloitettiin: Minun kultani kaunis on…

Katselin toimintaa jonkin aikaa ja suuntasin siten kolmosratikan pysäkille. Satuin sopivasti Hämeensillalle, kun Keskustorilta startanneet juoksutapahtuman osanottajat palasivat Lapinniemestä ja jatkoivat sillan ali kohti Ratinan stadionia. Puolimaratonille osallistuneet joutuivat kiertämään lenkin muutamaan kertaan, enemmistö pääsi vähemmällä.

Sunnuntaina vuorossa oli Hervanta ja siellä arkkitehtipariskunta Pietilän suunnittelema keskusakseli. Opastetulla kierroksella oli parikymmentä asiasta kiinnostunutta, kyselyn mukaan kaikki tamperelaisia. Aloitimme Duosta, ja yläkerrasta löytyi talon toinen Pietilöiden suunnittelema, mutta kuivilleen jätetty suihkulähde. Kirjastossa on kolmas.

Toimintakeskuksen keskusaukion laidalta löytyvät portaat, jotka eivät johda oikeastaan minnekään. Kirkosta jäi mieleen tiilistä sommiteltu alttarin tausta. Se on niin onnistunut, että varsinaista alttaritaulua ei tarvita. Suorin reitti kirjaston ovelta Käärmekalliolle nousee niin kapeasta raosta, että se soveltuu vain kaikkein hoikimmille.

Pietilöiden punatiiliselle luomukselle ominaisia piirteitä ovat kaarevat pinnat ja yksityiskohtien runsaus. Se on Hervannan Helmi, joka ihan tarkoituksella poikkeaa mahdollisimman paljon alueen yleisilmettä hallitsevasta betonilaatikkoarkkitehtuurista.

Kiekkokauden kynnyksellä

Kotimainen kiekkokausi käynnistyi 7.8. Raumalla ja Tampereella. Oma mielenkiintoni kohdistui Tampereen turnaukseen, missä pelataan täysiä otteluita. Ilveksen ja Tapparan tämänkertaiset vieraat HIFK ja JYP aloittivat perjantaina iltapäivällä, ja kauden ensimmäinen paikallisottelu oli vuorossa illalla.

Jalkapallomoodi taisi olla vielä päällä, koska jääkiekon seuraaminen vaati pientä totuttelua. Lisäksi kummallakin joukkueella oli rosterissaan liuta uusia pelaajia, joita ei vielä tunnistanut luistelutyylistä. JYP hankkiutui toisen erän tehohetken ansiosta 4-1 johtoon ja voitti ottelun numeroin 5-3. Pitkältä ulkomaankierrokseltaan kasvattajaseuraansa palannut Harri Pesonen viimeisteli kaksi maalia.

Ilves hankkiutui Tapparaa vastaan kahden maalin johtoon, mutta Tappara ei taipunut vaan tuli takaa rinnalle ja ohi, numerot 3-2. Lauantain jumbofinaalin ainoa maali tehtiin vasta rankkarikisassa. Maalin teki Ilveksen Matic Török. Turnausvoiton vei kolmella hyökkäysketjulla pelannut JYP voitettuaan Tapparan numeroin 2-1. Maalinteossa JYPiltä onnistuivat tutut nimet Tukiainen ja Ojantakanen, Tapparan maalin teki uusi tuttavuus Michael Lindquist.

Keskiviikkona jatkettiin Vapriikissa jääkiekon merkeissä. Jääkiekkomuseon järjestämän tilaisuuden päätähtiä olivat Suomen maailmanmestarijoukkueen kapteeni Aleksander Barkov ja museon toiminnassa mukana oleva kiekkolegenda Teppo Numminen. Aamulehden urheilun uutispäällikkö Lauri Lehtinen haastatteli Sashaa, ja tilaisuuden jälkeen kaikki halukkaat saivat nimmarin tai yhteiskuvan. Kaikki halusivat, jono oli pitkä.

Sashan jakaessa nimmareita sain tilaisuuden mukavaan juttelutuokioon Teppo Nummisen kanssa. Yhteiskuvasta tuli tällainen:

Paidoitetut patsaat

Eppu Normaali soittaa tällä viikolla kolme loppuunmyytyä jäähyväiskeikkaa Ratinan stadionilla. Tapauksen kunniaksi Hämeensillan patsaat on puettu valkoisiin t-paitoihin.

Paitojen selkäpuolella on Jäähyväiskonserttikiertueen nimi: Kaikki häipyy on vain nyt.

Neljäs patsas on puettu paitaan, jolla kunnioitetaan Pate Mustajärveä, Manserokin äskettäin edesmennyttä keskeistä merkkihenkilöä.

Nysse kulkee ilman kuljettajaa

Lintuhytin ja Hervantajärven väliä jo pitkään kulkenut Nysse on kiinnittänyt huomiota hupaisalla ulkonäöllään: se on kuin pyörien päällä kulkeva suuri leivänpaahdin. Nyt pantiin vielä paremmaksi: tämä Nysse kulkee ilman kuljettajaa! Ihmettä piti testata.

Nysse odotti pysäkillä ovi valmiiksi auki. Menin sisään ja maksoin matkani kortilla, maksupääte oli tuttua mallia. Kyydissä oli kaksi muuta matkustajaa, ilmapiiri uteliaan odottava. Kuulutus kehotti kiinnittämään turvavyöt, lisäksi kerrottiin mahdollisista pysähdyksistä ”jotta osaatte varautua niihin henkisesti”. Ääniyhteys valvomoon oli mikrofonista päätellen kaksisuuntainen, kuva välittyi vain yhteen suuntaan.

Lähdimme liikkeelle ja vauhti oli niin hiljainen, että ketään ei pelottanut. Ajo eteni muutenkin korostetun huolellisesti, kuin autokoulun mallioppilaalla inssiajossa.

Perillä turvavyöt aukesivat automaattisesti, ja vyön lukko-osa osui johonkin kovaan. Ääni oli niin voimakas, että kaikki säikähtivät. Siitäkin kannattaisi varoittaa matkustajia, ellei asialle voi tehdä enempää. Ehkä kannattaisi! Muuten kokemus oli oikein miellyttävä ja
mieleenjäävä.

Pesinnät seurannassa

Kuikka ei olisi voinut valita Suolijärveltä huonompaa paikkaa kaksimunaiselle pesälleen: etäisyyttä paljon käytettyyn polkuun oli vain pari metriä. Ihmeen luottavainen emokuikka oli rantavedessä pesän kohdalla. Otin kuvan ja ajattelin, että ennuste pesinnän onnistumiselle on todella heikko.

Viikon kuluttua (7.6.) pesässä oli kaksi kylmää munaa eikä lintuja näkynyt. Tänään järveltä ilmoitettiin Tiiraan kaksi aikuispukuista kuikkaa, mutta ei poikasia.

* * *

Kaakkureilla menee paremmin: Jyväskylässä käyntini aikana tutun perheen nokkaluku oli lisääntynyt kahdella. Totesin tilanteen 7.6. ja menin seuraavana aamuna lammelle kameran kanssa.

Emolintu oli pesällä eikä hermostunut vähääkään, kun jäin odottamaan. Käyttäytymisestä päätellen kyseessä oli Soile, tuttu jo neljän vuoden ajalta. Sää oli lämmin, tuuli heikko eikä valokaan liian jyrkkä. Pian emolintu laskeutui pesältä veteen ja piti poikasille kymmenen minuutin uinti- ja sukellusharjoituksen.

Vajaan tunnin odoteltuani koiraslintu laskeutui kala nokassaan ja ui pesälle. Toista poikasta tarjoilu ei kiinnostanut, toista vähän enemmän. Viiden minuutin suostuttelun jälkeen poikanen onnistui nielemään kalan, joka oli muutaman vuorokauden ikäisille poikasille hieman liian suuri.

Viikkoa myöhemmin poikaset olivat kasvaneet kovasti ja kaakkureiden elämä lammella näytti sujuvan kaikin puolin hyvin.

Game seven – edelleen terästä!

Tappara otti vuoden 2026 liigamestaruuden huikean finaalisarjan seitsemännessä ottelussa. Onneksi olkoon!

Toivoin voittoa Kouvolaan, koska mestaruus olisi ollut KooKoon ensimmäinen. Muistan hyvin, miltä JYPin ensimmäinen mestaruus keväällä 2009 tuntui. Soisin kaikkien liigajoukkueiden pelaajien ja kannattajien pääsevän kokemaan samoja tuntemuksia. KalPa sai ensimmäisensä vuosi sitten, mutta vielä ei ollut KooKoon vuoro.

Loppuun lainaus blogipostauksesta keväältä 2024. Kiitos Rike ajastasi Tapparassa!

Pieni vastaan suuri

Illalla nähdään, pystyykö kahdella tappiolla finaalisarjan aloittanut Tappara kääntämään kelkkansa samaan tapaan kuin välieräsarjassa Ilvestä vastaan. Onhan se mahdollista, mutta Tapparalle KooKoo on kyllä Ilvestä kovempi vastus. Oli sitä jo runkosarjassa.

Tappara tulee varmasti edelleen parantamaan peliään, mutta se ei tällä kertaa riitä: HS/IS:n asiantuntija Topi Nättinen huomautti osuvasti, että samaan aikaan KooKoon pelin olisi heikennyttävä. Tuskinpa näin käy. Tappara saattaa voittaa tänään, mutta uskon (ja toivon) KooKoon juhlivan ensimmäistä mestaruuttaan.

Tapparan ”mestaruus” oli Ilveksen pudottaminen.

Takatalvi

On makuasia, milloin säätä nimitetään takatalveksi. Riittääkö takatalven tunnusmerkiksi, että joutuu ottamaan pitkät kalsarit uudelleen käyttöön? Eletäänkö takatalvea, jos lumi peittää kukkivat sinivuokot? Oli miten oli, eilisiltana satoi räntää ja maisema muuttui pitkästä aikaa valkoiseksi.

Kävin aamulla Kaakkurilammella, ja lunta näkyi edelleen. Pitkokset olivat lumesta valkoiset, samoin tulipaikan pöytä ja penkit.

Näin lammella neljä lintulajia, kaikki pareittain: kaakkuri, tavi, sinisorsa ja kalalokki. Karaistuneita lintuja, joita lumi tai pikkupakkanen ei haittaa. Varsinaiset kesälinnut eivät ole Tampereen seudulle vielä suurin joukoin saapuneetkaan, koska kolea pohjoisvirtaus on sopivasti jarruttanut muuttoa.

Yllätys kaakkurilammella

Talvesta voi sanoa, että se oli kylmä ja vähäluminen. Pitkän pakkaskauden päätyttyä lumet tuntuivat sulaneen muutamassa päivässä. Entä jäät? Aurajoen
jäistä en tiedä, mutta kaakkurilampi oli jäätön jo illalla 11.4. Kaakkureita ei vielä silloin näkynyt.

Kun palasin lammelle seuraavana aamuna, tutut linnut olivat paikalla ja soidinmenot käynnissä. Seurasin tilannetta aluksi lammen länsipäässä, mutta päätin siirtyä tulipaikalle. Kuvan nainen oli poistunut ja tilalle oli tullut isä kahden pienen lapsen kanssa.

Väki alkoi lisääntyä, ja parhaimmillaan tulilla oli kolmisenkymmentä ulkoilijaa. Ja mikä parasta, joukossa oli toistakymmentä reilusti alle kouluikäistä junioria. Kaakkureiden touhut herättivät kiinnostusta ja kerroin kokemuksiani linnuista.

Kesken puheiden melkein eteemme lammelle laskeutui kaksi joutsenta, jotka kuitenkin nousivat saman tien uudelleen lentoon. Taisivat säikähtää väenpaljoutta! Olen päivystänyt lammella satoja tunteja neljän kesän aikana, ja havainto on ensimmäinen näkemäni joutsenten vierailu. Onnittelin paikalla olijoita luontoretken hyvästä ajoituksesta.

Oli todella mukavaa nähdä joutsenet, mutta minulle päivän kovin juttu oli kaakkureiden paluu.