Matkustin Tampereelle päivälleen vuosi sitten, hain uuden asunnon avaimet ja kiiruhdin aatetta kannattaakseni Tapparan mestaruusjuhliin. Silloin tilaisuus järjestettiin Frenckellin aukiolla, tänään Hakametsän jäähallin paikoitusalueella. Paikka vaihtui, juhlakalu ei.
Nyt joukkue oli paljon tutumpi kuin vuosi sitten: nähtynä oli muutamia pelejä Nokiareenalla ja monta C Morella. Hieno joukkue, vaikka ei ykkössuosikki olekaan. Kun suosikkeja on kolme, joukkoon mahtuu yksi joka menestyy…
Todennäköisesti tällä viikolla, ehkä jo torstaina, saadaan päätökseen kaksi syyskuun alusta asti seurannassa ollutta urheilutapahtumaa: GGR-purjehdus ja jääkiekkoLiiga.
Yksinpurjehduskilpailuun maapallon ympäri starttasi 5.9. Les Sables-d’Olonnesta Ranskasta 16 venettä, joukossa Tapio Lehtisen Asteria. Juuri nyt nopeimmat veneet ovat ehtineet Biskajanlahdelle. Ensimmäisenä maalilinjalle ehtinee maissa käynnin vuoksi turistiluokkaan pudotettu Simon Curwen ja hänen jälkeensä Kirsten Neuschäfer ja Abhilash Tomy tiiviissä tuntumassa. Kolmas kilpailussa vielä mukana oleva vene pinnistelee keskellä Atlanttia.
Kuten muistetaan, hyvissä asemissa olleen Tapio Lehtisen Asteria upposi marraskuussa Intian Valtamerellä. Pelastusoperaatioon osallistunut Kirsten saa maalissa aikahyvityksen, mutta näillä näkymin hän tulee voittamaan kilpailun ilman sitäkin. Suoritus on hieno ja historiallinen.
* * *
Tappara etenee vakuuttavasti kohti Suomen mestaruutta ja tarvitsee vielä yhden voiton Pelicansista. Veikkaan että se tulee torstaina. Tappio finaalisarjan 3. ottelussa lauantaina herätti joukkueen, ja nelospelissä Pelicans oli vailla mahdollisuuksia.
Mahdollinen mestaruus olisi historiallinen tupla, sillä Tappara on jo voittanut CHL-mestaruuden. Päävalmentaja Jussi Tapolalle mestaruus olisi neljäs.
Edit
Kuten vähän arvelin ja toivoin, ratkaisut nähtiin jo torstaina. Tappara voitti huimien vaiheiden jälkeen ja Kirsten pääsi maaliin. Onnittelut kummallekin!
Eilen Tampereella pelattu Ilveksen ja HIFK:n välinen pronssipeli oli enimmäkseen väsynyttä läpsyttelyä. Suuria ei tosin voi odottaakaan, kun pettyneet ja kautensa tosiasiassa jo viikkoa aiemmin päättäneet joukkueet kohtaavat. Ero pelin intensiteetissä verrattuna edellisenä iltana pelattuun finaalisarjan ensimmäiseen otteluun oli järkyttävän suuri.
Ottelutapahtuman luonteeseen sopii hyvin, että katsomoon vaivautui vain 8000 katsojaa. Suuri osa yläkatsomoa oli suljettuna. Seurasin peliä katsomosta C 7 vasen, missä olimme Jounin kanssa lähes kahdestaan.
Tunnelmaa nostatti hetkeksi tilanne, jossa Ilveksen maalivahti Marek Langhamer kopautti edessään maannutta IFK:n Åstenia mailansa lavan kärjellä suoraan kasvoihin. Mielestäni Langhamerin temppu oli törkeä, koska se oli selkeästi tahallinen. Tuomarit eivät reagoineet, mutta tilannehuone lähetti tapauksen kurinpidon käsittelyyn. Langhamerille saatetaan kauden päätteeksi määrätä pelikieltoa.
Lainaukset Aamulehden otteluseurannasta ja Iltalehden uutisesta kertovat vahvoista värilaseista. Ensin Aamulehti:
”Suomen [Eemeli] jäähy kuumentaa tunteita katsomossa. Kyseessä oli Langhamerin maila, joka osui kevyesti IFK-pelaajaa kasvoihin.”
Sitten Iltalehti:
”Kolmannessa erässä tunteet kuumenivat toden teolla. HIFK:n Micke-Max Åsten kaatui maalin edustalla, ja Ilves-vahti Marek Langhamer löi hyökkääjää suoraan mailalla hampaisiin.”
Myös IFK:n valmentaja Ville Peltonen kuuluu käyneen kuumana enkä ihmettele. Ville pystyy katsomaan tilanteita ilman värilaseja: aiemmin keväällä hän suolasi filmaamiseen syyllistyneen oman pelaajansa. Pelaaja oli sattumoisin tällä kertaa ottavana osapuolena ollut IFK:n ykköshämmentäjä Micke-Max Åsten.
Ilves voitti ottelun numeroin 3-2 ja sai viime kevään tavoin pronssimitalit. Illan muistettavinta antia oli se, että veteraanipelaajat Petri Kontiola ja Jarno Koskiranta pelasivat viimeiset liigaottelunsa.
Staijaaminen on lintuslangia ja tarkoittaa intensiivistä muuton havainnointia yleensä hyvällä näköalapaikalla. Parhaassa tapauksessa staijauspaikka on oma parveke.
Aloitin parvekestaijaukset lankalauantaina huomattuani Tiirasta, että lähistöllä sijaitsevalla Heinurinmäellä oli nähty perjantaina 213 muuttavaa hanhea reilun kolmen tunnin aikana. Minun ensiyritykseni kesti tunnin ja tuotti 2 kurkea, 2 töyhtöhyyppää ja joitakin sepelkyyhkyjä. Pidin tulosta rohkaisevana, ja bonuksena sain kurjista kohtuullisen kuvan.
Pääsiäissunnuntaina päivystin reilun tunnin ajan ja näin 7 hanhiparvea, joissa oli yhteensä 200 hanhea ja 1+4 laulujoutsenta. Koska oli syytä epäillä tundrahanhien soluttautuneen parviin, ilmoitin hanhet Tiiraan ”harmaina hanhina”.
Kaukoputki oli välttämätön apuväline, koska suuri osa linnuista lensi kaukana horisontissa. Ilokseni osa linnuista, esimerkiksi neljän joutsenen jono lensi niin läheltä, että kaikki eivät mahtuneet kolmesataamillisen rajaukseen.
Aurinkoinen ja heikkotuulinen sää jatkui toisena pääsiäispäivänä. Kahden ja puolen tunnin staijausrupeaman saldoksi tuli 80 hanhea (7a) ja 50 joutsenta (8a). Sattumoisin saman ajan Heinurinmäellä staijannut kollega ilmoitti Tiiraan peräti 484 hanhea ja 58 joutsenta. Luvuista päätellen vain pieni osa hanhista näkyi parvekkeellemme, mutta joutsenista melkein kaikki.
Jono hanhia lensi talon yli ”väärään” suuntaan näyttäen minulle valkoiset alaperänsä. Niistä lajia ei voinut määrittää, mutta onneksi ääntely paljasti linnut tundrahanhiksi.
Tiistaina kävin Heinurinmäellä ja totesin, että horisontti näkyy vain kapeassa sektorissa. Tarkkailuun tarvittaisiin useampia silmäpareja, koska linnut ilmestyvät näkyviin ollessaan jo melko lähellä. Vierailun parasta antia oli metsähanhen seuraan liittyneen tundrahanhen ylilento: valkea otsa ja kirjava vatsapuoli näkyivät selvästi, lisäksi tundrahanhi oli metsähanhea selvästi pienempi. Kuvaa en ehtinyt ottaa.
Sääjakson viimeinen lämmin päivä ja samalla kevään toistaiseksi vilkkain muuttopäivä oli keskiviikko (12.4.). Kahden tunnin aikana näin 130 hanhea (6a), runsaasti sepelkyyhkyjä ja kaksi hiirihaukkaa/piekanaa. Myöhemmin päivällä kiikaroin aina parvekkeella käydessäni ja näin viisi parvea kurkia, yhteensä 63 yksilöä.
Alan ammattilaiset tekivät keskiviikkona Ruskon maankaatopaikalla täyden työpäivän ja ilmoittivat Tiiraan komeita lukuja: harmaat hanhet 2155 (79a), kurki 1608, laulujoutsen 111, sepelkyyhky 1076 ja varpushaukka 46.
Lopuksi sananen tundrahanhesta. Vaikka tundrahanhi on nykyisin täällä etelässä runsaslukuinen läpimuuttaja, Lapissa laji on harvinainen ja minulle uusi tuttavuus. Huhti-/toukokuussa Tiiraan ilmoitetut havainnot ovat lisääntyneet rajusti kuluvan vuosituhannen aikana. Esimerkiksi keväällä 2010 tundrahanhista tehtiin Pirkanmaalla 23 havaintoa ja vuonna 2000 vain kolme. Tilanteen taustalla lienee muuttoreitin siirtyminen.
Tundrahanhien erottaminen lentävistä sekaparvista on yleensä haastavaa, mutta kuvista tundrahanhia kannattaa etsiä. Seuraavan kuvan tundrahanhet löytyivät jälkikäteen talon yli lentäneestä parinkymmenen yksilön metsähanhiparvesta.
Kuulin eilen Hervantajärven uimarannan lähellä intensiivistä tikan rummutusta. Ääni oli aluksi niin vaimea, että epäilin pikkutikkaa. Menin lähemmäksi ja varmistuin äänen tulevan suuren haavan latvaosista. Asialla oli käpytikka.
Seurasin rummutuskonserttia varttitunnin ajan. Sinä aikana tikka vaihtoi paikkaa ja samalla tuottamaansa ääntä parin minuutin välein. Tulin vakuuttuneeksi, että tämän taiteilijan tavoitteena ei ollut mahdollisimman kovan äänen tuottaminen. Ei sinne päinkään, lintu etsi parasta saundia!
Käpytikkapari on viihtynyt pitkään ruokintapaikkani lähistöllä, ja rummutusta on kuulunut monelta suunnalta. Kuvan tikallakaan ensisijaisena tavoitteena eivät ole maksimaaliset volyymit.