Hervantajärven kaupunginosaa rakennetaan vauhdikkaasti. Viimeisetkin Makkarajärvenkadun pohjoispuolelle tulevat kerrostalot ovat jo harjakorkeudessa, ja kesällä naapuritontille pystytetty nosturi purettiin eilen.
Makkarajärvenkadun eteläpuolelle rakennetaan pienkerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Saattaa olla niin, että kiinteitä nostureita ei enää pystytetä.
Hervannan Suolijärvellä järjestettiin sunnuntaina lasten hiihtotapahtuma, jonka seuraaminen tuotti poikkeuksellisen hyvän mielen. Suurin näkemäni kilpailunumero oli 86, eli osanotto oli ilahduttavan runsas. Jäällä nähtiin toki väkeä paljon enemmän, koska paikalla tarvittiin kannustajia ja avustajia. He esimerkiksi nostelivat hitaampia kilpailijoita hetkeksi sivuun, jotta takaa tulevat pääsivät ohittamaan.
Suosikikseni nousi porukan pienin ja nuorin, numerolla 13 hiihtänyt kilpailija. Äidiltä tarkistettu ikä oli paria viikkoa vaille 2 vuotta! Numeroliivin helma ulottui reilusti polvien alapuolelle. Nuorimpien sarjassa matka taisi olla heille pitkähkö 250 metriä, mutta kaikki hiihtivät maaliin asti.
Tapahtuma palautti mieleen Sodankylän Vuotsossa kevättalvella 1993 järjestetyn hiihtotapahtuman, jossa oma poikamme Jouni (4 v) niitti kuihtumattomat laakerit.
* * *
PS
Onnittelut Tapparalle CHL-mestaruudesta!
Käväisin Tukholmassa yhdistetyllä lintu- ja kulttuuriretkellä. Koska ”päivä” tarkoittaa Viking Linen ajanlaskussa noin kuutta tuntia, ohjelmaani kuului vain yksi kohde kumpaakin lajia: kävin Strömmenillä (lintujen) ruokintapaikalla ja Vasa museossa. Kulkuvälineenä oli tällä kertaa pieni yhteysalus Emelie, jolta katseltuna kaupunki esittää parhaat puolensa.
Strömmenin talviruokintapaikalla meno oli entisellään. Kaukalon äärelle oli kokoontunut kymmeniä kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, sinisorsia, nokikanoja; joukossa myös joitakin kanadanhanhia ja telkkä. Ruokavieraista naakka ja pulu olivat kuivan maan asukkaita.
Kyhmyjoutsenten seassa oli neljä laulujoutsenta, jotka näyttivät pitävän hyvin puolensa – tyylistä tinkimättä. Edellisellä käynnillä näin samalla ruokintapaikalla laulujoutsenperheen.
Kaiteella päivystäneet naurulokit riehaantuivat, kun paikalle saapui perhepäivähoitaja (arvaus) neljän hoitolapsen ja leipäpussin kanssa. Keskinäinen ja harmaalokkien kanssa käyty kilpailu leivästä oli ankaraa. En sanoisi lokkeja röyhkeiksi, mutta äärimmäisen tuttavallisia ne olivat.
Näytöksen päätyttyä suuntasin Vasa-museoon, missä olen vieraillut usein ennenkin. Näin mainittavan, että kyseessä on maailman suosituin merenkulkuaiheinen museo, mikä on kova juttu! Aseman säilyttäminen vaatii jatkuvaa uudistumista ja hereilläoloa. Tällä kertaa uutta oli esimerkiksi Vasa-laivan rakennustyömaalla kuvattu video.:)
Huomattava osa silloisista Tukholman asukkaista (10 000) seurasi rannoilta Vasan ensipurjehdusta vuonna 1628. Laiva oli paitsi suuri, myös runsaasti koristeltu ja riikinkukkomaisen värikäs. Äkillinen tuulenpuuska sai sen kallistumaan voimakkaasti, ja vesi tulvi sisään kunnialaukauksia varten avatuista tykkien ampuma-aukoista. Laiva upposi nopeasti juhlayleisön silmien edessä.
Onnettomuudessa hukkui 30-50 laivassa työskennellyttä. Heistä tiedetään paljon muutakin kuin se, millaisiin vaatteisiin he olivat pukeutuneet. Ihmeen arkisiin laivan muuhun olemukseen verrattuna!
Kun matkaa kotiovelta kaupan ovelle on 190 askelta, voi hyvällä syyllä puhua lähikaupasta. Näin sanoessani ajattelen kaveriani Raunoa, jolla matkaa lähimpään kauppaan on lähes 40 kilometriä!
Hervantajärven Sale avattiin keskiviikkona asianmukaisin menoin. Oli avajaistarjouksia ja täytekakkukahvit, teekkareiden kuoro esiintyi.
