Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2020

Palaneen käryä, vaihe 2

Kirjoitin viikko sitten käryävästä tietokoneesta. Uskoin paikallistaneeni ongelman ja kuvittelin osaavani korjata koneen omakätisesti. Piti siis vaihtaa prosessoria jäähdyttävä tuulettimen ja siilin yhdistelmä.

Taustaksi on hyvä mainita, että sorkin pöytäkoneeni sisuskaluja nyt neljännen kerran: olen vaihtanut rikkoutuneen virtalähteen, lisännyt tallennustilaa kolmeteraisella kovalevyllä ja asentanut firewiren vaatiman kortin. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja ajattelen, että minulle tämä rautapuoli on softajuttuja ymmärrettävämpi osa tietokoneiden maailmaa. Jouni on toiminut operaatioissa korvaamattomana etäapuna.

Uusi jäähdytin on iso ja tehokkaan oloinen, aivan eri kaliiperia kuin se toimintansa lopettanut. Kiinnittäminen emolevyyn tapahtui metallihenkselin ja neljän muovinipsun avulla. Koska paikat olivat ahtaat, jouduin näpräämään pitkään. Lopuksi piti turvautua voimaan. Siinä vaiheessa oli tärkeää tietää, että emolevyn taipuminen kuuluu asiaan eikä sitä kannata säikähtää.

Jännitti aika tavalla, kun sain kuulerin paikalleen ja kytkin virran koneeseen. Prossujäähyn ropeli lähti iloisesti pyörimään, samoin kaikki kolme koteloon kuuluvaa. Suljin tyytyväisenä kylkilevyn, kytkin piuhat ja jatkoin kesken jääneitä hommia. Toistaiseksi kone toimii moitteettomasti eikä käryä enää… (kop, kop)

Palaneen käryä

Nykymuotoisen blogin ensimmäinen merkintä on tehty marraskuussa 2013. Aiheena on (pöytä)tietokone ja sen kanssa tehty pikavierailu Jounin luo Tampereelle. Alkuhankaluuksien jälkeen kokoonpano on palvellut moitteettomasti kaikki nämä vuodet; läppäreiden kanssa häikkää on ollut senkin edestä.

Kone toimii edelleen, mutta viime viikolla sen sisältä alkoi tulla palaneen käryä. Tänään avasin kopan ja toivon paikallistaneeni ongelman: prosessoria viilentävä tuuletin ei pyörinyt kunnolla. Yritti kyllä mutta ei päässyt vauhtiin.

Rikkinäisen osan irrottaminen onnistui niin helposti, että uskon saavani paikalleen uuden. Jouni löysi sellaisen pelukopastaan ja tuli samalla todistaneeksi, että mitään joskus mahdollisesti tarvittavaa ei koskaan kannata heittää pois!

Jos vika korjautuu jäähdytintä vaihtamalla, toivoin koneen palvelevan vielä pitkään. Käyttis on päivitetty kympiksi, ja vääntö riittää vaativaan kuvankäsittelyyn.

Talven ote pitää

Lauantaipäivä oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, mutta hyytävän kylmä. Rovaniemen rautatieaseman mittauspisteessä oli aamukuudelta 9 astetta pakkasta, iltapäivällä päästiin pari astetta plussalle. Hiihtokelit ovat loistavat ja luistelukelit yhtä hyvät, myös joella.

Tiistaina ja keskiviikkona saatiin nauttia lyhyeksi jääneestä lauhan sään jaksosta. Näin Ounaskoskella kevään ensimmäiset potnapekat eli koskikorennot, uusina muuttolintuina uivelon, naurulokin ja sinisorsan.

Lapissa lunta on paljon ja lisää on luvattu. Kylmä sää hidastaa sulamista ja lisää suurtulvan riskiä. Jossain vaiheessa oletettavasti lämpenee ja silloin vettä riittää joka paikkaan. Viitteitä tulevasta nähtiin keskiviikkona kotikadulla.

Pulmusennustukseni meni pahasti metsään. Pulmuset eivät ole lisääntyneet Rovaniemellä, mutta Hailuodossa nähtiin perjantaina 18 000 yksilön jättiparvi. Etujoukot ovat selvästi viestittäneet pääjoukkojen päälliköille, että Lappiin ei kannata kiirehtiä.

Mestaruus livenä & tallenteena

Palloiluväellä oli seurapäivä jo tiistaina, mutta minulla lisäksi eilen. Seurasin Telia-TV:sta jääkiekon neljättä liigafinaalia keväältä 2009: JYP ratkaisi finaalisarjan tylysti 4-0. Meni tunteisiin silloin ja meni nyt.

Rovaniemeltä Jyväskylään on pitkä matka, ja etäfanille livepelit ovat harvinaista herkkua. Erityisesti sellaiset, joissa mitalit ratkeavat.  Paikan päällä nähtyjä JYPin ratkaisupelejä ovat kevään 2010 pronssipeli ja naisten finaali keväällä 2016.

Sama juttu pesäpallossa. Syksyllä 2016 seurasin Hippoksella Kirittärien ja Lapuan Virkiän kolmatta finaalipeliä. Mestaruus oli katkolla, ja mitalit kimaltelivat kentän laidalla. Kirittäret hallitsi selkeästi ensimmäistä jaksoa ja toisen alkua, mutta sitten ajatukset karkasivat. Mestaruus ratkesi seuraavassa pelissä Lapuan Lukkarilassa.

Viime syksynä tilanteeni oli erikoinen. Finaalisarja ja purjehdusretki menivät päällekkäin, ja tunnelmaan päästäkseni toivoin ratkaisun pitkittyvän neljänteen peliin. Oli raastavaa toivoa Pesäkarhujen voittoa, mutta muukaan ei auttanut.

Asiat menivät juuri niin kuin olin suunnitellutkin eli Kirittäret juhli mestaruutta kotikentällään. Taiston tauottua kävin onnittelemassa Upia ja ottamassa selfien. Tallennetta katsoessani huomasin päässeeni Ruutuun.