Heti kun tilanne kaakkurilammella antoi mahdollisuuden, käväisin Jyväskylässä ja Helsingissä. Varsinanen syy matkustaa etelään oli Järnefeltin näyttely Ateneumissa, mutta lisäksi toivoin näkeväni muuttavia sepelhanhia. Olen bongannut sepelhanhen Rovaniemellä kesäkuussa 2012, joten tavoittelin elämystä enkä elistä.

Hanhien osalta ajoitus ei taaskaan onnistunut. Matkaani edeltäneenä päivänä Tiiraan ilmoitettiin Suomenlahdelta tuhansia sepelhanhia, mutta tiistai-iltana Helsingin edustalla oli hiljaista ja keskiviikkoaamuna Tallinnassa vielä hiljaisempaa. Kotiuduttuani hanhet muuttivat taas aktiivisesti.

Ehdottomasti kiinnostavinta merellä nähtyä oli merivartioston helikopterin pelastusharjoitus ja Suomenlinnan suunnalla seilannut kaksimastoinen purjevene, äskettäin maapallonympäryspurjehdukselta kotisatamaan palannut Galiana WithSecure. Erikoisesta reitistä päätellen silläkin oli käynnissä jonkinlainen harjoitus.

Tallinnassa päivystin kannella aamukuudesta seitsemään. Ainuttakaan hanhea ei näkynyt, ja kohokohtana oli Viking XPRS:n reilusti etuajassa tapahtunut lähtö kohti Helsinkiä. Kuvasin lähdettyämme omalta laivaltani Victorialta sataman ja cityn pilvenpiirtäjät; laivat kuvassa ovat Tallinkin Baltic Queen ja MyStar.

* * *

Järnefeltin laajassa näyttelyssä oli runsaasti minulle uusia töitä. Tutut klassikkomaisemat mäntyineen muistuttivat mestarin taidosta saada puiden oksat levittäytymään kaikkiin ilmansuuntiin. Sen sijaan savolaismallinen vene näyttää epäsymmetriseltä ja ikävältä soudettavalta. Ehkä vika on katsojan silmässä?

Ensimmäisessä kunnolla pysäyttäneessä työssä Järnefelt yhdistää suosimistaan aihepiireistä maiseman ja maaseudum ihmiset: jyrkkä ylämäki on saanut ajomiehen armahtamaan hevostaan. Olin näkevinäni vähän vastaavanlaista tilannetajua myös työssä, missä isäntä katselee pihamaalla pitkin pituuttaan retkottavia renkejä. Mitähän mahtaa ajatella!

Maisemamaalausten joukossa talvinen merimaisema teki erityisen vaikutuksen tekijälleen epätyypillisen ympäristön vuoksi. Lieneekö Järnefeltin ainoa maisemamaalaus ilman ensimmäistäkään puuta!

Kierros päättyi edustavaan kattaukseen muotokuvia. En yhtään tiedä, miten asiantuntijat niitä arvioivat, mutta minulle menivät kyllä täydestä – olivat melkein yhtä vaikuttavia kuin samassa tilassa vuosi sitten nähdyt Edelfeltin vastaavat työt!