Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Ennätysparvi

Torstai-aamuna olin aikeissa kävellä suoraan jokirantaan, mutta tein mutkan nähtyäni tilhiä kirjastorakennuksen ja Hallituskadun välisessä puistossa. Marko oli jo paikalla ja jäimme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Lintuja oli todella paljon: parvi näytti reilusti suuremmalta kuin kaksi päivää aiemmin näkemäni, jossa siinäkin oli yli tuhat tilheä. Pääosa linnuista istui koivuissa kadun molemmin puolin, osa tyhjensi marjoista muutamaa pihlajaa.

Toivoimme haukkaa paikalle, jotta parvi olisi järjestäytynyt taivaalle helpommin laskettavaksi. Näin tapahtui päivälleen kaksi vuotta sitten, jolloin ihailinne Olli-Pekan kanssa jättiparvea torin laidalla. Siinä parvessa oli 2215 tilheä.

Haukkaa ei näkynyt eivätkä kaikki linnut mahtuneet rajaukseen. Laskin tilhet varmuuden vuoksi kahdesta kuvasta: Markon ottamassa oli 2800 tilheä ja tässä omassani 2650.

Kyseessä on oma ennätys ja suurin tänä syksynä Tiiraan ilmoitettu tilhiparvi.

Tohtori ja jäniskoira tapaavat kirkossa

Into Kustannus Oy hankki v. 2012 oikeudet Pentti Haanpään tekstien julkaisemiseen. Novellikokoelma Ilmeitä isänmaan kasvoilla julkaistiin syksyllä 2013.

Kokoelman toimittanut Matti Salminen kirjoittaa teoksen saatesanoissa:

Pentti Haanpään novellikokoelma Ilmeitä isänmaan kasvoilla valmistui vuonna 1933, mutta vasta nyt – 80 vuotta myöhemmin – se julkaistaan siinä muodossa kuin kirjailija sen itse halusi.

Otava julkaisi v. 1956, siis vasta kirjailijan kuoleman jälkeen samannimisen kokoelman, jossa 23 alkuperäisestä novellista 8 on jätetty pois ja lisätty 4. Yksi pois jätetyistä, mainio Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira pääsi kovien kansien väliin vasta vuonna 2013!

Suomessa keskustellaan juuri nyt, olisiko sopivaa käyttää pitkään jatkuneesta taantumasta astetta ikävämpiä ilmauksia. Haanpää puhuu reilusti pulasta kuvatessaan maamme 1930-luvun tilaa ja yhteiskunnallista ilmapiiriä. Havainnot ovat niin tarkkoja ja yleispäteviä, että tekstiä on vaikea uskoa alle kolmekymppisen tarkkailijan kirjoittamaksi:

Mutta tässä pienessä ja köyhässä maassa kasvatettiin kaikkiin yrityksiin suunnaton virkakunta ja johtorasitus, kuten jättiläismäinen vesipää, jota kantaessaan häiveröinen ruumis nuukertui.

Haanpää näyttää valinneen kokoelmansa päätösnovellit keventämään kaunistelemattoman tilannearvion luomaa lohdutonta tunnelmaa. Saamme nähdä Haanpään kaukonäköisyyden ulottuvan myös urheilun alalle: tarina pitäjän pesäpalloharruudesta kamppailevan kyläjoukkueen lukkarin saamista ehdotuksista voisi olla tästä ajasta!

Marjalintuja

Rovaniemen pihlajissa on mukavasti marjoja, ja toiveet hyvästä marjalintutalvesta ovat korkealla. Tilanne muistuttaa kahden vuoden takaista: tilhiparvet pörräävät ja taviokuurnat vaeltavat.

Näin eilen talven ensimmäiset taviokuurnat tutuilla paikoilla eli Viirinkankaan hautausmaalla ja Ruokolammentiellä. Parvissa oli 16 ja 13 yksilöä.

Kävin tänäänkin hautausmaalla, mutta taviokuurnia ei nyt näkynyt. Sen sijaan näin matkalla talven toistaiseksi suurimman tilhiparven. Lintujen määrän arvioiminen oli tavanomaisen hankalaa.

Otin kuvan parven lehahtaessa lentoon ja arvelin, että rajaukseen mahtui vähän yli puolet linnuista. Laskin linnut kuvasta ja sain tulokseksi 541. Ilmoitin Tiiraan varovaisesti 800 tilheä; todennäköisesti lintuja oli jonkin verran enemmän.

Ounaskosken sulassa useiden päivien ajan viihtyneitä mustalintua ja isokoskeloa ei enää näkynyt, mutta tilalle oli ilmestynyt uusi, hieman epäsuhtainen parivaljakko: pilkkasiipi ja alli.

Jännitystä jokirannassa

Jään reunalla ei ole vielä tänä syksynä/talvena näkynyt alan ammattilaisia – saukkoja siis – mutta amatöörejä viimeksi tänään.

Kolme turistia urheili Lumikki-laivan keulan edessä siihen malliin, että meidän ohikulkijoiden oli pakko keskeyttää ilonpito. Olisikohan aika panna kieltotaulut paikalleen?

Vatanen vauhdissa

Sami Vatasen kausi on alkanut loistavasti: onnistuminen viime yön ottelussa (1+2) nosti tehopisteet kuuteentoista. Samalla Vatanen nousi NHL:n puolustajien pistepörssissä kolmanneksi. Koskahan suomalaispakki on viimeksi ollut näin korkealla!

Vatanen lähti Pohjois-Amerikkaan pelattuaan kolme kautta Liigassa. Jo tulokaskausi oli erinomainen (55 ottelua 7+23), mutta seuraavat vielä parempia: 52 ott 11+20 ja 49 ott 14+28. Vatanen valittiin kahdesti Liigan parhaaksi puolustajaksi, ja toistaiseksi viimeinen kausi Euroopan jäillä huipentui Suomen mestaruuteen kasvattajaseura JYPn joukkueessa.

Ensimmäiset kaksi kautta Atlantin takana olivat vaikeita. Tulokaskaudella NHL-pelejä kertyi vain kahdeksan tehoin 2+0, AHLn puolella 62 tehoin 9+36. Toisellakin kaudella tulos jäi lukuisista farmikomennuksista johtuen vaatimattomaksi: 48 NHL-ottelua ja niissä tehot 6+15.

Shotsin Olympiaturnaus osoitti luistelun kulkevan ja taitojen olevan tallella. Vatanen oli hyökkäyssuuntaan selkeästi Suomen ykköspakki ja ylivoimapelissä valmennusjohdon luottopelaaja. Oli vaikea ymmärtää, miksi Anahein ei keksi käyttöä näin tasokkaalle pelaajalle.

Kesällä tilanne muuttui. Vatanen teki Anaheimin kanssa yksisuuntaisen sopimuksen, ja farmiliiga lakkasi kummittelemasta. Nyt luottoa on riittänyt: Vatanen on pelannut kaikki pelit ja päässyt ykkösylivoimaan. Tulokset puhuvat puolestaan. Kuva elokuulta 2010.

Viivytteleviä vesilintuja

Tänään oli vaihteeksi aurinkoinen alkutalven päivä, pakkasta kymmenkunta astetta. Kävelin jokirannassa, otin kuvia ja seurasin kameran akun pakkaskestävyyttä.

Ensin tarkistin sorsapaikan, josta postasin runsas viikko sitten. Silloin paikalla oli seitsemän sinisorsaa, tänään enää kaksi. Kuvan lintu on siipirikkoinen.

Eilen Rautasillan alapuolella viihtynyttä joutsenta ei nyt näkynyt, mutta keskellä jokea sukelteli naaraspukuinen isokoskelo. Kuvausmatka oli aluksi turhan pitkä, mutta koskelo tuli oma-aloitteisesti lähemmäksi. Lintu onnistui pyydystämään kalan ja sain tilanteesta tällaisen kuvan:

Jatkoin matkaa, ja huomasin ilokseni joutsenen Jätkänkynttilän alla. Ei, joutsenia olikin kaksi! Nuori lintu oli saanut seuraansa aikuispukuisen lajitoverin. Linnut jäivät ruokailemaan paikkaan, missä syvyys oli sopiva ja pohjassa sopivaa syötävää. Soitin Markolle ja pian paikalla oli kolme kuvaajaa.

Jälkimarkkinoilla

Ostin viime viikolla digijärkkärin, järjestyksessä kuudennen.

Tarvetta on ollut viime tammikuusta lähtien, kun toinen käytössä olleista rungoista sai pahan tärskyn ja lakkasi toimimasta. Samassa rytäkässä laajakulmazoom hajosi kahdeksi kappaleeksi, ja etuosa roikkui johtojen varassa.

Kaikki digirunkoni ovat olleet Canonin valmistamia: ensimmäinen oli EOS 10D, sitten seurasivat 20D, 40D ja 2 x 50D. Kymppisarjalaiset ovat osoittautuneet toimintavarmoiksi kameroiksi, ja olen ollut niihin erittäin tyytyväinen.

”Uusi” kamerani EOS 7D on itse asiassa vanha, sillä se esiteltiin jo viisi vuotta sitten. Suositun kameramallin hartaasti odotettu päivitysversio julkaistiin kuluvana syksynä. Monet vaihtoivat seiskansa uuteen, ja minä hyödynsin jälkimarkkinoita.

600 euroa ei ole liikaa ominaisuuksiltaan minulle riittävästä rungosta, josta käytön jälkiä saa hakemalla hakea. Samalla hinnalla olisi saanut tuliterän kameran, mutta minun käteeni ja käyttööni nämä jämäkämmät mallit sopivat paremmin.

Viime päivät ovat olleet sateisenharmaita ja vähävaloisia, oikein sopivia tavallista suurempien herkkyyksien kokeiluun. Jo muutamista kuvista näkee, että ero runkojen kohinoissa on vähäinen, toki kuitenkin havaittava.

Punakylkirastas on kuvattu kameran pikkusalamaa käyttäen herkkyydellä ISO 800, varis ikkunan läpi herkkydellä ISO 1600.

Marraskuun sorsat

Pakkasta on toistakymmentä astetta, ja vesistöt jäätyvät hyvää vauhtia. Vesilinnut käyvät vähiin.

Harjulammen ja Kemijoen välisen sulan reunalla oli eilen seitsemän sinisorsaa, joista viisi mahtui kuvaan. Yksi linnuista (toinen vasemmalta) riiputti siipeään.

Tänään paikalla oli enää tuo siipirikkoinen lintu. Kaverit olivat lähteneet.

PS
Tulkoon mainituksi, että Rovaniemellä ei ole talvehtivia pullasorsia.