Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2019

Mitähän isä sanoisi?

Taloa katsellessani ajattelin edesmennyttä isääni, rakennusmestaria. Mitähän mahtaisi sanoa uusimmasta rakentamisen tyylistä?

Rovaniemen Rantavitikalle nousseessa opiskelija-asuntolassa on kahdeksan kerrosta, ja julkisivu on puuduttavan yllätyksetön. Kuinkas muuten, kun rakennus koostuu valmiina paikalle tuoduista yksiöistä!

Kävin katsomassa ihmettä ja muistelemassa isän kanssa tehtyjä yhteisiä kävelyretkiä. Isä ei kiinnostunut linnuista, mutta minä näköjään taloista.

Kiinnostavaa seurattavaa löytyy lähempääkin: työmaa näkyy keittiön ikkunasta. Tätä taloa kootaan betonielementeistä, Rantavitikan talo on puurakenteinen.

Korppiprojektin välitilinpäätös

Kaipaan varsinkin talvella lintuharrastukseeni pelkän katselemisen lisäksi muutakin sisältöä, projektin tynkää. Tänä talvena seurannassa ovat olleet kaupunkikorpit. Näin ensimmäisen yllättävän luottavaisen korpin marraskuun lopulla, projektiksi homma eskaloitui joulukuussa.

Olin menossa Prismaan, kun kuulin korpin ääntä. Lintu istui Oijustien varressa korkeassa mastossa ja halusi ääntelyllään varmistaa, että huomaan hänet. (Vierastan persoonapronominin käyttöä eläinyhteyksissä, mutta linnustomme älyköstä puhuttaessa se on paikallaan.) Päivämäärä oli 12.12.

Viikkoa myöhemmin tapasin samalla suunnalla korppiparin. Linnut istuivat katulampun varrella niin toisiinsa keskittyneinä, että pääsin lähestymään 60 metrin päähän. Se oli aivan ennenkuulumatonta!

Aloin suunnata päiväkävelyni Eteläkeskukseen, ja tänään oli vuorossa 40. tarkistuskäynti. Korppipari oli taas paikalla, on ollut tätä ennen jo 13 kertaa. Ennen paikalta poistumistaan linnut tekivät pari kunniakierrosta ja tapailivat hetken soidinlennon kuvioita.

Pariskunnan lisäksi olen tavannut yksittäisen korpin 11 kertaa ja kolme (2+1) korppia kahdesti. Kerran paikalla oli parikymmenpäinen naakkaparvi. Mukavana sivulajina on nuori kanahaukka, jonka olen päässyt näkemään kahdesti.

Näin monen tapaamisen jälkeen korppipari tietenkin tuntee minut jo kaukaa. Luottamus välillämme ei kuitenkaan ole lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Pakoetäisyys on kasvanut ensi kerrasta suunnilleen kolminkertaiseksi!

Kotia kohti

Tapio Lehtinen saavutti tänään purjehduksensa ehkä merkittävimmän välitavoitteen: Kap Horn on nyt kierretty. Matkaa on toki vielä paljon jäljellä, mutta lienee henkisesti helpompaa purjehtia kotia kohti.

Kap Hornin vesillä Tapion vauhti on ollut parempi kuin pitkään aikaan, viiden solmun luokkaa. Veneen pohjassa kulkeva eläintarha saa kyytiä! Parin päivän ajan tuuli on puhaltanut lännestä yli 30 solmun nopeudella. Suomen merialueilla puhuttaisiin jo myrskystä.

Viimeistään tänään maatakin on näkyvissä – ensi kertaa kahteen ja puoleen kuukauteen!