Pitkään palvellut pöytätietokone heittäytyi niin hankalaksi, että en enää jaksanut sen kanssa. Käyttöikää masiinalle kertyi kohtuulliset kahdeksan vuotta.

Hain ”uuden” koneen Ärrältä perjantaina. Koska paketti painoi 20 kiloa, kokoon taitettavasta kaljakärrystä oli iso apu kuljetuksessa. Kuvassa näkyvät lumet ovat nyttemmin lähes kokonaan sulaneet.

Kone ei siis ole uusi, paremminkin ehkä lähes uudenveroinen. Lenovo ThinkStation S30 julkaistiin samana vuonna kuin Jouni kokosi uusista komponenteista nyt kiertoon siirtyneen laitteen.

Mallissa miellyttää moni asia. Siinä on optinen asema, jollaista vähänkään uudemmissa läppäreissä ei enää ole. Tehoa on riittävästi ja bonuksena tuli mahdollisuus muistikorttien lukemiseen. Lisäksi kone sopii kuin nakutettu edeltäjälleen mitoitettuun tilaan työpöydän alle.

SSD-levy on toki uusi, mutta mukana tullut 1.5 teratavun varastolevy käytetty. Omaksi huoleksi jäi Firewire-kortin ja toisen, 3-teraisen varastokovalevyn asentaminen. Sieltä löytyvät kaikki digikuvani. Kylkilevyn takaa paljastui tällainen näkymä.

Ensivaikutelma on mukavan selkeä. Toisin kuin vanhassa koneessa, virtalähde on ylhäällä ja kovalevyt poikittain. Paikka on vain yhdelle lisälevylle, mutta enempään ei ollut tarvettakaan.

Rautapuolen kanssa ei ollut ongelmia, mutta Photoshopin uudelleenasennus on yhtä hankalaa kuin ennenkin. Se kai kuuluu asiaan.

Tämän koneen erikoisuutena on lukittava kylkilevy. Avaimet ovat tallessa pidikkeen alla tuuletusritilän alapuolella.

Kirjoitin viikko sitten käryävästä tietokoneesta. Uskoin paikallistaneeni ongelman ja kuvittelin osaavani korjata koneen omakätisesti. Piti siis vaihtaa prosessoria jäähdyttävä tuulettimen ja siilin yhdistelmä.

Taustaksi on hyvä mainita, että sorkin pöytäkoneeni sisuskaluja nyt neljännen kerran: olen vaihtanut rikkoutuneen virtalähteen, lisännyt tallennustilaa kolmeteraisella kovalevyllä ja asentanut firewiren vaatiman kortin. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja ajattelen, että minulle tämä rautapuoli on softajuttuja ymmärrettävämpi osa tietokoneiden maailmaa. Jouni on toiminut operaatioissa korvaamattomana etäapuna.

Uusi jäähdytin on iso ja tehokkaan oloinen, aivan eri kaliiperia kuin se toimintansa lopettanut. Kiinnittäminen emolevyyn tapahtui metallihenkselin ja neljän muovinipsun avulla. Koska paikat olivat ahtaat, jouduin näpräämään pitkään. Lopuksi piti turvautua voimaan. Siinä vaiheessa oli tärkeää tietää, että emolevyn taipuminen kuuluu asiaan eikä sitä kannata säikähtää.

Jännitti aika tavalla, kun sain kuulerin paikalleen ja kytkin virran koneeseen. Prossujäähyn ropeli lähti iloisesti pyörimään, samoin kaikki kolme koteloon kuuluvaa. Suljin tyytyväisenä kylkilevyn, kytkin piuhat ja jatkoin kesken jääneitä hommia. Toistaiseksi kone toimii moitteettomasti eikä käryä enää… (kop, kop)

Nykymuotoisen blogin ensimmäinen merkintä on tehty marraskuussa 2013. Aiheena on (pöytä)tietokone ja sen kanssa tehty pikavierailu Jounin luo Tampereelle. Alkuhankaluuksien jälkeen kokoonpano on palvellut moitteettomasti kaikki nämä vuodet; läppäreiden kanssa häikkää on ollut senkin edestä.

Kone toimii edelleen, mutta viime viikolla sen sisältä alkoi tulla palaneen käryä. Tänään avasin kopan ja toivon paikallistaneeni ongelman: prosessoria viilentävä tuuletin ei pyörinyt kunnolla. Yritti kyllä mutta ei päässyt vauhtiin.

Rikkinäisen osan irrottaminen onnistui niin helposti, että uskon saavani paikalleen uuden. Jouni löysi sellaisen pelukopastaan ja tuli samalla todistaneeksi, että mitään joskus mahdollisesti tarvittavaa ei koskaan kannata heittää pois!

Jos vika korjautuu jäähdytintä vaihtamalla, toivoin koneen palvelevan vielä pitkään. Käyttis on päivitetty kympiksi, ja vääntö riittää vaativaan kuvankäsittelyyn.

Maalaisjärkiset suomalaiset kieltäytyvät ymmärtämästä, miksi moitteettomasti toimiva Windows 7 -käyttöjärjestelmä pitäisi vaihtaa versioon Win 10 ja vielä maksaa siitä.

Microsoft yritti vauhdittaa operaatiota tarjoamalla Win kymppiä maksutta, mutta täkyyn ei tartuttu: hyväksi havaittu Win 7 pyörii edelleen yli kolmasosassa koneista. Vastaavassa tilanteeessa oltiin silloinkin, kun lähes legendaarinen XP pakkovaihdatettiin Vistaan.

Microsoftin sivuilla asiakkaan vaihtoehdot esitetään näin:

Windows 10:n maksuton päivitystarjous päättyi 29. heinäkuuta 2016. Saat Windows 10:n käyttöösi joko ostamalla uuden laitteen tai – jos käytössäsi on yhteensopiva tietokone – ostamalla ohjelmiston täyden version, jolla päivität nykyisen laitteesi.

Tietoturvaongelmilla uhkaileminen tuotti tulosta, ja meillä toisen läppärin ja pöytäkoneen seiskat päivitettiin viikonlopun aikana kympeiksi. Mutta toisin kuin Microsoft antaa ymmärtää, maksuton päivittäminen on edelleen mahdollista. Tarvittava latauslinkki löytyy esim. tästä Kotimikro-lehden jutusta. Päivitys sujui ongelmitta, mutta vei aikaa, läppärillä kaksi tuntia.

Olen joutunut viime aikoina pähkäilemään toisenkin tietokoneongelman kanssa. Vuodenvaihteen tienoilla pimeni läppäri ja siinä samalla uusin käytössäni oleva Photoshopin versio, kaverilta saatu CS5. Koska ohjelma saa olla asennettuna vain kahdelle koneelle, läppärille jäänyt piti deaktivoida. Adoben sivuilla tämä ei onnistunut, siellä suositettiin uusimman ohjelman hankkimista. Asiakastuki (englanninkielinen) ei osannut tai halunnut auttaa. Vielä jokunen vuosi sitten ongelma ratkesi soittamalla Suomen Adobelle. Lisäksi ihmettelen, onko Adoben sivuilla linkkejä vanhojen (aikanaan ostettujen ja maksettujen) Photareiden lataamiseen. En ainakaan löytänyt.

Aivan kädetön en onneksi ole, sillä CS5 pyörii edelleen pöytäkoneella ja uusitulle läppärille asensin levykkeeltä Photoshop-version CS4. Kuvankäsittelyyn se riittää ihan hyvin, mutta nykyisten kameroideni raw-tiedostoja CS4 ei suostu avaamaan, ei myöskään niistä muunnettuja DNG-tiedostoja.

Näin Adobe kohtelee pitkäaikaista asiakastaan. #¤%&!

Ulkoinen kovalevy käynnistyi vain ilmoittaakseen, että se pitää alustaa. Mutta kas kummaa, läppäriin yhdistettynä levy toimi normaalisti. Säikähdin sen verran, että päätin tehdä työtä käskettyä.

Siirsin tiedostot toiselle levylle, mutta jätin alustamisen seuraavaan päivään. Kun palasin asiaan, ulkoinen toimikin normaalisti. Taas näitä henkimaailman juttuja.

Ostin operaatiota varten 32 gigatavun muistitikun, jonka hinta oli kohdallaan: 15 euroa. Kaivoin pelukopan pohjalta ensimmäisen usbipulikkani vuodelta 2004. Muistia on vaatimattomat 256 megaa.

Se on kuitenkin paljon verrattuna v. 2002 hankitun digikameran mukana tulleeseen CF-korttiin, jonka kapasiteetti oli 32 megaa!

Kerroin edellisessä postauksessa hankkineeni pöytäkoneeseen uuden sisäisen kovalevyn. Juuri kun sain sen paikalleen, tuli kylmä suihku. Jouni lähetti linkin Muropaketin juttuun, jossa tuo nimenomainen malli todetaan kestävyydeltään kehnoksi:

Varmuuskopio- ja pilvitallennusratkaisuja tarjoava Backblaze on jälleen pistänyt kiintolevyjen luotettavuuden mittariin. Luotettavuus perustuu yhtiön käyttämiin kiintolevyihin, joita on tällä hetkellä yhteensä 41 213 kappaletta, eli 14 079 enemmän kuin vuosi sitten.
(…)
Backblazella oli käytössään 1163 kappaletta 3 Tt:n Barracuda 7200.14 -kiintolevyjä ja niiden keskimääräinen ikä on 2,2 vuotta. Peräti 43,1 prosenttia näistä kiintolevyistä hajosi vuoden 2014 aikana.

Musertavaa tietoa. Levy pyörii vielä, mutta vastahan se aloitti. Olen kamppaillut monenlaisten tietokoneongelmien kanssa, mutta kovalevy on hajonnut vain kerran ja silloinkin työpaikan koneesta.

Tarkistin heti, millä ehdoilla tuotteen voi palauttaa ja vaihtaa luotettavampaan malliin. Kaupan sivuilla sanotaan, että palautettavan tuotteen tulee olla ”täydellinen, käyttämätön ja myyntikelpoinen”.

Voi huokaus: tämä tuote ei selvästikään ole mitään noista, ei varsinkaan täydellinen. Tilastojen valossa myyntikelpoisuuttakin on syytä epäillä.

Mutta onhan takuu! Jos kovalevy hajoaa kahden vuoden kuluessa, tilalle saa – jos suostuu ottamaan – maksutta uuden samanlaisen, ihan yhtä hyvän.

Niin että tässä ollaan ja odotellaan…

Uusimman ulkoisen kovalevyn täytyttyä hankin vaihteeksi sisäisen. Valintaa puolsi helppokäyttöisyys ja ulkoista edullisempi hinta. Vaatimuksena on se, että kopasta löytyy tilaa levyille ja emolevystä liitäntöjä ylimääräisille SATA-kaapeleille.

Kolmen teran Seagate Barracuda maksoi 118 euroa; kaksiterainen 92 ja nelonen 166 €. Ulkoinen kolmen teran LaCie Porsche maksaa samassa kaupassa 149 €. Hinnat ovat alentuneet aika tavalla siitä kun pöytäkoneen sisuskaluja viimeksi uusittiin.

Käyttöjärjestelmää ja ohjelmia varten hankitun Kingstonin 120 Gt:n SSD levyn hinta näyttää puolittuneen: nyt se maksaa 62 €.

Paikalleen asentamisessa ei ollut ongelmia, mutta käyttöönotto kangerteli. Oletuksena ollut MBR-alustus jakoi levyn kahteen osioon suhteessa 2:1. Tämä ei sinänsä olisi haitannut mutta se kyllä, että en saanut pienempää osiota toimimaan.

Apu tuli taas Tampereelta. Jouni tutustui tilanteeseen ja kehotti muuttamaan levyn GPT-tilaan. Tämä tapahtuu valikosta, jonka saa esiin klikkaamalla levynhallinnassa hiiren oikeanpuoleisella painikkeella muutettavan levyn tunnusta.

Osiot yhdistyivät kuin taikaiskusta!

Tuesday, October 22nd, 2013

Monta vuotta ansiokkaasti palvellut tietokone ei enää käynnisty. Onneksi on sentään läppäri: pääsen nettiin ja voin kirjoitella, jos siltä tuntuu. Vähänkin vaativammat kuviin liittyvät askareet vaatisivat pöytäkoneen virkoamista.

Surkuteltavan tilanteen ansiosta sain eilen kokea onnistumisen elämyksen: vaihdoin itse koneen virtalähteen. Suoriuduin tehtävästä saatuani Jounilta puhelimitse kannustusta ja asiantuntevaa opastusta.

Istunto muistutti aika tavalla etänä annettua Photoshop-opetusta paitsi että minä olin tällä kertaa se tyhmiä kyselevä tumpelo.

Ikävä vain, että vika ei korjaantunut; nyt epäillään emolevyä. Jos löydämme samanlaisen kuin koneessa nyt on (Asus P5E-VM HDMI), käyttistä ja ohjelmia ei tarvitsisi asentaa uudelleen. Jounin viisi vuotta sitten kokoaman masiinan suorituskyky riittää edelleen mainiosti tarpeisiini.

Mikäli onni potkaisee ja oikeanlainen emolevy löytyy, se pitää saada paikalleen. Tehtävä on astetta tai kahta haasteellisempi kuin virtalähteen vaihtaminen, mutta Jounin arvion mukaan saattaisin silti onnistua. Luottamus lämmittää!