Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2018

Sinivalkoista väriä

Tänään on erityisen hyvä päivä kirjoittaa pari sanaa liputtamisesta.

Koska veneemme oli ruotsalaisomistuksessa, perässä liehui kuningaskunnan lippu. Tilanteeseen tottui yllättävän nopeasti, kun lippua katsoessaan muisti ajatella enemmän prinsessoja kuin kuningasta. Näillä mentiin ensimmäiset kolme päivää.

Mukana oli myös Suomen lippu mutta puuttui tieto siitä, mitä liputussäännöt sanovat ylimääräisen lipun käytöstä. Onneksi kippari löysi netistä Suomen Purjehtijaliiton liputusohjeet vuodelta 2009. Kohta ”Kansallisuuden ilmaiseminen” on kuin meitä varten kirjoitettu:

Purjehtiessaan vieraan maan lipun alla esimerkiksi vuokraveneellä, voi suomalainen osoittaa kansallisuutensa nostamalla Suomen pienoiskansallislipun vasempaan saalinkiin. Veneseuralippua ei käytetä tähän tarkoitukseen.

Onko putkessa?

Viime ajat olen nauttinut kotona olemisesta. Päivällä ei ole tarvinnut luovia eikä yöllä kuulostella, kolahtaako veneen keula rantakallioon.

Tänään Markon tekstari toi aamuun aksioonia: kirkolla on kalliopääsky. Hyppäsin pyörän selkään ilman kummoistakaan käsitystä, millainen vieras on kyseessä. Pian asia selvisi, lintu oli putkessa.

Paikallaan kyyhöttäessään kalliopääsky oli mitäänsanomaton harmaavarpunen, mutta lennossa selvä pääsky. Ismo Pyhtilä löysi linnun eilen, sai siitä hyvän tunnistuskuvan ja ilmoitti havainnon Tiiraan.

Lintu istuskeli kirkon seinustoilla ja pyrähti välillä siivilleen vain todetakseen, että lentäviä hyönteisiä oli harvassa. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella eikä hyvältä näytä jatkossakaan. Voi lintuparkaa!

Kyseessä on superrari, sillä kalliopääsky on tavattu Suomessa vain neljä kertaa.