Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2022

Viking Glory jo Välimerellä

Olen seurannut Viking Linen uutuusalus Viking Gloryn 11.1. alkanutta neitsytmatkaa Xiamenin telakalta Kiinasta kohti Suomea.  LNG-tankkausta varten Glory on pysähtynyt neljä kertaa: ensin Singaporessa, sitten Sri Lankalla, kolmannen kerran Djiboutissa ja viimeksi Kyproksella.

Singaporen satama-alue on ruuhkainen. Punaisella merkityt ovat tankkereita, vihreät rahtialuksia. Matka jatkui Malakan salmen läpi Sri Lankaan, missä tehtiin seuraava tankkaus. Arabianmeren ylityksen jälkeen tankkauspaikkana oli pieni rannikkovaltio Djibouti. Laivojen kulkua seuratessa oppii maantietoa.

Djiboutista Glory jatkoi Suezin kanavan kautta Kyprokselle, ja tänä aamuna Glory oli jo ohittanut Italian. Viking Glory korvaa maaliskuun alussa Turun ja Tukholman väliä pitkään liikennöineen Amorellan.

Kuten näkyy, tilanteen Välimereltä välitti CruiseMapper, joka on joiltakin ominaisuuksiltaan parempi kuin MarineTraffic. Alusten nimet ja sijainnit näkyvät varmemmin ja ohessa tarjotaan kiinnostavaa tietoa aluksista ja esim. vallitsevasta säästä. CruiseMapper soveltuu erityisen hyvin risteilyalusten ja jäänmurtajien seuraamiseen, joista toisella kertaa enemmän.

Monet ovat ihmetelleet, miksi Viking Line tilasi uusimman aluksensa Kiinasta eikä Suomesta. Varustamon mukaan syitä oli kolme: Raumalla rakennettuna Glory olisi ollut liian kallis, Turussa toimituskirjat olivat täynnä ja Helsingin telakan halliin Gloryn kokoiset alukset (222.6 m) eivät mahdu. Mainittakoon, että Tallinkin pian aloittava uusin alus MyStar tulee Rauman telakalta.

Nähtävää Arktikumissa

Arktikumissa Rovaniemellä riittää nähtävää monelle käyntikerralle. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen ulkoa ja sisältä. Tuubin alla on pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsevat kahdessa kerroksessa näyttelyt, vasemmalla Arktisen keskuksen ja oikealla Lapin maakuntamuseon.

Vielä työelämässä ollessani osallistuin maakuntamuseon perusnäyttelyn rakentamiseen, ja aina talossa käydessäni katselen ympärilleni hyvillä mielin. Näyttelyistä löytyy runsaasti kuviani, maakuntamuseosta yksi aivan erityinen. Kirjoitin aikanaan sivuston puolelle kertomuksen sen ottamisesta.

Sain kimmokkeen blogitekstin kirjoittamiseen Tiina Itkosen valokuvanäyttelystä, joka on nähtävillä Arktikumissa vielä tämän kuun ajan. Itkonen on kulkenut kuvaamassa Grönlannissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja koonnut uusimmista kuvistaan näyttelyn Piniatoq – Hunter. Näyttelyn nimi on sikäli harhaanjohtava, että esillä on upea ja monipuolinen sarja elämästä Grönlannissa. Metsästyskuvien lisäksi on kuvia ihmisistä, koirista, taloista ja maisemista. Lasken ansioksi sen, että kuvaaja on pitänyt päänsä kylmänä eikä ole hurahtanut revontuliin.

Itkosen kuvista välittyy luottamuksellinen suhde kuvattaviin. Kuvaaja on hyväksytty osaksi yhteisöä ja hän on luontevasti läsnä pyyntiretkillä ja ihmisten arjessa. Kuva koirien piirittämästä jääkarhusta on perinteinen miehen näkemys asiasta, mutta kuva hylkeestä keittiössä olisi saattanut jäädä useimmilta miehiltä ottamatta. Sama koskee ihastuttavaa kuvaa Williamin kylvettämisestä.

Näyttelyn taustat selviävät lyhyistä tekstitauluista, kuvien yhteydessä mainitaan vain paikka ja vuosiluku. Kuvauspaikat sijaitsevat Grönlannin länsi- ja itärannikolla kaukana turistien suosimista kohteista. Asiasta kiinnostuneet löytävät lisää tietoa Tiina Itkosen verkkosivuilta ja Instagram-tililtä.

Haluan kiittää Tiina Itkosta vaikuttavasta näyttelystä!

Paannejäätä

Kiipesin eilen Ounasvaaralle. Luontopolkua kelpasi kävellä ja keli oli mainio: Urheiluopiston mittarissa -15, tuuli heikko ja aurinko paistoi nätisti.

Ennen Välirakan laavua kulkijoita varoitettiin jäisestä polusta. Syytä olikin, sillä kaltevaa paannejäätä oli laajalti. Minulle ilmiö on tuttu, mutta osalle polun käyttäjistä paannejää tulee varmaankaan eräänlaisena bonuksena.

Laavulla on hyvin huollettu lintujen ruokintapaikka, jonka ansiosta toivoin heikon lajitilanteeni kohentuvan merkittävästi. Niin tapahtuikin. Kahvinjuonti keskeytyi, kun kuusen latvasta viereeni putosi käpy. Asialla oli hieman yllättäen pähkinähakki, joita lenteli paikalla ainakin kolme.

Lisäksi laavulla näyttäytyivät tali- ja hömötiainen, töyhtötiainen, käpytikka ja puukiipijä. Tiiraan ilmoitettua harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään.

Tielle kävellessäni ihastelin auringon valoa lumisten puiden latvuksissa.

Missä muistitikku?

Googlailin tietoa suurista merinisäkkäistä ja jouduin sivupoluille. Itse asiassa olin aikanaan nähnyt HS:n kolme vuotta sitten julkaiseman artikkelin, mutta kokonaan unohtanut.

Uusseelantilaiset tutkijat löysivät vuoden pakastettuna olleesta merileopardin ulostenäytteestä muistitikun ja tikulta kajakista kuvatun videon. Kuvaaja ilmoittautui nähtyään telkkarissa esitetyn videon.

Tikun arveltiin päätyneen petohylkeen mahaan välivaiheen kautta: lintu oli nielaissut muistitikun ja leopardihylje puolestaan linnun. Kiinnostavaa tietysti on, että erikoisten vaiheiden jälkeen tikku toimi edelleen moitteettomasti.

* * *

Jokin aika sitten kadotin monista muistitikuistani sen, jota olin viimeksi käyttänyt. Luulin etsineeni sitä joka paikasta, mutta en sitten kuitenkaan. Tikku löytyi paidan taskusta siinä vaiheessa kun pyykkiä ripustettiin kuivamaan. Pesuohjelma oli 40 asteen eko.

Viikkoa tai kahta myöhemmin saman pesuohjelman läpikäyneiden toppahousujen taskusta löytyi järkkärikameran akku. Se oli vara-akku, jota en ollut pitkään aikaan tarvinnut.

Tikku ei ollut pesusta moksiskaan, mutta akku ei suostunut enää toimimaan.

Nenät ja nokat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Otsikko liittyy 7000 askeleen kävelylenkkiin, jonka tein tänään raikkaassa 17 asteen pakkassäässä. Arvaatko montako lintua, lentokonetta ja hiihtäjää näin lenkillä? No et, mutta mitä niistä eniten?

Ennen ensimmäistäkään lintua ylitseni oli suhissut jo kolme lentokonetta, Finnairin vuorokone ja kaksi charterkonetta. Chartereista toinen oli kuvan Easyjet, tulossa luultavasti Italiasta.

Pian koneen mentyä näin ensimmäiset linnut, variksen ja harakan. Kirkkolammella lisäsin listaan kaksi varista ja talitiaisen, joka oli minulle vuoden ensimmäinen. Eilisellä retkelläni näin varisten ja harakoiden lisäksi joitakin puluja, naakkoja ja kaksi viherpeippoa. Vuodenpinnoja on koossa vaatimattomat kuusi.

Kirkkolampea kiertävällä ladulla näin 7-8 hiihtäjää tositoimissa tai valmistautumassa suoritukseen. Yksi heistä oli ilokseni alle kouluikäinen juniori, tekniikka hyvin hallussa.
Kirkonjyrhämän jäällä oli kolme pakkasta pelkäämätöntä onkijaa. 

Kun pari lentokonetta suhisi ylitseni, tilanne niiden ja hiihtäjien kilpailussa tasoittui, linnut pitivät perää. Odotin niiltä loppukiriä torin vaiheilla. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten jaetun kärkisijan valtasivat hiihtäjät ja lentokoneet.

Aamulla ensimmäisen havainnon Lapista Tiiraan ilmoitti Pekka omalta ruokinnaltaan Kolarista, 13 kuukkelia. Samaan nokkalukuun päästäkseni minun on laskettava yhteen kaikki vuoden aikana näkemäni linnut!

Edit
3.1. lintutilastoni kohentui hurjasti: näin 90 pulua, 9 naakkaa ja 20 tilheä,