Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2019

Tom Saha seikkailee

Petteri Järvinen kysyy Twitterissä, eikö [nettikirjakauppa] Adlibris oppinut Moby Dickistä mitään. Firma pilaa mainettaan myymällä koneella käännettyä kaunokirjallisuutta, esimerkkinä Melvillen klassikkoromaani (nimellä Valas). Pitkään puhuttanut ongelma nousi jälleen esiin toukokuussa, kun käännöksen laatuun tyytymätön asiakas ilmoittautui Twitterissä. Minun tietoisuuteeni ilmiö tuli PJ:n ansiosta vasta tällä viikolla.

MTV:n uutisten tartuttua räväkästi aiheeseen Adlibris veti painetun kirjan pois markkinoilta (nettiversio on edelleen myynnissä). Monet muut nettifirmat myyvät ”teoksen” painettua versiota edelleen, esimerkiksi Saksan Amazon hintaan 21.10 €.

Google osaa kääntää yksittäisiä sanoja tai parhaimmillaan jopa selkokielisen lauseen, mutta pelkkä ajatuskin kaunokirjallisuuden kääntämisestä tällä menetelmällä pöyristyttää. Lopputuloksessa ei ole päätä eikä häntää. Po. tapauksessa jo aloitus puhuu puolestaan: Soita minulle ismaeliksi.

Jotain Adlibris on siis oppinut, mutta panee silti koukkuun uutta matoa. Mark Twainin klassikkoromaani Tom Sawyerin seikkailut on ”käännetty” uudelleen ja sitä kaupitellaan hintaan 14,40 hupaisalla nimellä Tom-Sahan Seikkailut

* * *

Klassikkokirjoja voi tilata luettavakseen kirjastoista ja jos välttämättä haluaa niitä omaan hyllyynsä, kannattaa tarkistaa Antikvaarin tarjonta. Kelvottoman uutuustekeleen hinnalla saa hyväkuntoisen käytetyn kirjan kotiin kuljetettuna. Moby Dick näyttää olevan kiven alla, mutta Tom Sawyerin seikkailut löytyy hintaan 5€ plus postikulut.

Kupoli poksahti

Sääennuste toteutui aivan pilkulleen, ja tukala helle vaihtui yön aikana normaaliksi kesäsääksi. Muutos käynnistyi illalla kahdeksan aikoihin. Lämpötila Rovaniemellä on tänään toistakymmentä astetta eilistä alempi.

Uskoin ennustetta ja avasin uimakauteni eilen. Siihenpä ne uinnit saattavat sitten jäädäkin, koska maltillisesti asetettuna tavoitteena on yksi uintikerta kesässä. Jokivesi oli selvästi vilpoisempaa kuin vuosi sitten.

Jokirantaa parin vuoden ajan somistanutta saunaa oli viritelty sitten viime näkemän. Hökötys saattaa olla turisteille eksoottinen nähtävyys, mutta ei varsinainen ilo silmälle. Kauankohan sitä joutuu katselemaan!

Arktikumin uopajassa näin vesikulkuneuvon, jollaisiin täällä ei ole totuttu. Otin kuvan juuri kun se lipui kivisillan alle. Meloja oli valmiiksi matalana, muuten alitus ei olisi onnistunutkaan.

Sivuraiteilla

Rovaniemen ratapiha on minulle mieluinen päivittäisten kävelyretkien kohde. Käyn paikalla katsomassa lintuja, mutta vierailuihin on muitakin syitä. Esimerkiksi se, että ratapölkkyjen kyllästysaineen ominaishaju palauttaa mieleen positiivisia fiiliksiä lapsuusaikojen ratapihoilta. Avainasia on siis ympäristö, ei junalla matkustaminen.

Viime viikolla löysin purkamista odottavan tavara-aseman edestä asvaltilta naulan, josta ajatukset karkasivat kirjallisuuteen. Järeä ruosteinen naula toi mieleen Anton Tsehovin hykerryttävän hauskan tarinan Pahantekijä, joka sisältyy vaikkapa Kirjayhtymän v.1965 julkaisemaan kokoelmaan Tarpeettomia ihmisiä. Kirja löytyi omasta hyllystä.

Ratavartija oli tavannut Denis Grigorjevin 141. virstanpylvään lähellä ”irrottamassa mutteria, jolla kiskot kiinnitetään pölkkyihin”. Käräjillä tuomari epäilee tihutyötä, ehkä suorastaan sabotaasin yritystä ja kysyy, miksi Denis irrotti mutterin. Syytetty selittää, että mutteria tarvitaan kalastuksessa painona ja että ”Ei ole parempaa kuin mutteri… Se on painava ja siinä on valmis reikäkin.”

Tuomarin mielestä mutterin varastaessaan Denis voi aiheuttaa junan suistumisen raiteilta ja sitä myötä monien ihmishenkien menetyksen. Denis torjuu kauhistuneena ajatuksen ja puolustautuu huomauttamalla, että hänellä on toiminnassa järki mukana: osa muttereista jätetään tietysti paikoilleen.

Tässä välissä on syytä huomauttaa, että kiskot kiinnitetään pölkkyihin nauloilla, ja muttereita käytetään kiskojen liitoskohdissa. Kuva on uusi, mutta menetelmä lienee ollut käytössä koko rautateiden historian ajan. Se on lähes 200 vuoden mittainen.

Kuvasta näkee, että maalaisjärkinen Denis ymmärtää asian paremmin kuin lakipykäliin rakastunut tuomari. Tarkoin valittujen muttereiden varastaminen ei todellakaan aiheuta vaaraa kiskoilta suistumisesta.

Pesispäivä

Eilinen päiväni oli pesiksentäyteinen. Seurasin paikan päällä Napa-Pesiksen miesten Suomensarjan ottelun, jossa sarjataulukon alapäähän ankkuroitunut kotijoukkue kohtasi sarjaa johtavan maineikkaan Sotkamon Jymyn kolmosjoukkueen.

Kesän aikana pelkästään Superin otteluita seuranneena olin utelias näkemään, miltä peli näyttää kahta sarjatasoa alempana. Voin sanoa, että yllätyin positiivisesti. Ihastelin varsinkin ensimmäisen jakson railakasta lyöntipeliä ja sitä, että kotijoukkue nousi vaisun toisen jakson jälkeen taistelemaan tosissaan voitosta.

Lappilaiset voittivat ensimmäisen jakson lukemin 13-7, toinen jakso meni vieraille 2-7, supervuoro pelattiin 0-0 ja kotarit 1-2.

Toinen ihastelun kohde oli syöttölautasen ääressä hienoja otteita esittänyt Topi Still, jonka pelaamista olen aiemmin nähnyt vain junioripeleissä. Topi selviytyi loistavasti aikuisten joukossa: pelinäkemys on erinomainen, tolpat pysyivät lautasella ja lyhyiden haut olivat sähäköitä. Myös mailan varressa Topi täytti paikkansa mallikkaasti.

Heti pelin päätyttyä kiiruhdin kotiin telkkarin ääreen, koska Hippoksella peli oli jo alkanut. Kirittäret, naisten hallitseva mestari ei ole viimekesäisessä iskussa, mutta syksyn ratkaisupeleihin on vielä aikaa. Voitto seinäjokisista toki väännettiin, mutta yksi sarjapiste jäi liitolle.

Muistin katsomossa istuessani, että Topi on esiintynyt aiemminkin kuvissani. Heinäkuussa 2012 pelattiin viimeistä kesää Lapinaukean hiekkakentällä. Kirjoitin Pattijoen vierailun jälkeen tämän tekstin.

Topilla pesis on geeneissä. Kesällä 2012 isä (Veli-Pekka Still) pelasi ja poika vastasi tulostaulusta, eilen Topi pelasi ja isä johti peliä.

Hakki hakkaa

Pähkinähakki on lintu ja nimensä mukaisesti hakkuri. Täällä Rovaniemellä ei ole pähkinöitä hakattavaksi, mutta sembramännyn käpyjä on. Niiden käsittelyssä itäisen alalajin pähkinähakki on mestari.

Takavuosina pähkinähakkeja pääsi Rovaniemellä näkemään vain harvakseltaan itänaapurista Suomeen ulottuneiden vaellusten aikana, mutta nykyisin keskikesällä nähtävät yksilöt ovat todennäköisesti paikallista pesivää kantaa.

Kuluvana kesänä hakit ilmestyivät Rovaniemen keskustaan viikko sitten: löysin käsitellyn kävyn sembramännyn juurelta 3.7. Paikka oli linja-autoaseman puisto. Ensimmäiset näköhavainnot jokakesäisestä käpysavotasta ilmoitettiin Tiiraan 7.7. Oman ensihavaintoni tein eilen: kolme lintua sembroissa Hallituskadun ja kirjaston välisessä puistossa. Tänään näin samassa paikassa kaksi hakkia.

Toinen hakki askarteli puun latvassa, toinen maassa lähellä Hallituskadun jalkakäytävän reunaa. Satuin kuulemaan lasten kanssa ohi kävelleen rouvan ihmettelevän, mikä lintu tuo tuollainen on? Kerroin linnun nimen, ja hain puiden alta kaksi käpyä, hakin ja oravan käsittelemät. Myös lapset olivat nähneet oravan ja antaneet sille mansikan.

Keskikesän lintuhavaintoja

Silkkiuikku pesi vuosi sitten ensi kerran Kirkkolammella, lähellä Rovaniemen kaupungin keskustaa. Itse pesä sijaitsi pienellä mättäällä ilman kaislikon suojaa, ja jo vähäinenkin aallokko olisi riittänyt huuhtomaan munat veteen.

Uikut eivät onneksi tavoittele tyylipisteitä: pesintä onnistui kuluvana kesänä jo toistamiseen. Jos aallot eivät tuhoa pesää, lampi on oikein hyvä paikka kasvattaa poikasia. Vesiliikennettä ei ole, ja sopivan kokoista kalaa näyttää riittävän.

Pari viikkoa sitten tapasin ratapihalla korppiperheen, talvella tutuiksi tulleet emolinnut ja niiden neljä jo hyvin lentänyttä poikasta. Poikaset olivat korpeiksi ihmeen luottavaisia, ovat päästäneet lähimmillään parinkymmenen metrin päähän. Ensi tapaamisella emolinnut tarkkailivat kauempaa jälkikasvun edesottamuksia.

Viime viikolla näin Santamäen puuvarastollla huterasti lentäneen käpytikan poikasen, josta en kuitenkaan onnistunut saamaan kuvaa. Olen melko varma, että poikanen oli lähtenyt maailmalle Ruokolammella sijainneesta pesästä. Matkaa pesältä havaintopaikalle oli reilusti alle kilometri.