Aihearkisto: Luonto

Erämaan laidalla

Tein viime viikolla pienoisvaelluksen Muotkatuntureille. Telttaöitä kertyi viisi ja kilometrejä viitisenkymmentä, jos päiväretket lasketaan mukaan. Sää oli hyvä ja retkiryhmä loistava.

Muotkatuntureilla on helppo tavoittaa aito erämaatunnelma, koska puhelin ei toimi eikä muita ihmisiä näe. Karigasniemen tieltä kuuden kilometrin päästä kuului yhteen leiripaikkaan rekan ääni.

Mukavin lintuhavainto oli kotka, joka kaarteli yläpuolellamme pitkän tovin. Näimme myös isokäpylintuja, lapintiaisia ja riekon. Pienemmistä siivekkäistä on mainittava polttiaiset ja ampiaiset, joita kumpiakin oli ajoittain haitaksi asti.

Kaikki mukana olleet vakuuttuivat siitä, että tervasjuurakko on maailman paras nuotiopuu – niin hyvä, että jokivarsien suosituimpien leiripaikkojen lähistöltä niitä oli turha hakea. Tilanne parani, kun työnnyimme syvemmälle metsään.

Koska rinkka painoi vähintään yhtä paljon kuin viimeksikin, päätimme perustaa kaksi kahden yön leiriä. Luppopäivinä nousimme tunturiin ja kiertelimme ympäristössä kevein kantamuksin.

Mustikoita ja variksenmarjoja oli mukavasti, mutta sieniä syötäväksi asti vain viimeisen leiripaikan lähistöllä. Voissa paistettuja herkkutatteja riitti vielä aamuksikin.

Tielle kävellessämme arvuuttelimme, onko auton katolle unohtunut kamera paikallaan. Olihan se, ja pääosin poutaisesta säästä johtuen vieläpä täysin toimintakuntoisena!

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

  

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.

Ounasjoen pinta nousussa

Sahanperän pohjoisimmassa alikulkutunnelissa oli niin valtava lammikko, että en ryhtynyt kokeilemaan saapasvarren riittävyyttä, vaan nousin suosiolla tien penkalle. Alikulku muuttui ylikuluksi mutta lopputulos oli sama.

Seuraavaksi halusin istahtaa suosikkipenkilleni kiikaroimaan Ounasjokisuiston lintuja, mutta en sitten viitsinytkään. Istuja olisi kieltämättä lisännyt kuvan kiinnostavuutta.

Jokakeväinen tulva yllättää veneenomistajat yhtä varmasti kuin ensilumi autoilijat. Vai ajattelevatko ehkä, että vesikulkuneuvo ei saa tulvaa säikkyä. Mitä väliä!

Koska tänä keväänä ennusteet ovat maltillisia, tulvaan ei näkökään ole varauduttu mitenkään. Vuosi sitten oli toisin, kuvat Arktikumilta ja Lainaanrannasta.


Räntää ja aurinkoa

Sään odotetaan lopultakin lämpenevän, mutta vasta alkavalla viikolla. Tänään oli vielä koleaa mutta sikäli keväistä, että räntäkuurot ja aurinkoiset hetket vaihtelivat vilkkaasti. Seurasin tilannetta reilun tunnin ajan Harjulammen lintutornissa.

Tornin edusta on vielä pääosin jäässä, ja telkät sukeltelivat vaihtelevan kokoisissa avannoissa. Yksi oli pieni kuin pilkkiavanto, mutta niin vain siitäkin pulpahti telkkä pintaan. Kuvassa eri telkkä.

Toivoin näkeväni tai paremminkin kuulevani kaksi lajia, valkoviklon ja pikkulokin. Olin taas väärään aikaan liikkeellä, sillä valkoviklo kuultiin aiemmin aamulla ja Rovaniemen ensimmäinen pikkulokki pari tuntia käyntini jälkeen. Normaalikeväinä pikkulokin käkätystä kuulee Harjulammella jo vapun aikoihin.

Uusia muuttolintuja en tänään havainnut, mutta muita mukavia lintuja kyllä. Harjulammella eteeni laskeutui uivelopari, ja Kirkkolammen rantasulaan oli ilmestynyt tukkasotkapariskunta. Lammella pesivistä viidestä uimalintulajista odotellaan enää silkkuikkuja, jotka ovat jo saapuneet naapurilammelle.

Pakkasviikko Jyväskylässä

Jyväskylä on ollut viime aikoina otsikoissa ikäväksi äityneen koronatilanteensa vuoksi, mutta minä olen nauttinut talvesta!

Matkustin Rovaniemeltä etelään lauantaina halki lumisen Suomen: silmämäärin lunta oli pitkin matkaa suunnilleen saman verran, kolmisenkymmentä senttiä tai vähän enemmän. Jossain Seinäjoen ja Parkanon välillä junan ikkunasta avautui tällainen näkymä:

Täällä Jyväskylässä virheetön pakkaskeli tuntuu jatkuvan loputtomiin, ja katujen varsille on kertynyt lunta korkeiksi valleiksi. Näkymä taannoiselta kotikadultani lumisine pihamäntyineen tuo mieleen kouluaikojeni talvet. Vain kadulla lätkää pelaavat pikkupojat puuttuvat.

Kirjastot ja museot suljettiin koronan vuoksi kokonaan, mutta ulkona liikkuminen on jyrkästi sallittua. Siihen nähden että Jyväskylä mainostaa itseään urheilupääkaupunkina, ulkoliikkujia on näkynyt ihmeen vähän, viiden päivän aikana esimerkiksi vain neljä hiihtäjää. Rantaraitilla näkee kävelijjöitä, mutta itse Jyväsjärvi on ollut autio ja tyhjä. Luisteluradan jäädyttämistä ei ole voitu edes aloittaa, koska paksu lumipeite on hidastanut jään vahvistumista.

Viikkoon sisältyy mukava lintuhavainto. Joukko viiksitimaleita on viihtynyt Äijälänrannan suunnalla jo parin kuukauden ajan ja kun en ole onnistunut lajia Suomessa näkemään, päätin hyödyntää tilannetta. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta toisella kertaa onnisti. Rauhalahden sorsapaikan lähellä näin kaksi ornia kaislikon laidassa kuvaamassa. Putkien suunnassa näkyivät myös linnut eikä matkaa kuvaajiin ollut kuin kymmenen metriä.

Keskitalven retki Kekkospuistoon

Koronapandemia on lisännyt kaikenlaisen ulkoilun suosiota, myös retkeilyn. Autiotuvilla lienee juuri nyt rauhallista, mutta myöhemmin keväällä vilskettä varmasti riittää. Toivottavasti sopu antaa sijaa.

Muistelen sivuston puolella Tapion kanssa Kekkospuistoon tekemäämme retkeä, joka starttasi päivälleen kolmekymmentä vuotta sitten. Hiljaista oli: tapasimme viikon aikana neljä rajavartijaa ja yhden puiston työntekijän, mutta emme muita retkeilijöitä.

Toisin kuin ehkä luullaan, ”ennen vanhaan” kaikki talvet eivät olleet ankaria pakkastalvia. Meidän retkellämme sää oli koko ajan lauha ja yhtenä päivänä satoi vettä!

Muisteluteksti täällä.

Lunta ja pakkasta

Lunta tuli etelään kerralla niin rutkasti, että puhuttiin lumikaaoksesta. Laduilla esiintyi laturaivoa. Juuri nyt lunta on Uudellamaalla ja Rovaniemen seudulla yhtä paljon, runsaat 30 senttiä. Pakkasta täällä pohjoisessa on jonkin verran enemmän. Ensi yöksi ja aamuksi luvataan hyvinkin raikasta keliä.

Päivän valoisa aika on pidentynyt jo puolitoista tuntia. Myös aurinko on näyttäytynyt monena päivänä. Pakkasesta johtuen Suosiolan lämpölaitos on nostanut tehoja, ja tänään savua tuli poikkeuksellisesti kummastakin piipusta.

Lisäys
Aamulla Rovaniemellä oli pakkasta ihan kivasti, 31 astetta.

Iljanne ja vesiperä

Sää on harmaa ja lämpötila reilusti plussalla, ei kuitenkaan sada. Kävelyalustana oli märkä iljanne.

Päivän lintukierros tuotti marjalintujen osalta vesiperän. Tarkistin paikat, missä näin eilen 24 tilheä ja kaksi räkättiä. Niistä toinen on juronut samassa pihlajassa jo kaksi viikkoa, ja marjat alkavat käydä vähiin.

Tänään päivä on lyhimmillään. Kuva Ounaskoskelta on otettu 17.12., jolloin aurinko näyttäytyi edellisen kerran. Muutamien harmaiden päivien jälkeen joulupäiväksi on luvattu hieman kirkkaampaa säätä.

Joulupäivänä aurinko nousee Rovaniemellä samaan aikaan kuin tänään, mutta laskee kolme minuuttia myöhemmin. (11.08 – 13.26)

Valoa tunnelin päässä

Syksy on ollut aivan toivoton, pitkä ja pimeä kun norjalainen tietunneli, sellainen vanha. Uudet ovat väljiä ja valoisia.

Täällä Rovaniemellä näyttäisi olevan toivoa talven alkamisesta tällä viikolla. Lämpötila painuu nollan alapuolelle keskiviikkoiltana ja pysyy pakkasella ainakin ennustusjakson ajan. Luntakin on luvattu.

Toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Pahoittelut siitä, että kylmää ilmaa ei taida riittää koko Suomeen.

Yllätys avannolla

Jääkarhu löysi hylkeen hengitysavannolle viritetyn kameran ja päätti tutkia sitä tarkemmin. Kamera kuitenkin lipesi käpälästä ja putosi avantoon. Norjalainen Audun Rikardsen katseli tilannetta kauempaa ja ymmärsi menettäneensä kameransa. Enemmän harmitti kuitenkin kuvien kohtalo.

Aika pian heräsi kysymys, voisiko kuvat pelastaa? Huonolta näytti, koska vettä oli yli sata metriä. Toisaalta oltiin (Huippuvuorten vesillä) kiinteällä jäällä, joten paikannuksesta tuli tarkka. Ehkä kannatti yrittää!

Ryhmä palasi paikalle vuoden kuluttua varustautuneena pienellä sukellusrobotilla. Kamera onnistuttiin nostamaan, ja makeaan veteen siirretty muistikortti toimitettiin kuvanpelastusalan asiantuntijoille. Kuvat olivat täysin käyttökelpoisia, ja selfie avantoa lähestyvästä jääkarhusta on yksi niistä.

Uskomaton operaatio on nähtävissä YLE Areenan Luontoihmeitä-sarjassa. Kyseessä on makasiiniohjelma, jossa on mukana myös norjalaisten harrastajakuvaajien eläinvideoita. Melko huikeita pätkiä niissäkin!