Aihearkisto: Luonto

Polarstern loppusuoralla

Lokakuun alussa napajäähän kiinnittyneen tutkimusjäänmurtaja Polarsternin ajelehtiminen on lopuillaan. Näyttää siltä, että alus pääsee avoveteen jo kuukauden sisällä eli reilusti etuajassa.

Myös reitti poikkeaa aika tavalla ennakkoon arvioidusta. Itse asiassa Polarstern lähestyy paikkaa, missä kuuluisa esikuva Fram vapautui jäistä 13.8.1896 ajelehdittuaan jäiden vankina lähes kolme vuotta.

Mosaic-tutkimusretken kolmas ja viimeinen miehistönvaihto tehtiin Huippuvuorilla kesäkuun alussa. Sitä varten Polarstern jätti kuukauden ajaksi sijoituspaikkansa, matkasi Longyearbyeniin ja palasi takaisin kohdattuaan Saksasta paikalle saapuneet tukialukset. 

Tulva taittui Rovaniemellä

Juuri nyt näyttää siltä, että pahimmat tulvaennusteet eivät toteudu Rovaniemellä. Tarkkailupisteessäni Arktikumin Kivisillalla Ounasjoen pinta on laskenut kymmenkunta senttiä kolmen päivän takaisesta maksimista. Iso kuva on otettu tänään (2.6.) ja upotettu pikkukuva 26.5.

Vesi nousi uskomattoman nopeasti, lähes kaksi metriä vajaassa kahdessa viikossa. Tulva laskee paljon hitaammin kuin nousee, ja normaali kesäveden taso saavutettaneen vasta juhannuksen jälkeen. Silloin Kivisillan ali mahtuu melomaan kajakilla.

Tulva katkoi kulkuväyliä ja muutti radikaalisti jokivarren maisemia. Lainaanrantaa kulkeva katu on poikki, ja Kittiläntien kolmesta alikulusta kaksi on veden vallassa. Arktikumin saareen pääsee saappailla – ja näköjään myös pyörällä.

Lintujen vilkkain muuttosesonki on tältä keväältä ohi: lajeja ehti kertyä 80. Esimerkiksi sinirinta jäi näkemättä ja kuulematta – pakko lähteä perään!

Kuva on Ounasjoelta parin viikon takaa: mustaviklo seilaa jäälautalla.

Joet täynnä vettä

Kotipihan lumet kävivät vähiin ennen kuin hävisivät toissapäivänä lopullisesti. Samoin kävi seurannassa olleen Ylitornion Meltosjärven lumien. Otin paikan seurantaan 14.4. kun lunta oli tasan metri. 23.5. senttiäkään ei ollut enää jäljellä.

Pohjoisessa lunta vielä riittää, mutta sulaminen on ollut viime päivinä vauhdikasta. Ounasjoen Marraskoskella virtaama kasvoi neljän päivän aikana yli kaksinkertaiseksi ja on tällä hetkellä reilusti yli 1000 kuutiometriä sekunnissa. Kemijoen virtaama on vielä suurempi jo ennen kuin joet yhtyvät.

Rovaniemellä varaudutaan suurtulvaan. Saarenkylässä on rakenneltu tulvavalleja ja Lapin maakuntamuseon kokoelmia evakuoitu Arktikumin pohjakerroksesta. Kuva on Ounasjoen rannasta tältä aamulta.

Tulvan kehittyminen kiinnostaa kaupunkilaisia, ja iltaisin jokirannoilla on riittänyt väkeä. Lapin jokien tulvailannetta voi seurata myös Ympäristökeskuksen verkkosivuilta

Talven ote pitää

Lauantaipäivä oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, mutta hyytävän kylmä. Rovaniemen rautatieaseman mittauspisteessä oli aamukuudelta 9 astetta pakkasta, iltapäivällä päästiin pari astetta plussalle. Hiihtokelit ovat loistavat ja luistelukelit yhtä hyvät, myös joella.

Tiistaina ja keskiviikkona saatiin nauttia lyhyeksi jääneestä lauhan sään jaksosta. Näin Ounaskoskella kevään ensimmäiset potnapekat eli koskikorennot, uusina muuttolintuina uivelon, naurulokin ja sinisorsan.

Lapissa lunta on paljon ja lisää on luvattu. Kylmä sää hidastaa sulamista ja lisää suurtulvan riskiä. Jossain vaiheessa oletettavasti lämpenee ja silloin vettä riittää joka paikkaan. Viitteitä tulevasta nähtiin keskiviikkona kotikadulla.

Pulmusennustukseni meni pahasti metsään. Pulmuset eivät ole lisääntyneet Rovaniemellä, mutta Hailuodossa nähtiin perjantaina 18 000 yksilön jättiparvi. Etujoukot ovat selvästi viestittäneet pääjoukkojen päälliköille, että Lappiin ei kannata kiirehtiä.

Tiainen ja orava

Talvi jatkuu lumisena ja lauhana. Huomiseksi Rovaniemellekin ennustetaan vesisadetta.

Lauantain merkkitapauksia olivat töyhtötiaisen tapaaminen Ounasvaaran ruokinnalla ja oravan vierailu parvekkeemme kaiteella:

Talvi toisilla

Tällainen talvi tällä kertaa. Meillä lappilaisilla ihan kohtuullinen, mutta etelässä aivan olematon. Pakkasia täälläkään ei ole juuri pidellyt, mutta lunta on lienee paikoin jopa keskimääräistä enemmän.

Talven pakkasennätys on mitattu Kevolla, 38 astetta. Lunta on esimerkiksi Vuotsossa metri, täällä Rovaniemelläkin yli puoli metriä. Kuvan otin keittiön ikkunasta viime viikolla.

PS
Kokosin sivuston puolelle sarjan Virossa ottamiani kuvia. Helmikuussa 2012 sielläkin oli kunnon talvi! Kuva Piritasta kaupungin suuntaan.

Murtajat kohtasivat napajäällä

Edellisestä Polarstern-päivityksestä on kolme ja puoli viikkoa. Sinä aikana napajäähän kiinnittynyt tutkimusjäänmurtaja on ajelehtinut n. 280 km:n matkan sattumanvaraiseen suuntaan. Kartalla reitti on huima syherö.

Juuri nyt kaamoksen keskellä on ylimääräistä aksioonia. Joulukuun alussa Tromssasta lähtenyt venäläismurtaja Kapitan Dranitsyn puski jään halki Polarsternin luo ja toi tullessaan kaikkea tarvittavaa ja joukon tutkijoita. Nämä päästävät ensimmäisen tutkijaryhmän ihmisten ilmoille ja jäävät jatkamaan alulle pantuja töitä.

Polarsternin ensimmäinen silmukka

Tutkimusjäänmurtaja Polarstern kiinnittyi lokakuun alussa pohjoiseen napajäähän ja on ajautunut siitä lähtien jääkentän mukana. Aluksi suunta oli kuukauden ajan otollinen ja keskinopeus kymmenkunta kilometriä vuorokaudessa. Kaikki näytti hyvältä.

Viimeisten kahden viikon aikana alus on tehnyt 170 kilometrin mittaisen silmukan. Polarsternin reitit risteytyivät 18.11. ja tällä hetkellä Polarstern ajautuu etelään eli täsmälleen väärään suuntaan.

Takapakki oli sikäli odotettu, että Nansenin Fram-purjehduksella (1893-96) silmukoita tehtiin useita. Ja myöhemminkin eikä vain alkumatkasta. Framin miehistöllä oli todellista syytä huoleen, koska yhteydet muuhun maailmaan puuttuivat, ja matkan kestoa voitiin vain arvailla. Ruokaa oli varattu viideksi vuodeksi.

Polarstern aikoo selviytyä matkasta vuodessa. Jos aikataulu uhkaa pettää pahasti, venäläinen ydinkäyttöinen murtaja voi avustaa Polarsternin ihmisten ilmoille vaikka millaisista jäistä.

Lupaava talven alku

Ensilumi saatiin Rovaniemelle myöhemmin kuin muualle Suomeen: maa oli kunnolla valkoinen vasta 26.10. Siinä vaiheessa jokivesien jäätyminen oli vasta alullaan, ja Ounasjoen suistossa oleskeli n. 160 joutsenta.

Sitten alkoi tapahtua. 29.10. Ounasjoki oli kauttaaltaan jäässä ja viimeiset joutsenet sinnittelivät Lainaan puolella. Kemijärvellä nähtiin samana päivänä 120 joutsenen muuttoparvi. Tämän jälkeen Lapista on ilmoitettu enää harvoja joutsenia tunnetuilta talvehtimispaikoilta.

Näin ensimmäiset luistelijat Kirkkolammella 30.10. Pari päivää sitten pojat olivat kolanneet pienen alueen lumettomaksi, ja peli oli käynnissä.

Nyt virheettömästä pakkassäästä on saatu nauttia jo toista viikkoa, ja lunta on tullut ihan mukavasti. Kemijoen jäällä ei ole vielä näkynyt hiihtäjiä eikä kelkkoja, mutta avantouimarit ovat aloittaneet kautensa.

Uimalinnuista Ounaskosken sulan vaiheilla on nähty tukkasotka, isokoskelo ja sinisorsa.

Viikko Saaristomerellä

Tampereelle päästyään veneessä kovia kokenut läppäri virkistyi. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan retkeltämme.

Ensimmäinen täysi meripäivä oli sunnuntai. Lähdimme Airisto Marinasta ja vietimme vesillä yli kymmenen tuntia, pääosin luovien. Loppumatka oli pakko ajaa koneella, koska muuten pimeä olisi yllättänyt ennen rantautumista Örön saarelle. Matkalla tuli vastaan yli viisikymmentä purjevenettä, joista kolmella oli spinaakkeri vedossa ja muutamalla purjeet virsikirjalla. Merivartioston vartiolaiva Tursas valvoi viikonlopun paluuliikennettä.

Örö osoittautui erittäin mukavaksi paikaksi: hyvä satama, rikas luonto ja kiinnostava historia. Koska olimme tulleet jo yllättävän pitkästi, päätimme viettää luppopäivän saarta tutkien. Käytössä oli hyväkuntoisia Jopo-pyöriä. Tapasimme kahdeksan harmaahaikaraa ja ilmoitin linnut Tiiraan. Merellä runsaslukuisin lintu taisi olla merimetso, niitä näkyi todella paljon.

Luppopäivän jälkeen jatkoimme navakassa vastatuulessa kohti Jurmoa, ja loppumatka piti taas ajaa koneella. Viikonlopun mentyä vesiliikenne oli vähentynyt rajusti.

Olin käynyt Jurmossa aiemminkin, mutta keskitalvella ja lintuasioissa. Klasun kaupan avautumista odotellessamme kävimme Högbergetillä katselemassa kesäisiä maisemia. Satamassa oli lisäksemme kaksi purjevenettä, joista toinen Öröstä tuttu. Lähtiessämme Eivor tuli vastaan sataman edustalla.

Jurmosta Björkön saarelle saimme purjehtia lupsakassa sivutuulessa. Nautinnollista menoa, valitettavasti matka oli kovin lyhyt! Byvikenin maisemia kehuin jo edellisessä postauksessa, muita veneitä ei näkynyt.

Yöllä tuuli kiihtyi vähän liiankin kovaksi, ja aamulla ankkuri lähti laahaamaan. Pääsimme kuitenkin irtautumaan ilman isompia vahinkoja ja jatkoimme matkaa saman tien. Koska halusimme pois tuulen armoilta, suuntana oli Nauvon venesatama.

Retken viimeisen yön vietimme Merimaskussa, jo lähellä Naantalia ja veneen kotisatamaa.