Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2025

Kirjaston aarre

Siellä se oli Metsossa, ylähyllyllä kansi näkyvissä. Otin kirjan selailtavaksi enkä edes ajatellut lainaamista, niin kookas se oli.

Kuvat ovat mustavalkoisia ja teknisesti täydellisiä. Afrikkalaiset eläimet esiintyvät niin arvokkaasti, että mieleen tulevat Yousuf Karshin kuvat maailman merkkihenkilöistä. Tunnistin kuvaajan tyylistä: brittilähtöinen Yhdysvalloissa vaikuttava Nick Brandt. Kirjan nimi on Across the Ravaged Land.

Kansallismuseossa vuonna 2019 näkemäni Brandtin näyttely Inherit the Dust on vaikuttavimpia näkemiäni valokuvanäyttelyitä, samaa sarjaa kuin Sebastiao Salgadon ja Eugene Smithin näyttelyt. Niitä katsellessa tulee ajatelleeksi, kuinka tyhjänpäiväisiä valokuvat enimmäkseen ovat.

Kiitos, Mikke!

Olipa ihana peli eilen, tasokas ja äärimmäisen jännittävä. Vuorotahtia mentiin, ja jatkoajalla kumpi tahansa joukkue olisi voinut tehdä voittomaalin. Onneksi sen teki Mikke!

Voittomaali oli Mikael Granlundin taidonnäyte: 2-1 -ylivoimahyökkäyksessä Mikke katsoi koko ajan mukana tullutta Niko Mikkolaa, mutta laukoikin itse. Maalivahti odotti torjunta-asennossa Miken laukausta, mutta myöhästyi silti. Laukaus oli kova ja tarkka, siis mahdollisimman erilainen kuin Suomen 2-1 johtoon vienyt Rantasen ropelikiekko. Sitä maalia edelsi Laineen antama poikkisyöttö, jonka ansiosta etunurkka oli auki.

Numeroiltaan surkeassa USA-pelissä Suomi pelasi kelvollisesti kaksi ensimmäistä erää, mutta hehkutetut kärkihyökkääjämme eivät saaneet mitään aikaiseksi. Myöskään maalivahti Juuse Saros ei loistanut. Eilen onnistuivat kaikki: maalivahti Kevin Lankinen ja puolustajat hoitivat hommansa moitteettomasti, ja hyökkääjät onnistuivat realisoimaan suuret odotukset. Vain Sebastian Aholta odotin paljon enemmän.

Ruotsin taidokkaiden pelaajien suorituksista jäivät erityisesti mieleen Adrian Kempen väläytykset ja parivaljakon William Nylander – Erik Karlsson suorasta hyökkäyksestä tekemä maali. Jussi Jokinen nosti selostamosta ansiokkaasti esiin Mikko Rantasen selän suoristumisen kyseisessä tilanteessa. Täysillä luistelemalla Rantanen olisi ehkä pystynyt estämään Nylanderin syötön, jolloin olisi nähty toisenlainen ratkaisu.

Ruotsin kaataminen näin erityisessä ottelussa maistui todella hyvältä. Näin siitä huolimatta, että tavanomaista pullistelua ei tällä kertaa juurikaan esiintynyt. Esimerkkinä uudenlaisesta asenteesta ovat Suomea taannoin kyykyttäneen pelaajalegenda Mats Sundinin puheet perinteisen veljesasetelman muuttumisesta.

Joku kirjoitti ottelun jälkitunnelmissa, että Suomeen on kasvanut kokonainen sukupolvi sellaisia kiekkoihmisiä, jotka eivät tiedä miltä tuntuu hävitä Tre Kronorille!

* * *

Edit
Finaaliottelu oli äärettömän vauhdikas, mutta vähämaalisuus vähensi sen viihdearvoa. Koska jatkoaikaa olisi periaatteessa voitu tahkota tuntikausia, luovutin varsinaisen peliajan päätyttyä. Olin hienokseltaan Kanadan puolella kuten aina Kanadan pelatessa muita kuin Suomea vastaan. Lopputulos kelpasi oikein hyvin.

Voittomaalissa varsinaisella peliajalla loistavasti puolustanut USA syyllistyi pahimpaan mahdolliseen virheeseen: jätti Connor McDavidin vapaaksi parhaaseen maalintekosektoriin! Tällaiseen virheeseen syyllistyvä joukkue ei ansaitse huippupelaajien tähdittämän turnauksen voittoa!

Isokoskelo juhlapuvussa

Talvi on ollut mitä on, mutta tänään saatiin nauttia kauniista talvisäästä. Kävin Viinikanlahdella toivoen näkeväni joitakin Tiiraan ilmoitettuja lintuja: listalla olivat harmaalokki, telkkä ja ennen kaikkea isokoskelo. Vielä maanantaina isokoskelo oli lahdella, mutta tänään sitä ei näkynyt, ei myöskään muita lintuja.

Maanantaina sää oli sumuinen eikä Pyhäjärven sulasta saanut mitään käsitystä. Tänään näin, että se on valtavan laaja. Vesilinnuille on reilusti uimavettä, vaikka Viinikanlahden pohjukkaan olikin muodostunut uutta jäätä. Tarkistin myös Ratinansuvannon, mutta koskeloa ei näkynyt sielläkään. Sain maanantaina koskelosta kelvollisen kuvan, jossa juhlapuvun hieno lohenväri näkyy hyvin.

Juhlapuku on edustavimmillaan talvella; toinen yhtä värikäs isokoskelo muistuu mieleen Ounaskosken sulasta Rovaniemeltä. Kuva on joulukuulta 2005, jolloin en vielä omistanut lintujen kuvaamiseen soveltuvaa objektiivia.

Kolmas kuva on Hatanpään niemestä ja se on otettu 16.4.2023. Kuten nähdään, linnun vaaleat osat ovat jokseenkin puhtaan valkoiset. Pakko sanoa, että tavattoman komea lintu isokoskelo on juhlapukunsa menettäneenäkin!

Jääkiekkoa Paltsussa

Jussi Kankaan ottama helmikuun kuva Tampere-seuran kalenterissa on vuodelta 1959: ”Jääkiekkoa Paltsussa”. Viehättävä kuva!

Mikä Paltsu ja missä, ajattelin ensin. Erisnimenä käytetty (Tammelan) pallokenttää tarkoittava sana oli minulle aivan outo; meillä Jyväskylässä kentistä puhuttiin sijainnin mukaan. Jääkiekkoa harrastettiin Harjulla tai Hippoksella, viralliset ottelut pelattiin Nisulan montun kaukalossa.

Jos kuva olisi Harjulta, olisin suurella todennäköisyydellä mukana yhtenä pojista. Asuin kentän vieressä ja kävin pelailemassa lähes joka päivä. Suoralapaiset puumailat ja putkihokkarit näyttävät kovin tutuilta!