Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2024

Takatalven lintukuulumisia

Ajattelen myötätunnolla takatalven koettelemuksien kanssa kamppailevia pikkulintuja. Pakkasen kanssa vielä jotenkin pärjäisi, mutta tilanne paheni kun ruoka jäi lumen alle. Tänään tuuli henkäili etelän puolelta ja lämpötila nousi pitkästä aikaa reilusti plussalle, mutta pysyvää muutosta joudutaan vielä odottamaan. Tänään tapaamani punarinta oli ilokseni säilyttänyt pelihuumorinsa.

Pasi kertoi lopettaneensa ruokinnan jo kahdesti ja aloittaneensa uudelleen yhtä monta kertaa. Pitkäaikaisasiakkaat kuten tiklit ja urpiaiset ovat saaneet seurakseen peippoja, järripeippoja ja vielä yllättävämpiä ruokavieraita.

Isokokoiset linnut kestävät paremmin arktisia oloja. Ahvenisjärven lokit eivät ole pakkasista moksiskaan. Esimerkiksi selkälokkeja on ollut paikalla parhaimmillaan kuusi ja naurulokkeja lähes sata. Laajaksi levittäytynyt ilmastussula on kutistunut aarin kokoiseksi.

Keskelle takatalvea mahtuu myös iloinen perhetapahtuma: voimalinjan pylvääseen pesänsä rakentaneen korppipariskunnan neljä poikasta kuoriutui ehkä viikko sitten.

Raunistulan kautta Naantaliin

En kuitenkaan jäänyt kylpemään, vaan jatkoin satamaan päästäkseni lounaiselle merialueelle katselemaan laivoja ja lintuja.

Juna saapui Turkuun ajallaan, mutta ratapihan väärälle laidalle. Aseman seutu oli suuri rakennustyömaa, ja keskikaupungille mentiin Logomon siltaa pitkin. Sillalta jatkoin Kauppatorille, mistä matka jatkui kohti Naantalia.

Toisin kuin Tampereella bussissa kelpasivat kolikot, joilla muuan nuorimies maksoi matkansa. Kilinä oli kova. Tottumattomana pelästyin aina kun joku halusi bussin pysähtyvän, sillä merkkiääni oli kova ja kammottava. Nyssessä riittää kaksi terävää kilahdusta. Naantalin keskustassa bussin numero ja matkustusvyöhyke vaihtuivat. Muut matkustajat poistuivat, ja jatkoin matkaa kuljettajan kanssa kahdestaan.

Satamassa meidät autottomat matkustajat kuljetettiin terminaalista pikkubussilla suoraan Finncanopuksen autokannelle – uusi elämys tämäkin.

Mitä otsikkoon tulee, en ole aivan varma Raunistulasta: se on syytä nähdä kunnianosoituksena Juice Leskiselle. Juice ”käänsi” Popedan käyttöön The Sensational Alex Harvey Bandin tunnetuksi tekemän kappaleen Tomahawk Kid. Kyseessä on vanha merimieslaulu, jonka suomalainen versio  tunnetaan löyhästi jääkiekkoaiheisena rallatuksena Mää ja Tapparan mies.

Teksti hetkistä merellä löytyy täältä.

Pelit jatkuvat böndellä – nosto 11 vuoden takaa

Löysin pöytälaatikosta julkaisematta jääneen blogitekstin, jonka aika olkoon nyt. Linkki Vesa Rantasen osuvaan tekstiin ei valitettavasti enää toimi.

Thursday, March 28th, 2013

Jääkiekon SM-liigan neljäs välieräjoukkue varmistui tänä iltana. Runkosarjassa kymmenenneksi sijoittunut Rauman Lukko lähetti kesälomalle Jokerit, runkosarjan ykkösen. Heinähatut pelaavat keskenään mitaleista.

Vesa Rantanen käsittelee tilannetta Ilta-Sanomissa ja päättää juttunsa näin:

Tämä kevät on ollut virkistävän hieno osoitus, ettei jääkiekossa ole yhtä totuutta tai yhtä oikeaa pelitapaa. Ja että jos osaa pelata vastustajan mukaan, voi lilliputtikin kaataa jättiläisen.

Olisi houkuttelevaa syyttää Jokereiden mahalaskusta pelkästään maalivahtia, mutta en sorru siihen. Mielestäni suurin vastuu katastrofista kuuluu valmentajille.

Lukko pelasi sarjan katkaisupelin viidellä pakilla, joista osa oli kaiken lisäksi liigatasolla kokemattomia junnuja. Jokerit ei ymmärtänyt/osannut käyttää tilannetta hyväkseen, ja peli eteni täysin Lukon haluamalla tavalla eikä minkäänlaista loppukiriä nähty.

Lisäksi ihmettelin intensiteetin laimeutta ja fyysisyyden puuttumista; ero JYPin ja HPK:n ottelusarjaan verrattuna oli räikeä. Lukko taisteli, mutta mitä teki Jokerit? Odotteli kesälomaa?

Kokenut Risto Dufva kyykytti tylysti Jokereiden keltanokkavalmentajia ja ns. Meidän peliä. Näin Vesa Rantanen:

Millaisella jääkiekolla sitten mentiin neljän joukkoon? Fyysisellä, pystysuunnan pelillä, jossa tilaa pyritään voittamaan aina ja sumeilematta.
[…]
Päävalmentaja Risto Dufvalle voidaan huoletta antaa vuoden valmentajan palkinto ainakin siitä, ettei kukaan ole niin ohuin eväin vienyt joukkuettaan välierään.

* * *
Jälkikirjoitus 5.4.2024

Keväällä 2013 Rauman Lukko passitti aikaiselle kesälomalle Helsingin Jokerit. Lukon peräsimessä oli valmennushommista tänä keväänä eläkkeelle siirtynyt Risto Dufva ja muu joukkue näytti tältä.

Jokereiden rosteri oli todella kova. Joukkueen päävalmentajana toimi Tomi Lämsä.

Määkö Tapparan mies?

Liigan pudotuspelit ovat hyvässä vauhdissa, ja tiistaina selviää neljäs välieräjoukkue. Mestariehdokkaaksikin nimetty Ilves lähti laulukuoroon ensimmäisenä, mutta muut sarjat ovat olleet hyvinkin tasaisia. Tästä kertoo kuvakaappaus lauantain kierroksen loppuhetkiltä.

Lauantain jatkoerät ratkesivat nopeasti: Jukurit ja TPS lähtivät kesälomalle, mutta HIFK yrittää nousta seiskapelissä sarjan voittoon oltuaan jo 3-0 tappiolla. Ottelu pelataan Lahdessa ja veikkaan Pelsujen selviytyvän välieriin Kärppiä vastaan.

Tappara saa siis vastaansa KalPan Kuopiosta. Lauantaina hattutempun tehnyt Anton Levtchi on nähnyt Ilveksen ja KalPan otatuksia ja pannut merkille kuopiolaisten luisteluvoiman. KalPa pelasi todella hyvää kiekkoa ja sen voitto aneemisesta Ilveksestä oli täysin ansaittu.

Odotan Tapparan ja KalPan välieräsarjaa suurella mielenkiinnolla enkä panisi pahakseni, vaikka KalPa kouluttaisi myös kestomenestyjää. Ihan parasta olisi saada finaaliin joukkueet, joilla ei ole vielä ensimmäistäkään mestaruutta.

Sitten otsikon kysymykseen. Tampereelle muutettuani jouduin määrittelemään kantani kaupungin tärkeimpään jakolinjaan ja ilmoittauduin Ilveksen kannattajaksi. Koska Tapparakin on hieno joukkue ja organisaatio, nimesin sen kolmossuosikikseni. Ykkönen on edelleen JYP, jota ei ole sattuneista syistä nähty pitkäään aikaan näissä kevään kahinoissa.

Minulla ei ollut pelillisiä syitä nostaa Ilvestä Tapparan edelle, ajattelin vain vaihtelun virkistävän. Mutta Ilveksen pelillä on ikäva taipumus sakata kevään ratkaisuhetkillä, kun sen pitäisi olla parhaimmillaan. Krediittiä on vaikea jakaa muistakaan ratkaisuista. En ole unohtanut tyylitöntä valmentajanvaihdosta Myrrä>Pennanen, joka vei Ilveksen ojasta allikkoon. Myrrän peluuttama vauhtikiekko vaihdettiin menestyksen toivossa Pennasen edustamaan virheidenvälttelykiekkoon, jossa kiekollisesti taitavat hankinnat eivät päässeet pelaamaan omilla vahvuuksillaan.

Loistava esimerkki tästä on kesken kautta JYPistä isolla rahalla Ilvekseen siirtynyt puolustajien runkosarjan pistepörssin voittanut Sami Niku, jonka suorittaminen keltavihreissä on ollut tuskallista katsottavaa. JYPissä Niku ja Turkulainen mättivät ylivoimamaaleja liukuhihnalta, mutta KalPa-sarjassa Ilves ei onnistunut kertaakaan ylivoimalla. KalPan av oli loistavaa ja Ilveksen yv hidasta ja ennalta arvattavaa. Kun Niku syötti viivasta Nymanille, odotettavissa oli pelkästään laukaus, mutta JYPissä vastaavassa tilanteessa Turkulaiselta saattoi odottaa ihan mitä tahansa.

Tappara joutui yllättävän koville TPS:n kanssa, mutta onnistui varmistamaan jatkoon pääsyn joutumatta raastavaan seiskapeliin. Kuutospelin päätöshetket olivat Tapparaa parhaimmillaan: tasoitus viime minuutilla ja kliininen ratkaisu jatkoerässä. Ruotsalaisvalmentaja Rikard Grönborg on tuonut Tapparaan ja Suomen kiekkoiluun uusia tuulia, mistä TPS:n päävalmentaja Tommi Miettinen kiitti kollegaa pressissä ottelusarjan ratkettua. Kiitokset tulivat kaiken lisäksi ruotsiksi! Tyyliä ja tyylittömyyttä: kuten muistetaan, Ilveksen Pennanen jätti vastustajat kättelemättä.

Lopuksi muistikuva mestareiden liigan finaalipelistä viime vuodelta. Kun Tappara johti Luulajaa vastaan ensimmäisen erän jälkeen 2-0, ajattelin että voiko tätä peliä enää paremmin pelata. Kolmannen erän puolustustaistelun aikana ajattelin, voiko maalivahti pelata paremmin kuin Heljanko siinä ottelussa?

Pennanen vertasi Ilvestä Toronton mahtiseuraan. Yhtäläisyys todellakin löytyy: Ilveksen edellisestä mestaruudesta on kulunut 39 vuotta, Torontolla vieläkin kauemmin. Muinaiset mestaruusviirit pölyttyvät hallien katossa.