Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2021

Performanssi museolaivalla

Tänään, Viron itsenäisyyspäivänä muistelen matkojani naapurimaahan ja elämyksiä, joita olen saanut kokea. Yksi niistä on vierailu Lentosatamassa toukokuussa 2016.

Lentosatamassa oli paljon koululaisia ja meininki paljon vilkkaampaa kuin museoissa keskimäärin. Joka puolella kuvattiin ja minullekin ehdotettiin poseeraamista armeijan manttelissa, mutta ujous iski.

Jäänmurtaja Suur Tolliin tutustuessani laivalle saapui ryhmä tyttöjä, jotka järjestivät näytöksen murtajan kannella. Hetkeä myöhemmin esitys jatkui rannalla, nyt pykälää tai kahta vauhdikkaampana.

Suur Toll on taruolento, jonka patsaan olen nähnyt Kuressaaren satamassa. Toll ja muita kuvia Virosta täällä.

Baldurin matkassa

Tein tänään virtuaalimatkan m/s Baldurilla (entinen Eivor) Utöstä Jurmon, Aspön ja Nötön kautta kohti pohjoista. Koska Pärnäisten laituri on remontissa, aluksen päätesatama on tällä hetkellä Nauvo.

Pitkään jatkuneen pakkaskauden jäljiltä jäätilanne on aivan erilainen kuin viime talvena ja monena talvena sitä ennen. Pohjanlahti on jäässä Merenkurkkua myöten, Suomenlahden itäosa lähes Helsingin tasalle ja Saaristomeri Ahvenanmaalta Turkuun.

Jäät hidastivat Baldurin menoa aika tavalla varsinkin Utön ja Jurmon välillä. Jatkossa alus hyödynsi aiemmin avaamiaan rännejä ja vauhti pysytteli normaalina eli kymmenessä solmussa. Marine Traffic -sivuston kartalla Baldurin reitti näyttää tältä. Sulan veden aikana ajolinjat ovat jouhevia ilman jyrkkiä käännöksiä.

Baldurissa on keulakamera, joka toimii aluksen ollessa liikenteessä (linkki). Kuva on terävä, mutta mustavalkoinen ja huomattavan laajakulmainen. Kaappasin näkymän Jurmon satamasta ja läheltä Nauvoa.

Yllättävä talvivieras

Valkoselkätikka on viihtynyt jo pitkään Santamäen suunnalla: ensimmäinen havainto linnusta tehtiin tammikuun alkupäivinä ja toinen kolme viikkoa myöhemmin. Helmikuun puolella havaintoja alkoi tulla päivittäin. Oletan, että kyseessä on koko ajan ollut sama lintu.

Säännöllisesti samalla paikalla näyttäytynyt harvinainen vieras alkoi kiinnostaa orneja läheltä ja kaukaa. Pirkka ja Timo kyselivät WhatsAppissa ohjeita tapaamista varten, ja Anssi neuvoi yrittämään vähän ennen auringonlaskua.

Neuvo toimi ainakin 9.2. Menin paikalle klo 14.45 ja kuulin Markon nähneen tikan hetkeä aiemmin. Jäimme odottamaan linnun paluuta. Paikalle tuli muitakin tikkaharvinaisuudesta kiinnostuneita, esimerkiksi Kirsi ja Hannu.

Marko luovutti puoli neljältä, mutta päätimme Hannun kanssa odottaa vielä puoli tuntia. Ei kuitenkaan tarvinnut. Vähän eri paikassa päivystänyt Kirsi viittilöi siihen malliin, että arvasimme linnun ilmestyneen paikalle.

Tikka koputteli haavan latvuksessa ja oli irrottanut kuoren kämmenen kokoiselta alalta. Lintu viipyi työmaallaan vielä pari minuuttia ennen kuin lensi päiväkodin viereiseen metsikköön. Sieltä sitä ei enää löytynyt.

Kaksi päivää myöhemmin minua onnisti vielä paremmin. Tikka ahkeroi tällä kertaa koivussa, ja sain seurata sitä puolen tunnin ajan. Sitten lähietäisyydelle ilmestyi kaksi käpytikkaa töllistelemään ja valkoselkätikka vaihtoi maisemaa.

Oma lintuvuoteni on alkanut kahdella elämänpinnalla. Valkoselkätikka oli minulle tällainen, lisäksi näin Jyväskylässä käydessäni viiksitimalin. Laskin Tiirasta, että Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella (Lappi pois luettuna Kemi-Tornion seutu ja Ylitornio) on havaittu valkoselkätikka 28 kertaa.

Ensimmäinen, takautuvasti Tiiraan ilmoitettu valkoselkätikkahavainto on vuodelta 1949. Toistaiseksi Lapissa ei ole tavattu ainuttakaan viiksitimalia, Kemistä on ilmoitettu toistakymmentä timalihavaintoa.

Pakkasviikko Jyväskylässä

Jyväskylä on ollut viime aikoina otsikoissa ikäväksi äityneen koronatilanteensa vuoksi, mutta minä olen nauttinut talvesta!

Matkustin Rovaniemeltä etelään lauantaina halki lumisen Suomen: silmämäärin lunta oli pitkin matkaa suunnilleen saman verran, kolmisenkymmentä senttiä tai vähän enemmän. Jossain Seinäjoen ja Parkanon välillä junan ikkunasta avautui tällainen näkymä:

Täällä Jyväskylässä virheetön pakkaskeli tuntuu jatkuvan loputtomiin, ja katujen varsille on kertynyt lunta korkeiksi valleiksi. Näkymä taannoiselta kotikadultani lumisine pihamäntyineen tuo mieleen kouluaikojeni talvet. Vain kadulla lätkää pelaavat pikkupojat puuttuvat.

Kirjastot ja museot suljettiin koronan vuoksi kokonaan, mutta ulkona liikkuminen on jyrkästi sallittua. Siihen nähden että Jyväskylä mainostaa itseään urheilupääkaupunkina, ulkoliikkujia on näkynyt ihmeen vähän, viiden päivän aikana esimerkiksi vain neljä hiihtäjää. Rantaraitilla näkee kävelijjöitä, mutta itse Jyväsjärvi on ollut autio ja tyhjä. Luisteluradan jäädyttämistä ei ole voitu edes aloittaa, koska paksu lumipeite on hidastanut jään vahvistumista.

Viikkoon sisältyy mukava lintuhavainto. Joukko viiksitimaleita on viihtynyt Äijälänrannan suunnalla jo parin kuukauden ajan ja kun en ole onnistunut lajia Suomessa näkemään, päätin hyödyntää tilannetta. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta toisella kertaa onnisti. Rauhalahden sorsapaikan lähellä näin kaksi ornia kaislikon laidassa kuvaamassa. Putkien suunnassa näkyivät myös linnut eikä matkaa kuvaajiin ollut kuin kymmenen metriä.