Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2019

Lentoasemien erikoisuuksia

Independent esitteli jutussaan lentoasemia, jotka erottuvat edukseen valtavirrasta. Tallinnan lentoasema oli päässyt tähän valiojoukkoon. Uteliaisuus heräsi: millähän perusteella? Asiasta kertoi Visit Tallinn -sivusto.

Valinnan takana on lentoaseman ”honesty library”, suomeksi vaikkapa ota ja jätä -kirjasto. Hienoa ja linjakasta: Tallinnan lentoasema on jo muutenkin ”kirjallinen”, sillä se on nimetty kirjailijapresidentti Lennart Meren mukaan. Mukava tutustumiskohde kaikille kirjastoaatteen kannattajille!

Mieleeni on jäänyt kaksi tämän tyypin kirjastoa, ja molemmat liittyvät vesiliikenteeseen: Hiidenmaan lautalla (kuva) oli yksi ja Jurmon laivalaiturin pielessä toinen.

* * *

Viimeistelin sivuston puolelle kolme pitkään vaiheessa ollutta tekstiä:

Kirjallinen ketjureaktio, osa 2
Lembit
Fiilaten ja nysväten

Lembit on Tallinnan Lentosataman näyttelystä löytyvä sukellusvene ja kolmannessa tekstissä kerron viimeksi kuluneen vuoden aikana veikkovasama.fi -sivustolla tekemistäni uudistuksista.

Asteria saapuu Helsinkiin

GGR-purjehduskilpailuun osallistunut Tapio Lehtinen ylitti Ranskan rannikolla sijainneen maalilinjan 19. toukokuuta: 322 vuorokautta yksin maailman merillä maissa poikkeamatta. Voisi luulla, että Asteria-vene ei hetkeen houkuttelisi. Mitä vielä! Pari viikkoa myöhemmin barnakkelit oli karsittu veneen pohjasta, muonavarastot täydennetty ja siirtopurjehdus kotisatamaan starttasi.

Tällä kertaa Tapiolla oli kaveri, ja nonstoppina tultiin Ahvenanmaalle saakka. Maarianhaminan länsisatamassa yleisöllä oli mahdollisuus nähdä vene, ja Tapio teki kunniakäynnin varustajalegenda Gustav Eriksonin haudalla. Tuliaisina oli pullollinen Kap Hornin edustalta koukattua Etelämeren vettä.

Eilisiltana Asteria lillui tyvenessä Jurmon eteläpuolella. Tänä aamuna (26.6.) tuulta oli hiukan enemmän, ja matka oli edistynyt Hankoniemen edustalle.

Asteria ehtii illaksi Helsinkiin ja huomiseksi Kauppatorin rantaan. Menisin paikalle, jos matka Rovaniemeltä olisi vähän lyhyempi!

Jännitystä ja gps-viihdettä

Jukolassa muistutettiin taas vanhasta aapistotuudesta: avausosuudella kilpailua ei voi voittaa, mutta mahdollisuuden voittoon voi hukata. Esimerkkinä ovat Tampereen Pyrinnön ja SK Pohjantähden Venlat.

Pyrintö selviytyi parhaana suomaisjoukkueena kolmanneksi eli ei todellakaan ”hävinnyt”. Ensimmäisen osuuden takamatka (5.50 min kärkeen) oli kuitenkin niin suuri, että täysin otettavissa ollut voitto luisui käsistä. Studion asiantuntijat ihmettelivät Pyrinnön avausta, mutta selitys saatiin vasta kun gps-seurannat julkaistiin sunnuntaina aamupäivällä.

Joukkueet lähestyivät ykkösrastia kahtena jonona. Vasemman jonon joukkueet ovat menossa hajonnoille A ja D, oikean jonon hajonnoille B ja C. Pyrinnön viestinviejä juoksee Haldenin ja Stora Tunan perässä väärässä jonossa.

Pyrintö ja Halden saapuvat hajonnoille yhtä matkaa. Halden käy leimaamassa hajonnalla B ja jatkaa kohti kakkosrastia, Pyrintö ohittaa hajonnan B, mutta käy hajonnoilla C ja A. Kun oikea hajonta D lopulta löytyy, muut kärkijoukkueet leimaavat jo kakkosrastilla. Aikaa tuhrautuu noin kolme minuuttia. Loppumatkalla ei tule enää suuria virheitä, mutta vaihdossa ero kärjessä olleeseen Haldeniin on 5.50. Se on paljon.

SK Pohjantähden ensimmäisen osuuden viestinviejä selvitti ykkösrastin mallikkaasti, mutta epäonnistui pahasti nelosella. Vaihdossa sijaluku oli 110 ja ero kärkeen yli kahdeksan minuuttia. Muu joukkue taisteli hienosti ja nosti joukkueen lopputuloksissa sijaluvulle 10 (vuosi sitten 12.) Pohjantähdellä oli täydet mahdollisuudet kolmen parhaan joukkoon.

Pyrinnöllä oli Venlojen viestissä peräti 30 joukkuetta. Jossiteltavaa valinnoista taisi jäädä, sillä kakkosjoukkueen Anni-Maija Fincke oli avausosuuden toiseksi nopein.

Patarei

Vuonna 1840 valmistunut Patarei Tallinnan kupeessa oli alkujaan linnoitus, sitten kasarmi ja vuodesta 1920 vankila, missä käytössä se oli vuoteen 2002. Katselin monet vuodet laivasta massiivista rakennuskompleksia tietämättä mitään sen synkästä historiasta. Tilanne muuttui kun tartuin Jaan Krossin kirjoihin.

Aloitin novellikokoelmasta Silmien avaamisen päivä (WSOY 1989, suom. Juhani Salokannel). Kokoelman kahdessa novellissa Kross kertoo ajastaan Patarein sellissä, ensin Natsi-Saksan miehityksen aikana ja sitten Neuvostoliiton. Jälkimmäisen tutkintavankeuden päätteeksi kirjailija passitettiin kahdeksaksi vuodeksi Siperiaan.

Jo pelkästään Krossin vuoksi olen halunnut käydä Patarein vankilassa, mutta opastetut kierrokset eivät ole sopineet aikatauluihini. Tuorein takaisku on toukokuulta: olisin voinut lykätä viikolla matkaani, jos olisin kuullut ajoissa Patarein avaavan kesän ajaksi ovensa kiinnostuneille. Osa vankilaa ja näyttely ovat avoinna syyskuun loppuun saakka.

Näin joka tapauksessa Vabamu-museon uuden, erittäin kovatasoisen näyttelyn. Miehitysajan historiasta kiinnostuneiden kannattaa lisäksi vierailla autenttisissa tiloissa toimivissa NKVD/KGB:n tutkintavankiloissa
Tallinnassa ja Tartossa.

PS
Kirjoitin sivuston puolelle tekstin kolmen virolaiskirjailijan kokemuksista ja kohtelusta miehitetyssä kotimaassaan: Kross, Smuul, Meri ja Neuvostoliitto

Takarajalla tapahtui

Kun Purjehtija pääsi maaliin ja jääkiekkokausi on melkein ohi, voin suunnata päähuomioni pesäpalloon. Ruutu plus tarjoaa sitä riittävästi kohtuuhintaan.

Viikolla pelatun Kankaanpään ja Seinäjoen välinen ottelu ratkesi upealla läpilyönnillä, jollaisista pasäpalloväki käyttää termiä pajatson tyhjennys: kunnari ja kolme tavallista. Pesät kiertänyt onnistuja jää kolmospesälle odottamaan tilaisuutta lisäjuoksuun.

Pajatson tyhjensi kotijoukkueen Miikka Riikonen, vieraiden koppareista tyhjää kauhaisi Vimpelistä täksi kaudeksi naapuriseuraan siirtynyt Henri Puputti. Kakkospuolen kollega Tuomas Raunio pinkoi pallon perään.

Spekuloidaan. Kentän lähellä asuva täti oli iltalenkillään ja nautiskeli kauniista kesäillasta, kun muutaman metrin päästä juoksi hirmuista vauhtia omituiseen asuun pukeutunut mies. Kävelijä vilkaisi miehen perään ja kääntyi seuraavaksi katsomaan, mistä tämä oli tulossa niin kovalla kiireellä. Kentällä oli käynnissä jokin urheilutapahtuma, katsomossa istui yleisöä ja liput liehuivat.

Paikalliset järjestysmiehet taisivat nukahtaa, mutta tilanteesta onneksi selvittiin ehjin nahoin. Täti pääsi aitiopaikalle ja telkkariin. 

Äskettäin Jyväskylässä käydessäni talvi- ja kesäurheilu kohtasivat hyvinkin konkreettisesti: JYPillä oli Hippoksen hallissa kick off -tilaisuus ja siinä vieressä Kirittärillä peli Lappajärven Veikkoja vastaan. 

Vaikka JYPin kausi jäi vaisuimmaksi pitkään aikaan, hallissa oli väkeä oikein mukavasti. Kuulin uuden toimitusjohtajan puheenvuoron ja kävin juttusilla Opa Louhivaaran kanssa. Halusin kuulostella pelaajan mielialoja kauden jälkeen. Tunnelma joukkueessa kuului olevan hyvä, ja eteenpäin mentiin. Oikein, fanikin odottaa syksyä hyvillä fiiliksillä!

Kirittäret ja JYP, kaupungin kärkiseurat, tekevät monipuolista yhteistyötä. Muistutuksena tästä pelaajat juoksevat tauolta kentälle JYPin pelipaidoissa.

Ottelusta kehkeytyi juoksujuhla, jollaista en muista aiemmin nähneeni: kotijoukkue takoi toisella jaksolla peräti 25 juoksua! Kunnareita nähtiin kaksi, ja takarajan tuntumassa riitti aksioonia tässäkin tapahtumassa! Vieraat saivat ainoan juoksunsa harhaheitolla.

Blogissani ennenkin esillä olleet Virpi Hukka ja Marjukka Urpelainen palkittiin kotijoukkueen parhaina. Kävin onnittelemassa Upia ja kiitin samalla koko viime kaudesta ja niistä lukuisista ilon hetkistä, joita joukkue on etäfanilleen järjestänyt.