Kuvat Hirvisuolta ovat vuoden ensimmäinen ja toinen, mutta minkä vuoden?

Kuusamoon matkaavat näkevät auton ikkunasta laajan avosuon tien pohjoispuolella Oulun ja Pudasjärven rajalla. Paikka tuntui sopivalta harjoitella täysin uudentyyppisen kameran käyttöä. Edellisen vuoden lopulla hankittu kamera oli paljekameran sukuinen ns. field-kamera, kuvakooltaan 9x12cm.

Harjoittelua vaati erityisesti ylösalaisin näkyvän etsinkuvan hahmottaminen ja tarkentaminen lumen pintaan takalauta kallistettuna. Pimennyshupusta olisi ollut apua, mutta sellaista ei vielä ollut. Ei myöskään luppia tai edes vahvoja tiimarityyppisiä lähilaseja, joita kokeneemmat kuvaajat käyttävät.

Kun etsinkuva pitkällisen säätämisen jälkeen vastasi odotuksia, asetettiin valotusaika ja himmenninaukko valotusmittarin suosittamiin lukemiin, työnnettiin kasetti paikalleen, vedettiin suojalevy pois filmin edestä – ja laukaistiin kamera.

Äkkinäiselle kaikki oli mahdottoman hidasta ja vaivalloista, ja keskitalven lyhyen päivän aikana syntyi kaksi kuvaa. Tässä se toinen:

Vuosi oli 1977.

Ostin muistikortin ja muistelin aikoja, jolloin kuvattiin filmille. Olihan nysväämistä, ja kallista kaiken lisäksi!

Katsotaanpa kustannuksia. 36 kuvan kasetti diadilmiä näyttäisi maksavan kolmisenkymmentä euroa, ja kuvattu filmi pitää vielä kehityttää (15€?) ennen kuin saa käsiinsä liuskan valmiita kuvia. Niitä voi ihailla valoa vasten, ja ruudulle kertyy hintaa yli 1€/kpl.

Kuvan muistikortti maksaa parikymppiä ja siihen mahtuu pitkästi yli tuhat täyden kennon raw-kuvaa ja samaan aikaan tallentuvaa isoa jpg-tiedostoa. Lopputulos käy suoraan käsittelyn ja käytön lähtökohdaksi. Siis 20€ jaettuna vaikkapa 1200:lla, onko se alle 2 senttiä?

Filmi- ja kehityskuluja ei enää ole, mutta säästyneillä rahoilla on taipumus upota kuvausvälineisiin, tietotekniikkaan ja Adoben kuukausimaksuihin. Mikään halpa harrastus valokuvaaminen ei digiaikanakaan ole!

Työväenmuseo Werstaassa Tampereella voi nähdä Dorothea Langen vaikuttavia valokuvia ihmisistä Yhdysvaltojen 1930-luvun pula-ajan koettelemuksissa.

Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti koko 1930-luvun aiheuttaen massatyöttömyyttä ja Kaliforniaan suuntautuneen maan sisäisen muuttoliikkeen. Työryhmä on valinnut näyttelyn Amerikan suuri lama noin 60 kuvaa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta, ja kuvat ovat esillä ensi vuoden elokuun 18. päivään asti.

Dorothea Lange (1895-1965) kuuluu dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajiin. Lange kuvasi 3×4 ja 4×5 tuuman laakafilmikameroilla, mistä johtuen suuretkin kopiot ovat teknisesti hyvätasoisia. Kuvien muu vaikuttavuus johtuu kuvaajan taidosta, myötäelämisestä ja syventymisestä aiheeseen.

Tuntuu ihmeeltä, että kömpelö kalusto ei näy Langen kuvissa kuvauksen kohteena olleiden ihmisten minkäänlaisena jäykistelynä. Päinvastoin, mieleen tulevat Sebastiao Salgadon paljon myöhemmin kinokameralla kuvaamat Exodus-näyttelyn kuvat.

Dorothea Langen kuuluisin yksittäinen kuva Migrant Mother kuuluu niihin valokuvauksen merkkiteoksiin, jotka jäävät kerran nähtynä iäksi mieleen.

Kun maanantaina huomasin että pokkarikamerani ei toimi, arvelin akun tyhjentyneen. Vaihdoin akun, mutta kamera ei siitä virkistynyt. Kävelin sunnuntaina Ounasvaaran Välirakan ruokintapaikalle ja näkötornin kautta tien varteen. Liikuntasuoritus hikoilutti sen verran, että povitaskussa pitämäni kamera otti kosteutta.

Oma hölmöys harmitti. Tarkistin kameran hinnan ja ihmettelin haitarin leveyttä: halvin 350 ja kallein yli 600 euroa. Halpaa ei taitaisi olla korjaaminenkaan.

Vanha konsti kuulostaa amatöörimäiseltä, mutta on näyttänyt toimivuutensa moneen kertaan: suljin kameran ja kourallisen riisiä kahdeksi päiväksi muovipussiin.

Kuinka ollakaan, kamera toimii taas!

Ollakseen historiallinen kuvan ei tarvitse olla erityisen vanha.

Otin tämän kuvan heinäkuussa 2006. Sen jälkeen Roimunrotko Rovaniemellä on muuttunut perusteellisesti, tänään näkymä oli tällainen:

* * *

Julkaisin ensimmäisen nettikuvasarjani kesällä 2002. Otsikko oli ”Maisemia ja ihmisiä”, ja kuvat ovat edelleen nähtävissä alkuperäisessä galleriassa. Pitää vain vierittää valikkoa tarpeeksi. 

Aivan alimmaisena on tänään lisätty sarja ”Historiallisia kuvia”, joka koostuu paria poikkeusta lukuun ottamatta 1970-luvun alkuvuosina otetuista vanhimmista värikuvistani.

Olen syksyn aikana nykyaikaistanut nettigalleriaani siten, että kuvia voi katsella puhelimella ja täppärillä. Kuvasarjoja on yhteensä 25 ja kuvia 436. Koska siunatusta metadatasta ei osattu vielä edes uneksia,  vuosiluvuissa saattaa olla pieniä epätarkkuuksia.

Julkaisin syksyllä neljä uudenlaisella tekniikalla toteutettua kuvasarjaa, jotka löytyvät sivuston aloitussivun valikosta nimellä uudet kuvat.

Eilen tuli kuluneeksi päivälleen 15 vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen digikamerani. Tykästyin kameraan välittömästi, ja tällä hetkellä käytössä on jo neljäs Powershot-sarjaan kuuluva pokkari.

Kuvan iso kamera on 9×12 -koon Linhof, jota aikanaan kanniskelin pitkin Lappia. Se oli sitä aikaa kun vaativaan käyttöön tarkoitetut kuvat piti ottaa ison negakoon kameroilla. Nyt täyden kennon digikamera ajaa saman asian.

Ostin ensimmäisen digijärkkärin toukokuussa 2005, ja samalla loppui filmille kuvaaminen. Kameroissa olleet filmit jäivät kehittämättä.