Joutsensesonki on hyvässä vauhdissa. Jänkislahdessa oleskeli tänään aamupäivällä 137 joutsenta, jotka kaikki olivat aikuispukuisia lintuja. Poikasia ilmestynee parviin lähipäivinä ja niiden osuus kasvaa syksyn edetessä.
Kun palasin viikko sitten etelästä, kaupungin pihlajat kuhisivat rastaita ja tilhiä. Eilisellä kierroksellani näin puolenkymmentä tilheä. Marjoja nekin söivät, mutta tuomesta! Toiveet hyvästä marjalintutalvesta voi unohtaa.
Sain tänään todistaa paikan päällä Hippoksen pesäpallostadionilla, kun Kirittäret voitti historiansa kymmenennen mestaruuden. Porin Pesäkarhut taipui finaalisarjan neljännessä ottelussa numeroin 1-0, 3-2.
Ottelussa nähtiin kummaltakin joukkueelta loistavaa ulkopeliä, joka teki sisäpelistä ajoittain tuskaisen vaikeaa. Kirittärien lyöjäjokeri Siri Eskola oli kollegaansa Susanna Puistoa numeroiden verran parempi ja tämä riitti voittoon.
Vielä runkosarjassa Puisto onnistui kotiutuksissaan Eskolaa paremmin, mutta pudotuspeleissä ote hiipui. Eskola petrasi kauden edetessä ja valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Mestarit kävivät perinteiseen tapaan Köyhälammessa, ja ”Taina” oli luonnollisesti menossa mukana.
Keskisuomalainen uutisoi illalla, että Kirittärien kapteeni Emma Korkkö ja seuraikoni Marjukka Urpelainen päättävät loistavat uransa tähän kauteen. Lämpimät onnitteluni mestaruudesta koko Joukkueelle ja kiitokset Emmalle ja Upille jännittävistä urheiluelämyksistä!
Tampereelle päästyään veneessä kovia kokenut läppäri virkistyi. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan retkeltämme.
Ensimmäinen täysi meripäivä oli sunnuntai. Lähdimme Airisto Marinasta ja vietimme vesillä yli kymmenen tuntia, pääosin luovien. Loppumatka oli pakko ajaa koneella, koska muuten pimeä olisi yllättänyt ennen rantautumista Örön saarelle. Matkalla tuli vastaan yli viisikymmentä purjevenettä, joista kolmella oli spinaakkeri vedossa ja muutamalla purjeet virsikirjalla. Merivartioston vartiolaiva Tursas valvoi viikonlopun paluuliikennettä.
Örö osoittautui erittäin mukavaksi paikaksi: hyvä satama, rikas luonto ja kiinnostava historia. Koska olimme tulleet jo yllättävän pitkästi, päätimme viettää luppopäivän saarta tutkien. Käytössä oli hyväkuntoisia Jopo-pyöriä. Tapasimme kahdeksan harmaahaikaraa ja ilmoitin linnut Tiiraan. Merellä runsaslukuisin lintu taisi olla merimetso, niitä näkyi todella paljon.
Luppopäivän jälkeen jatkoimme navakassa vastatuulessa kohti Jurmoa, ja loppumatka piti taas ajaa koneella. Viikonlopun mentyä vesiliikenne oli vähentynyt rajusti.
Olin käynyt Jurmossa aiemminkin, mutta keskitalvella ja lintuasioissa. Klasun kaupan avautumista odotellessamme kävimme Högbergetillä katselemassa kesäisiä maisemia. Satamassa oli lisäksemme kaksi purjevenettä, joista toinen Öröstä tuttu. Lähtiessämme Eivor tuli vastaan sataman edustalla.
Jurmosta Björkön saarelle saimme purjehtia lupsakassa sivutuulessa. Nautinnollista menoa, valitettavasti matka oli kovin lyhyt! Byvikenin maisemia kehuin jo edellisessä postauksessa, muita veneitä ei näkynyt.
Yöllä tuuli kiihtyi vähän liiankin kovaksi, ja aamulla ankkuri lähti laahaamaan. Pääsimme kuitenkin irtautumaan ilman isompia vahinkoja ja jatkoimme matkaa saman tien. Koska halusimme pois tuulen armoilta, suuntana oli Nauvon venesatama.
Retken viimeisen yön vietimme Merimaskussa, jo lähellä Naantalia ja veneen kotisatamaa.
Syksyn purjehdusretki on lopuillaan. Lähdimme viikko sitten Naantalista ja kiersimme melkoisen lenkin Saaristomerellä. Kaukaisimmat kohteet olivat Örön linnoitussaari ja Jurmo. Eilen purjehdimme Nauvosta tänne Merimaskuun.
Toisin kuin joskus aiemmin, tuulta on riittänyt eikä moottorilla ole tarvinnut ajella. Kolmena päivänä on luovittu, yksi päivämatka tultu leppoisassa sivutuulessa ja yksi lasketeltu yli kymmenen metrin myötäisessä. Nopeus nousi hetkellisesti yli yhdeksän solmun, vaikka vedossa oli vain kaistale genuaa. Enimmäkseen on pidellyt poutaa, mutta kerran saatiin vettä niskaan kuin saavista kaatamalla.
Tukholman saariston hienot luonnonsatamat ovat vaihtuneet mukaviin vierassatamiin, vain yhden yön vietimme maasähkön ulottumattomissa. Björkön saari Jurmon koillispuolella oli luontonsa puolesta mykistävän hieno ja kaikin tavoin maineensa veroinen.
Pääosin sileille kallioille merkitty luontopolku kiersi 250 vuotta sitten järveksi kuroutuneen merenlahden. Ihastelimme näkymiä ja minä seurasin Pesäkarhujen ja Kirittärien ensimmäisen finaalipelin tapahtumia. Ottelu venyi kotareihin ja päättyi Kirittärien riemukkaisiin voitontunnelmiin.
Tarkoitus oli tehdä retkeltä kuvitettu postaus, mutta se ei nyt onnistu. Läppäri mykistyi enkä ryhdy kuvahommiin puhelimen kanssa. Mutta perästä kuuluu…
