Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2014

Ihan sama?

MTV3 on poiminut Savon Sanomista sivuilleen lintu-uutisen, jonka mukaan Pieksäjärvellä Etelä-Savossa elävällä joutsenpariskunnalla on kasvatettavanaan peräti 12 poikasta.

Uutisen otsikossa puhutaan joutsenesta, mutta laji selviää tarkemmin tekstistä: kyseessä on laulujoutsen ja poikasten määrä lienee lajin uusi ennätys.

Kaikki (paitsi Maikkarin kuvatoimittaja) näkevät, että kuvan lintu on kyhmyjoutsen eikä suinkaan kansallislintumme laulujoutsen.

Asiasta on huomautettu aikaa sitten julkaistussa kommentissa, mutta kuvaa ei ole vaihdettu tai poistettu.

Edit 1.8.
Olivat vaihtaneet kuvan!

 

 

Heinäkuuta

Eilen salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla. Sateet pudottivat lämpötilaa hetkessä kymmenellä asteella, mutta jo illalla oltiin lähellä edellisten iltojen lukemia.

Päivä palautti mieleen äskettäin lukemani tekstin, jonka Anton Tsehov kirjoitti v. 1886:

Ilta oli tyyni, lämmin, miltei tukahduttava, kuten kaikki muutkin heinäkuun illat, jotka kerran alettuaan jatkuvat keskeytymättömänä sarjana parisen viikkoa, toisinaan kauemminkin, kunnes yhtäkkiä päättyvät rajuun ukonilmaan ja komeaan, luontoa pitkäksi aikaa piristävään kaatosateeseen.

Anton Tsehov: Kirjavia kertomuksia
WSOY 1989
suom. Juhani Konkka

Loppukesän teemalintu

Näin kesän ensimmäiset pähkinähakit yllättävän aikaisin, jo 6.7. Lääninhallituksen luona kolme lintua askaroi sembramännyn käpyjen kimpussa.

Oletin silloin, että lintujen määrä kasvaa tasaisesti seuraavien viikkojen aikana. Toisin on kuitenkin käynyt. Heinäkuu on jo lopuillaan. mutta havaintoja on kertynyt vasta kuusi yhteensä 14 linnusta. Tämän vuoden poikasia on ollut varmuudella 3.

Renkaista päätellen aikuiset linnut ovat paikallista kantaa, Ismon viime talven aikana Ounasvaaralla merkitsemiä lintuja. Lukurenkaan suurikokoinen kirjaintunnus näkyy kuvassa hyvin.

Sembroissa on käpyjä runsaasti, joten savotan luulisi ehtineen jo täyteen vauhtiin.

Edellisten kesien hakkikatsaukset täällä ja täällä.

Piritan parhaat puolet

Iltapäivälehdessä oli juttua suomalaismiehestä, joka oli kohdannut tallinnalaishotelli Piritassa sanoinkuvaamattomia vastoinkäymisiä.

Oman kokemukseni mukaan kyseessä on ihan asiallinen hotelli, vähän kulahtanut kieltämättä, mutta siisti. Aamupala oli normaali, palvelu hyvää enkä joutunut taistelemaan luteiden kanssa. Sammalista en osaa sanoa, koska parveke oli käydessäni lumen vallassa. Elettiin helmikuuta.

Olin palaamassa Jurmosta Utön ja Tallinnan kautta Rovaniemelle. Kun kerroin Utön hotellin virolaiselle työntekijälle olevani menossa Tallinnaan katsomaan talvijoutsenia, hän kertoi joutsenten oleskelevan normaalitalvina Piritanlahdella. Tieto ilahdutti, koska olin varannut majoituksen Pirita-hotellista.

Edellisenä talvena Tallinnan matkustajasatamassa oleskeli kymmeniä kyhmyjoutsenia, nyt ei näkynyt ainuttakaan. Meri oli pääosin jäätön, ja joutsenet oleskelivat neuvotussa paikassa. Laskeskelin hotelliin kävellessäni parisataa kyhmy- ja kymmenkunta laulujoutsenta, joista kuvassa kaksi.

Lisäksi näin runsaasti telkkiä, isokoskeloita, sinisorsia ja kirsikkana kakun päällä kaksi merikotkaa.

Sää suosi kuvaajaa, ja sain mielestäni monia kelpo kuvia. Tässä näkymä hotellin läheltä kaupungin suuntaan. Ei valittamista!

Tiesivät polkeneensa

Kävin eilen toistamiseen Ounasvaaralla seuraamassa maastopyöräilyn SM-kisatapahtumaa. Perjantaina harjoiteltiin, mutta nyt oli tosi kysymyksessä. Rata oli raskas ja sää helteinen, joten osanottajat joutuivat koville.

Miesten eliittiluokassa poljettava matka oli 32.8 km, ja kilpailun aikana piti nousta aika monta kertaa vaaran laelle. Minä nousin vain kerran – tietä pitkin ja pyörää taluttaen  – ja silti tuli hiki!

Voiton vei odotetun ylivoimaisesti Jukka Vastaranta, lajin ainoa suomalainen ammattipolkija. Järjestävän seuran verkkosivuilla kerrotaan hänen ajamisestaan näin:

Hän kiskoi rankat ylämäet isohkolla välityksellä putkelta, kun useimmat muut ajajat joutuivat ajamaan suurimmaksi osaksi istualtaan. 

Tutustuin DH-radan (downhill) yläosaan hyvissä ajoin ennen kilpailun alkamista ja valitsin tarkkailupisteekseni hyppyrin. Ilmavimmille siivulle kertyi mittaa toistakymmentä metriä. Hyppyrin sai ohittaa, mutta vain harvat kilpailijat jättivät hyppäämättä.

Vaaralla tapahtuu

Kahden kovin erilaisen lajin urheilijat harjoittelivat tänään Ounasvaaralla.

Yhtestä lajeille oli se, että hissillä mentiin ylös ja painovoiman vauhdittamana tultiin alas. Hyppyrit kuuluvat kumpaankin lajiin.

Ounasvaaralla kilpaillaan viikonlopun aikana maastopyöräilyn Suomen mestaruuksista. Hyppyrissä treenattiin muuten vain.

Täsmämainontaa ja kansainvälistä kauppaa

Tuli tarvetta kevyelle yhden hengen teltalle. Jos lainaaminen ei onnistu, harkitsen ostamista.

Tilanne on huomattu Saksan Amazonilla: törmään mainoksiin uutisten lomassa ja viimeksi katsoessani Olli Määtän tilastoja Elite Prospects -sivustolta.

Kuvassa näkyvä teltta on juuri sellainen, jonka mahdollisesti ostan. En kuitenkaan Saksasta, sori vaan, koska saman teltan saa Britanniasta postikuluineen hintaan 105 €. Painoa on noin 1.5 kg.

Kun aloin tutustua tämänhetkisiin telttamarkkinoihin, tarkistin ensin alan ykkösbrändin tarjonnan. Hilleberg toi kuvan telttatyypin markkinoille jo parikymmentä vuotta sitten. Muut valmistajat ovat sitten jäljitelleet parhaansa mukaan.

Hillebergin Akto painaa suunnilleen saman verran kuin Zephyros, mutta maksaa viisi kertaa enemmän. Mahdollisella laatuerolla ei ole minun tapauksessani mitään merkitystä, ja logosta en suostu maksamaan, koska en ole tässäkään lajissa välineurheilija.

Zephyros on halpismalli Terra Nova -merkin teltasta Laser Competition. Laser on kolme kertaa kalliimpi ja hieman kevyempi; saman kokoinen superteltta Laser Ultra painaa vain puoli kiloa, mutta maksaa hulppeat 800 puntaa.

Alan suomalaiset erikoisliikkeet eivät juurikaan pidä varastossaan Terra Nova tai Wild Country  -telttoja. Löysin tästä haluamastani vain yhden ”tarjouksen”:  Zephyros 1 hintaan 219 €.

Kahden hengen Laser-malli on hivenen tilavampi ja kevyempi, mutta Yhdysvalloista tilattuna halvimmillaan vain parikymppiä kalliimpi. Rahdin osuus kokonaishinnasta on 40 euroa.

Über alles – paras voitti

Turnaus sai arvoisensa päätöksen: finaaliottelu oli tasokas ja tasaväkinen. Mikä mukavinta, mestaruus ratkesi upealla pelitilannemaalilla. Asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että paras joukkue voitti. Näin sen urheilussa pitääkin mennä!

En yhdy niihin, jotka puhuvat kaikkien aikojen kisoista. Lohkovaiheen jälkeen ei nähty yllätyksiä eikä maali-iloitteluja, tietenkin sitä yhtä lukuun ottamatta. Mestarisuosikkina omiin kisoihinsa lähteneen Brasilian romahtaminen on asia, josta eilen päättyneet kisat tullaan muistamaan.

Vanhan hokeman mukaan hyökkäämällä voitetaan otteluita, mutta puolustamalla mestaruuksia. Asiaa on syytä arvioida uudelleen: Saksa ihastutti pallonhallinnalla ja luovalla hyökkäyspelillään, mutta myös puolustaminen oli huippuluokkaa. Argentiina puolusti ihan yhtä hyvin kuin Saksa, mutta hyökkäys oli liikaa Messin varassa.

Hollanti todisti välierässä, että yksi pelaaja on mahdollista pelata pimentoon, olkoon millainen taituri hyvänsä. Myös finaalissa Messi oli melko näkymätön. Siksi hänen valintaansa turnauksen parhaaksi pelaajaksi voidaan perustellusti kritisoida.

Kymmenen vuotta myöhemmin…

Etsin vanhasta blogista merkintää kuuluvasti ruokaa kerjänneistä pähkinähakin lentopoikasista, jotka tapasin Arktikumin pysäköintitalon nurkalla vuosituhannen alkuvuosina. Kyseessä oli ensimmäinen oma havaintoni lajin pesimisestä Rovaniemellä.

En löytänyt mainintaa linnuista, mutta törmäsin tähän postaukseen:

9.7.2004
Olin lähettämässä Pietarikuvia nähtäville, kun toiminta päättyi ilmoitukseen palvelintilan loppumisesta. Soneran liittymään kuuluva 25 megaa täyttyy kuvilla helposti, jopa nettikokoisilla. Viikonlopun aikana sivusto on tarkoitus askarrella uuteen osoitteeseen.

Kymmenen vuotta myöhemmin olen ”taas” askarrellut sivut uuteen osoitteeseen. Nyt palvelintilaa on käytössä mukavat 4 gigatavua, joten syyt mahdollisiin uusiin askarointeihin löytynevät muualta.

Lainaan loppuun kevennyksen päivälleen kymmenen vuoden takaa:

11.7.2004
Päivän humalaisuutinen tulee taas Inarista. Huonoon liftausmenestykseensä tuskastunut miekkonen ryhtyi häiriköimään nelostiellä Ivalon ja Inarin välillä. Lopputuloksena oli kummastakin suunnasta tulevan liikenteen tukkeutuminen. Sumaan juuttui mm. viisi turistibussia. Kyyti järjestyikin lopulta – poliisiasemalle.

Litti ja lepakko

Argentiinan ja Hollannin väieräottelu oli puuduttavaa katsottavaa. Brasilian puulaakitasoisen puolustuspelaamisen vastapainoksi nyt nähtiin sillä osa-alueella liiankin ammattimaista toimintaa.

Kun pääasiana oli puolustaminen ja virheiden välttäminen, tuloksena oli jatkoajankin jälkeen maaliton tasuri. Kummankin joukkueen vaarallisimmat pelaajat olivat tarkassa vartioinnissa, ja esimerkiksi Arjen Robben taisi laukaista maalia kohti yhden ainoan kerran.

Ennen rankkarikisaa koettiin sentään yksi huippuhetki, jonka Niki Juusela noteerasi innostuneena:

Kato lepakko, näitkö!

Litmanen murahti holkerimaisesti katsovansa peliä.