Alisa Vainion ylivoimainen voitto Birminghamin EM-maratonilla on heittämällä kovin suomalaisen yksilöurheilijan suoritus kymmeniin vuosiin. Ihan tulivat mieleen yleisurheilumme kunnian päivät.
Alisassa on samaa vaatimattomuutta ja hiljaista päättäväisyyttä kuin Sasha Barkovissa – hienoja urheilijoita molemmat!
Kotimainen kiekkokausi käynnistyi 7.8. Raumalla ja Tampereella. Oma mielenkiintoni kohdistui Tampereen turnaukseen, missä pelataan täysiä otteluita. Ilveksen ja Tapparan tämänkertaiset vieraat HIFK ja JYP aloittivat perjantaina iltapäivällä, ja kauden ensimmäinen paikallisottelu oli vuorossa illalla.
Jalkapallomoodi taisi olla vielä päällä, koska jääkiekon seuraaminen vaati pientä totuttelua. Lisäksi kummallakin joukkueella oli rosterissaan liuta uusia pelaajia, joita ei vielä tunnistanut luistelutyylistä. JYP hankkiutui toisen erän tehohetken ansiosta 4-1 johtoon ja voitti ottelun numeroin 5-3. Pitkältä ulkomaankierrokseltaan kasvattajaseuraansa palannut Harri Pesonen viimeisteli kaksi maalia.
Ilves hankkiutui Tapparaa vastaan kahden maalin johtoon, mutta Tappara ei taipunut vaan tuli takaa rinnalle ja ohi, numerot 3-2. Lauantain jumbofinaalin ainoa maali tehtiin vasta rankkarikisassa. Maalin teki Ilveksen Matic Török. Turnausvoiton vei kolmella hyökkäysketjulla pelannut JYP voitettuaan Tapparan numeroin 2-1. Maalinteossa JYPiltä onnistuivat tutut nimet Tukiainen ja Ojantakanen, Tapparan maalin teki uusi tuttavuus Michael Lindquist.
Keskiviikkona jatkettiin Vapriikissa jääkiekon merkeissä. Jääkiekkomuseon järjestämän tilaisuuden päätähtiä olivat Suomen maailmanmestarijoukkueen kapteeni Aleksander Barkov ja museon toiminnassa mukana oleva kiekkolegenda Teppo Numminen. Aamulehden urheilun uutispäällikkö Lauri Lehtinen haastatteli Sashaa, ja tilaisuuden jälkeen kaikki halukkaat saivat nimmarin tai yhteiskuvan. Kaikki halusivat, jono oli pitkä.
Sashan jakaessa nimmareita sain tilaisuuden mukavaan juttelutuokioon Teppo Nummisen kanssa. Yhteiskuvasta tuli tällainen:
Ajatus karkasi entisiin aikoihin seuratessani uusitulla Harjun stadionilla käytyjä Kalevan kisoja. Asuin kaksikymmentä ensimmäistä ikävuottani Harjun urheilukentän lähituntumassa: matkaa kotoa kentälle oli vain kaksisataa metriä.
Koska kenttä toimi talvisin luistinratana, kuuluin kentän vakioasiakkaisiin. Muitakin yhtä innokkaita oli, ja höntsypelin sai käyntiin koska tahansa. Joskus kentällä käytiin myös lyseon liikuntatunneilla. Muistikuvia talvisesta kilpaurheilusta Harjun kentällä on vain yksi: lajina oli jääspeedway. Meno oli näyttävää, kuvia en vielä siihen aikaan ottanut.
Kesäisin kenttää käyttivät yleisurheilijat ja pallonlyöjät. Palloa olisi varmaankin saanut potkiakin, mutta jalkapallo saapui Jyväskylään jälkijunalla. Pesäpalloa pelasivat omiksi tarpeiksi melkein kaikki ja jos eivät pelanneet, kävivät ainakin katsomassa. Jyväskylällä oli pitkään vahva edustus ylimmällä sarjatasolla, joukkueina vähän eri aikoina Kiri, Lohi, Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja Pesä-Veikot.
Harjulla pelattiin pesäpallon mestaruussarjaa vuoteen 1967, jolloin nurmikentillä pelaaminen kiellettiin. Jyväskylässä siirryttiin Hippokselle nykyisen pesäpallostadionin naapuriin.
Seurasin Kirin pelejä aktiivisesti 1960-luvulla. Kausikorteista ei vielä puhuttu, mutta Kirin jäsenkortti minulla oli ja se ajoi saman asian. Muistan ja tunnistan vuoden 1964 mestarijoukkueesta useimmat pelaajat, mutta valmentajan nimestä ei ole mitään hajua. Merkittävä ero nykypesikseen verrattuna on tarkan roolituksen puuttuminen: kaikilla pelaajilla oli ihmeen runsaasti sekä lyötyjä että tuotuja juoksuja. Naapuriseurassa pelannut lajilegenda Kaakkolahti oli tosin saanut vapautuksen etenemistehtävistä!
* * *
Lisäsin toisen kuvan vuodelta 1958, mahdollisesti myös pelistä Ilmajokea vastaan.
Kuten nähdään, Harjun pääkatsomo on täynnä yleisöä. Kiinnostava yksityiskohta on se, että syöttölautanen on kiinni kotipesän rajassa. Koska pallo ei yleensä pompannut ”mulloksesta” minkään vertaa, nykyiseen verrattuna helppoa pomppulyöntiä ei kannattanut käyttää.
Olen jääkiekon ja pesäpallon suurkuluttaja, ja kiinnostun jalkapallosta vain joka neljäs vuosi. Nyt on se aika, olen katsonut alusta loppuun puolenkymmentä mm-kisojen ottelua, viimeksi eilen illalla ja viime yönä pelatut Argentiina-Egypti ja Sveitsi-Kolumbia. Ensin mainittu oli tapahtumarikas ja jännittävä, yön ottelu puuduttavan pitkäveteinen.
Ylivoimaisesti sytyttävin näkemäni ottelu on se, jossa Norja passitti Brasilian laulukuoroon. Olen muutenkin Norjan ystävä ja lähtökohtaisesti altavastaajan puolella. Paikalla olevien fanien lisäksi koko Norjan kansa on liekeissä ja joukkueen tähti Erling Haaland kisojen kiinnostavin pelaaja.
Häpeä tunnustaa, että Haaland oli minulle ennestään tuttu vain nimenä, ja olen nähnyt miehen pelaamista vain kahden ottelun ajan. Olen vaikuttunut: ensin voittomaali epäonnistuneella ”laukauksella” Norsunluurannikkoa vastaan, sitten Brasiliaa vastaan kaksi häikäisevää taidonnäytettä. Norjan voiton toinen takuumies oli loistavasti torjunut maalivahti Ørjan Nyland.
Videoissa väkevästi kamppaileva liehuletti on pelannut näkemissäni peleissä kuin Messi, suuren osan aikaa täysin näkymättömänä. Toki merkittävä ero on siinä, että hyvänä pääpelaajana Haaland on tärkeä osa Norjan puolustusta oman pään erikoistilanteissa.
Jalkapallon mm-kisat ja Haaland ovat ehtymätön lähde meeminikkareille. Brasilian putoamisesta otettiin kaikki irti esimerkiksi tähän tapaan:
Urheilukaupunki Jyväskylän johtavat palloilujoukkueet mittelivät torstaina 4.6. paremmuudesta Hippoksen pesäpallostadionilla: normaalisti luistimet jalassa esiintyvä JYP haastoi Hippoksen emännät pesäpallossa! Kirittärien näkökulmasta katsottuna poikkeuksellista oli vastustajan lisäksi se, että pelattiin miesten rajoilla.
Tapahtuma oli täydellinen suksee, jonka kulmakiviä olivat täydellinen sää, tuhatpäinen yleisö, mainio tunnelma ja se, että JYP pystyi antamaan Kirittärille uskottavan vastuksen. Ensimmäisen jakson Kirittäret voitti selvin numeroin 5-1, mutta toisella näytti pitkään siltä, että paremmuus ratkeaa vasta kotareissa. Lopulta Kirittäret kuitenkin nousi Tinja Töyrylän kunnarin ansiosta 2-4 -tappioasemasta niukkaan voittoon.
JYPin joukkueesta löytyi pesistaustaa ja lajitaitoa sen verran, että Kirittäret joutui enimmäkseen pelaamaan melkein tosissaan. Ottelun luonteeseen toki kuului, että osa pelaajista nähtiin yllättävissä rooleissa: Tinja Töyrylä nosteli toisella jaksolla hirmutolppaa lautasen äärellä, ja koppareina ahkeroivat puolestaan yllätysnimet Sara Kujanen ja ensimmäisen jakson lukkaroinut Oona Tuuri.
JYPin avainpelaaja oli Ravintola Hurrikaanista saatu vahvistus Joni Karppanen, joka nähtiin Kirissä vielä kaudella 2023. Karppanen pelasi kolmoskopparina, loisti mailan varressa ja hoiteli kaarella tosiasiallisen pelinjohtajan tehtäviä. Virallisesti viuhkaa piteli Tomi Pettinen. Vahvasti pesistaustaustaisia jyppiläisiä olivat myös lukkarina erinomaisia otteita esittänyt Noel Koivu ja 15-vuotiaaksi pesistä pelannut Jere Lassila. Jere sai nimiinsä JYPin kaikkien aikojen ensimmäisen lyödyn juoksun.
Mikko Kaltevan pesistaustasta en tiedä, mutta hän säesti onnistuneesti Joni Karppasta vaativalla kopparin tontilla. Sama koskee kakkospesällä esiintynyttä Seppo Väliheikkiä, joka on JYPin viestintäpäällikkö eli toimistotason vahvistus.
Osa JYPin aktiivipelaajista on varmaankin pelannut pesistä vain kouluaikoinaan, sen verran hupaisalta mailan käsittely ja heittäminen näytti. Jos ensimmäinen lyöntiyritys oli huti, seuraavaksi yritettiin yleensä pystymailanäppiä. Se onnistui kaikilta ihan mukavasti. Puutteellisesta heittotekniikasta huolimatta pallo päätyi
ennemmin tai myöhemmin pesävahdin tai lukkarin räpylään, pilli soi ja ulkovuoro saatiin päätökseen.
Onnistunut tapahtuma saanee jatkoa tulevaisuudessa enkä ihmettelisi, vaikka konsepti otettaisiin käyttöön muuallakin, esimerkiksi Raumalla tai Porissa. Ottelua olisi mahdollista muokata erikoissäännöillä vielä nähtyäkin yleisöystävällisemmäksi. Ainakin kotarit voitaisiin pelata varsinaisen ottelun päätteeksi tilanteesta riippumatta.
Tappara otti vuoden 2026 liigamestaruuden huikean finaalisarjan seitsemännessä ottelussa. Onneksi olkoon!
Toivoin voittoa Kouvolaan, koska mestaruus olisi ollut KooKoon ensimmäinen. Muistan hyvin, miltä JYPin ensimmäinen mestaruus keväällä 2009 tuntui. Soisin kaikkien liigajoukkueiden pelaajien ja kannattajien pääsevän kokemaan samoja tuntemuksia. KalPa sai ensimmäisensä vuosi sitten, mutta vielä ei ollut KooKoon vuoro.
Loppuun lainaus blogipostauksesta keväältä 2024. Kiitos Rike ajastasi Tapparassa!
Illalla nähdään, pystyykö kahdella tappiolla finaalisarjan aloittanut Tappara kääntämään kelkkansa samaan tapaan kuin välieräsarjassa Ilvestä vastaan. Onhan se mahdollista, mutta Tapparalle KooKoo on kyllä Ilvestä kovempi vastus. Oli sitä jo runkosarjassa.
Tappara tulee varmasti edelleen parantamaan peliään, mutta se ei tällä kertaa riitä: HS/IS:n asiantuntija Topi Nättinen huomautti osuvasti, että samaan aikaan KooKoon pelin olisi heikennyttävä. Tuskinpa näin käy. Tappara saattaa voittaa tänään, mutta uskon (ja toivon) KooKoon juhlivan ensimmäistä mestaruuttaan.
Tapparan ”mestaruus” oli Ilveksen pudottaminen.
Nyt kun pudotuspelit ovat kuumimmillaan, katsottavaa on riittänyt. Valistunut arvaukseni on, että peleissä on tarvittu tavallista useammin jatkoaikoja. Itse asiassa jatkoeriä, kun pudotuspeleistä puhutaan. Liigassa pelataan siis viidellä viittä vastaan 20 minuutin eriä siihen saakka, kunnes maali syntyy. Junioripeleissä sama käytäntö koskee vain finaalisarjaa; muutoin maalittomaksi jääneen jatkoerän jälkeen turvaudutaan voittomaalikilpailuun.
28.3. pelattu SaiPan ja Ässien ensimmäinen puolivälieräottelu päättyi vasta neljännessä jatkoerässä: kokonaispeliajaksi merkittiin huikea 124.23. Maratontapahtuma oli ihme kyllä loppuun saakka tasokas ja kohtalaisen hyvävauhtinen. Sama koskee Ruotsin puolelta näkemääni Luulajan ja Frölundan ennätyspitkää ottelua.
Olen katsonut viikon aikana kaksi ottelua paikan päällä. Ensimmäisessä kohtasivat Ilveksen ja Tapparan c-juniorit (U 16), ja panoksena oli pääsy välierävaiheeseen. Varsinainen peliaika ei riittänyt, mutta jatkoerä jäi sentään lyhyeksi. Ilves onnistui tekemään voittomaalin jo ajassa 63.01.
Ilves aloitti välieräsarjan JYPiä vastaan keskiviikkona Jyväskylässä. Jatkoerään mentiin, kuinkas muuten: JYP otti ensimmäisen kiinnityksen ensimmäisen jatkoerän lopulla ajassa 77:57. Seuraava otatus pelattiin lauantaina Sentteri-hallissa Kaukajärvellä. Maaleja tehtiin vuorotahtiin ja jatkoille mentiin tilanteessa 3-3. JYPin sataprosenttinen (3/3) ylivoima tuotti tulosta ajassa 71.10.
Suomi on menestynyt päättymäisillään olevissa Olympiakisoissa jokseenkin odotusten mukaisesti. Kultaa ei tällä kertaa tullut, mutta muutkin mitalit lämmittävät, erityisesti yhdistetyn miesten henkilökohtaisten pronssimitalien kirkastuminen joukkuekisan hopeaksi. Onneksi olkoon, Eero ja Ilu!
Minulle kisojen kiinnostavinta antia on jääkiekko. Peräti 12 vuotta ehti kulua siitä, kun oikeasti parhaat pelaajat edellisen kerran kohtasivat täysimittaisessa turnauksessa. Tapahtuma on vastannut odotuksia, ollut huikea! Halutessaan on voinut nähdä kaikki pelit ja mikä parasta, ilman mainoksia. Ongelmia tosin syntyi, kun yritti seurata samaan aikaan kahta pudotuspeliä ja JYPin liigapeliä. YLE ansaitsee kiitokset myös hyvistä selostuksista ja asiantuntevista kommentaattoreista.
Suomi pelasi parhaan pelinsä alkusarjassa Ruotsia vastaan ja voitti ansaitusti 4-1. Puolivälieräottelu Sveitsiä vastaan oli jatkoajalle venynyt jännitysnäytelmä. Välieräottelussa Kanadaa vastaan ensimmäinen erä oli hyvä, mutta jatkossa Kanada myllytti materiaalietunsa turvin 3-2 voiton. Toivottavasti näemme vielä tasokkaan pronssipelin.
Kisojen ehkä muistettavin hetki oli Nazgul-keventäjäkoiran esiintyminen naisten sprinttiviestin loppusuoralla. Maalikameran käyttäjä oli hereillä ja otti urheilun historiaan jäävän kuvan.
Edit
Leijonat päätti turnauksen vakuuttavalla voitolla Slovakiasta. Kiitos ja onnittelut pronssista!
Raimo Helminen on normaalisti rauhallisen oloinen kiekkopersoona ja herrasmies, mutta ottelun aikana silkkaa tulta ja tappuraa. Viime viikolla Tampereella pelatussa Ilveksen ja SaiPan välisessä ottelussa Raipe kommentoi joukkueensa saamaa jäähytuomiota siihen malliin, että hänet komennettiin suihkuun. Aamulehti paljastaa Raipen kysyneen kahteen kertaan päätuomarilta: ”Mitä v****a sää touhuat?”
Raipe ei ole ainoa ottelutapahtumissa kuumana käyvä valmentaja. Tammikuussa 2009 SM-liigan kurinpitoryhmä määräsi Porin Ässien päävalmentaja Alpo Suhoselle sakkorangaistuksen sopimattomasta ja jääkiekon julkisuuskuvalle haitallisesta avautumisesta Ässät vs. Kärpät -ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Suhonen haukkui tuomaritoiminnan ja epäili kollegansa Matti Alatalon käskyttäneen roolipelaaja Antti Aarniota. Lisäksi Suhosen kerrotaan arvioineen Alatalon ulkonäköä.
Suhonen kommentoi saamaansa rangaistusta seuraavan ottelun jälkitunnelmissa:
– Tuomas Huhtanen (Aarnion taklaama pelaaja) on ollut kaksi päivää pois harjoituksista, ei pystynyt pelaamaan, aivotärähdys. Ja minusta tehdään syyllinen. […] Sama jätkä veteli IFK:ta vastaan jonkun suoraksi ja nyt sitten kaksi ottelua pelikieltoa.
“Sama jätkä” on Kärpissä peliuransa aloittanut Antti Aarnio, jonka muistan oikein hyvin. IFK-pelin ulosajo tuli polvitaklauksesta ja kurinpitoryhmän langettama kahden ottelun pelikielto rötöshistorian perusteella. Usein pienelle peliajalle jäänyt Aarnio oli aina jäälle päästessään täynnä virtaa eikä erillisiä käskytyksiä tarvittu. Hänet tunnettiin liigan ansioituneimpana hyppytaklaajana: lyhytkasvuinen ihmiskuula joutui hyppäämään saadakseen parempia osumia.