Silkkiuikku pesi ensi kertaa Kirkkolammella kaupungin keskustan tuntumassa. Normaalisti laji rakentaa kelluvan pesänsä kaislikon suojaan, mutta Kirkkolammen uikkupari toimi toisin. Pesä oli niin hullussa paikassa, että jo pienikin aallokko olisi riittänyt huuhtomaan munat veteen. Kovia tuulia ei onneksi sattunut aaltoja nostattamaan, lisäksi linnut korottivat pesää koko ajan.

Poikaset kuoriutuivat heti juhannuksen jälkeen ja ottivat aluksi kyytiä emolintujen selässä. Viime viikon perjantaina otetussa kuvassa poikaset ovat jo suuria. Mitenkähän emo mahtaa suhtautua, jos varttunut poikanen yrittää vanhalta muistilta könytä selkään! Sellaista varmasti tapahtuu.

* * *
Lenkille lähtiessäni harkitsin mitä otan mukaani. Lintukuvausvälineet hylkäsin suoralta kädeltä, ja lopulta jätin ison kiikarinkin pois varustuksesta. Pieni jäi kotiin vahingossa. Pikkupokkari tuli sentään mukaan.

Poroelontietä kävellessäni huomasin petolinnun, joka kaarteli hiirihaukan tavoin. Valo oli suotuisa, ja vaaleat alueet linnun siipien alapinnoilla erottuivat ilman kiikariakin. Yritin muistella, millä tämän kokoisella petolinnulla sellaiset on. Ei tullut mieleen.

Otin pokkarilla muutamia kuvia, joista tässä yksi. Kyseessä on teknisesti huonoin milloinkaan julkaisemani kuva, mutta määritysapuna se täyttää tehtävänsä.

Vertasin otostani Tiirasta löytämääni Esa Muikun ottamaan kuvaan ja päättelin, että taivaalla kaarrellut lintu oli haarahaukka. Olen päässyt näkemään haarahaukan vain kerran aikaisemmin, Kuusamossa viime vuosituhannen puolella. Ei ihme, että näytti oudolta.

* * *
Löysin viikko sitten sembramännyn alta kävyn, josta pähkinähakki oli irrottanut siemenet. Sen jälkeen olen kierrellyt tietopaikkoja siinä toivossa, että pääsen näkenään itsensä käpymestarin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta enköhän jo lähipäivinä onnistu!

Päivitys 28.7.
Eilen Kirkkolammella käydessäni näin ikäväkseni, että silkkiuikkuparin kolmesta poikasesta oli enää yksi jäljellä.
Pähkinähakkeja ei ole näkynyt.