Olen lukenut parin viime viikon aikana puolenkymmentä Veijo Meren teosta. Kahdesta, Sujut ja Manillaköysi, pidin paljonkin ja vastaavasti kahden kanssa juutuin lähtökuoppiin. Loistavaa tekstiä kieltämättä, mutta Parosen jälkeen tarinointi ei riittänyt, kaipasin sisältöä.
Veijo Meri menehtyi kesäkuussa 86 vuoden iässä. Kustantaja Mikko Aarne huomauttaa muistokirjoituksessaan:
Meren tuotanto on hämmentävän monipuolinen. Hän kirjoitti kaikkia kirjallisuudenlajeja, novelleja, romaaneja, runoja, esseitä, näytelmiä, oopperalibreton, suomennoksia, tietokirjoja, kuten Suomen historian ja jopa etymologisen sanakirjan.
Hyvä ja tarpeellinen muistutus! Mikko Aarne arvostaa itse erityisesti Meren esseitä. Ne voisivat olla minullekin romaaneja sopivampaa luettavaa. Esimerkiksi seuraava näyte kannustaa perehtymään tuotannon tähän osaan. Siinä Meri pohtii lainaamisen ja varastamisen problematiikkaa:
Vain suurimmat, joku Shakespeare ja Brecht nauraisivat tämmöiselle epävarmuudelle. Vain näpistelijät ja pikkuvarkaat pohtivat kuinka paljon voin ottaa, ilman että kukaan huomaa. Iso varas vie kaiken irtoavan, mennessään vielä ovetkin, niin että kaikki voivat omin silmin havaita hyvän tavaran jääneen heitteille ja jonkun luotettavan henkilön korjanneen sen talteen.
Jatkan Veijo Meren parissa, mutta jätän romaanit. Tänään kirjaston poistomyynnistä löytyi Sanojen synty (Gummerus 1983). Takakannessa sanotaan, että ”kirjailijan elävä ote tekee teoksesta enemmänkin lukemiston kuin hakemiston.”
Katsotaanpa, miten Meri selittää sanan grogi:
grogi, englantilaisen amiraalin Vernonin kutsumanimestä Grog. Sen alaiset antoivat hänelle kamelinkarvaisen päällystakin takia, jota hän käytti ja jonka nimi oli englannin kielessä grogram. Se oli väännös ranskan sanoista gros grain, karkea nukka. Amiraali Vernon antoi elokuussa 1740 määräyksen, että merisotilaille päivittäin jaettavaa rommiannosta oli laimennettava vedellä. Tämän litkuannoksen merimiehet nimesivät keksijän mukaan grogiksi.
PS
On pakko kehua Meren romaanien uusintapainosten kansia. Kunniamaininta menee taiteilija Jussi Kaakiselle.