Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2023

Kirjavuoden kohokohta

Luin päättymäisillään olevan vuoden aikana 36 romaania ja tietokirjaa, mikä on suunnilleen normaali määrä. Siis todellakin luin, koska äänikirjat eivät ole minun juttuni. Naisten kirjoittamien teosten osuus on tavallista suurempi, 15. Sattumoisin myös parhaana pitämäni teos on naiskirjailijan työtä, Iida Turpeisen upea esikoisteos Elolliset.

Yksinkertaistaen Iida Turpeisen romaani kertoo sukupuutoista ja siitä, millaisten vaiheiden jälkeen yksi kolmesta stellerinmerilehmän kokonaisena säilyneestä luurangosta päätyi Helsingin Luonnontieteelliseen museoon.

Meritietä Aasiasta Amerikkaan etsimään lähetettyyn Vitus Beringin retkikuntaan kuulunut luonnontutkija Georg W. Steller löysi Beringinsaarelta stellerinmerilehmiä vuonna 1741, ja jo 27 vuoden kuluttua laji todettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Syynä oli jo muutenkin sukupuuton partaalle joutuneen puolustuskyvyttömän eläimen liiallinen metsästäminen.

Turpeisen teoksen henkilögalleria koostuu luurangon vaiheisiin eri aikoina liittyvistä henkilöistä. Näitä ovat esimerkiksi Alaskan kuvernööri Johan Hampus Furuhjelm, joka vaivojaan säästämättä onnistui hankkimaan luurangon helsinkiläiselle ystävälleen professori Alexander von Nordmanille. Mainittuja herroja kiinnostavampia, kiehtovampia ja kirjassa merkittävämpiä henkilöitä ovat kuitenkin Furuhjelmin sisar Constance, Nordmanin taiteilija-avustaja Hilda Olson ja luurangolle viime silauksen antanut konservaattori John Grönvall.

Loistavan kielen ja rakenteen lisäksi Turpeisen teoksen ansioksi on luettava, että tarina etenee luontevasti eikä laaja taustatieto käy missään vaiheessa liian raskaaksi. Luulenpa että kirjan luettuaan monet jäävät googlailemaan lisätietoa, ja joku saattaa inspiroitua käymään Luonnontieteellisellä museolla…

Luonnontutkija Georg Stelleristä (1709-1746) kiinnostuneiden kannattaa lukea Aura Koiviston Stellerin elämänvaiheista seikkaperäisesti kertova teos Mies ja merilehmä (Into 2019).

Lintuharrastajalle Steller saattaa olla nimeltä tuttu. Suomenlahdella talvisin ja muuttoaikoina tavattava allihaahka kuuluu Stellerin tieteelle kuvaamiin lajeihin ja sen vuoksi linnun tieteellinen nimi on Polysticta stelleri.

Joulun lintu

Otin kameran esiin heti huomattuani korppipariskunnan tukiasemamaston latvassa. Kuvausmatka oli kartalta mitattuna 115 metriä enkä olisi yllättynyt, vaikka epäluuloisiksi tiedetyt korpit olisivat pitäneet kuvaamista sopimattomana. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan linnut kiinnittivät huomiota enemmän toisiinsa kuin minuun.

Päätin yrittää lähemmäksi ja pääsin etenemään maston juurelle. Linnut istuivat somasti kylki kyljessä, ja havaittavissa oli orastavaa kevättunnelmaa. Jatkoin matkaa ja pariskunta jäi mastoon.

Kävin joulupäivänä Makkarajärvellä näkemättä yhtään lintua. Täysin linnuttomaksi päivä ei kuitenkaan jäänyt, sillä iltahämärissä huomasin olohuoneen ikkunasta maston huipussa tutut korpit.

Sorsalaskenta

Eilinen sorsalaskenta Ahvenisjärvellä sujui helposti, koska linnut olivat tällä kertaa yhteistyöhaluisia. Paikalle mentyäni pääosa linnuista siirtyi sulasta keskeltä järveä jäälle puron suuhun. Otin kuvan ja laskin linnut kotona. Sulaan jäänyt vähemmistö oli helppo laskea paikan päällä.

Kun lasken lintuparvia kuvasta, vaihdan täplän väriä aina kun sata tulee täyteen. Nyt lopputulos näytti tältä:

Kuten huomataan, jäällä on 219 sorsaa. Kun lisään sulasta lasketut 66 sorsaa ja purosta 4, lopputulokseksi tulee 289. Ilmoitin Tiiraan 290 lintua, joka on erittäin tarkka luku.

Talven sankareita

Ajoitan päivittäisen kävelylenkkini valoisaan aikaan siinä toivossa, että näkisin lintuja. Vähissä ovat, mutta täysin linnutonta päivää ei ole onneksi osunut kohdalle. Tämän päivän ulkoilusuoritus oli tyypillinen.

Suuntasin Ruskon tien vartta Sääksjärven suuntaan ja palasin Hervantajärven ja tien välissä kulkevaa polkua. Käpytikka ahkeroi pajallaan lähellä kääntöpaikkaa. Tarkkailin tilannetta sen aikaa, että lintu ehti hakea työstettäväkseen uuden kävyn. Lehtipuuvaltaisessa metsässä on seassa kuusia, joten käpyä ei tarvinnut hakea kovin kaukaa.

Palattuaan lintu irrottaa käsitellyn kävyn, pudottaa sen puun tyvelle ja asettaa uuden käsittelypisteeseen. Lyhyt talvipäivä kuluu työn merkeissä: lintu ehtinee käsitellä päivän aikana joitakin kymmeniä käpyjä. Nostan hattua omavaraiselle työn sankarille, jota talipötköt eivät houkuttele!

Jatkan polkua läpi lumisen metsän ja pysähtelen välillä, mutta muita lintuja ei kuulu. Kun polku laskeutuu Hervantajärven rantaan, oikaisen jäätä pitkin uimarannalle. Eilen paikalla olleen pilkkimiehen avannoista on noussut jäälle vettä, mutta en viitsi palata rannalle. Arvaan jään paksuudeksi kymmenen senttiä.

Uimarannan parkkipaikan reunassa tapaan retken toisen linnun, joka sekin on käpytikka. Ensin kuulen vain äänen, mutta sitten lintu lähtee lentoon kuusen latvasta. Lintuhavainnot lisääntyvät vielä ratikkapysäkin lähellä, missä kuuraisissa koivuissa kieppuu kymmenkunta urpiaista.

Yllätys kaupassa

Jos en olisi kuullut asiasta aiemmin, olisin ällistynyt toden teolla. Kauppakeskus Duon keskusaulassa komeili lentokone! Eräs paikalla olijoista kertoi nähneensä, kun kone tuotiin kappaleina sisään. Hänen käsityksensä oli, että kone kiertää näyttelyesineenä eikä sillä ole tarkoituskaan nousta ilmaan. Ehkä parempi niin.