Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2025

Koleaa kevättä

Mökkiviikon sää on ollut pääosin poutainen, mutta todella kolea. Lämpötila on käynyt monena yönä pakkasen puolella, maa ei sentään ole ollut valkoisena. Tai itse asiassa on, valkovuokoista. Tuuli on puhaltanut koko ajan pohjoisen puolelta.

Koivu oli kaatunut tienvarren kuusikossa niin erikoisesti, että oli pakko käydä ottamassa panoraamakuva:

Koleudesta huolimatta pikkulinnut laulavat yllättävänkin aktiivisesti, lajeja on kertynyt neljäkymmentä. Omaan arvoonsa on jätetty Merlin-appin ehdottomat pussitiainen ja punarintarastas. Erikoisesti ääntelevän hanhiparven appi tunnisti aivan oikein tundrahanhiksi. Pesivä joutsenpari suvaitsee kihlaparin järvelleen, kunhan lajitoverit muistavat pysyä mahdollisimman kaukana eli meidän puolellamme.

Lähilampeen ilmestyi tänään sinisorsa kymmenen poikasensa kanssa. Siiri-koira oli kovin kiinnostunut uusista naapureista.

Vappua tungoksessa

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.