Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2025

Kuntopuntari

Jääkiekon SM-Liiga ei ole vuosiin ollut yhtä kiinnostava kuin tällä kaudella. Keskeinen syy tähän on uusi sarjajärjestelmä: yksikään joukkue ei voi olla sataprosenttisen varma siitä, että pelit ylimmällä sarjatasolla jatkuvat myös ensi kaudella. Käytännössä mikä tahansa joukkue on voinut voittaa kenet tahansa: viimeksi eilen sarjajumbo Jukurit voitti Tapparan eli hallitsevan mestarin. Joukkueiden tyhjennysmyyntejä ei ole nähty.

Liigan sivuilta löytyvä kuntopuntari paljastaa armottomasti, mihin suuntaan joukkueet ovat menossa. Kymmenen ottelun otannassa kärkipaikkaa pitää yllättäen KooKoo ja hännänhuippuna majailee Tappara. Tapparalla on meneillään historiallisen synkkä jakso: kymmeneen peliin vain yksi kolmen pisteen voitto ja kolme jatkoajalla hävittyä tasuria.

Tapparan tilanne on kiinnostava mysteeri. Huippujoukkue kyntää syvällä, vaikka valmennusryhmä on käytännössä ennallaan eikä rosteri todellakaan ole huono. Vain maalivahtiosasto on heikentynyt viime kauden mestariryhmään verrattuna. Joukkueella on kuuppa pahasti jumissa ja nähtäväksi jää, ehtiikö laiva kääntyä ennen runkosarjan päättymistä. Nykytahdilla Tappara saattaa pudota pois pudotuspeleistä ja se olisi skandaali.

Kaksi lintuhavaintoa

Tämän päivän lintu on tukkasotka, sen toisen näin päivälleen kymmenen vuotta sitten Rovaniemellä.

Lähdin tapaamaan pitkään Viinikanojalla viihtynyttä pikku-uikkua, joka on uikkujemme pienin ja karaistunein. En nähnyt lintua, mutta joku onnekkaampi näki. Havainto ilmestyi Tiiraan heti kotiin palattuani. Olin oikeassa paikassa mutta väärään aikaan, ajoitus 40 minuuttia pielessä.

Näitä sattuu, muuan harrastaja oli jo neljättä kertaa yrittämässä, minä sentään vasta ensimmäistä.

* * *

Yöllä oli satanut reilusti lunta, mutta sade oli tauonnut aamulla. Lähdin vakioreitilleni Korkalovaaran suuntaan. Evakkotiellä täti kopisteli pitkän kepin kanssa lumia pihapihlajasta ”että linnut pääsevät syömään”. Kysyin taviokuurnista, mutta laji ei ollut tuttu. Selitin mistä kuurnan tuntee ja mainostin samalla suosikkilintuani.

Sata metriä käveltyäni tuli mieleen, että selitysten sijaan olisi varmaankin kannattanut näyttää kamerasta hetkeä aiemmin otettu kuva!

Vauhdikasta menoa päättärin pihlajissa

Olen odottanut koko syksyn ja alkutalven marjalintuja tyhjentämään pihlajia, joita on pitkä rivi ratikkakiskojen ja jalkakäytävän välissä. Aina päättäriltä kotiin kävellessäni katselen mehevänpunaisia marjoja ja ihmettelen, miksi ne eivät kiinnosta lintuja. Tänään näin olohuoneen ikkunasta rastaiden panneen lopultakin toimeksi. Otin kameran ja menin katsomaan lähempää.

Paikalla touhusi iso parvi räkättirastaita ja muutama mustarastas. Linnut lensivät koko ajan pihlajien ja lähimetsän väliä ja lukumäärän arvioiminen oli vaikeaa. Ilmoitin Tiiraan 40 räkättiä ja 4 mustarastasta.

Kuvauspäivä Hirvisuolla

Kuvat Hirvisuolta ovat vuoden ensimmäinen ja toinen, mutta minkä vuoden?

Kuusamoon matkaavat näkevät auton ikkunasta laajan avosuon tien pohjoispuolella Oulun ja Pudasjärven rajalla. Paikka tuntui sopivalta harjoitella täysin uudentyyppisen kameran käyttöä. Edellisen vuoden lopulla hankittu kamera oli paljekameran sukuinen ns. field-kamera, kuvakooltaan 9x12cm.

Harjoittelua vaati erityisesti ylösalaisin näkyvän etsinkuvan hahmottaminen ja tarkentaminen lumen pintaan takalauta kallistettuna. Pimennyshupusta olisi ollut apua, mutta sellaista ei vielä ollut. Ei myöskään luppia tai edes vahvoja tiimarityyppisiä lähilaseja, joita kokeneemmat kuvaajat käyttävät.

Kun etsinkuva pitkällisen säätämisen jälkeen vastasi odotuksia, asetettiin valotusaika ja himmenninaukko valotusmittarin suosittamiin lukemiin, työnnettiin kasetti paikalleen, vedettiin suojalevy pois filmin edestä – ja laukaistiin kamera.

Äkkinäiselle kaikki oli mahdottoman hidasta ja vaivalloista, ja keskitalven lyhyen päivän aikana syntyi kaksi kuvaa. Tässä se toinen:

Vuosi oli 1977.