Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2025

Finskun portaat – ja Olevisten

Kävin Finlaysonilla katsomassa valokuvia. Näyttelytila oli Kuusvooninkisen neljännessä kerroksessa, mihin noustiin portaita. Alas laskeutuessani panin merkille, että rautaisiin askelmiin kulkureitin kohdalle oli kulunut tasainen alue. Arvattavasti hissitön Kuusvooninkinen oli valmistuessaan v.1837 Tampereen korkein rakennus.

Olevisten kirkko Tallinnassa valmistui niin varhain kuin vuonna 1330 ja oli pitkän aikaa Euroopan toiseksi korkein rakennus. Kiviset portaat ovat kuluneet sileiksi samaan tapaan kuin Finskulla; ylätasanteelle päästäkseen on noustava 232 porrasta.

Jään ajattelemaan kulutusta kestäviä portaita Tampereella ja Tallinnassa, oman aikansa ihmisiä ja heidän miljoonia askeleitaan. Meidän ajastamme ei taida jäädä yhtä vaikuttavia arjen muistomerkkejä!

Poikaselle kalaa

Kaakkurilammen kesä on ollut sillä tavoin poikkeuksellinen, että poikaset eivät kuoriutuneet ajallaan. Näin emon pesällä hautomassa 12. toukokuuta ja kun haudonta-ajaksi ilmoitetaan enintään 32 päivää, poikasten olisi pitänyt kuoriutua kesäkuun puolivälissä. Juhannus meni ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta mitään ei tapahtunut. Olin melko varma, että linnut tekivät turhaa työtä, hautoivat rautamunia.

Eilen tilanne oli ennallaan, paitsi että lammella oli ylimääräinen aikuinen kaakkuri. Se ymmärsi poistua ja lammen oma pari kiljui tapansa mukaan. Kun linnut palasivat pesän tuntumaan, huomasin vedessä parin päivän ikäisen poikasen. Oli mukavaa olla väärässä: uusintapesye onnistui eikä haudonta mennyt hukkaan! Mainio juttu!

Istuin rannalla neljä tuntia ja näin sinä aikana kummankin emolinnun lähtevän kalavesille ja palaavan kala nokassa. Ikävä vain, että tuotu kala oli poikasen nieltäväksi liian suuri. Poikanen tuli pesästä veteen ja tutustui tarjoukseen, mutta ei yrittänyt niellä kalaa. Olisin odottanut varsinkin naaraslinnulta parempaa arvostelukykyä!

Tänään menin lammelle kuuden jälkeen ja istuin taas nelisen tuntia. Tunnin odottelun jälkeen koiraslintu saapui kalan kanssa, joka oli tällä kertaa kokonsa ja lajinsa (ilmeisesti kuore) puolesta sopiva. Poikasta tarjous ei kuitenkaan kiinnostanut, se pysytteli pesässä. Ilmeisesti se oli jo syönyt aamukalansa ja oli kylläinen.

Kuikkajärvi

Mökkijärvi on nimetty linnun mukaan mutta sellaisen linnun, joka ei järvellä asu eikä edes vieraile. Paljon osuvampi nimi olisi Kuikkajärvi.

Järvellä pesii vähintään yksi kuikkapari, jota ei kuitenkaan ole tänä kesänä näkynyt. Vuosi sitten parilla oli kaksi poikasta, jotka vierailivat emojen johdolla mökin rannassa. Lisäksi järvellä oleskelee pitkin kesää vaihteleva määrä pesimättömiä kuikkia, tällä hetkellä yhdeksän. Koska kuikka alkaa pesiä ilmeisesti vasta aikaisintaan kolmen vuoden ikäisenä, ”ylimääräisiä” lintuja riittää, ja luontevinta on viettää vapaita kesiä synnyinseudun tutuissa maisemissa.

Muita viikon aikana nähtyjä uimalintuja ovat laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä, isokoskelo, sinisorsa ja tavi. Kaikki nämä pesivät järvellä; arvattavasti niemen takana viihtyvää joutsenpoikuetta ei ole vielä näkynyt, mutta kanadanhanhet esittelivät eilen kuusi poikastaan. Vuosi sitten poikasia oli kolme.

Lintulajeja on kertynyt toistaiseksi 44, suunnilleen sama määrä kuin toukokuun mökkiviikolla, jolloin muutto oli vielä monien lajien osalta vaiheessa. Nyt laulukausi on lopuillaan, ja emolinnut uurastavat pitkää päivää ruokkiessaan poikasia.

Kävin heti paikalle tultuamme tarkistamassa neuvotun kanahaukan pesän. Se oli sakeassa kuusikossa niin pimeässä paikassa, että huomasin yhden kolmesta isosta poikasesta vasta kuvia tutkiessani. Kiitos digitekniikan ja Photoshopin, sain tilanteesta julkaisukelpoisen kuvan:

Pesiä löytyy lähempääkin, itse asiassa saman katon alta. Haarapääskyt ovat rakentaneet pesänsä epätyypillisen paikkaan räystään alle, hirren päälle kuitenkin. Talitiainen vie ruokaa koloon, joita hirsistä rakennettu talo tarjoaa. Lähinaapurina asuu kirjosieppo, jonka tekemisiä olen seurannut mökin kuistilta.

Naapurin kirjosieppojen perhe-elämä on sellaisella mallilla, että koiraslintu on junaillut itsensä kahden perheen loukkuun: se hoitaa velvollisuuksiaan kahdella pöntöllä. Tässä lähipöntöllä lintu näyttää tekevän iltavuoroa esimerkillisen ahkerana sen ajan, minkä ehtii tähän perheeseen panostaa.

Eilen korotin haastetta ja yritin kuvata lammella pörrääviä korentoja. Kameran tarkennus on nopea, mutta lentokuvat osoittautuivat silti ylivoimaisiksi. Lentävä pääskykin on helpompi kuvattava!