Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2023

Onkimies ja varis

Viinikanlahti nostatti pakkassumua, mutta Ratinanrannan venelaitureilla ongittiin. Neljä miestä omana ryhmänään lähempänä rantaa ja yksi aivan laiturin päässä. Mahtoiko saaliista olla toivoa ja jos oli, millaisesta? Kaivoin kameran esiin ja jäin seuraamaan tilannetta.

Telellä kuvaa ottaessani huomasin, että laiturin nokassa onkineen miehen vieressä oli varis. Kavereita näyttivät olevan, vain metrin päässä toisistaan. Välillä lintu käväisi vielä lähempänä ottamassa miehen antaman pikkukalan.

Ohikulkija arveli, että tulee hyvä kuva. No jos ei hyvä niin ainakin ihan kiva!

Minun ja meidän JYP

Jyväskylässä eilen pelattu JYP:n 100-vuotiskauden juhlaottelu KalPaa vastaan jää mieleen ja meni tunteisiin. Sama koskee ottelua edeltänyttä seremoniaa, joka oli arvokas olematta liian juhlallinen.

Innostuin jääkiekosta pikkupoikana Jyväskylässä, ja suosikkijoukkueeksi valikoitui itseoikeutetusti silloinen JyP. Olen asunut kaksikymppisestä asti muualla kuin Keski-Suomessa, mutta ykkössuosikkia en ole vaihtanut.

Pitkä yhteinen historia pitää sisällään hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdoton kohokohta oli ensimmäinen mestaruus keväällä 2009: en nähnyt yhtään peliä livenä, mutta matkustin Rovaniemeltä ikimuistoisiin voitonjuhliin Aren aukiolle.

Heikon menestyksen kaudet ovat koetelleet uskoa ja kärsivällisyyttä, varsinkin yhdistyneenä heikkoon taloustilanteeseen. Korona-aikana tilanne oli niin huolestuttava, että osallistuin talkoisiin pahvifanin roolissa.

  

Käynnissä oleva kausi on herättänyt toiveita paremmasta. Pelillisiin kohokohtiin kuuluu Nokiareenassa otettu kolmen pisteen voitto Tapparasta.

JYP-tekstejä sivustolla.

Poikkeuksellisen vaikuttavia valokuvia

Työväenmuseo Werstaassa Tampereella voi nähdä Dorothea Langen vaikuttavia valokuvia ihmisistä Yhdysvaltojen 1930-luvun pula-ajan koettelemuksissa.

Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti koko 1930-luvun aiheuttaen massatyöttömyyttä ja Kaliforniaan suuntautuneen maan sisäisen muuttoliikkeen. Työryhmä on valinnut näyttelyn Amerikan suuri lama noin 60 kuvaa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta, ja kuvat ovat esillä ensi vuoden elokuun 18. päivään asti.

Dorothea Lange (1895-1965) kuuluu dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajiin. Lange kuvasi 3×4 ja 4×5 tuuman laakafilmikameroilla, mistä johtuen suuretkin kopiot ovat teknisesti hyvätasoisia. Kuvien muu vaikuttavuus johtuu kuvaajan taidosta, myötäelämisestä ja syventymisestä aiheeseen.

Tuntuu ihmeeltä, että kömpelö kalusto ei näy Langen kuvissa kuvauksen kohteena olleiden ihmisten minkäänlaisena jäykistelynä. Päinvastoin, mieleen tulevat Sebastiao Salgadon paljon myöhemmin kinokameralla kuvaamat Exodus-näyttelyn kuvat.

Dorothea Langen kuuluisin yksittäinen kuva Migrant Mother kuuluu niihin valokuvauksen merkkiteoksiin, jotka jäävät kerran nähtynä iäksi mieleen.

Valoa ja väriä

Näin viime sunnuntaina kaksi valoshowta, esityspaikkoina Tammerkoski ja Kalevan kirkko.

Tammerkosken esitys ”Tanssivat vedet” oli tuttu vuoden takaa. Musiikki oli toki vaihtunut, mutta muuten mentiin samoilla linjoilla. Koskipuistoon ja vastarannalle oli saapunut katsojia aivan mahdottomasti.

Paljon oli väkeä Kalevan kirkossakin, missä esitys pyöri nonstoppina. Välissä kirkkoon saatiin valoa helpottamaan poistumista ja sisääntuloa.

Varsinaisesti kyse ei ollut kilpailusta, mutta sellainenhan siitä peräkkäin nähtynä väkisinkin tuli. Visuaalisilta ansioiltaan kirkollinen valoshow voitti maallisen selvin luvuin, sanoisin että 3-0. Musiikin osalta kirkon ylivoima oli vieläkin selkeämpi. Hyvä kirkko!

Talvi yllätti kuikanpoikasen

Kun kaakkurit lähtivät elokuussa kotilammelta, otin seurantaan Suolijärven kuikat. Virikkeenä oli 13.8. Tiiraan ilmoitettu havainto emolinnuista ja kahdesta poikasesta.

Tein ensimmäisen oman poikashavaintoni Suolijärveltä 6.9., mutta poikasia oli enää yksi. Syyskuun aikana Tiiraan ilmoitettiin 4 havaintoa; toinen emolintu nähtiin poikasen lähettyvillä kolmesti, 11.9. molemmat emolinnut.

Lokakuussa havaintoja ilmoitettiin yhteensä 8, emo nähtiin viimeisen kerran 5.10. Kävin järvellä 17.10 näkemättä poikasta ja luulin sen lopultakin lähteneen.

Näin ei kuitenkaan ollut: kuikkanuorukainen nähtiin jälleen 28.10. Järvi oli alkanut jäätyä, ja lintu kierteli rantasulia. Seuraavana päivänä sulaa vettä oli enää niukasti, ja linnun ilmoitettiin kiertäneen ympyrää ja yrittäneen välillä nousta lentoon. Havainnon tekijä kiinnitti huomiota vasemman siiven jonkinasteiseen epäkuntoisuuteen.

Kun menin paikalle 30.10. lintu ui edestakaisin vain viiden metrin levyiseksi kutistuneessa sulassa, oli virkeän oloinen ja teki joitakin sukelluksia. Lintu nousi myös vaivalloisesti jäälle ja yritti kerran siivilleen. Jää oli kuitenkin liukas eikä vauhtia saanut nimeksikään. Lintu palasi veteen.

Linnun räpyttäessä siipiään paljastui, että vasemman siiven uloimmat käsisulat olivat pelkkiä ruotoja. Päivittäin paikalla käynyt ulkoilija kertoi nähneensä ennen jäätymistä useita kertoja, että lintu oli noussut siivilleen ja lentänyt lyhyitä matkoja.

Kuulin paikalla olleilta lintuharrastajilta, että linnusta oli ilmoitettu pelastuslaitokselle. Tilannehuoneen tiedotteessa on samalta päivältä kirjaus ”eläimen pelastaminen” klo 13.34.