Savustettu siika oli hyvää, siitä ei kahta sanaa. Jotenkin ikävä jälkimaku tapauksesta kutenkin jäi, koska ihan sitä ei saatu mitä päällyksen perusteella oli lupa odottaa.
Olisi pitänyt huomata tarrasta pienellä präntätty teksti: alkuperämaa Usa.
Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017
Leppoisaa juhannusta
Juhannuspäivän sää on aattoon verrattuna suorastaan kesäinen. Kävelin ratapihan takana saman reitin kuin eilen, mutta vastakkaiseen suuntaan. Tänäänkään en heti löytänyt pikkutyllejä, vaikka kaksikin paikkaa oli tiedossa. Sitten tärppäsi.
Lintu ei varoitellut, mutta käytös viittasi reviirin vartiointiin; samalla paikalla nähtiin pikkutylli jo toukokuun puolella. Otin kuvan ja jatkoin matkaa. Edestäni käyttämättömien raiteiden välistä ponkaisi liikkeelle jänis ja sai pian seurakseen kaverin. Ratapihan eteläpuoli on rauhallinen paikka, missä ihmisiä näkee harvoin ja jäniksiä usein.
Jatkoin matkaa puutavaravarikolle. Ensin kuului pikkutyllin varoittelua ja sitten lintu ilmestyi näkyviin. Paikka oli uusi, matkaa aiemmalle havaintopaikalle runsaat sata metriä ja hetki sitten nähtyyn naapurilintuun toinen mokoma.
Ruokolammella oli joitakin naurulokkeja ja vesilintuja, mutta sorsapoikueita ei nytkään näkynyt. Eilen tapaamani koiranulkoiluttaja kertoi nähneensä ison sorsapoikueen, jossa oli ollut kymmenen poikasta. Hän ihmetteli, mihin nämä linnut olivat kadonneet. Samaa ihmettelin minäkin.
Olin pysähtynyt kuvaamaan pikkulokkia ja esittelin sen juttukaverilleni. Hänelle laji oli selvästi outo. -Onko sen nimi oikeasti pikkulokki, hän halusi varmistaa. Mainostin lintua sympaattiseksi ja hyvätapaiseksi.
Juhannukseni näyttää olevan rautatiepainotteinen. Ei niin että matkustaisin mihinkään, mutta luuhaan ratapihalla ja luen Paul Theraux’n Suuren Junatrilogian kolmatta osaa: Rautakukon kyydissä.
Poimintoja Jukolasta
Jukolan viesti kuuluu alkukesäni kohokohtiin. Toinen kova juttu on perinteiseksi muodostunut Finnmarkin retki. Se toteutui kuun alussa, viikonloppuna oli Jukolan vuoro.
Fanittajan tunnelma lätsähti heti Venlojen viestin ensimmäisellä väliaikarastilla, kun Punahilkkojen ykkösjoukkueesta ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Lopulta tuli tieto, että kovimpiin voittajasuosikkeihin kuulununeen TP:n aloittaja oli leimannut ensimmäisellä väliaikarastilla (2.9 km) neljä ja puoli minuuttia kärjen takana. Sijaluku oli siinä vaiheessa 107. Vaihdossa Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkueen sijoitus oli hieman parantunut (87), mutta ero kärkeen oli jo yli yhdeksän minuuttia.
Syyksi selvisi, että avausosuuden juossut Lotta Karhola ei ollut ehtinyt tervehtyä kilpailukuntoon alkuviikon sairastelun jäljiltä. Manageri oli ottanut riskin, joka kävi kalliiksi. Ratkaisua on vaikea ymmärtää, koska nimenomaan Punahilkoilla olisi riittänyt terveitä ja tasokkaita juoksijoita. Venlojen viestissä oli mukana peräti 18 Pyrinnön joukkuetta, joista sadan parhaan joukkoon selviytyi 4 ja viidensadan joukkoon 12. Pyrinnön edustusjoukkue oli lopputuloksissa sijalla 12 ja nimellinen kakkosjoukkue neljäs.
Miesten viestissä suomalaisten ennakkosuosikkien kilpailu käynnistyi hyvin. Kun vetäydyin yöpuulle toisen vaihdon jälkeen, kilpailua johtaneiden ruotsalaisjoukkueiden takana oli neljä suomalaisryhmää, mukana viime vuoden voittaja Koovee. Lopullinen voittaja IFK Göteborg johti siinä vaiheessa kisaa selvällä erolla. Se oli yllätys, että Göteborgin ankkurin sekoiltua Koovee oli käväissyt kärkipaikalla ankkuriosuuden alussa. (Hännät vahvistettu ja Gb IFK:n väri vaihdettu)
Kotimaisiin voimiin luottavat Punahilkat pysyvät suosikkijoukkueena jatkossakin; miesten puolella uudeksi ykkössuosikiksi nousi samasta syystä Helsingin Suunnistajat. Haastattelussa ennen kilpailua positiivista energiaa uhkuneet nuorukaiset arvelivat voivansa nousta Jukolan kärkikahinoihin 2-3 vuodessa. Upea kuudes sija osoittaa, että pojat ovat huipulla jo nyt! Ounasvaaran väreistä helsinkiläisryhmään siirtynyt tulevaisuuden nimi Olli Ojanaho oli ankkuriosuuden paras suomalainen. Hänellekin kakkosrastin löytäminen tuotti vaikeuksia.
Otan lähempään tarkasteluun kakkososuudella juosseen Tampereen Pyrinnön Elias Kuukan. Mies itse ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseensa, vaikka aika oli kakkososuuden seitsemänneksi paras, ero Göteborgin Johan Högstrandiin 4:05.
Väliajoista näkyy, että kolmea rastiväliä lukuun ottamatta Elias Kuukan juoksu sujui mukavasti kärjen vauhdissa. Yli minuutin hitaampi vauhti näkyi välittömästi sijoituksessa: pieni hapuilu 13. rastille tullessa pudotti sijoituksen kärkipaikalta kakkoseksi. Kuvassa vahvistetun hännän pituus on 2 minuuttia.
Telkkarissa nähty vaikea hetki ennen 25. rastia maksoi enemmän, sijaluku vaihtui kakkosesta kuudenneksi. Kuten näkyy, vaikeuksia oli jo rastilla 24. Elias huomaa nopeasti virheensä ja käy leimaamassa. Sitten hän kuitenkin lähtee väärään suuntaan ja juoksee reilusti rastin ohi. Kun tieura tulee vastaan, Elias lähtee ensin väärään suuntaan. Uudella yrityksellä rasti löytyy, mutta aikaa tuhrautuu yhteensä alun kolmatta minuuttia. Häntä tässä kuvassa on 4 minuuttia.
Kannattaa muistaa, että virheen sattuessa Elias oli juossut jo 13 kilometriä ja yö oli pimeimmillään. Mies naurahti haastattelussa, että juuri pahimpaan aikaan kintereille ilmestynyt kameramies ei varsinaisesti helpottanut tilanteen selvittämisessä! Uskotaan.
* * *
Lopuksi muistuma Pyhä-Luosto Jukolasta vuodelta 1994, jolloin kuvasin tapahtumaa ja osallistuin lasten kanssa jälkitöihin umpimetsään rakennetussa kisakeskuksessa.
Sinä kesänä oli määrä maalata talo ja tarvittiin kunnolliset telineet. Niinpä ostin sopuhintaan kenttäravintolan pöydät, purimme ne ja kuljetimme kotipihaan kirkonkylän keskustaan. Urakan valmistuttua telineet palvelivat polttopuina.
Kolme vuotta sitten kirjoitettu aiheeseen liittyvä teksti löytyy sivuston puolelta – Suunnistus ja minä.
Edit
Lisäsin kaksi kuvaa ankkuriosuuden kakkosrastilla (IFK Göteborg ja HS).
Kesä ja kelirikko
Pikaretki pohjoiseen ajoittui hetkeen, jolloin kesä syrjäytti kertarysäyksellä pitkän ja kolean kevään. No, kesä ja kesä. Kilpisjärvi oli edelleen rantoja myöten jäässä, ja kaksi vaeltajaa saapui maastosta sukset kainalossa. Kevon reitille oli lähdetty jalkapatikassa, ainakin yritetty.
Leiriytymissuunnitelmat menivät uusiksi sekä Kilpisjärvellä että Utsjoella, kun sulamisvedet olivat kastelleet perinteiset ja hyviksi havaitut teltanpaikat. Kuivia varapaikkoja onneksi löytyi eikä maisemissa välttämättä menetetty mitään:
Retken lintuosuus jäi vajaaksi, koska tie Piesjängän poroaidalle oli kelirikon vuoksi ajokiellossa ja leiri piti perustaa muualle, Elämykselliset ilta- ja aamuhetket lammella jäivät tällä kertaa haaveeksi.
Teimme aidalle kuuden tunnin päiväretken. Sen aikana lumi oli selvästi vähentynyt ja lähtöpaikalle oli ilmestynyt kolme uutta autoa.
Vuoden lintu
Lauantaina tuli sellainen olo, että on pakko nähdä pikkutylli. Jängislahti on monet vuodet ollut Rovaniemen varmin pikkutyllipaikka, mutta kuluneena keväänä lajia ei ole siellä tavattu. Siksi suuntasin etsintäretken toiseen tietopaikkaan.
Löysin ilokseni pikkutyllin ratapihalta. Vielä mukavampaa olisi ollut päästä varmistamaan pesintä, mutta näkemälläni pikkutyllillä ei ollut puolisoa. Kun tänään kävin paikalla, sitä yksinäistäkään lintua ei enää näkynyt.
Birdlife Suomi on nimennyt pikkutyllin vuoden linnuksi. Kesän aikana on tarkoitus selvittää, mihin suuntaan pikkutyllikanta on kehittymässä. Laji on sikäli hankala seurattava, että sen pesimäpaikat eivät osu laskentalinjoille eivätkä yleensä ole harrastajien suosimia retkeilykohteita. Jängislahti on siinä mielessä poikkeus.